Viikon viinityyppi - Christer Lindgren

Aito ruoka on intohimoni kohde

Aloin kirjoittaa ruoasta joskus vuoden 1995 vaiheilla, ja vuoden 2000 aikoihin se alkoi olla pääammattini. Kirjoitin toista sataa ruoka-aiheista artikkelia ja kolumnia ja aloin sitten intohimoisesti edistää ensin kyytön ja sitten muidenkin maatiaisten menekkiä. Ensimmäiset itse järjestämäni tapahtumat olivat kyyttötapahtuma Vanhalla ylioppilastalolla syksyllä 2007 ja Makuja joita ei ole -ateria Metos Oy:n tiloissa tammikuussa 2009. Talvella 2008 tehty kustannussopimus oli lähtölaukaus Kiehuu! Uusi suomalainen keittiö –teoksen luomiselle. 

Alkoi vimmainen työnteon aika, jossa tunsin jääväni usein yksin ja ilman taloudellista tukea. Tulosta kuitenkin syntyi. Kyytön tunnettuus ja tuottajahinta kasvoivat huimasti, kun kasvattajille luotiin suoria suhteita ravintoloiden keittiömestareihin.. 

Löysin onnen kaupalla myös sitruunan makuisen maatiaisomenalajikkeen. Tuotin sitruunaomenaa Helsinkiin, missä noin 65 tainta adoptoitiin maatiaisaktivistin tarhoihin ja pihoille. Ravintola Savoyn katollakin kasvaa viisi sitruunaomenapuuta!

Iso panostus suuntautui villikasviksiin, tulevaisuuden puhtaaseen, ainutlaatuiseen ruoka-aarteeseen. Kannonnokan villisikafarmilla englantilainen huippuasiantuntija Miles Irving opasti blogisteja, toimittajia ja kokkeja syötävien villikasvisten ja villien yrttien maailmaan, ja nyt innostus kasvaa huikeasti. 

Kiehuu! Uusi suomalainen keittiö ilmestyi lokakuussa 2010 Otavan kustantamana. Kirja on saanut kiitosta ylenpalttisesti. Ruokatoimittaja Kenneth Nars kutsui sitä jopa kokonaisen aikakauden kuvaukseksi, jota luetaan vielä 50 vuoden kuluttua... Myyntitulokset eivät kuitenkaan ole vastanneet odotuksia. Ennen kaikkea toivoisin, että kirjan keskeiset teemat herättäisivät mahdollisimman vilkkaan debatin. Kyse on äärimmäisen tärkeästä kehityksestä sekä globaalilla että suomalaisella tasolla. 

Haluaisin elämäni tärkeimmän kirjan mahdollisimman monen kirjahyllyyn ja myyn niitä siksi noin 45%:n alennuksella. Ostamalla teoksen tuet myös suomalaisen ruokakulttuurin uudistamista. 

Tässä hetkessä on hienointa se, että kansalaismielipide on kääntynyt yhä selvemmin arvostamaan puhdasta, mahdollisimman vähän käsiteltyä ruokaa sekä pien- ja lähituotantoa. Olemme yhdessä luoneet suomalaiseenkin ruokakulttuurin vaihtoehtoliikkeen, jotka haluavat muutakin kuin teollisuuden ja kaupan ketjujen tarjontaa. Uusi aalto on temmannut mukaansa myös suurimman osan suomalaisista laaturavintoloistaja keittiömestareista

Omalla ja nyt myös kumppanieni kohdalla työ ohjautuu nyt Puhtaiden makujen puolesta –yhdistyksen kautta. Yhdistyksen uusi toimintayksikkö Kiehuu!kirjat tuottaa useille kustantajille laadukkaita kotimaisia ruokakirjoja saman arvomaailman pohjalta. Kahden kirjan tekeminen jo jo pitkällä, ja kustannussopimuksia solnitaan kevään mittaan ainakin viisi lisää. Vuonna 2012 kirjojen määrä on jo 10–12. 

Kesällä 2012 kaduillakin kiehuu. PMP lanseeraa silloin uuden ruokakonseptin nimellä Street Food Helsinki. Tarkoituksena on luoda omaleimainen katuruokakulttuuri, jossa maut ja raaka-aineet, astiat, tarjoilun ja ruokailun muodot, tila ja tapahtuma tuottavat yllätyksiäViineillä ei nykyisellään ole  työssäni ja omassa herkuttelussani sijaa. Syyt ovat henkilökohtaisia, ja olen huomannut, että saan monista ruokalajeista enemmän irti, kun juoma on kylmä kraanavesi tai miedosti hiilihapotettu kivennäisvesi. Iloitsen siitä, että meikäläiset on monissa ravintoloissakin otettu huomioon uusin ideoin. Tällaisia ovat esimerkiksi Chef & Sommelierin hieno, monipuolinen teelista.

Viinin käyttöä en toki moralisoi tippaakaan. Hieno asia niille, joille se sopii ja jotka pysyvät jonkinlaisessa kohtuudessa. Itse en osannut keskittyä rypäleisiin ja vuosikertoihin vaan enemmänkin määrään. 

Oman mielireseptin valitseminen on aivan mahdoton tehtävä. Yleensä se on ohje, joka on aivan äskettäin tuottanut mielihyvää. 

Minulle tulee mieleen Lontoon HEL YES –tapahtumassa tarjoiltu vispipuuro (Whipped Rassberry Manna). Ohje voi mennä Antto Melasniemen piikkiin, mutta osansa siinä oli myös kokki Topi Keskisarjalla, joka käytti siihen puolukan sijasta vadelmaa..

VISPIPUURO HEL YES

Neljälle

1 l vettä

300 g vadelmia

150 ml sokeria

¼ tl suolaa

200 ml semolinaa

400 ml maitoa

sokeria (maun mukaan)

Kiehauta vesi kasarissa. Murskaa marjat suolan ja sokerin kera  ja lisää ne kiehuvaan veteen. Anna seoksen kiehua noin kymmenen minuuttia. Valuta ja painele siivilän läpi, niin ettei puuroon tule marjojen kiviä. Lisää seokseen semolina, sekoita hyvin ja anna poreilla puoli tuntia miedolla lämmöllä.  

Kun seoksen rakenne on puuromaista, kaada se sekoitusastiaan ja vatkaa siitä sauvavatkaimella moussea. Jäähdytä jääkaapissa noin tunnin ajan. 

Tarjoile puuron kanssa sokerilla ja vaniljalla (vaniljasokerilla) makeutettua maitoa.

Suomalaisen tiedekokkaamisen äiti Anu Hopia  neuvoo lisäämään valmiiseen puuron vielä tilkan jääkylmää vettä ja ajamaan vielä hetken sauvavatkaimella. Selitystä en nyt muista, mutta kyllä toimii: puurosta tulee unelmankeveää ja sopivasti vaahtomaista.