28.12.2010

Punainen Uusi-Seelanti



Onko Uudessa-Seelannissa muuta kuin ultra-raikkaita sauvignon blanceja? No toki on, vaikka painotus onkin valkoisissa rypäleissä.
Tilastollisesti punaisia rypäleitä on 10% tuotannosta, josta osa menee kuohuvien viinien tuotantoon. Varsinaiset punaiset lajikkeet ovatkin sitten kovin sekalainen joukko. Löytyy Bordeaux-lajikkeet, Pinot Noir, Sangiovese, Syrah, Pinotage jne, mutta millaisia nämä sitten ovat?
Joitain vuosia sitten viinilehdissä kirjoitettiin kovasti Merlot´n tulemisesta, jonka jälkeen Pinot Noir saavutti suuren suosion. Viime vuonna hehkutettiin vuorostaanSyrah´n potentiaalia. 
Nyt kuuma sana tuntuu olevan Gimblett Gravels, yksittäinen terroir. Siltä pitäisi tulla laadukkaita ja kiinnostavia viinejä, joissa kerrotaan kasvupaikan korostuvan. Se onkin jo ihan uutta uudessa maailmassa. Aikaisemmin on puhuttu enemmänkin tuottajasta ja hänen taidoistaan tehdä viiniä, viiniteollisuudesta, jossa kasvupaikan korostuminen ei ole ollut pääroolissa.
Ongelmana taitaa olla näiden eri ”trendien ja muotijuttujen” nopea vaihtuminen. Tarhat eivät ole pysyneet helpolla kyydissä. Suuntaus Uudessa-Seelannissa on kohti viileämpiä kasvupaikkoja ja uusia tarhoja. Tämä vaatii taas aikaa, jotta köynnökset pääsevät näyttämään todelliset kykynsä ja sama pätee viinintekijään.
Pienen otoksen perusteella sanoisin nautittavuuden olevan PN:ssä. Ei Syrah´ssa mitään vikaa ollut, mutta ei siitä mitään erityisesti uusiseelantilaista löytynyt. Viini olisi hyvin voinut tulla Ausralian viileämmiltä tarhoilta.. Bordeaux- pohjaiset viinit olivat tyylikkäitä, jopa ikääntymiskykyisiä. Mutta kyllä ne varsinaiset helmet löytyivät PN-osastolta. Johtuuko tämä ilmastosta, taidosta vai kokemuksesta vai kaikkien sopivasta suhteesta, jää syventymisen ja seuraavien maisteluiden johtopäätösten varaan.
Kokonaisuutena viinit olivat hyviä, eivät liian voimakkaita ruoalle. Valitettavasti saatavuus Suomessa on kovin heikko.
Päätelmät perustuvat näihin viineihin:
2009 Elephant Hill Cabernet Franc (Hawkes Bay)
2007 Te Mata Estate Coleraine (Hawkes Bay)
2006 Craggy Range Syrah Gimblett Gravels Vineyard Block 14 (Hawkes Bay)
2008 Man O' War Vineyards Ltd Syrah (Waiheke Island)
2007 Te Mata Estate Syrah Bullnose (Hawkes Bay)
2007 Tinpot Hut Syrah (Hawkes Bay) 
2008 Felton Road Pinot Noir (Central Otago)  
2007 Mt. Difficulty Pinot Noir (Central Otago)

22.12.2010

ROUTA



Scandinaavista kokkaamista Barcelonassa, ei kuulosta hyvältä idealta. Ei kai kukaan sellaista rupea tekemään?
Matti Romppanen ja Tero Siltanen olivat toista mieltä ja muutama vuosi sitten perustivat Roudan Barcelonan ytimeen, muutaman korttelin päähän Passeig de Gracialta.
Millaista ruokaa he sitten tekevät? Nopeasti vastaten: molekyylikokkausta järkevällä otteella, siis ei liikaa näpertelyä. Ruoanlaitossa maku on vahvasti mukana. 
Aperitiivina Routa cava, cava höystettynä lakkaliköörillä.
Pitkässä menussa alkuun tulee Routa snacks, tällä kertaa cesar-salaatti, munakokkeli perunaletuilla ja mausteinen pyörykkä. Kivoja suupaloja. 
Sitten silakkaa ja kukkakaalia.
Ankanmaksaa eri muodossa: jäädytyskuivattuna ja ”viiriäistäytteellä”.
Kissakalaa
Pitkään haudutettua possua( kuvaa ei ehtinyt ottaa, ennen kuin se päätyi suuhun).
Jälkiruokia, suklaa kaadettiin muottiin, annettiin jäähtyä 2 minuttia. Tänä aikana se hyytyi. Marjojen alla oli Peta Zetaa, paukkukarkkia. Tuli hyvä, lapsellinen fiilis.
Miltä  tämä ilottelu maistui? HYVÄLTÄ! Herkullista, maut hyvin esillä. 
Tunnelma paikassa on melko ”suomalainen”, noin puolet asiakkaista on meikäläisiä. Ruokaturismia. Alkuasukkaitakin on onneksi mukana joukossa. Ravintola herättää kadulla- kulkijoissa paljon uteliaisuutta, mikä on aina hyvä merkki.
Pojille voisi antaa ”etätehtäväksi”, lähettää joku sopiva katalaanikokki Helsinkiin tekemään tänne samalla idealla ravintolan:)
www.restaurant-routa.com

21.12.2010

Madrid


Onko Espanjan pääkaupunki myös herkkusuiden pääkaupunki? Valitettavasti ei taida olla, sillä baskit ja katalaanit taitavat viedä voiton. Tästä huolimatta siellä saa helposti herkullista syötävää. Vaihtoehtojen kirjo on mieliteoista kiinni. Tapaksia, etelä-amerikkalaisia grillattuja lihoja, baskiherkkuja, merenherkkuja. 
Herkullinen pistäytymispaikka on Mercado San Miguel, joka sijaitsee Plaza Mayorin vieressä. Kauppahalli, joka on täynnä pieniä ravintoloita ja tiskejä. Sieltä saa tapaksia, äyriäsiä, juustoja, viiniä, leivoksia, suklaata. Kaikkea. Hauskaa ja herkullista. Paikassa voi vapaasti vaellella ja ottaa suupalan vaikka joka paikasta. Juusto yhdeltä, kinkku toiselta, viini kolmannelta. Varaudu kunnon tungokseen illalla, eli hyvää ja tiivistä tunnelmaa on luvassa.
Toinen houkutusten alue on Solin ja Plaza del Angelin välinen ”viidakko” ,kujia, jotka ovat täynnä tapasbaareja. Tyylejä ja makuja löytyy jokaisen maun mukaan. Meikäläiselle hauska kokemus, kun eihän kotimaassa tuollaista löydy. 

18.12.2010

Muru


Kaksi kertaa on testattu kaupungin varmasti suosituin uusi paikka, Muru. Kannattaa joka kerta!
Pojat (Niki Thieulon, Henri Alén, Samuil Angelov ja Timo Linnamäki) ovat laittaneet pystyyn sellaisen paikan, joka Helsinki on kaivannut. Itse remontoituun tilaan on saatu mieletön fiilis pikku-loungeineen. Bistromaisen ravintolan baari on kasattu tummaksi petsatuista viinilaatikoista ja kattoa koristaa pulloista tehty valtava valaisin. Viinilista on loistava ja kellarista löytyy jotain listan ulkopuoleltakin kelpo hintaan. Entä ruoka? Ihanaa. Erilaisia annoksia ja kaikki toimii.
Viime viikolla söin Murussa elämäni ensimmäisen polentan, josta pidin. No, parmesaanilla ja tryffelillä höystettynä..Bouillabaisse oli erinomaista, hummeriliemeen tehtyä. Pot-au-boeuf kelpasi sekin. Annokset hohkaavat selkeitä makuja ja tämä yhdistettynä ammattilaisheppujen viinisuosituksiin helpottaa elämää kummasti. Näihin kavereihin voi luottaa;) Sanaton. Kymppi!

15.12.2010

K17



Entinen ravintola George Kalevankadulla on saanut jo muutama uuden yrittäjän, ja tällä kertaa puikoissa on mm. Bocuse d´Or-kokelaan, Matti Jämsenin pyörittämä K17. Menimme lounaalle ja vähän kaikki meni pieleen.
Palvelu oli ystävällistä, mutta koko sali oli yhden tarjoilijan niskoilla, joten lounaaksi ateriointi venähti melko pitkäksi. Tila itsessään oli kauniisti sisustettu ja taustamusiikki mainiota.
Tarjolla on vaihtoehdoiksi business-lounas (27€) tai salaatti/jälkiruokapöytä (15€). Valitsimme lounasmenun, kurpitsakeittoa, siikaa ja appelsiiniriisiä.
Talon leipä oli hyvää ja lämmintä, mutta talossa itsessään oli niin kylmä, että kesken ruokailun oli pakko hakea naulakosta takkia päälle. Asiakkaita oli pari pöydällistä ja siihen nähden tarjoilu toimi hitaasti. 
Kurpitsakeitto oli suolatonta ja kaikkiaan melko mautonta, jonka keittiö sitten huomautuksesta korjasi suolaamalla siian niin, ettei annoksessa maistunut muu kuin suola. Siian kylkeen oli laitettu puolikkaan pikkurillin kokoinen peruna ja yksi halkaistu ruusukaali, jotka olivat raa´an puolella kypsyydeltään. Jälkiruoaksi otin appelsiiniriisin sijaan juustoja, joka oli varma ja hyvä valinta. Italialaiset juustot paahdetun pähkinäisen leivän kanssa paikkasivat nälkää, mutta kummallinen tomaattihilloke, joka maistui lähinnä ketsupilta, kummastutti. 
Ei irtoa paljon pisteitä tästä kokemuksesta.

14.12.2010

FARANG



Taidehalliin avattu Farang on ollut jo pitkään yksi kaupungin kuumimmista ravintoloista, eikä syyttä. Tila on saatu hienosti käyttöön, tummaa tunnelmaa ja kynttilöitä, ainoastaan tekstiilien puutteesta johtuva hälinä hieman haittaa. Ravintolassa on kiva baari ja hyvä, tiivis tunnelma.
Söimme maistelumenun Clouet´n samppanjan sekä Te Tera Pinot Noir´in kanssa. Toimi.
BETEL-LEHTEÄ JA SAVUSTETTUA TAIMENTA
paahdettua pähkinää, taimenenmätiä
HAMACHI SASHIMI VIETNAMILAISITTAIN
aasialaisia yrttejä, mustariisietikkakastiketta
PEHMEÄKUORISTA TASKURAPUA
vihreää mangoa, minttua, vihreä karamellisoita pähkinä 'nahm jim'
RAPEAA POSSUA, PALMUSOKERIKARAMELLIA
haudutettua, rapeaksi paistettua possua, karamellia, riisiviinietikkaa
THAI-ROTI LEIPÄÄ, MUSSAMAN CURRYA
MORNING GLORY, RAPEAA ”SUOLA&PIPPURI” TOFUA
vesikrassia, rapeakuoriseksi paistettua silken tofua
HAUDUTETTUA VASIKANPOSKEA VIETNAMILAISITTAIN
pehmeää vasikkaa, ”hot & sour”-salaattia
THAI JASMIINIRIISIÄ
PADANG PADANG'
talviomenajäätelöä, cassiaa, paahdettua valkosuklaata, kookoskermakinuskia, omena-inkivääriliemi
Betel-lehden päällä oleva taimen oli niin hyvää, että sitä voisi syödä läpi koko aterian, ehdoton suosikki! Sashimi oli makuumme liian tulista, chili peitti kaikki muut maut alleen, mutta riisi auttoi tilannetta. Sen jälkeen tulikin pöytään pelkkää herkkua, joka päättyi ihanaan talviomenajäätelöannokseen.
Jos miinusta pitää hakea, ruoat tulivat turhan tiuhalla vauhdilla pöytään, mitä sitten hieman pyynnöstä hidastettiin. Riisiä tuotiin lisää, sillä edellinen kylmeni pöydässä. Palvelu oli kaikkiaan loistavaa, ruoat todella kauniisti aseteltu ja kaikki esiteltiin uudelleen vielä pöydässä, vaikka menukorttikin auttoi asiaa. Lähes kymppisuoritus!

13.12.2010

Rheingau 2010



Rheingaun loistavan viinitalon, Georg Breuerin Theresa Breuer lähetti kuulumisia tämän vuoden sadosta, joka oli pienin miesmuistiin. Kylmä ja pitkä talvi päättyi sateiseen ja viileään toukokuuhun, joka haittasi paikoin köynnösten kukintaa. Heinäkuussa oli taas lähes trooppisen kuumaa, jonka jälkeen vettä saatiin enemmän kuin tarpeeksi elo-syyskuussa.
Tämä ilmojen vaihtelu teki kasvukaudesta todella haastavan ja poiminnassa tarvittiin paljon valikointia. Breuerilla, joka viljelee 80 % Rieslingiä ja tekee lisäksi loistavaa Pinot Noir´ia sekä Pinot Gris´tä, sato oli kerätty kokonaisuudessaan lokakuun puolenvälin jälkeen.
Taulukosta näkyy Rheingaun Rieslingin kasvukausien eroja viime vuosilta:
                              silmut puhkeavat    kukinta alkaa      kypsyminen alkaa      poiminta alkaa
Keskiverto                     29.4.               22.6.                   25.8.                           11.10.
2010                              26.4.               16.6.                   21.8.                             6.10.
2009                              14.4.               11.6.                   12.8.                             3.10.
2008                              28.4.                 6.6.                   10.8.                             4.10.
2007                              14.4.               27.5.                     3.8.                             22.9.
2006                              30.4.               18.6.                   16.8.                             2.10.
2005                              21.4.               20.6.                   13.8.                             4.10.
2004                              23.4.               16.6.                   23.8.                           11.10.
Hapokkuus ja hedelmäisyys viineissä oli korkea ja laadusta tuli hyvä. Sato on kuitenkin pienin kolmeen vuosikymmeneen. Breuerilla tuotos oli 22 hehtolitraa hehtaarilta, kun se edellisinä vuosina on ollut 43 ja 48 hehtolitran välimaastossa.

JUNAILUA ESPANJASSA



Onko VR:n nihkeät sämpylät tarjoilun standardi vai voisiko junassa saada jotain parempaa?
Siis tutkivalle junamatkalle Madridista Barcelonaan.  Eli mitä Renfe tarjoaa kolmituntisen matkana aikana? Ei muuta kuin Prefente-luokan lippu käteen ja junaan!
Itse juna on huippumoderni luotijuna ja hetki lähdön jälkeen käteen annetaan menukortti. Sen sisältö saa monet Hesan lounaslistat kateudesta vihreiksi.
Alkudrinkiksi Martini, Cavaa ja valkoviiniä. Aterialle limut, mehuja, olutta tai 6 viiniä valittavana. Näiden lisäksi joukko viinoja ja liköörejä.
Alkuruoaksi pateeta viikuna hillokkeella. Pääruoaksi turskaa, perunaa ja Mornay kastiketta, siis juustoista valkokastiketta. Jälkiruokasi tuoreita hedelmiä ja kahvia. Ne kaikki olivat hyvää lentokenttälaatua. Kahvi tosin oli aivan olematonta. Palvelu sujui jopa englanniksi ystävällisesti ja tahdikkaasti. 
Kerrassaan mukava matkakokemus, suosittelen! 
VR:n kannattaisi käydä opissa!