4.12.2014

Sata lasissa 21 - Montenisa Franciacorta

Kun tuolla Turun reissun Antinori-illallisella eteen tuli jälleen ihana Montenisan Franciacorta, niin muutama matkamuisto piti palauttaa mieleen syyskuulta ja samalla muistuttaa, että Montenisaa saa
Alkon tilausvalikoimasta.
Hinta on 26,90€ ja ensi vuoden alusta riittävästi tilausvalikoimassa myyvä tuote voi päästä oikotietä vakiovalikoimaan. Eli ostamaan siis, niin saamme kuohuviin hyvän lisän, jossa hinta ja laatu kohtaavat hienosti.

Montenisa kuuluu siis Antinorille, joka vasta 1999 viimeisimpien joukossa tuli Franciacortaan. Potentiaalia ja hienoja viinejä tältä Italian parhaalta kuohuviinialueelta Lombardiasta on tullut jo vuodesta 1961.
Pioneerina oli Berlucchin viinitalo, joka halusi kokeilla, miten kuplat rimmaavat alueen mineraalisten ja herkkien viinien kanssa. Ja hyvinhän tuo toimii. DOCG syntyi vuonna 1995.
Franciacortan viinit tehdään perinteisellä samppanjamenetelmällä ja sallituja lajikkeita ovat Chardonnay, Pinot Noir sekä Pinot Blanc. Minimikypsytysaika on 18 kuukautta hiivasakan kanssa.
Kesäpäivät ovat kuumia ja illaksi hieman viilenee, joten lämpötilavaihtelut kasvukauden aikana antavat viinehin rakennetta ja happoja.
Upean mineraalisuuden salaisuus on taas kalkkikivinen maaperä.


Montenisa tuottaa 300.000 pulloa vuodessa ja hehtaareja on 60.
Tämän vuoden sadonkorjuu oli yhtä painajaista, koska koko pohjoisessa Italiassa on satanut pitkin kesää. Satomäärissä jäädään huomattavasti jälkeen edellisistä vuosista, jotta saadaan laatu ylläpidettyä.
Koskaan ei kuitenkaan tiedä, miltä se viini ensi lokakuussa maistuu, joten pidetään peukkuja.
Antinorin tila on 1600-luvun upea palatsi, mutta muuten pidetään ihan matalaa profiilia. Etiketeissä ei myöskään Antinoria mainita.

Kaikki viinit vinifioidaan erikseen, 90% käy terästankeissa ja 10% tammitynnyreissä, joka antaa viineihin rakennetta. Kolme vuotta vanhat tynnyrit tulevat Toscanasta ja niitä käytetään 5-6 kertaa.

Montenisan Franciacorta Brut kypsyy hiivasakan kanssa 30 kk ja suosittelen lämpimästi maistamaan talon rosén tai Saténin, jos vastaan tulee.  Satén on Blanc de Blancs-kuohuviini, joka on kypsynyt 48 kk hiivasakan kanssa. Viinin takana on Bellavistan enologi Mattia Vezzola. Taivaallinen viini!


24.11.2014

Sata lasissa 20 - Chilen ikoniviinit

Koska sata lasissa-sarja on jäänyt muiden kiireiden jalkoihin, laitan kertaheitolla 11 suositusta ehdottoman hyviksi lahjaviineiksi itselle tai kaverille.

Maistoimme Winestudion Chile-illassa viime viikolla
ikoniviinejä ja aloitimme illan marraskuussa Alkon vakiovalikoimaan tulleella Estelado-kuohuviinillä.
Tämä Torresin rosé on tehty 100% País-lajikkeesta ja on hieman alle neljäntoista euron hintaan melko näppärä viini vaikka joulupöydän makujen sekamelskaan tai sellaisenaan joulupukkia odotellessa.

Muun ostoslistan voi napata vaikka suoraan tästä:



1. Maycas del Limari Pinot Noir Reserva Especial 2013 – Limari (19,89€)
100% Pinot Noir, alkoholia 14%. San Julian palstaviini 11&12, kypsytetty ranskalaisessa tammessa 12kk, 18% uusia tynnyreitä. Kirsikkaa, vadelmaa, mineraalia, runsas ja tasapainoinen rakenne.

2. Cono Sur Ocio Pinot Noir 2012, - Casablanca Valley (49,90€)
100% Pinot Noir, alkoholia 14%. El Trianqulon tarhaviini, Chilen vanhimmista Pinot Noir köynnöksistä. 14 kk kypsytys ranskalaisissa tammitynnyreissä.
Täyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, karhunvatukkainen, mausteinen, tamminen, pitkä.

3. Torres Cordillera Carignan 2009 - Maule (21,90€)
63% Carignan, 22% Syrah, 15% Merlot, alkoholia 14%. 80-vuotiaat köynnökset, kypsytetty 9 kk tammitynnyreissä ja 3 kk pullossa, tammitynnyreistä 30% uusia ja 70% vuoden vanhoja.
Erittäin täyteläinen, erittäin tanniininen, hedelmäinen, aromikas.

4. Emiliana Ge Syrah/Cabernet/Carmenere 2008 Colchagua (45,80€)
45% Carmenere, 40% Syrah, 15% Cabernet Sauvignon, alkoholia 14,5%.
Fundo los Roblesin tarhaviini. Kypsytetty 15 kk ranskalaisessa tammessa.
Tummia marjoja, mustikkaa, tummaa luumua, tupakkaa, mausteita, seetriä, lakritsaa. Hedelmäinen ja runsas, pehmeät tanniinit, pitkä.

5. Carmin de Peumo Carmenere 2008 – Rapel (99,60€)
90%Carmenere, 7,5% Cabernet Sauvignon, 2,5% Cabernet Franc, alkoholia 14,5%. Peumon tarhaviini, kypsytetty 18 kk uusissa ranskalaisissa tammitynnyreissä.
Mustikkaa, mustaherukkaa, tupakkaa. Täyteläinen ja konsentroitunut, pitkä.

6. Viña Maipo Limited Edition Syrah 2010 – Maipo (20,90€)
98% Syrah, 2% Cabernet Sauvignon, alkoholia 14,5%. Kypsytetty 14 kk ranskalaisessa tammessa.
Erittäin täyteläinen, erittäin tanniininen, tumman hedelmäinen, mustikkaa, kirsikkaa, mustaherukkaa, mausteinen, pitkä.

7. Gravas del Maipo Syrah 2008 Maipo (71,90€)
88% Syrah, 12% Cabernet Sauvignon, alkoholia 15%. Quinta de Maipon tarhalta, kypsytetty 18 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä ja vuosi pullossa.
Täyteläinen, boysenmarjaa, vadelmaa, mustaherukkaa suklaata, seetriä. Konsentroitunut ja ryhdikäs, silkkiset tanniinit, pitkä.

8. Torres Manso de Velasco 2010 - Cúrico Valley (36,50€)
100% Cabernet Sauvignon, alkoholia 14%. 100 vuotta vanhoista köynnöksistä Manso de Velascon tarhalta. Kypsytetty 18 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä (70% uusia).
Hillomaista luumua ja karpaloa, neilikkaa, minttua, paahteisuutta, yrttejä. Runsas ja täyteläinen, kypsät tanniinit, pitkä.

9. Don Melchor Cabernet Sauvignon 2009 – Maipo (59,90€)
96% Cabernet Sauvignon, 4% Cabernet Franc 4%, alkoholia 14,5%. Puente Alton tarhaviini, kypsytetty15 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä. Täyteläinen, erittäin tanniininen, marjainen, tamminen, mokkainen.

10. Viña Maipo Alto Tajamar Cabernet Sauvignon 2009 – Maipo (79,60€)
88% Cabernet Sauvignon, 12% Syrah, alkoholia 14,5%. Vain parhaina vuosina, kypsytetty tammitynnyreissä 26 kk (40% uusia). 2009 vuosikertaa valmistettu 3900 pulloa.
Erittäin täyteläinen, tanniininen, mustaherukkainen, luumuinen, mausteinen, tamminen, pitkä. 

Tämä oli niin hieno setti, että yhtä yksittäistä viiniä on hankala nostaa ylitse muiden ja miksi tarvitsisikaan. Ne eivät ole suoraan vertailukelpoisia eri lajikkeiden ja hintaluokkienkaan vuoksi, mutta sen voi hyvällä omallatunnolla sanoa, ettei yhtään huonoa viiniä tullut vastaan. Viinien seuraksi huitaisimme pari padallista Jamie Oliverin chili con carnea, ei paha yhdistelmä ollenkaan.

8.9.2014

Punkaharjun Local Wild Food Challenge on jälleen kisattu!


Neljännen kerran Punkaharjulla järjestetty Local Wild Food Challenge ratkesi Haaga-Heliassa keittiömestareiksi opiskelevien Harri Vettenrannan ja Ville Viljasen voittoon arvovaltaisen tuomariston yksimielisellä päätöksellä.


Koko kilpailun, ja tässä kuvassa voittajien taustalla  hääräävä Bill Manson iloitsi jo kahteenkymmeneen annoskokonaisuuteen kasvaneesta osallistujamäärästä.


Villiruokakisan ideana on, että ainakin yksi kisaan osallistuvan annoksen raaka-aineista on itse hankkittu lähiluonnosta ja työtä oli tänäkin vuonna tehty innolla, hauskanpitoa unohtamatta.

Voittaja-annos täytti kaikki kisan kriteerit ja oli sekä esillepanoltaan että mauiltaan aivan ylivoimainen, mutta toki myös ammattilaisten taidonnäyte.

Kilpailuun osallistui reippaasti myös moni lapsijoukkue, ja itse asiassa lähes parhaat makuyhdistelmät löytyivät eräästä näiden pikkukokkien kilpailuannoksesta.

Lapsia palkittiin muissakin sarjoissa - paras tarina sekä paras jälkiruoka löytyivät alle 15-vuotiaiden osallistujien työnjälkinä.


Tuomaristossa toimi tänä vuonna mm. Simo Saarimaa Krapihovista. Simo oli viime vuoden kisan voittaja ja pääsi palkintomatkalle Martha´s Vineyardiin.

Muut ankarat tuomarit olivat ravintoloitsija Ilja Björs ja Sari Sirén Helsingistä, sekä Paavo Pelli edustaen paikallisväriä Punkaharjulta.

Tuomarityöskentely oli hauskaa, yksimielistä ja kovaäänistä.


 
Uusiseelantilainen Bill oli urakan jälkeen oluensa ansainnut.
Hän on vienyt kilpailua jo kahdeksaan paikkaan eri puolille maailmaa.

Uuden-Seelannin Waiheke Islandin, Glenorchyn, Eastbournen ja North Canterburyn lisäksi villiruoan parissa kisataan Punkaharjulla, Piemonten Verdunassa, Ranskan Bozelissa sekä Martha´s Vineyardilla Yhdysvalloissa.

Ja matka jatkuu - kilpailua kehitetään kaiken aikaa ja jokaiselle kisalle on kova työ uusien sponsoreiden sekä muiden yhteistyökumppaneiden hankkimisessa - yhdelle miehelle tämä on aika kova show.

Lisää kilpailusta:  www.localwildfoodchallenge.com













6.8.2014

Sata lasissa 18 - Livon Collio Friulano 2013

Kun aloitin tämän sata lasissa - setin keväällä, kuvittelin olevani tässä vaiheessa kesää jo aivan eri kymmenluvuilla. No enpäs ole.
Mielenkiintoisia viinejä tupsahtelee vastaan varsinkin kesällä harvemmin ja erityisesti, kun on juuri lomailun alussa kantanut saareen viinikellariosakkeen sisällön, suuria yllätyksiä ei ole tullut vastaan.

Nyt kaadoin lasiini tulevaan synttärimatkaani valmistautuen Livonin Collio Friulanon, jota löytyy Alkosta seitsemäntoista euron hintaan. Viini on joka euron väärti.
Juuri minun makuuni iskevä italialainen valkoviini, jossa on mineraalisuutta, sitrusta, rakennetta ja tyylikkyyttä, jota pohjoisen Italian alueilta sopiikin parhaimmillaan odottaa.

On täysin sattumaa, että Livon, jonne aion mennä kurkkimaan paikan päälle, on perustettu samana vuonna kuin minä. Venetsian tienoilla siis tänä vuonna molemmat voimme juhlistaa elämäämme. Viinissä on alkoholia kivan maltillisesti 12,5% hyvän hapokkuuden tukemana ja aikomus on nauttia sitä grillistä nostettavan sitruunamyrttisuolalla maustetun broilerin sekä marinoidun, yrttisen fenkolin parina.Saas nähdä, kuinka käy.






12.7.2014

Sata lasissa 17 - Famiglia Olivini Lugana Brut

Lugana-fani nappasi Alkosta Famiglia Olivinin Lugana Brut kuoharin saareen ja hyväähän se oli, vaikka parempiakin on juotu.
Ei ole ihan jokapojan kuohuviini Trebbiano di Lugana-lajikkeesta, sillä viini on runsas ja paahteinen, mutta myös äärettömän kuiva sekä sitruksinen. Selkeä ruokaviini. Kylmäsavulohen kanssa toimi kummasti ja veikkaan savukampelan tai muiden rasvaisten kalojen kaverina rimmaavan myös hienosti.

Vaikka kuvassa on mansikoita, älkää kokeilko kotona. Luganan hinta on Alkossa parikymppiä, hieman liikaa mielestäni, mutta tätä tuhtia kuohuviiniä kannattaa kesägrillin ääressä ehdottomasti kuitenkin kokeilla.

1.7.2014

Sadepäivän kurvailua

Tällä viikolla oli tarkoitus testata kasvisravintola Omnom Annankadulla, mutta heinäkuu on luonnollisesti sulkenut ison osan kivoja kuppiloita Helsingissä. Jo maanantaina kesäkuussa, sanoo nipo.
Kahvaa tuli eilen nyittyä turhaan Pastiksessa ja Kaartin Hodari & Hummerissa, Juuressa taas lounasaikaan tarvitsee pöytävarauksen mahtuaksen herkuttelemaan, joten nälkä vei Iso Roban Fafa´siin.


Ei huono sattuma ollenkaan, "kabab" hummuksella ja toinen tsatsikilla olivat molemmat hyviä, á 9,80€.
Pienen paikan ikkuna antaa kävelykadulle, joten ehkä heittäisin sekalaiset, puoliksi kuolleet viherkasvit ikkunalta kuuseen ja katselisin katuvilinää.
Toinen Fafa´s löytyy Sörkasta,Vilhonvuorenkatu 10.
                                                                          

Kahville lähdettiin kesän kunniaksi Kaivopuistoon aikomuksena testata uusi Cafe Birgitta Eiranrannassa.
Jos ei sää oikein suosinut, mutta ei sentään satanut, ei kahvilan ympäristön sekasotku houkutellut jäämään terassille, jossa taisi yksi asiakas urheana istua. Luulisi olevan hyvää aikaa kerätä rakennusrojut talon sivuun.
Tätä samaa sotkua on tullut ihmeteltyä tänään myös Katajanokan uuden maailmanpyörän lähimaastossa, puhumattakaan Helsingin rakennus- ja tietyömaakaaoksesta parhaana turistiaikana.

Mikä siinä on, että Espalla katukiviä nakuttelee paikoilleen yksi mies tai että koko satama-alue Etelärannassa on revitty auki parhaaseen risteily- ja kiertoajeluaikaan. Ei voi kuin ihmetellä, minkälainen puupääraati näistä ajankohdista päättää.

Yhtä kaikki, päädyimme maanantaina kahville lähes tyhjään Cafe Caruseliin. Kahvi on hyvää ja kolmella eurolla on tarjolla kahta erilaista paahtoa jälleen santsikupeilla.




Kun juuri on joka vuosi päivitellyt Kaivopuiston rantakahviloiden asiakaspaikkojen vähyyttä, on nyt syytä laittaa suu kiinni. Tällaisella säällä ei mikään vedä sinne ihmisiä ja tietöiden vuoksi liikenne ruuhkautuu jo ennen Olympiaterminaalia.
Tiistain lounaspaikaksi valittiin Vanhan Kauppahallin Story. Saatan olla vanha kärttyinen akka, mutta minusta homma ei oikein toimi. Lounasaikaan pöydän löytäminen ei ole ihan helppo juttu ja jono kiertelee (hyvä tietty niin) keskellä ravintolaa. Sitten saatuasi pöydän, ottimet, vedet ja servetit saadakseen, joutuu jälleen puikkimaan jonon lävitse. Onneksi meitä oli kaksi, sillä mitään tavaroita tai ostoskasseja ei voi pöytiin tietty jättää noudon ajaksi. Ehkäpä tilanne helpottaa, jos ja kun terassi saadaan käyttöön säiden puolesta.

Mutta se, mikä tänään veti herneen nenään, oli ruoka ja sen odottaminen puoli tuntia. Lounasannos (13,50€), sisältää leipää ja vettä. En tiedä, oliko halstratun lohen ja grillattujen tomaattien tarkoitus olla lämpimiä, mutta odotusajan jälkeen tällainen annos huippukokkien paikassa herättää pikku närettä. Meille tultiin tarjoamaan lohdutukseksi LÄHTIESSÄ kahvi mukaan pahvimukissa.
Jos odotan lounasannosta puoli tuntia, en sitten voi juoda sitä kahvia enää siinä pöydässä? Myös naapuripöytään tuotiin valmiiksi pahvimukit kahvia varten.
Onneksi Rantasen Tiina kekkasi lähteä Kokkoon kahville. Jätimme siis pahvimukit sikseen ja kurvasimme toiselle puolen Kolera-allasta ja Nokan sivusta löytyvään Cafe Kokkoon.
Fiilistä, lämpöä, hyvää musaa ja ennen kaikkea, mahtavaa kahvia!
Tämän kaksikerroksisen tiilimakasiinissa olevan hauskan kahvilan lähes jokainen pöytä tai sohvaryhmä oli täynnä, enkä yhtään ihmettele.
Kahvia ja teetä saa ostaa mukaan, kuten lähes samantyylisestä naapurin Johan & Nyströmistä.
Molemmat saivat meistä takuulla uusia asiakkaita.
                                          Loppu hyvin, kaikki hyvin.



29.6.2014

Lounaskierroksella kesäkuun sateissa


Koska laiturilla loikoilu antaa odottaa itseään, on tullut kierreltyä lähimaaston kuppiloita ja kierros tuntuu jatkuvan, kun ulos katsoo.
Vastaan on sattunut kaikenlaista hinta-laatusuhdetta, mutta parhaimmat on helposti poimittu ja niistä kärkeen vetää Döner Harju Fleminginkadulla.

Lounasaikaan kuppila on täynnä ja porukkaa tulee ja menee. Paikka löytyy aina jonkun pöydästä ja kiireestä huolimatta kassan mimmi tuli sanomaan, ettemme olleet huomanneet ottaa alkukeittoa sivupöydältä. Ekakertalaiset.
Gazpacho alkuun ja lammasta pääruokana sekä kahvi 9,50€, maut täysi kymppi.
Fleminginkatu 23, 045 180 5868.
Toinen viime viikon suosikki oli Sandro, Kolmas linja 17, 09 4289 2317.
Ensimmäisellä kerralla satuin paikalle siivoustauolla klo 15-16. Eli lounasta saa kolmeen saakka ja kympillä per nenä söimme ihanaa sadesäähän sopivaa perunakeittoa talon leivän kanssa jonka jälkeen salaattipöydästä löytyi mahtavia marokkolais- ja libanonilaistyylisiä makuja. Lounaaseen kuuluu kahvi tai minttutee. Järjettömän hyvän ruoan lisäksi annan täyden kympin hyvälle palvelulle kaiken kiireen ja suoranaisen ryysiksen keskellä. Ei jää viimeiseksi kerraksi.


Sandron siivoustauon tyrmäämänä edellisenä päivänä ajauduin nälkäisenä Silvopleehen, Toinen linja 7, 09 7260900. En erityisesti ihastunut ajatukseen, että kerään lautaselleni ruoan, enkä oikeastaan tiedä, mitä se tulee maksamaan. Noukin pelkkiä salaatteja lautaselle, jolle tuli ilman leipää tai kahvia hintaa 14 euroa. Tunnin kuluttua oli taas nälkä.
Uusi Silvoplee on valtava, hälyisä ruokala, jossa kyllä oli asiakkaita lähes joka pöydässä. Palvelusta ei voi sanoa mitään, koska sitä ei ole. Lähes mykkä tyttö rahasti annoksen ja toimintaohjeet löytyvät taululta sisääntullessa. Melko persoonatonta.

Koskapa yhtenä päivänä paistoi aurinko, oli korkattava Cafe Ursula tältä kesältä. Delisalaatti ei petä, salaatti kahdella täytteellä 12,50€, hyvää leipää ja kahvia sen verran, kuin jaksaa juoda.
Miljöö on yksi kesäkaupungin parhaista, ulkona ei tosin tarjennut istua.
Se, mikä Ursulassa mättää näköjään vuodesta toiseen, on palvelun hitaus. Kassalinjoja on kaksi ja porukkaa lappaa lounasaikaan sisään kaiken aikaa, mutta henkilökuntaa on tasan yksi per linja. Sama tyyppi yrittää siinä sitten tehdä erikoiskahveja, kaataa viinejä, koota salaatteja ym ym. Ei tarvitse olla montaakaan asiakasta kerrallaan ja ruuhka on valmis. Jatkuvasti täyttyvien pöytien plokkaaminen kestää sekin luvattoman pitkään.
Kestosuosikki, anyway, jos ei ole kiire.
Ehrenströmintie 3, 09 652 817.

Porvoon Tee- ja Kahvihuone Helmen terassi odottelee vielä myös säiden lämpenemistä. Sinne kannattaa kuitenkin ampaista heti kelien salliessa. Kahvit, leivät ja leivokset ovat ihania ja terassi Vanhan Porvoon sisäpihalla on tunnelmaltaan kiva ja rauhassa katujen turistivilinältä.
Välikatu 7, 019 524 5165.

Matkalla Porvooseen Vanhaa Porvoontietä suosittelen jarruttamista Gumbostrandin kohdalla Kahvila-Leipomo N´avetan pihaan. Tänään kaatosateesta rantautuneena vastaleivotut korvapuustit ja kahvit piristivät kummasti.
Hintataso on kohtuullinen, kaksi kahvia ja kaksi isoa korvapuustia 7€. Kahvia saa täälläkin kitata sen verran, kuin vatsa vetää.
Samassa pihapiirissä on Villa Nokkonen, ihania sisustustavaroita myyvä pikku puoti, jonne ei oikeastaan kannattaisi poiketa ollenkaan... 
Sääennusteista päätellen, kierros jatkuu. 


 








9.6.2014

Sata lasissa 16 - Bollinger R.D. 2002

Kuva kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa. Jokunen sana kuitenkin Bollingerin R.D. 2002 - samppanjan lanseerauksesta viime viikolla Helsingissä.

Kämpin kattokruunujen alla tuli nautittua taas yksi elämän täydellisiä hetkiä - laseissa Bollingerin Special Cuvée, Bollinger Rosé, La Grande Année 2004, La Grande Année 2004 Rosé ja helmenä Bollinger R.D. 2002. Tällaisesta tykkää muutkin, kuin pelkästään James Bond.
Makupareina kokeilimme mm. hanhenmaksaa, kampasimpukkaa ja mansikoita. Toimi, toimi ja toimi.
Pinot Noir-voittoisina ja muutenkin pitkän kypsytysajan tuoman runsaan rakenteensa ansiosta Bollingerit sopivat  hyvin ruokaviineiksi.
Bollinger Special Cuvée ja Rosé kypsyvät kolmesta neljään vuotta ja La Grande Année, La Grande Année Rosé sekä R.D. saavat kypsyä rauhassa hiivasakan kanssa seitsemästä kymmeneenkin vuotta.

Special Cuvée on viineistä helpoimmin lähestyttävä sekä monikäyttöisin tyylinsä ja toki myös hintansa puolesta, 54,90€. Sekoituksena 60% Pinot Noir, 25% Chardonnay ja 15% Pinot Meunier. Se on viineistä myös ainoa, joka löytyy vakiovalikoimasta, loput tilausvalikoimasta.
Special Cuvéen sekoitukseen käytettävät reserviviinit on kypsytetty viidestä kymmeneen vuotta magnumpulloissa ja rypäleistä yli 85% on Grand Cru- tai Premier Cru-tarhoilta.
Bollinger Rosé 67,90€ on yksi parhaista tämän hintaluokan roséista. Sekoituksena 62% Pinot Noir, 24% Chardonnay ja 14% Pinot Meunier. Siihen on lisätty viidestä seitsemään prosenttia Burgundin tyylistä Pinot Noiria Aÿ´n kylästä ja laitettu kypsymään.
Upea kolmikko, La Grande Année & Rosé 2004 sekä R.D. 2002, ovatkin sitten jo aivan oma lukunsa.
La Grande Annéen 2004 (107,90€) viinit on käytetty tammitynnyreissä, jotka valmistetaan vanhoista lankuista paikan päällä. Sekoituksena on 66% Pinot Noir ja 34% Chardonnay. La Grande Année Rosé (127,90€) saa jälleen sen 5-7% punaviiniä värikseen ja kypsytys tapahtuu luonnonkorkkien alla.

Bollinger R.D. (Recently Disgorged, Récemment Dégorgé) on alun perin Madame Elizabeth "Lily" Bollingerin lapsi, jonka hän loi vastatessaan talon tyylistä vuosina 1941-1971. Vuonna 1967 lanseerattiin ensimmäinen R.D.-samppanja, joka oli kypsynyt hiivasakan kanssa vuodesta 1955 ja tämä upea tyyli oli syntynyt.

R.D. on käytetty pienissä tammitynnyreissä ja sekoitus on 60% Pinot Noiria sekä 40% Chardonnayta, 23 tarhan rypäleistä, joista 71% Grand Cru- ja 29% Premier Cru-tarhoja.
Viini on kypsynyt luonnonkorkin alla 11 vuotta ja nyt sitä pääsee maistamaan.
Alkossa on myynnissä 120 pulloa, á 169,90€ ja urheimmille löytyy 14 pulloa magnumia hintaan 379 euroa pullo.
Hippasen hanhenmaksaa kylkeen ja samaan konkurssiin nauttimaan.

7.6.2014

Sata lasissa 15 - Ruinart Blanc de Blancs & Rosé

Kesä ja oikeastaan kaikki muutkin vuodenajat ovat samppanjan juhlaa ja viime viikolla olikin pari mainiota aiheeseen liittyvää maistelusessiota.
Klassikkosamppanja Ruinartia maistoimme Muru Cateringin herkkujen äärellä White Lunchilla.


Tuli taas todistetuksi, että laadukkaita samppanjoita voi juoda läpi aterian, sillä ne toimivat mahtavan rakenteensa ansiosta usean ruoan parina.
Muru oli rimmannut blanc de blancs´it parsalle avokadokreemillä sekä huhtasienimurekkeella täytetylle viiriäiselle ja rosén basilikamansikoille.
Ei pidä unohtaa, kuinka helpon herkun mansikoista saa mascarponevaahdolla ja täydelliseksi jälkiruoan tekee rosésamppanja. Hyvä hapokkuus ja 13g/l sokeria sopii mansikoiden kanssa kuin nenä päähän.


Nämä nyt nautitut Ruinartit löytyvät Alkon tilausvalikoimasta, Ruinart Blanc de Blancs Brut 63,50 ja Ruinart Brut Rosé 67,20. Molemmat Alko on luonnehtinut erittäin kuiviksi ja minä luonnehdin muuten vain erinomaisiksi hinta-laatusuhteeltaan.

Ruinart on samppajataloista vanhin yhä toimiva talo, se on perustettu vuonna 1729. Ruinart on tunnettu 100%:sti Chardonnaysta valmistetusta blanc de blancs-samppanjasta ja vuonna 1962 lanseerattiin rosé, jossa on yleensä suurin piirtein 45% Chardonnayta ja 55% Pinot Noiria.
Yhtä kaikki, molemmat ovat erikoisesta ja hankalasti pinottavissa olevasta, mihinkään telineeseen mahtumattomasta pullosta huolimatta, loistavia samppanjoita.


28.5.2014

Sata lasissa 14 - Skiffer Erottaja & Philipponnat

Harvoin olen saanut missään saanut niin huonoa palvelua, kuin eilen Erottajan Skifferissä, että on pakko kirjoittaa siitä  enemmän, kuin pari sanaa. Tässä paikassa asiakkaita ei tosiaan kaivattu.

Tulitikkuaskin kokoisen ravintolan perällä pysyttelevä tarjoilija ei mitenkään kiinnittänyt huomiota puhelimensa äärestä uusiin asiakkaisiin ja meidän pitikin mennä kysymään, onko lähes tyhjä paikka auki.
"No montaks teit on".

Samainen tarjoilija olikin sitten koko vierailumme ajan selkeästi närkästynyt, kun me lopuksi kahden muun pöytäseurueen kanssa (yhteensä seitsemän henkeä) häiritsimme hänen netissä roikkumistaan ja ruokailuaan, sen verran tiiviisti hän palasi kännykkänsä ääreen heti, kun oli ollut pakko käydä jossain pöydässä. Puuh.

Silloin, kun sinua ei tarvita, voit tehdä puolestani mitä haluat, mutta jos jätät puolet tilatuista ruokajuomista tuomatta ja tuot väärän samppanjan, kannattaisi työtehtävään ehkä keskittyä.
Mutta se puhelin tuntui vievän voiton.

Tilasimme listalla olleen Philipponnat Royale Reserve non-dose´n (79,80)€ ja saimme saman talon brutin. Asia ei nyt suuresti haitannut ja koska tarjoilijamme oli niin keskittynyt puhelimeensa, joimme sen pois. Toinen pullo toden sanoi ja sitä tilattaessa saimmekin kaipaamamme rutisevan kuivan non-dose´n. Hyvä tuuri, eikö.
Kun totesimme tarjoilijalle asiasta, hän kuittasi ykskantaan, ettei meillä sitä kuivaa viiniä ole koskaan ollutkaan listalla..Sieltä puhelimesta voisi vaikka samalla tsekata, mitä se non-dose tarkoittaa.
Sama tyly palvelu ulottui kaikkiin kolmeen pöytään ja on pakko myöntää, että harvoin tulee hyvän pizzan, seuran ja samppanjan ääressä huonolle tuulelle.
Lopulta samppanja oli kuitenkin siis hyvää, kuivaa, muttei ilmaista.

"Skiffer on rustiikki, moderni kohtauspaikka Helsingin sydämessä, Diana-puiston reunalla Erottaja 11:ssa. Ravintolan sydän on kiviarinauuni, jossa paistetut liuskat lyövät lautaselta perinteiset pizzat. Rapeapohjaisten liuskojen lisäksi Erottajalla tarjotaan myös herkullisia salaatteja.
Skifferin viinilista on tehty sydämellä ja harkitusti. Viineissä luomu sekä biodynaamisuus ovat meille tärkeitä. Viinimme tulevat pääosin Euroopasta. Suosimme rohkean erilaisia tuottajia. Viineillämme on tarina, jonka haluamme jakaa."

Ruoka oli hyvää, palvelu oli ehkä se rustiikki osa (kivikaudella joskus todella hienossa ranskalaiskuppilassa henkilökunta oli näin häiriintynyt asiakkaista), paikka hieman epäsiisti, joka johtunee puhelimen ääressä kuluvasta ajasta ja viinilista hyvä, mutta kuka sitä tarinaa haluaa jakaa, ei tämä tarjoilija ainakaan.


26.5.2014

Sata lasissa 13 - Astetta paremmat Viña Maipot

Vinã Maipon pääviinintekijä Max Weinlaub piipahti viime viikolla Helsingissä maistattamassa talon tyylikkäitä premium-viinejä Gran Devoción ja Limited Edition-sarjoista.
Jälleen tuli todistetuksi, kuinka sijoittamalla pikkuisen lisää viiniin, pompataan aivan uudelle laadulliselle tasolle.

Maxin mukaan Chilellä onkin kova työ näyttää viininystäville, miten hienoja viinejä maa tuottaa, kun siirrytään sen kymmenen euron perusviinin yläpuolelle.

Eikä tosiaan taivaisiin tarvitse hypätä, viitonen tai kymppi lisää ja ollaan jo aivan eri tason viineissä.
Maistoimme Gran Devoción Sauvignon Blancin Casablancasta (14,18€), joka sopii suomalaiseen kesäpöytään mm. vaaleiden kalojen tai rapujen kumppaniksi. Viinissä on mahtavaa yrttisyyttä ja mineraalisuutta, jotka tekevät siitä napakan nautittavan. Maxin mukaan Leyda ja Casablanca ovat parhaat alueet Sauvignonille, Limarin viinejä hän pitää liian vihreinä.

Casablanca on melko viileää aluetta rannikon ja aamusumujen ansiosta ja siksi viineissä onkin hyvä hapokkuus tuomassa rakennetta.
Viña Maipo tuottaa laaksossa kahdenlaista Sauvignon Blancia, joista simppelimpi tulee laakson lämpimämmästä päästä ja viileämmän alueen rypäleet käytetään tähän Gran Devocióniin.

Maxin lempilapsi Syrah taas istuu Maulen ja Maipon maaperään hyvin. Maulessa se saa maukkaita sekä aavistuksen pippurisia tummien hedelmien aromeja heijastaessaan kasvupaikkaansa. Gran Devoción Carmenere-Syrah (75/25) sai minutkin tykkäämään tavoistani poiketen Carmeneresta. Syrah antaa hillomaiselle ja parfyymiselle Carmenerelle kivaa nostetta.

Erityisen hyvä on Gran Devoción Cabernet Sauvignon-Syrah (85/15), jossa Cabernet´n köynnöksillä on ikää 25 vuotta.
Carmeneren Max kypsyttää amerikkalaisessa tammessa, muut viinit ranskalaisessa. Molemmat punaiset Gran Devócionit ovat vuosikertaa 2011 ja hinta on 14,18€. Ei paha.

Erittäin mieluusti maksan sen ekstrakympin Maipon Limited Edition Syrahista (20,90€). Tämä Syrah on kypsynyt ranskalaisessa tammessa 26 kuukautta, josta kolmannes on uutta. Nyt myynnissä olevaa vuosikertaa 2010 on tehty hieman reilu tuhat laatikkoa, eli saatavuus on oikeasti rajallinen. Upea, pippurinen ja elegantti viini kesän grilliruokien pariksi.

Last but not least - Alto Tajamar 2009 (70,60€). Suodattamaton, tasapainoinen, voimakas ja tummanpuhuva viini Maiposta. 82% Syrahia ja 18% Cabernet Sauvignonia parhailta tarhoilta on laitettu 30 kuukaudeksi ranskalaiseen tammeen kypsymään.
Viiniä on tilattu Suomeen erikoiserä, kannattaa vilkaista Alkon kotisivuja saatavuuden suhteen, jos haluaa tietää, minkälaista viiniä seitsemälläkympillä Chilestä saa. Voin kertoa, että hyvää.




11.5.2014

Sata lasissa 12 - Ogier Chateauneuf-du-Pape Clos de l`Oratoire Des Papes

Syötiin Maxin kanssa vähän pihviä ja maistettiin kyytipoikana Ogierin Chateauneuf-du-Pape Clos de l`Oratoire Des Papes.
Viini uhkuu tummaa marjaa, mausteita, yrttejä ja alkoholia, kääk! 15% todella tuntuu ja kuvittelisin, että tämä viini olisi parhaimmillaan jumalattoman kylmänä talvi-iltana. Ruoka saa ainakin olla vahvempaa kuin peruspihvi salaatin kanssa.

Todella runsas ja klassinen Pape, 42,90€, ei pöllömpi.

Viinistä tykättiin myös Vuoden Viinit-kilpailussa kunniamaininnan verran.
12 kuukautta 30-vuotiaissa tammitynnyreissä on tehnyt terää viinille. Sekoituksesta löytyy Grenache 80%, Syrah 8%, Mourvedre 7% ja Cinsault 5%. Lystikäs etiketti on vuodelta 1926. Jollei ilmat lämpene, oiva juhannusviini.

9.5.2014

Sata lasissa 11 - Matsu El Picaro

Nyt on maistossa Espanjan Toron alueelta Matsu El Picaro, Tempranillo (Tinta del Toro, ollaksemme tarkkoja) varsinainen hillopommi espanjalaisittain, mutta ehkä säähän sopiva viini kuitenkin.

Komppaan Alkon luonnehdintaa, mehevä ja hilloinen, sitä tämä on, mutta sopivan karhea ja napakka sitten kuitenkin lopussa, ettei jää pelkkää hilloa suuhun.

Sellaisenaan tätä ei juo periaatteessa pirukaan, vaan viini vaatii ruokaa tai ulkona olevan kelin, sen verran on alkoholia.
Etiketti kertoo 14,5%, tuntuu vielä runsaammalta, mutta mikäs siinä. Espanjan vastaus uudelle maailmalle on tässä.

Luomuviini, tumman marjainen ja hilloinen, hyvä tasapaino ja kivasti tanniineja. Ei lainkaan hassumpi viini hintaan 9,98€.
Tällä pysyy lämpimänä ja hauskan etiketin ansiosta helppo
löytää hyllystä.

Sata lasissa 10 - Cloudy Bay


Yksi parhaista viiniviikoista vähään aikaan sai arvoisensa päätöksen Kluuvikadun Yumen uuden menun ääressä, erityisesti kun laseissa oli Cloudy Bayn hienosti ruokiin sovitetut viinit. Näiden herkkujen jälkeen voi viikonloppuna syödä vaikka silliä ja juoda kuravettä päälle.

Vuonna 1985 Cloudy Bayn Sauvignon Blanc ampaisi maailmanmaineeseen ja raivasi samalla tietä maan muullekin viiniteollisuudelle. Cloydy Bayn viinintekijöiden käsissä Sauvignon Blancin uusi, puhdas, hapokas ja ultraraikas tyyli oli löydetty.


Heti perään vuonna 1986 Cloudy Bay teki ensimmäisen Chardonnayn, jossa samoin mahtava hapokkuus kantaa upeasti trooppisen hedelmän vivahteita ja eleganttia tammisuutta. Cloudy Bayn viinintekijät ovatkin hakeneet oppia mm. Burgundista eli ei ole ihme, että talon Chardonnay ja Pinot Noir ovat aivan omissa sfääreissään.

Uuden-Seelannin viinituotannosta kahdeksan prosenttia on Chardonnayta ja siitä vain kolme prosenttia lähtee maailmalle. Marlborough on aurinkoinen ja Tyynenmeren viilentämä viljelyalue, jossa kasvukauden päivät ovat lämpimiä ja yöt viileitä. Tämä vuorokauden lämpötilojen vaihtelu aikaansaa viineihin niiden upean rakenteen.
Rypäleet tulevat soraiselta lietemaalta Brancottin, Fairhallin ja Ben Morvenin alueelta sekä Wairaun laaksosta.
Alkossa on vielä myynnissä vuosikerta 2011 (tilausvalikoima 31,40€).
Me maistoimme vuosikertaa 2012, joka oli matalasatoinen vuosi, jonka Chardonnaysta löytyy raikkaan hapokkuuden lisäksi persikkaa, nektariinia ja paahteista mantelia sekä hienoa tammisuutta. Viini on käytetty 15-20% uudessa ranskalaisessa tammessa ja malolaktisen käymisen on läpikäynyt vain 30% viinistä raikkauden säilyttämiseksi. 


Cloudy Bayn Chardonnay sopii upeasti äyriäisten, vaaleiden kalojen ja hieman tulistenkin makujen kanssa, kun taas öljyisen, raskaamman kalan tai hapokkaiden ruokien kaveri se ei ole.

Niille sitten kumppaniksi kannattaa ottaa se kuuluisa Sauvignon Blanc (Alkossa 28,70€).
Vuoden 2013 Cloudy Bay Sauvignon Blanc on olosuhteiltaan melko helpon kasvukauden lapsi. Sauvignon Blancin poiminnan kanssa saa yleensä olla tarkkana, sillä se menee ylikypsäksi tai jää raa´aksi kolmen vuorokauden sisällä. Rypäleet poimitaan tarha kerrallaan ja sekoitukseen käytetään joskus hieman eri kypsyysasteisia rypäleitä.Säästä riippuen saatetaan joutua poimimaan myös yöaikaan, jotta rypäleiden raikkaus säilyy.

Poiminnan jälkeen rypäleet kiikutetaan suoraan viileään ja mehu sitten ruostumattomiin terästankkeihin, joissa käyminen tapahtuu 18-20 asteessa. Tämän viileämmäksi ei mennä, jotta viineihin ei tule kylmäkäymisen aiheuttamia trooppisia (pear drop) aromeja. Vuodesta 2010 viinistä viisi prosenttia on laitettu vanhoihin tammitynnyreihin, jotta hapokkuus hieman kesyyntyy ja integroituu hienommin viiniin. 
Cloudy Bayn Sauvignon Blanc ei ole ruohoinen tai turhan aggressiivinen aromimaailmaltaan. Lajike on satoisa ja tarhalla täytyykin siksi tehdä paljon työtä ja sovittaa satomäärä kuhunkin vuoteen sopivaksi leikkaamalla terttuja kasvukauden aikana.

Maailmaan 1996 ensi kerran putkahtanut Te KoKo Sauvignon Blanc onkin sitten aivan eri juttu. Sitä ei sauvignoniksi aivan ensi tuoksusta uskoisi lainkaan. 

Viini on 100% villihiivoilla tynnyrikäytetty, josta kahdeksan prosenttia on uutta tammea. Se on saanut käydä malolaktisen käymisen loppuun, joka antaa lievää pyöreyttä ja runsautta viinille. 18 kuukautta tammessa ja 18 kuukautta vielä lisäkypsytystä pullossa saa aikaan upean viinin, joka sopii tällaiselle ei-yltiöherukkaisten sauvignonien ystävälle.

Te Koko on yrttinen, raikas ja hieman savuisen tamminen, pitkä ja erittäin tasapainoinen viini. 2010 löytyy Alkon erikoisvalikoimasta (40,50€).  



Ja sitten ne Pinot Noirit! Rakas lempilajikkeeni oli pyörryttävän hieno Central Otagon Cloudy Bay Te Wahissa, jolle tulee hintaa yli satasen, kun Suomeen saadaan 40 pulloa vuosikertaa 2011 myyntiin. Viiniä valmistetaan ainoastaan tuhatkunta pulloa vuodessa.

Pinot Noirin rasitteena Uudessa-Seelannissa on halla, jota pidetään poissa tuulettimilla ja joskus joudutaan turvautumaan jopa helikoptereihin kylmän ilmamassan rikkomiseksi.

Lajikkeiden kauhukakara Pinot Noir kyllä tekee tässä maassa upeaa viiniä, se on tullut todettua moneen kertaan.
Tilausvalikoimasta löytyy Cloudy Bayn Pinot Noir (37,10€), jota talo on valmistanut vuodesta 1989. Tarhoja on laajennettu aurinkoisille, etelään viettäville rinteille. Köynnösten minimi-ikä on kahdeksan vuotta ja tähän viiniin käytetyiltä köynnöksiltä löytyy ikää viitisentoista vuotta.

2011 oli lämmin, melko vähäsateinen vuosikerta ja viini on parhaimmillaan jokseenkin nyt. Ikää sille povataan 5-6 vuotta, kun vuoden 2010 Pinot Noirin ikääntymispotentiaali on yli 15 vuotta. Eli juokaa pois!






7.5.2014

Sata lasissa 9 - Penfolds Grange 2009

Minä niin tykkään, kun tämä heppu tulee Suomeen! Niclas Tuomelan kanssa on nimittäin eräätkin hienot Penfoldsit maistettu, eikä eilinen ollut poikkeus.
Tällä kertaa laseissa olivat juuri lanseeratut, Alkon erikois- ja tilausvalikoimasta löytyvät viinit:
2012 Penfolds Reserve Bin 12A Adelaide Hills Chardonnay 76,80€
2012 Penfolds Bin 138 Barossa Valley GSM, 28,90€
2011 Penfolds Bin 407 Cabernet Sauvignon, 57,80€
2008 Penfolds St Henri Shiraz, 73,00€ (ostamaan!!)
2011 Penfolds RWT Barossa Valley Shiraz, 115,60€
ja kruununjalokivi 2009 Penfolds Grange, 559,00€.

Viime viikolla laskettiin markkinoille myös talon Grangeakin hienommaksi kehuttu helmi, 2010 Bin 170 Kalimna Limited Edition Shiraz, jonka pullohinta lähentelee kahtatuhatta. Tätä Penfoldsin 170-vuotisjuhlaviiniä lähti liikenteeseen tarkalleen 5544 pulloa.

Niclas kertoi, että valkoviineihin panostetaan Penfoldsilla vuosi vuodelta enemmän. Barossasta on myyty pois maata, joka on liian kuumaa valkoviineille ja hankittu uusia tiluksia Padthawaysta ja Adelaide Hillsin alueelta. Maistamamme Bin 12A onkin sataprosenttisesti Adelaide Hillsin Chardonnayta ja tyyli on mahtava. Bin 12A:n tuotanto on hyvinä vuosina viitisensataa laatikkoa ja heikompina reilu parisataa. Eurooppaan viiniä tulee 40 laatikkoa ja Suomeen 18 pulloa, joista yksi meni eilen.
Viini tulee viileiltä tarhoilta ja alkoholia ei koskaan ole yli 13%. 6,7 g/l happoja, ei lisättyä, ja 11 kuukauden kypsytys ranskalaisessa tammessa, josta puolet uutta.

Näistä viineistä itse kyllä rakastuin vuoden 2008 St Henriin. Vuosikerta oli haasteellinen ja ne, jotka poimivat ajoissa, onnistuivat saamaan mahtavia viinejä aikaiseksi. 16 päivän hellejakso koitui poimimista siirtäneiden kohtaloksi ja sadosta menetettiin 55%. 2008 on ehdottomasti punaviinien vuosikerta.

2009 oli niin ikään punaisten vuosi, hyvä Etelä-Australiassa, huono Victoriassa. Vuonna 2010 kukaan ei Niclaksen mukaan tehnyt huonoja viinejä ja Shiraz´t olivat parhaita vuosikausiin.
Tulvat koettelivat Australiaa vuonna 2011 ja vuosi oli vaikea varsinkin Cabernet Sauvignonin kypsymiselle. 2011 Bin 169 jäikin tästä syystä kokonaan tekemättä.

Eilisen listan kukkaroystävällisin viini, 2012 Bin 138 Shiraz, Grenache, Mataro, 28,90€ on Etelä-Rhônen tyyliin tehty tumman hedelmäinen viini, jossa vuodesta riippuen joko Shiraz tai Grenache dominoi ja Mataro (Mourvedre) antaa blendiin väriä sekä tanniineja. Viini on tehty vanhoista köynnöksistä, Shiraz 60-vuotiaista ja Mataro jopa 80-90 vuotta vanhoista. Viini kypsyy 300 litran amerikkalaisissa tammitynnyreissä 12 kuukautta, joista 50% on uusia.
Niclaksen mukaan vuoden 2012 Bin 138 on yksi parhaista, se on mineraalivetoinen, jopa hieman suolainen viini, johon on käytetty eteläisen Barossan rypäleitä viileiltä tarhoilta, kalkkikiviseltä lietemaalta.

2011 Bin 407 Cabernet Sauvignon on huippuvuotta 2010 pehmeämpi, viini on hurjan tuoksuva ja lakritsinen. Vuosi ei ollut siis helpoin mahdollinen Cabernet´lle ja satoa saatiin monin paikoin puolet normaalia vähemmän. Kypsytys 60% amerikkalaisessa ja 40% ranskalaisessa tammessa vuoden ajan, saa kuitenkin kummia aikaan.

2008 St Henri vei siis minun makuuni voiton ja vuosi 2010 on kuulemma paras sitten huippuvuoden 1996.
Viinillä on mieletön ikääntymispotentiaali, tällekin 2008:lle Niclas lupaili helposti 35-40 vuotta.
2011 RWT on portfolion nuorin tulokas ja ensimmäinen RWT on tehty vuonna 1997. Viiniin käytetään rypäleitä Barossasta, Adelaide Hillsistä, McLaren Valesta ja Coonawarrasta. Tammi on ranskalaista ja siitä 77% uutta, 14-15 kuukauden kypsytyksellä. Huh huh. 2010 vuosikerta on paras tähänastisista.


Last but not least - Grange 2009. Onhan se hieno viini.
Tarhat vinifioitu erikseen, 8 Kalimnasta, 1 Maranangasta  (Bin 150),
2 Coonawarrasta ja loput Mclaren Valesta. Tämä on yksi maailman hienoimmista viineistä, ei siitä yli pääse. Viiniä valmistetaan 6000-6500 laatikkoa parhaina vuosina, eikä tuotanto ole koskaan jäänyt alle kolmentuhannen. Niclaksen mukaan 2009 on feminiininen, tuoksuva ja 2008 puolestaan maskuliininen ja voimakas viini. 2010 loistava, kuten 1997. Grange kypsytetään aina amerikkalaisessa tammessa, eikä se suinkaan ole talon voimakkain viini. Pullon kylkeen on laitettu koodi, jolla väärennöksiä pyritään estämään. Tämä onkin tarpeen, sillä mm. Kiinan markkinoilta on löytynyt useita huippuviinejä enemmän, kuin niitä on edes valmistettu. Penfolds ei ole halunnut tehdä samaa virhettä kuin Bordeaux´n huipputalot, jotka kaikki tähyävät Kiinan markkinoille. Kaikki Grange menisi pelkästään Australiassa kaupaksi, mutta sitä allokoidaan tasaisesti muillekin markkinoille, Suomeenkin 36 pulloa!

2.5.2014

Asiaa Jyväskylään

Jyväskylän reissulla tuli vierailtua Pöllöwaarin ja mainion viinibaari Figaron lisäksi myös upouuden ravintola Harmoonin työmaalla.
On aina upeaa tavata yrittäjiä, joilla on selkeä, kunnianhimoinen visio ja tässä projektissa sitä oli yllin kyllin.
Taulun Kartanoa pyörittävän porukan uusi hanke on Jyväskylän vanhaa asemaa vastapäätä olevassa upeassa jugendtalossa Väinönkadulla.
1900-luvun alussa harmoonitehtaana toiminutta Antti Halosen suunnittelemaa tilaa kunnostetaan nyt ravintolakäyttöön.
Remonttia on tehty vuoden ajan ja purku-uhankin alla olleeseen rakennukseen on aikomus puhaltaa uutta yhteisöllistä meininkiä vanhojen aikojen henkeen.
Terassialuetta tulee olemaan sekä yksityistilaisuuksiin, että yleiseen käyttöön kivasti aidan takana piilossa, rauhassa kaupungin hälinältä ja 50-paikkainen à la carte-ravintola on avattu vappuviikolla. Keittiössä makuja virittelee Juha Lehtonen.
Ruokafilosofiassa mennään sesonkien raaka-aineet edellä, suositaan lähituottajia ja nostetaan suomalainen järvikala, riista sekä metsänantimet tarjolle.
Keittiön maistelumenu tulee vaihtumaan päivittäin.
Viinitastingejä ja erilaisia tapahtumia ravintolassa tullaan näkemään heti remonttipölyn laskeuduttua ja valmistumassa ovat myös upeat juhlatilat. Onnea matkaan! www.harmooni.fi