19.9.2013

Olohuonemainen KuuKuu retroilee

Töölön sydämessä Museokadulla sijaitsevan KuuKuun moni muistaa suosittuna, tupakansavuisena ja tupaten täytenä korttelikapakkana, jossa sai istua lähes aamusta yökolmeen. Ravintola oli tunnettu nimenomaan olutpaikkana ja halukkaita tulijoita oli usein jonoksi saakka.
Tupakkalaki kuitenki tuli ja muutti kaiken, jolloin ravintoloitsija Asta Nurmilaukas päätti, että paikka laitetaan uuteen uskoon.

KuuKuun remontti viivästyi tulipalossa vahingoittuneen ravintola Kuun remontin vuoksi ja ovet avattiin kesäkuussa 2008.
Ravintolan sisustuksen Asta Nurmilaukas uskoi Kari Lappalaiselle, jonka käden jälki oli vakuuttanut mm. Olossa ja Gastonessa. Suunnittelijan kanssa oli kyllä sovittu, että seinille ei laiteta mitään, mutta vanhana suomalaisen taiteen ystävänä Asta on jo hankkinut KuuKuun sisääntuloaulaan Kari Cavénin KuuKuuKuu-teoksen, jonka lisäksi pääsalista löytyy Marika Mäkelän kolme teosta..
Ravintolan keittiömestariksi on saatu nuori huippunimi Pauli Novitsky, joka on laittanut perinteistä bistroruokaa modernimpaan kuosiin.
Paulin mukana tullut ravintolan uusi meininki on retroa kotimaista lohturuokaa, mummon keittiöstä tutuilla mauilla höystettynä.
Raaka-aineen luonnollinen maku päästetään esiin sekä lounaalla, jolloin tarjolla on kotiruokaklassikoita, kuten läskisoosia, tillilihaa ja liha-perunasoselaatikkoa, että illallisella, kun hienostuneemmat annokset valtaavat ravintolan pöydät.
Ravintolan keittiöön raaka-aineet hankitaan varmoilta luottotuottajilta, joista yksi on puutarhuri Jan Liesaho, jonka vihannesviljelykset Herttoniemen Kartanon mailla ovat tulleet jo monelle tutuksi. Myös KuuKuun henkilökuntaa näkee puuhaamassa pelloilla ja tutustumassa tuotoksiin.
Jan viljelee mm. piparjuurta, maa-artisokkaa, perunaa, palsternakkaa ja vaikka mitä kymmenen vuoden sopimuksella 1,5 hehtaarin pellolla.
Tiistaisin ja torstaisin tilalla on puoti auki kello 12-18.30 ja nyt onkin enemmän kuin oikea aika poiketa sadonkorjuuostoksille.

10.9.2013

Local Wild Food Challenge Punkaharjulla!

Viime viikonloppuna kisattiin Punkaharjun kauniissa Valtionhotellissa Uudesta-Seelannista alkunsa saanut villiruokakilpailu - Local Wild Food Challenge - joka oli todellista lähiruoan ilotulitusta.
Punkaharjun metsät olivat täynnään mahtavia raaka-aineita, sieniä ja marjoja, jonka lisäksi nuottaporukkakin vetäisi tuhat kiloa muikkua. Tästä tosin vain murto-osa pääsi annoksiin, säynävän, hauen, siian, kuhan ja ahvenen, kyyhkyn, jäniksen ja ties vaikka minkä ohella.
 
Kisa järjestettiin kolmatta kertaa ja osanottajia oli lapsista ammattilaisiin, joka teki annosten kirjosta mielenkiintoisen ja taso oli kova. Työtä oli tehty yksin, kaksin tai koko perheen voimalla ja tuomaristolla olikin aika homma eri kategorioiden parhaiden, sekä toki koko kisan voittajan seulomisessa.

Local Wild Food Challenge on uusseelantilaisen Bill Mansonin idea, joka on levinnyt Uuden-Seelannin ja Punkaharjun lisäksi Martha´s Vineyardille Amerikkaan sekä Ranskan alpeille. Itse kisa on avoin siis kaikille, kunhan ainakin yksi annoksen raaka-aineista on itse hankittu lähiluonnosta. Kuten tässäkin kisassa, kilpailuannos voi olla jälkiruoka, koko menu, alkuruoka tai mikä tahansa, kunhan se on syötävää. Sanoo yksi tämän vuoden tuomari, joka söi ensimmäisen kerran elämässään Punkaharjulla muurahaisia..

Tuomaristossa oli Bill Mansonin lisäksi viime vuoden voittaja Sampsa Putto sekä Sari Sirén. Osallistujia oli 17 ja porukkaa oli ilmoittautunut myös etukäteen, mutta osa lappasi suoraan sisään annosten valmistuttua kotioloissa, nuotiolla tai hotellin keittiössä.
Sampsa kertoi viime vuoden kisan aiheuttaneen pikku stressiä, kun paria tuntia ennen kisan päätöstä istuttiin vielä ongella pääraaka-ainetta hankkimassa.

Kilpailun palkinnot olivat enemmän kuin kannustavia ja palkittavia luokkia oli useita - mm. paras tarina, paras yritys, paras veden annin, parasta metsästä ja sitten se kaikista paras, jonka valmistaja pääsee Martha´s Vineyardille lokakuussa.
Ja olihan niitä tarinoita - Kiinan keisarista muurahaisineen punkin puremien kautta uponneisiin veneisiin ja kaikkea siltä väliltä.
Armoton raati ei kuitenkaan säälipisteitä antanut, vaan voittaja nousi pistejohdolla muista kärkeen ja Martha´s Vineyardille lähtee Simo Saarimaa Krapihovista. Onnittelut!
     
Ensi vuonna mukaan! www.localwildfoodchallenge.com






6.9.2013

Syksy käynnistyi glögillä!

Tämän vuoden perinteinen Blossa-retki Tukholmaan ei tuottanut yllätyksiä. Kuten aikaisempinakin vuosina, huippuhauskalla matkalla sattuu ja tapahtuu ja kaiken kruunaa Blossan vuosikertaglögin maun paljastaminen. Lennon perumisilta, väärään junaan astumisilta ja muulta säätämiseltä ei siis tänäkään vuonna vältytty, vaikka osallistujien vartiointiin oltiin valmistauduttu erinomaisin voimin, jopa ruotsalaisvahvistuksella.

Yllätystä ei tuottanut myöskään tämän vuoden Blossan maku, sillä sitä ei paljastettu. Sen verran tunnistimme, että klassisen jouluinen, piparkakkumausteinen swingi tässä glögissä on. Neilikkaa on reippaasti, samoin ruotsalaiseen tyyliin sokeria, noin 130 grammaa litrassa. Glögi on valkoviinipohjainen ja jokseenkin lohenpunainen.

Tänä vuonna vuosikertaglögi tulee Alkoihin 7.10., jonka jälkeen kuluttajilla on sitten tehtävänä arvailla, mitä ihmettä pulloon on laitettu.
Ruotsalainen glögimaku on huomattavasti meikäläistä makeampi. Blossan muissa glögeissä sokeria on noin 200 grammaa litrassa. Glögiä tosin juodaan meitä vähemmän, normiannos on sellainen pikkukuppi, kun meillä kuivempaa glögiä juodaan lasitolkulla.
Hyvä uutinen on oikean glögin makuinen alkoholiton versio, joka tuli jo viime vuonna Suomen markkinoille. Ei tarvitse enää juoda sitä hailakkaa marketin mehumaista, kaukaisesti glögiä muistuttavaa litkua, jos ei halua glögiinsä alkoholia.
Meillä alkoholin lisääminen, eli glögin muokkaaminen onkin tavallista, kun taas Blossalta kerrotaan, että heillä ideana on tehdä suoraan nautittavissa oleva glögi, jossa mausteita on uutettu alkoholissa neljän kuukauden ajan.

Tukholman toppen-paikka on tällä hetkellä vanhassa kaupungissa sijaitseva Pharmarium, jossa mainioiden ruoka-annosten kumppaniksi tarjoillaan ruokiin rimmattuja cocktaileja.

Ehdottomasti tutustumisen arvoinen ja hieman erilainen paikka!

Jälkkärikahvit nautimme ravintolalaivassa auringon paisteessa ja jälleen kerran ihmettelin, miksi Helsingin ravintolalaivat sijoitetaan Kauppatorilta sivummalle, mistä ei takuulla pääse seuraamaan torin elämää tai vesiliikennettä ja saaristoristeilylaivat ovat vallaneet parhaat paikat.

Tänään nokka käännetään kohti Punkaharjua ja Local Wild Food Challengea - kuulemisiin!