18.6.2013

Kotimaisten uusien perunoiden aika!

On taas SE aika vuodesta ja onhan uusi peruna hyvää, joka tänään ammattilaisten keittämänä oli taas todettava, vaikka en mikään perunafriikki olekaan. Sen sijaan Lilu Nissinen-Turja on virittänyt aiheesta kumppaneineen kokonaisen sivuston - www.suomalainenuusiperuna.fi, joka muistuttaa, ettei parsan tarvitse olla ainoa herkku, jota voi tilata pikku lisukkeilla sesonkituotteena sellaisenaan.

Eikä niitä Timoja tänään pelkästään pikkulisukkeiden kanssa maisteltu, uutta perunaa oli tarjolla myös kuhan ja munakastikkeen, sekä kasvisten seurana.
Parhaimillaan peruna oli kuitenkin klassikoiden, kuten valkosipulisilakan, sillin, muikun ja lohen kumppanina. Lisäksi voita ja suolaa, ei muuta.
Königin keittiöstä saimme myös tarkat keitto-ohjeet - merisuolaisella vedellä pestään pois enimmät kuoret ja roippeet, sitten kylmään veteen kiehumaan hiljalleen suolan ja tillinvarsien kanssa.
Uutta perunaa turuilla ja toreilla sekä 24.6. alkaen  Königin keittiössä, niin kauan kuin sesonkia riittää.


13.6.2013

Donnafugata Taste of Helsingissä huomenna!

Giulia Lazzarini saapui sateiseen Helsinkiin maistattamaan Donnafugatan viinejä Sisilian ja Pantellerian lämmöstä. Näitä viinejä pääsee maistamaan huomenna Taste of Helsinki-tapahtumassa, joten sadetakkia vaan päälle ja mukaan!

Vuonna 1983 Donnafugatan viinien valmistus aloitettiin Rallon perheen viinikellarissa Marsalassa ja 1989 perhe laajensi Pantellerian saarelle, joka tuottaa pääosin makeita Muscat de Alexandria (Zibibbo)-viinejä. Donnafugatalla on tuotannossa myös kuiva Zibibbo, Lighea, jossa yhdistyy runsas hunajainen hedelmäisyys tyylikkääseen mineraalisuuteen antaen viinille ryhtiä. Makeat Kabir ja Ben Rye toimivat jälkiruokina vaikka sellaisenaan. Kannattaa maistaa.
Kaikkien etikettien takana on nainen ja niissä on hauskaa kepeyttä, kuten tässä SurSur Grillossa. Jälleen aromaattinen ja hedelmäinen viini kepeään kesämenoon, jota saa nyt ehkä hieman odottaa. Donnafugata kuvaa naista paossa ja tarkemmin ottaen tämä karkaava nainen viittaa kuningatar Maria Carolinaan, joka pakeni Napolista Napoleonin joukkoja Sisiliaan ja nimenomaan paikkaan, jossa Donnafugatan kellari nyt sijaitsee.
Oma suosikki ja ehdottomasti maistamisen arvoinen viini on Tuhat ja yksi yötä - Mille e Una Notte 2007, 90% Nero d´Avola, jonka hinta kyllä pomppaa Sisiliassakin viidenkympin tienoille, eikä valitettavasti ole ainakaan vielä Alkon hyllyillä.
Paras maistamani Nero d´Avola ja ehdottoman tyylikäs, pitkä viini.

12.6.2013

Muhkeaa Etelä-Afrikkaa

Nederburgin pääviinintekijä, romanialaissyntyinen Razvan Macici maistatti meille tämän Suomessakin hyvin tunnetun talon vähän poikkeuksellisempia viinejä. Aloitimme Chenin Blanc-voittoisella kuohuviinillä, joka Razvanin mukaan kaipaa Methode Cap Classique-valmistusmenetelmää saadakseen hieman syvyyttä. Menetelmää hiotaan vielä pari vuotta ja sitten perästä kuuluu. Tällä hetkellä viiniin lisätään simppelisti hiilidioksidia ja se on tarkoitettu kuumaan kesään helpoksi virkistäjäksi.

Ravintolan lasivalikoima kaipaisi hieman uudistusta, jotta viinit pääsisivät paremmin esille, kuten kuvasta näkyy..mutta tästä huolimatta Nederburgin tammitettu Sauvignon Blanc, jonka valmistusmäärä on vain tuhannen litraa vuodessa, teki hyvän vaikutuksen.
Viini kypsyy 12 kuukautta hiivasakan kanssa ja tynnyreitä käännetään välillä täyteläisyyden aikaansaamiseksi. Mainiota. Hintaa tällä viinillä on paikan päällä parikymppiä, mutta Suomen markkinoille sitä ei pienen tuotantomäärän vuoksi riitä. Tammi tulee Ranskasta ja tynnyrit ovat uusia tai vuoden käytössä olleita, joten tuhteja aromeja riittää.

Nederburgin Shiraz- ja Pinotage-viineistä löytyi savuisen ja kypsän hedelmän tyypillisiä aromeja. Razvan vakuutti, että sitä kuuluisaa kärähtänyttä kumia, jota monen eteläafrikkalaisen viinin makumaailmasta löytyy, hänen viineissään ei ole. Hänen mukaansa se on käymisen häiriintymisen aikaansaama virhe, kun taas kysyttyäni samaa asiaa Fairview´n Charles Backilta, aromi syntyy liian raakana poimittujen rypäleiden vuoksi. Virhe kuin virhe, yhtä kaikki.

Illan mielenkiintoisin viini oli Sangiovesen, Barberan ja Nebbiolon sekoitus, jossa Sangiovesen osuus oli puolet. Viinissä oli lämpöä ja kypsää hedelmää, mutta myös napakkuutta - ihan hyvin olivat italialaiset lajikkeet löytäneet tiensä sopusoinnussa pulloon. Päätimme illallisen tyylikkääseen jalohomeisista rypäleistä valmistettuun late harvest-viiniin, jonka hyvän hapokkuuden ansiosta ei heti arvaisi, että sokeria on noin 200 grammaa litrassa.
Nyt, kun vielä saisimme näitä erikoisempia viinejä kotimaiseen valikoimaan, Suomen viides sija Nederburgin myyntitilastoissa ainakin pysyisi ennallaan tai hyppäisi portaan, pari ylöspäin.