28.8.2012

Terveisiä Espanjasta!

13.9. pääsemme maistamaan Ribera del Dueron viinejä
Vinoteekissa.
Tilaisuudessa on vielä muutama
paikka vapaana ja lisätietoja löydät sivulta www.winestudio.fi - tastingit.
Tastingit ovat kaikille avoimia, joten tervetuloa mukaan kokemaan, miltä maistuvat Almúdena Aalbercan tekeleet.

Almú lähetti terveisiä vuoden 2009 vuosikerrasta kertoen sen olleen erittäin hyvä vuosi. Talvi oli kylmä ja kesällä oli lämmintä sekä alueelle tyypillisesti kuivaa.
Viileämmässä Soriassa sijaitsevalla Dominio Atautalla kasvukausi oli poikkeuksellisen lämmin ja pitkä, jonka seurauksena tanniinit  saatiin upeasti kypsiksi. Syyskuussa vuorokauden lämpötilavaihtelu oli suuri poikkeuksellisen lämpimien päivien ansiosta. Yöt olivat viileitä ja tämä vaihtelu tuntuu viineissä eläväisenä hapokkuutena
Dominio Atauta sijaitsee 1000 m korkeudessa ja siellä normaalisti syksyisin kärsitään hallasta. Vuonna 2009 oli kuitenkin hallavapaa syksy ja kasvukausi saatiin päätökseen täydellisesti.

Toinen maistamamme viinisetti tulee kuumemmasta Zamorasta ja viinit ovat Almún mukaan erittäin voimakkaita. 2009 syyskuu oli Zamorassa hieman liiankin kuuma, mutta viileät yölämpötilat ja kuun lopussa alkanut viileämpi tuulinen kausi pelastivat rypäleet kypsymään tasapainoon. Hieno lopputulos terveistä ja kypsistä rypäleistä  tältäkin alueelta!





25.8.2012

Larochen luomuviinejä testaamassa Chef & Sommelierin herkkujen parissa!

Vaikka Michel Laroche on jäänyt "eläkkeelle" myytyään yrityksensä JeanJeanille (Advini Group), hän edelleen  kulkee markkinoimassa Larochen viinejä, jotka ovat klassisen Chablis´n lisäksi valloittaneet viinitarhoja eteläisestä Ranskasta, Chilestä ja Etelä-Afrikasta.

Elokuun loppuun kuuluvat perinteisesti rapujuhlat Suomessa ja uusien Larochen vuosikertojen maistattaminen. Tällä kertaa pääsimme maistamaan myös vielä Suomessa listaamattomia luomuviinejä Larochen viinintekijän, Grégory Viennois´n johdolla.
Grégory on hankkinut oppia luonnonmukaiseen viljelyyn mm. työskenneltyään Michel Chapoutierin kanssa kuuden vuoden ajan. Larochen kyytiin Grégory hyppäsi vuonna 2011 ja nyt olisi työn alla 1500 hehtaarin tarhojen muuttaminen orgaanisiksi. Hän on yhtä mieltä Michel Larochen kanssa siitä, että laatuviiniä voi tehdä ainoastaan korkealaatuisesta raaka-aineesta, määriin heillä ei tuijoteta.

Laroche Bourgogne Chardonnay 2011 ja Chardonnay de la Chevaliere 2011 upeassa mineraalisuudessaan vahvistivat Grégoryn kertomuksia tarhoilla tehtävästä työstä. Luonnonmukainen viljely antaa maaperälle ja köynnöksille enemmän vastustuskykyä tauteja vastaan. Michel Laroche lisäsi torjunta-aineena sallitun kuparin auttavan rypäleiden kuoren paksuuntumisessa, joka taas suojaa rypälettä hometaudeilta. Yhdestä suusta oltiin sitä mieltä, että maaperän mineraalisuus pääsee näissä viineissä paremmin esiin, viinit ovat tasapainoisempia ja niissä on enemmän konsentraatiota.


Luonnonmukainen viljely vaatii enemmän työtä, mutta lopputulos on sen arvoista. Tammea ei ole käytetty, jotta viinien puhtaus ja raikkaus pääsevät oikeuksiinsa. Näissä viineissä hinta ja laatu kohtaavat enemmän kuin hyvin - puhumme alle 10 euron viineistä!
Laroche on sulkenut viininsä kierrekorkeilla vuodesta 2001 saakka ja Michel Laroche toteaakin, ettei takaisin luonnonkorkkiin olla menossa. Ainoa pakkaustapa, joka tuottaa harmaita hiuksia, on Bag-in-Box, jonka kanssa ei tahdota millään päästä sinuiksi.


Michel Laroche kertoo vuosikerran 2012 olevan hankalin 45 vuoteen. Kylmän kevään jälkeen kaikki on ollut epätasapainossa, jota nyt yritetään saada kiinni lämpimän sään ansiosta. Kukinta oli keväällä epätasaista ja ajoittui pitkälle aikavälille ja siitähän ne pulmat lähtivät. Tasapaino kärsii yleensä joka tapauksessa, vaikka mitä tahansa poppakonsteja vielä sadonkorjuun aikaan tehdäänkin. Aikaisemmin satoa alettiin kerätä lokakuun alussa, sitten lämpivät vuodet aikaistivat korjuun syyskuun puoleenväliin ja nyt ollaan taas poimintavalmiudessa lokakuun alun paikkeilla. Pidämme peukkuja!
Näiden kahden luomu-chardonnayn lisäksi maistoimme raikkaan ja hieman "vihreän" Syrah-Grenache de la Chevalieren vuodelta 2011. Napakka viini kohtuullisen alkoholipitoisuuden kera. Mainio punaviini, jonka pariksi Chef&Sommelierin maestro Sasu Laukkonen oli viritellyt Ahvenanmaan karitsaa ja entrecôtea rosmariinikastikkeella - lyömätön yhdistelmä.
Kyllähän meitä pidettiin kuin kukkaa kämmenellä jälleen kerran ruokien ja palvelun suhteen - chardonnayn seuraksi itsetehtyä suolalihaa, muhennettuja tatteja, tempura-sinisimpukoita sekä etanoita. Täällähän voisi vaikka asua - joten ovet säppiin, pojat!
Ruokailun kruunasi jääkaappiin kesäloman ajaksi "unohdettu" Peltolan Blue-sinihomejuusto, joka oli saanut aivan uusia ulottuvuuksia noin 6 viikon kypsymisen jälkeen. Sen parina talon omaa näkkäriä ja raparperikompottia. Sanat loppuu..
Lopuksi (ei ihan voi sanoa), back to basics, vaikka kurvasimmekin läpi Larochen jo markkinoitamme vuosikausia valloittaneet tutut viinit uusilla vuosikerroilla. Oma ikisuosikki piti paikkansa - Chablis Premier Cru Les Vaudevey 2009 ja hyvänä kakkosena Chablis La Jouchère, jotka päättivät tämän visiitin fiilikseen, että olet oikeassa paikassa ja seurassa oikeaan aikaan. Mercí.

5.8.2012

Mikä siinä viinissä oikein maistuu?


Mikä siinä viinissä oikein maistuu?
Moni viininystävä, aloittelija tai pitemmälle ehtinyt harrastaja pähkäilee usein tämän kysymyksen edessä, eikä vastausta oikein kukaan osaa antaa. Aika ajoin lajikkeiden, alkuperämaan, hapokkuuden tai makeusasteen määrittelyn kanssa menee yhtä lailla metsään ammattilainen kuin amatöörikin.
Mistä sitten pitäisi aloittaa määrittely? Meillä kun on kaikilla oma käsityksemme siitä, mikä miltäkin tuoksuu tai maistuu. Toisen mansikka on toisen vadelma – tai mitä ovat ne Munskänkarnan viini-illoissa kuullut ”pienet punaiset marjat”. Itse olin aivan ymmälläni WSET Diploma-kurssilla vierustoverin kuvaillessa viinistä löytyvän ”niitä Kellogs A-paketin kuivattuja mansikoita, nää on just niitä”.
Välillä tuntuu, että mitä enemmän hifistellään viinien kanssa, sitä enemmän eri aromeja niistä täytyy löytää. Aromien määrän tärkeys riippuu pitkälti siitä, mitä ollaan hakemassa. Jos kaikki ne ladonnurkat ja nahkaiset hikiset satulat kuivattuine kirsikkoineen vievät sinut oikeaan, mikäs siinä.
Nyt, kun ei puhuta siitä yksinkertaisesta seikasta, että se viini, mikä maistuu omassa suussa parhaalta, on hyvää, olemmekin analysoimassa viiniä. Kuten WSET (Wine and Spirit Education Trust) opettaa, systemaattisessa maistamisessa viini pilkotaan osiin ja jokainen osio arvioidaan erikseen. Tämä on hyvä lähtökohta maistamisesta kiinnostuneille. Viinin värin perusteella arvioidaan mm. lajiketta ja ikää, tuoksusta haetaan niitä nyansseja, jotka kertovat jotain niin ikään lajikkeesta, viinin kehitysvaiheesta ja niin poispäin. Samoja seikkoja haemme sitten maistaessamme viinejä tukemaan ensiarviota. Tällaista maistamismenetelmää vaikka lyhyenä versiona voi suositella kaikille asiasta kiinnostuneille.
Koulutustilanteissa saamme yleensä eteemme virheettömiä viinejä. Paljon puhuttua korkkivikaa, joka pilaa pahimmillaan lähes 10% viineistä, tunnistaa loppujen lopuksi harva. Lievän korkkivian vuoksi on moni hyvä viini jäänyt kokeilematta uudelleen, kun se on saanut tuomionsa vikoineen. Meiningers´s wine business-lehti kertoo kesäkuun numerossaan Aroxa-kapseleista, jotka on kehitetty ammattilaisille vikojen ja eri aromien tunnistamiseksi. Kun korkkivian (2,4,6-trikloorianisoli) kapseli avattiin lehden toimituksessa, ei kenellekään jäänyt epäselväksi, mille korkkivika tuoksuu. Tuotteen on kehittänyt Bill Simpson (Cara Technology) ja sitä on käytetty jo pitempään muiden juomien, kuten oluiden ja vesien analysoinnissa. Simpsonin yritys on tuonut markkinoille jo 60 erilaista yhdistettä sisältävää kapselia vikojen ja aromien tunnistamisen helpottamiseksi. Hänen mielestään on parempi kouluttaa ammattilaisia suoraan tunnistamaan erilaiset aromiyhdisteet kuin opettaa ruusujen ja marjojen tuoksujen erottamista toisistaan. Simpsonin mukaan maistajat voivat olla täysin sokeita jollekin aromille, kunnes se opetetaan heille. Opittuaan riittävästi eri aromimolekyyleistä maistaja kykenee sitten tunnistamaan viinin tekotavan ja kehittymispotentiaalin muista ominaisuuksista puhumattakaan.
Ammattilaisia tällaiset mm. AWRIn (Australian Wine Research Institute) ja Cara Technologyn kehittämät tuotteet helpottavat yhteisen kielen löytämisessä, kun kansainvälisesti puhutaan samoilla termeillä. Sitten tietty täytyy nämä eri aromiyhdisteet vain tunnistaa ja osata yhdistää oikein.. Ehkä kuitenkin harrastamisen riemua on edelleen löytää pieniä punaisia marjoja tai runollisesti niitä omia kuivattuja mansikkaviipaleen tuoksuja ja yhdistää viini johonkin omaan makumuistin lokeroon.