28.12.2010

Punainen Uusi-Seelanti



Onko Uudessa-Seelannissa muuta kuin ultra-raikkaita sauvignon blanceja? No toki on, vaikka painotus onkin valkoisissa rypäleissä.
Tilastollisesti punaisia rypäleitä on 10% tuotannosta, josta osa menee kuohuvien viinien tuotantoon. Varsinaiset punaiset lajikkeet ovatkin sitten kovin sekalainen joukko. Löytyy Bordeaux-lajikkeet, Pinot Noir, Sangiovese, Syrah, Pinotage jne, mutta millaisia nämä sitten ovat?
Joitain vuosia sitten viinilehdissä kirjoitettiin kovasti Merlot´n tulemisesta, jonka jälkeen Pinot Noir saavutti suuren suosion. Viime vuonna hehkutettiin vuorostaanSyrah´n potentiaalia. 
Nyt kuuma sana tuntuu olevan Gimblett Gravels, yksittäinen terroir. Siltä pitäisi tulla laadukkaita ja kiinnostavia viinejä, joissa kerrotaan kasvupaikan korostuvan. Se onkin jo ihan uutta uudessa maailmassa. Aikaisemmin on puhuttu enemmänkin tuottajasta ja hänen taidoistaan tehdä viiniä, viiniteollisuudesta, jossa kasvupaikan korostuminen ei ole ollut pääroolissa.
Ongelmana taitaa olla näiden eri ”trendien ja muotijuttujen” nopea vaihtuminen. Tarhat eivät ole pysyneet helpolla kyydissä. Suuntaus Uudessa-Seelannissa on kohti viileämpiä kasvupaikkoja ja uusia tarhoja. Tämä vaatii taas aikaa, jotta köynnökset pääsevät näyttämään todelliset kykynsä ja sama pätee viinintekijään.
Pienen otoksen perusteella sanoisin nautittavuuden olevan PN:ssä. Ei Syrah´ssa mitään vikaa ollut, mutta ei siitä mitään erityisesti uusiseelantilaista löytynyt. Viini olisi hyvin voinut tulla Ausralian viileämmiltä tarhoilta.. Bordeaux- pohjaiset viinit olivat tyylikkäitä, jopa ikääntymiskykyisiä. Mutta kyllä ne varsinaiset helmet löytyivät PN-osastolta. Johtuuko tämä ilmastosta, taidosta vai kokemuksesta vai kaikkien sopivasta suhteesta, jää syventymisen ja seuraavien maisteluiden johtopäätösten varaan.
Kokonaisuutena viinit olivat hyviä, eivät liian voimakkaita ruoalle. Valitettavasti saatavuus Suomessa on kovin heikko.
Päätelmät perustuvat näihin viineihin:
2009 Elephant Hill Cabernet Franc (Hawkes Bay)
2007 Te Mata Estate Coleraine (Hawkes Bay)
2006 Craggy Range Syrah Gimblett Gravels Vineyard Block 14 (Hawkes Bay)
2008 Man O' War Vineyards Ltd Syrah (Waiheke Island)
2007 Te Mata Estate Syrah Bullnose (Hawkes Bay)
2007 Tinpot Hut Syrah (Hawkes Bay) 
2008 Felton Road Pinot Noir (Central Otago)  
2007 Mt. Difficulty Pinot Noir (Central Otago)

22.12.2010

ROUTA



Scandinaavista kokkaamista Barcelonassa, ei kuulosta hyvältä idealta. Ei kai kukaan sellaista rupea tekemään?
Matti Romppanen ja Tero Siltanen olivat toista mieltä ja muutama vuosi sitten perustivat Roudan Barcelonan ytimeen, muutaman korttelin päähän Passeig de Gracialta.
Millaista ruokaa he sitten tekevät? Nopeasti vastaten: molekyylikokkausta järkevällä otteella, siis ei liikaa näpertelyä. Ruoanlaitossa maku on vahvasti mukana. 
Aperitiivina Routa cava, cava höystettynä lakkaliköörillä.
Pitkässä menussa alkuun tulee Routa snacks, tällä kertaa cesar-salaatti, munakokkeli perunaletuilla ja mausteinen pyörykkä. Kivoja suupaloja. 
Sitten silakkaa ja kukkakaalia.
Ankanmaksaa eri muodossa: jäädytyskuivattuna ja ”viiriäistäytteellä”.
Kissakalaa
Pitkään haudutettua possua( kuvaa ei ehtinyt ottaa, ennen kuin se päätyi suuhun).
Jälkiruokia, suklaa kaadettiin muottiin, annettiin jäähtyä 2 minuttia. Tänä aikana se hyytyi. Marjojen alla oli Peta Zetaa, paukkukarkkia. Tuli hyvä, lapsellinen fiilis.
Miltä  tämä ilottelu maistui? HYVÄLTÄ! Herkullista, maut hyvin esillä. 
Tunnelma paikassa on melko ”suomalainen”, noin puolet asiakkaista on meikäläisiä. Ruokaturismia. Alkuasukkaitakin on onneksi mukana joukossa. Ravintola herättää kadulla- kulkijoissa paljon uteliaisuutta, mikä on aina hyvä merkki.
Pojille voisi antaa ”etätehtäväksi”, lähettää joku sopiva katalaanikokki Helsinkiin tekemään tänne samalla idealla ravintolan:)
www.restaurant-routa.com

21.12.2010

Madrid


Onko Espanjan pääkaupunki myös herkkusuiden pääkaupunki? Valitettavasti ei taida olla, sillä baskit ja katalaanit taitavat viedä voiton. Tästä huolimatta siellä saa helposti herkullista syötävää. Vaihtoehtojen kirjo on mieliteoista kiinni. Tapaksia, etelä-amerikkalaisia grillattuja lihoja, baskiherkkuja, merenherkkuja. 
Herkullinen pistäytymispaikka on Mercado San Miguel, joka sijaitsee Plaza Mayorin vieressä. Kauppahalli, joka on täynnä pieniä ravintoloita ja tiskejä. Sieltä saa tapaksia, äyriäsiä, juustoja, viiniä, leivoksia, suklaata. Kaikkea. Hauskaa ja herkullista. Paikassa voi vapaasti vaellella ja ottaa suupalan vaikka joka paikasta. Juusto yhdeltä, kinkku toiselta, viini kolmannelta. Varaudu kunnon tungokseen illalla, eli hyvää ja tiivistä tunnelmaa on luvassa.
Toinen houkutusten alue on Solin ja Plaza del Angelin välinen ”viidakko” ,kujia, jotka ovat täynnä tapasbaareja. Tyylejä ja makuja löytyy jokaisen maun mukaan. Meikäläiselle hauska kokemus, kun eihän kotimaassa tuollaista löydy. 

18.12.2010

Muru


Kaksi kertaa on testattu kaupungin varmasti suosituin uusi paikka, Muru. Kannattaa joka kerta!
Pojat (Niki Thieulon, Henri Alén, Samuil Angelov ja Timo Linnamäki) ovat laittaneet pystyyn sellaisen paikan, joka Helsinki on kaivannut. Itse remontoituun tilaan on saatu mieletön fiilis pikku-loungeineen. Bistromaisen ravintolan baari on kasattu tummaksi petsatuista viinilaatikoista ja kattoa koristaa pulloista tehty valtava valaisin. Viinilista on loistava ja kellarista löytyy jotain listan ulkopuoleltakin kelpo hintaan. Entä ruoka? Ihanaa. Erilaisia annoksia ja kaikki toimii.
Viime viikolla söin Murussa elämäni ensimmäisen polentan, josta pidin. No, parmesaanilla ja tryffelillä höystettynä..Bouillabaisse oli erinomaista, hummeriliemeen tehtyä. Pot-au-boeuf kelpasi sekin. Annokset hohkaavat selkeitä makuja ja tämä yhdistettynä ammattilaisheppujen viinisuosituksiin helpottaa elämää kummasti. Näihin kavereihin voi luottaa;) Sanaton. Kymppi!

15.12.2010

K17



Entinen ravintola George Kalevankadulla on saanut jo muutama uuden yrittäjän, ja tällä kertaa puikoissa on mm. Bocuse d´Or-kokelaan, Matti Jämsenin pyörittämä K17. Menimme lounaalle ja vähän kaikki meni pieleen.
Palvelu oli ystävällistä, mutta koko sali oli yhden tarjoilijan niskoilla, joten lounaaksi ateriointi venähti melko pitkäksi. Tila itsessään oli kauniisti sisustettu ja taustamusiikki mainiota.
Tarjolla on vaihtoehdoiksi business-lounas (27€) tai salaatti/jälkiruokapöytä (15€). Valitsimme lounasmenun, kurpitsakeittoa, siikaa ja appelsiiniriisiä.
Talon leipä oli hyvää ja lämmintä, mutta talossa itsessään oli niin kylmä, että kesken ruokailun oli pakko hakea naulakosta takkia päälle. Asiakkaita oli pari pöydällistä ja siihen nähden tarjoilu toimi hitaasti. 
Kurpitsakeitto oli suolatonta ja kaikkiaan melko mautonta, jonka keittiö sitten huomautuksesta korjasi suolaamalla siian niin, ettei annoksessa maistunut muu kuin suola. Siian kylkeen oli laitettu puolikkaan pikkurillin kokoinen peruna ja yksi halkaistu ruusukaali, jotka olivat raa´an puolella kypsyydeltään. Jälkiruoaksi otin appelsiiniriisin sijaan juustoja, joka oli varma ja hyvä valinta. Italialaiset juustot paahdetun pähkinäisen leivän kanssa paikkasivat nälkää, mutta kummallinen tomaattihilloke, joka maistui lähinnä ketsupilta, kummastutti. 
Ei irtoa paljon pisteitä tästä kokemuksesta.

14.12.2010

FARANG



Taidehalliin avattu Farang on ollut jo pitkään yksi kaupungin kuumimmista ravintoloista, eikä syyttä. Tila on saatu hienosti käyttöön, tummaa tunnelmaa ja kynttilöitä, ainoastaan tekstiilien puutteesta johtuva hälinä hieman haittaa. Ravintolassa on kiva baari ja hyvä, tiivis tunnelma.
Söimme maistelumenun Clouet´n samppanjan sekä Te Tera Pinot Noir´in kanssa. Toimi.
BETEL-LEHTEÄ JA SAVUSTETTUA TAIMENTA
paahdettua pähkinää, taimenenmätiä
HAMACHI SASHIMI VIETNAMILAISITTAIN
aasialaisia yrttejä, mustariisietikkakastiketta
PEHMEÄKUORISTA TASKURAPUA
vihreää mangoa, minttua, vihreä karamellisoita pähkinä 'nahm jim'
RAPEAA POSSUA, PALMUSOKERIKARAMELLIA
haudutettua, rapeaksi paistettua possua, karamellia, riisiviinietikkaa
THAI-ROTI LEIPÄÄ, MUSSAMAN CURRYA
MORNING GLORY, RAPEAA ”SUOLA&PIPPURI” TOFUA
vesikrassia, rapeakuoriseksi paistettua silken tofua
HAUDUTETTUA VASIKANPOSKEA VIETNAMILAISITTAIN
pehmeää vasikkaa, ”hot & sour”-salaattia
THAI JASMIINIRIISIÄ
PADANG PADANG'
talviomenajäätelöä, cassiaa, paahdettua valkosuklaata, kookoskermakinuskia, omena-inkivääriliemi
Betel-lehden päällä oleva taimen oli niin hyvää, että sitä voisi syödä läpi koko aterian, ehdoton suosikki! Sashimi oli makuumme liian tulista, chili peitti kaikki muut maut alleen, mutta riisi auttoi tilannetta. Sen jälkeen tulikin pöytään pelkkää herkkua, joka päättyi ihanaan talviomenajäätelöannokseen.
Jos miinusta pitää hakea, ruoat tulivat turhan tiuhalla vauhdilla pöytään, mitä sitten hieman pyynnöstä hidastettiin. Riisiä tuotiin lisää, sillä edellinen kylmeni pöydässä. Palvelu oli kaikkiaan loistavaa, ruoat todella kauniisti aseteltu ja kaikki esiteltiin uudelleen vielä pöydässä, vaikka menukorttikin auttoi asiaa. Lähes kymppisuoritus!

13.12.2010

Rheingau 2010



Rheingaun loistavan viinitalon, Georg Breuerin Theresa Breuer lähetti kuulumisia tämän vuoden sadosta, joka oli pienin miesmuistiin. Kylmä ja pitkä talvi päättyi sateiseen ja viileään toukokuuhun, joka haittasi paikoin köynnösten kukintaa. Heinäkuussa oli taas lähes trooppisen kuumaa, jonka jälkeen vettä saatiin enemmän kuin tarpeeksi elo-syyskuussa.
Tämä ilmojen vaihtelu teki kasvukaudesta todella haastavan ja poiminnassa tarvittiin paljon valikointia. Breuerilla, joka viljelee 80 % Rieslingiä ja tekee lisäksi loistavaa Pinot Noir´ia sekä Pinot Gris´tä, sato oli kerätty kokonaisuudessaan lokakuun puolenvälin jälkeen.
Taulukosta näkyy Rheingaun Rieslingin kasvukausien eroja viime vuosilta:
                              silmut puhkeavat    kukinta alkaa      kypsyminen alkaa      poiminta alkaa
Keskiverto                     29.4.               22.6.                   25.8.                           11.10.
2010                              26.4.               16.6.                   21.8.                             6.10.
2009                              14.4.               11.6.                   12.8.                             3.10.
2008                              28.4.                 6.6.                   10.8.                             4.10.
2007                              14.4.               27.5.                     3.8.                             22.9.
2006                              30.4.               18.6.                   16.8.                             2.10.
2005                              21.4.               20.6.                   13.8.                             4.10.
2004                              23.4.               16.6.                   23.8.                           11.10.
Hapokkuus ja hedelmäisyys viineissä oli korkea ja laadusta tuli hyvä. Sato on kuitenkin pienin kolmeen vuosikymmeneen. Breuerilla tuotos oli 22 hehtolitraa hehtaarilta, kun se edellisinä vuosina on ollut 43 ja 48 hehtolitran välimaastossa.

JUNAILUA ESPANJASSA



Onko VR:n nihkeät sämpylät tarjoilun standardi vai voisiko junassa saada jotain parempaa?
Siis tutkivalle junamatkalle Madridista Barcelonaan.  Eli mitä Renfe tarjoaa kolmituntisen matkana aikana? Ei muuta kuin Prefente-luokan lippu käteen ja junaan!
Itse juna on huippumoderni luotijuna ja hetki lähdön jälkeen käteen annetaan menukortti. Sen sisältö saa monet Hesan lounaslistat kateudesta vihreiksi.
Alkudrinkiksi Martini, Cavaa ja valkoviiniä. Aterialle limut, mehuja, olutta tai 6 viiniä valittavana. Näiden lisäksi joukko viinoja ja liköörejä.
Alkuruoaksi pateeta viikuna hillokkeella. Pääruoaksi turskaa, perunaa ja Mornay kastiketta, siis juustoista valkokastiketta. Jälkiruokasi tuoreita hedelmiä ja kahvia. Ne kaikki olivat hyvää lentokenttälaatua. Kahvi tosin oli aivan olematonta. Palvelu sujui jopa englanniksi ystävällisesti ja tahdikkaasti. 
Kerrassaan mukava matkakokemus, suosittelen! 
VR:n kannattaisi käydä opissa!

28.11.2010

28.11.BURGUNDIN HINNAT NOUSUSSA

Burgundin viinien hinnat määrittelevä Hospice de Beaunen huutokauppa on jälleen käyty ja vuosikerran 2010 viinien hinnat ovat hienoisessa nousussa.  Mitään aivan mahdottomia hintojen korotuksia ei kuitenkaan ole tiedossa, sillä vuosikerta ei yllä aivan 2009 tasolle ja talouden tilanne pitää osaltaan myös hinnat vielä kurissa.
Valkoviinit nousivat keskimäärin 15 % ja punaiset 12 %.  Kauppaa käytiin hieman vähemmän kuin viime vuonna ja Aasia kiilasi toiseksi suurimmaksi viinien ostajaksi Euroopan jälkeen.

27.11.2010

27.11. VIINIKELLARI MERENPOHJASSA

Muillakin on kuohuviiniä merenpohjassa kuin ahvenanmaalaisilla. Slovenialainen viinintekijä Ivan Simonic on kokeillut viinien kypsyttämistä 30 metrin syvyydessä noin 12 asteen lämpötilassa ja todennut veden liikkeen hoitavan normaalisti kuohuviinin valmistuksessa tarvittavan pullojen tanssituksen.
Ensimmäisestä erästä saadaan 600 pulloa, joille tulee kappalehintaa sadan euron verran. Mikäli kauppa alkaa käydä, Simonic aikoo rakentaa merenpohjaan kunnon kellarin viineilleen.

26.11.2010

RHÔNE 2009 26.11.2010



Rhônen vuosikerrasta 2009 veikataan tulevan erinomainen. Viinit ovat erittäin kypsiä, mutta myös hyvin tasapainoisia ja siksi myös helpommin lähestyttäviä. Etelän Ch.neuf-du-Pape on ollut erityisen menestyksekäs jo monta vuotta peräkkäin, kun pohjoisen viinialueet ovat kärsineet vuosikertavaihteluista. Tällä kertaa enemmänkin pohjoinen saa parhaat arvosanat ja eteläinen laakso arvosanakseen ”ainoastaan” hyvän. 
Rhônen viinit ovat olleet vuosikausia mm. Robert Parkerin ylistämiä, mutta myös niiden järkevä hinta/laatusuhde saa pullot liikkeelle. Erityisesti Bordeaux´n järjettömät hinnat vuodelta 2009 kääntynevät Rhônen eduksi.
Pohjoisen-Rhônen tuhdit syrah´t vaativat aikaa pullossa, mutta viinit ovat odottamisen arvoisia, kuten huomasimme maistaessamme 11.11.2010 Rhônen 1996 ja 1998 vuosikertoja. Aiheesta löytyy raporttia sivullamme.

16.11.2010

GAJA SAVOYSSA 16.11.


Voiko sateista marraskuuta paremmin viettää, kuin lounaalla Savoyssa Gajan viinien sekä niiden ihastuttavan lähettilään, Gaia Gajan seurassa. Ei voi.
Tämän varmasti yhden Piemonten kuuluisimman viinitalon isäntä Angelo Gaja, on nostattanut ristiriitaisiakin tunteita vuosien varrella, mutta viinit puhuvat puolestaan. Angelo, joka tarttui perheyrityksen johtoon vuonna 1961, vei talon viinit maailmalle, viisveisasi säännöistä ja teki sellaisia viinejä kun katsoi markkinoiden kaipaavan ja onnistui.
Tänä päivänä Gaja viljelee Piemontessa tarhoja, jotka jakautuvat Barbarescon, La Morran, Treison, Barolon sekä Serralunga d´Alban alueille. Nebbiolon ja Barberan lisäksi lajikkeisiin kuuluvat Cabernet Sauvignon, Merlot, Chardonnay sekä Sauvignon Blanc. Gajan aluevaltaukset ylettyvät Toscanaan saakka, josta upeat Promis, Magari ja Darmagi ovat kotoisin. Viinejä saa Alkon tilausvalikoimasta ja niitä tuo maahan Fine Brands Oy.
Savoyssa hemmoteltiin:
  • Paistettua hummeria ja tryffelirisottoa – Gaia & Rey Chardonnay 2005 (Alko 105,90)
  • Ragout hirven sisäfileestä ja sipulipyreetä – Barbaresco 2007
  • Timjamivoissa paistettua vasikanfileetä ja mustajuurta – Costa Russi 2000
  • Valikoima kypsytettyjä juustoja – Magari 2007 (2006 Alko 49,00)
Barbaresco toimi itse asiassa kypsää Costa Russia paremmin vasikan kanssa ja Costa Russi taas on helmi ihan sellaisenaan, eikä ollenkaan huono Magarin seurassa juustojen kanssa. Viininenän taivas!
Näitä viinejä joulupöytään, itselle, ystäville, minulle ;) !

15.11.2010


Côte-Rôtie á la Guigal
Suomen ”suurin ja paras” viiniseura, Helsingin Munskänkarna, järjesti Guigalin Côte-Rôtie maistelun. Mukana olivat kaikki kolme kuuluisaa palstaa vuodelta 1996 ja 3 verrokkia. Nämä palstat ovat nauttineet vuodesta toiseen viiniguru Robert R. Parkerin suosioita. Kun pisteitä satelee vuodesta toiseen, niin hinnat kipuavat huipputasolle. Nuoren vuosikerran pullosta pitää varautua maksamaan 150 eurosta ylöspäin. Kypsien vuosikertojen hinnat ovatkin sitten jo useita satasia. Nyt maistettujen vuosikerran1996 kohdalla hinnat liikkuvat 140-260e per pullo. 
Tällä hetkellä Alkosta löytyy La Landonne 2002, 152,30€. 2004 vuosikerrasta löytyy koko sarja , hintaan 187,20€ per pullo.
Odotettavissa oli siis huipputasting, eikä pettymystä tullut. Viinit olivat oikein mukavasti nautittavassa kunnossa. Iän tuomia aromeja löytyi, samoin hedelmää , tasapainoa, pituutta. Huippuviinejä, niin lasissa kuin hintalapussa. 
Tässä maistetut viinit ja lyhyet kommentit:
Guigal, Hermitage 1998
Tuoksu: mausteita, punaista marjaa, eleganttia kepeyttä
Maku: punaista marjaa, puolukkaa, kireyttä.
Guigal, Chateau d’Ampuis, Côte Rôtie, 2000
Tuoksu: Mausteinen, savuinen, tervaa. Hedelmä tammen piilossa tammen aromien alla 
Maku: Tervainen, mausteinen, kiinteä.
Guigal, Côte Rôtie, La Landonne 1996
Tuoksu: Pippuria, mausteita, tummaa kirsikkaa.
Maku: Kiinteä, tummia marjoja, pippuria.
Guigal, Côte Rôtie, La Mouline 1996
Tuoksu: Savua, tervaa, kukkeutta hedelmässä.
Maku: Mausteita, punaista marjaa, hapokkuus esillä. Hieman edellistä kepeämpi ja marjaisempi.
Guigal, Côte Rôtie, La Turque 1996
Tuoksu: Tummaa kirsikkaa, pippuria, tervaa.
Maku: Kirsikkaa, kuivattu punaista marjaa, pippuria, mausteita.
Paul Jaboulet, La Chapelle 1998
Kohdalle osui huono pullo, siksi ei kommentteja.

9.11.2010

Suomen Munskänkarnan 10-v. juhlat ja Lahtea


Muutama viikko sitten vietettiin Suomen Munskänkarnan 10-v. synttäreitä Lahdessa Sibeliustalon Casseli ravintolassa. Juhlaan saapui seitsemisenkymmentä ahkeraa viininharrastajaa eri puolilta Suomea. Koska Munskänkarnan ydinajatus on levittää viinitietoutta, ilta aloitettiin pienellä esitelmällä ruoan ja viinin yhdistämisestä. 
Puhujana toimi Mika Vanne Winesense Oy:stä. Aluksi Mika piti pienen, kepeän- ”poliittisen” katsauksen maamme alkoholipolitiikkaan. Etenkin siihen, kuinka valtion hallinnoimat yhtiöt suoltavat markkinoille halpoja väkeviä juomia ja juomasekoituksia. 
Useat näistä ovat hiukan huolestuttavasti suunnattu nuorille, joiden alkoholinkäytöstä ollaan ja syystäkin, huolissaan. 
Itse luento oli peruskuviota siitä, miten viini ja annos toimivat yhdessä. Ja miksi näin on. Ei uusia keksintöjä, mutta kivasti puhuttu, eikä kertaus ei koskaan ole pahitteeksi. Erona VRHE-messujen saman teeman esitykseen oli rasvan mukaan ottaminen kokonaisuuteen. Annoksen rasvaisuus Mikan mukaan rakentaa siltaa eri makujen, komponenttien ja viinin välille.
Juhlaillallisella oli joka lajille kaksi Mikan valitsemaa viiniä. Illallisella jokainen sai leikkiä ja kokeilla miten oma maku toimi. Loppujen lopuksi kysehän oli tässä omasta mieltymyksestä, kuten aina.

Alkumalja Mezikka, Hermannin viinitila, Ilomantsi!
Vuohenjuustotoast - Philipp Kuhn SB 2009 Pfalzista ja Bellingham Bernard Series Old Vine CB 2008 Etelä-Afrikasta
Ankarinnalle - Ruperpan 2006, Pieropanin IGT Venetosta ja ”Sophia” Gimblett Gravels Vineyard 2006, Craggy Range, Hawkes Bay, Uudesta-Seelannista Bordeaux-tyylinen viini
Suklaakakkua - Maury Vintage Charles Dupuy 2005, Mas Amiel ja BA Zweigelt Pinot Noir 2007, H&C Nittnaus. (Zweigelt-PN jäi täysin suklaakakun jalkoihin).
Sitten hypätään Lahteen. Mitä kaupungilta löytyi…
Taivaanranta
Teerenpelin tislaamo sijaitsee paikan kellarissa. Tästä huolimatta se on oikeastaan täysin suuntautunut ruokailuun, ei juomiseen. Lista on yllätyksetön, grilliorientoitunut.  Pikkunälkään kokeilimme sipulikeittoa ja halloumisalaattia. Molemmat olivat oikein nautittavia, mutta sipulikeitto suorastaan loistava. Paikan viinilista on yllättävän hyvä ja monipuolinen. Sieltä puuttuu ilahduttavasti perusbulkit. Kun palvelukin oli sujuvaa ja ammattitaitoista ei voi muuta, kuin suositella paikkaa!
Mutta...myöhemmin illalla liki tyhjään ravintolasaliin oli henkilökunnalle hyvin vastahakoista ottaa kymmenen hengen seuruetta muutamalle pullolle viiniä. Harvoin on näin vaikeaa.
Roux
”Sunnantaibuffa”. Periaatteessa vastustan buffaa, se ei vain ole minun juttuni. Tällä kertaa vastassa oli kuitenkin kerrassaan mainio esitys. Alkuun oli mustajuurikeittoa, sitten notkuva pöytä täynnä kylmiä kaloja ja lihoja. Lähiruokaidea näkyi valikoimassa erinomaisesti. Pääruoaksi oli kolme vaihtoehtoa, tarjoilijan mukaan hieman ”ronskeja” ja maalaismaisia. Valitsin Vesijärven kuhaa korvasienikastikkeessa. Maukasta, hienosti tehtyä. Jälkiruoaksi oli pöydässä kotimaisia juustoja sekä lakkakakkua. Onneksi junalle on pieni alamäki, niin kieriminen sujui hyvin:)
Ravintolan viinilista on houkutteleva, täytyy joku ilta tehdä retki ja syventyä sen herkkuihin. 

5.11.2010

Viesti Leonardo Frescobaldilta – muisto upeista viineistä !



Dear Mrs. Siren,
I was very pleased to meet with you at the Italian Embassy on November 5th.
I appreciate that you have accepted the invitation to participate to the vertical tasting our two most prestigious wines: Pomino Benefizio and Mormoreto, wines that have a very special and important meaning for me and for all at Frescobaldi for the unique story that they represent. 
Also for me the vertical tasting was a unique occasion because it doesn’t happen very often that such old vintages are pulled out from our Family wine library and your presence gave me the pleasure to share them with you and to me in particular the emotion to re discover the fruits of different seasons.  
With my warmest and cordial regards.
Leonardo Frescobaldi
Presidente
Marchesi de' Frescobaldi Società Agricola S.r.l.
Italian kuuluisan viinitalon Frescobaldin isäntä itse, Leonardo Frescobaldi tarjosi ainutlaatuisen tilaisuuden päästä maistamaan talon helmiä vuosikertavertikaalissa Helsingissä. Maistettavana olivat Chardonnay Pomino Benefizio 1990, 1998, 2003, 2007 ja 2008 sekä Bordeaux-blendi Mormoreto 1985, 1994, 1999, 2004 ja 2007.
Frescobaldit aloittivat viininviljelyn Toscanassa jo 700 vuotta sitten ja kolmenkymmenen sukupolven ajan viininteko on pysynyt perheen käsissä. Meilläkin tuttuja viinejä ovat mm. Castello di Nipozzano, Castelgiocondo ja Tenuta di Castiglioni.
Pominot viljellään korkealla sijaitsevalla yhdeksän hehtaarin tarhalla, joka antaa viineihin hyvän hapokkuuden lisäksi ikääntymispotentiaalia, raikkautta ja yllättävää suolaisuutta, joka johtuu maaperän mineraalisuudesta. Rinteet ovat etelään ja lounaaseen ja sijaitsevat noin 700 metrin korkeudessa. Frescobaldin mielestä tämä on juuri oikea paikka Pominoille, jotka ovat todellisia terroir-viinejä.
Kuten useilla viinitaloilla, Frescobaldillakin uuden tammen käyttö on vähenemään päin ja viineistä löytyy enemmän hedelmää ja luontaisia aromeja. Kaikki maistetut Pominot lämmintä vuotta 2003 lukuun ottamatta olivat 100 % Chardonnay-lajikkeesta valmistettuja. Vuonna 2003 Chardonnay sai seurakseen 15- 20 % Tramineria, joka on antanut viiniin lisää aromikkuutta ja hunajaisia eksoottisen hedelmän vivahteita.
Jopa iäkkäämmistä viineistä löytyi hienoa hapokkuutta, joka tuki viinien jo hieman eksoottiseen hedelmään kääntynyttä aromimaailmaa ja pähkinäisyyttä. Nuoret 2007 ja 2008 vaativat vielä aikaa saavuttaakseen aiempien vuosien viinien huikean tasapainon.
Mormoreto juhli vuonna 2007 25-vuotisjuhlavuottaan. Tähän viiniin käytettävät rypäleet ovat vaihtuneet jonkin verran vuosien saatossa. Tarhoja on 25 hehtaaria ja niillä viljeltävät rypäleet ovat: Cabernet Sauvignon, Merlot, Cabernet Franc ja Petit Verdot. Rinteet ovat lounaaseen ja noin 300 metrin korkeudessa.
Vuoden 1985 Mormoreto veti aivan mykäksi. Upea viini, josta löytyi klassiset Bordeaux-aromit. Tätä viiniä olisi sokkona mahdoton laittaa Toscanaan! Viinissä kaikki elementit olivat löytäneet oman paikkansa. Vuonna 1985 Mormoretoon käytettiin 90% Cabernet Sauvignon- ja 10% Cabernet Franc-lajikkeita. Tätä viiniä ei tietenkään saa enää mistään, mikä on ehkä onneksi kukkarolle..
Vuonna 1994 rypälesuhde oli 80/20 ja 1999 viiniin oli jo lisätty Merlot, jota on viinissä neljännes. Maistettavana olleet 1999, 2004 ja 2007 vaativat vielä kypsymistä. Kahteen jälkimmäiseen viiniin ovat päässet jo kaikki BDX-lajikkeet: 60% Cabernet Sauvignon, 25% Merlot, 12% Cabernet Franc ja 3% Petit Verdot.
Joskus sitä miettii, miksi kukaan haluaa Toscanassa viljellä muita, kuin alueen alkuperäisiä lajikkeita, mutta näiden viinien kohdalla vastaus on ilmiselvä. Viineistä tulee mahtavia!

1.11.2010

Viini, Ruoka ja Hyvä Elämä = VRHE


VRHE on Kirjamessujen kyljessä pyörivä kuluttajille suunnattu viinitapahtuma. Alku oli tällä oli melko vaatimaton, mutta nyt haastaa selvästi perinteisen ViiniExpon. Mukana on valtaosa isoista alan  pelaajista, maistettavaa löytyy joka makuun. Suurimpana erona ViiniExpoon on viinien saatavuus, suurinta osaa maistettavista viineistä saa Alkosta tai ravintoloista. Tätä ihmiset haluavat, voit kokeilla lasillisen, eikä tarvitse ostaa koko pulloa. Onhan se harmi, jos löytää mahtavan viinin, mutta sitä ei saa mistään. Harva kuitenkin ryhtyy tilaamaan suoraan tilalta tai etsimään ulkomailta kauppiasta. 
Ruokapuolella esille nousivat virolaiset tuottajat ja italialaiset salamit sekä ihanat juustot. Kahvien kohdalla esillä oli paljon pieniä paahtimoita ja alkuperäiskahveja. Suunta on oikein mainio, hyvää vauhtia pois Juhla Mokan-dominassista… 

31.10.2010

Beringer ”Cause&Effect”


Viinilehden Bouquet Club järjesti Viini, ruoka ja hyvä elämä messuilla luennon viinin ja ruoan yhdistämisestä. Tällä kertaa puhumassa oli Niclas Tuomela Ruotsin Beringeriltä
Maistettavana oli Beringerin Stone Cellars Zinfandel Rosé,  Stone Cellars Chardonnay,Clear Lake Zinfandel ja Stone Cellars Cabernet Sauvignon. Lautasella oli sitruunaa, melonia, perunalastuja ja Mustapekkaa höystettynä chilihillokkeella.
Mitä opimme? 
  • Annoksen pääraaka-aineen ohella kastikeella on yhtä suuri vaikutus viinin valintaan. Eli ei se pihvi, vaan kastike huomioon viinivalinnan kohdalla. Kokonaisuuden balanssi ajaa pääraaka-aineen yli.
  • Suola muuttaa perusviinin mehumaiseksi
  • Kuiva valkoviini, varo annoksen makeutta, viinistä tulee olematon.
  • Annoksen makeus kuivattaa jäännössokeria omaavaa viiniä.
  • Suola tasapainottaa tanniinia.
  • Tanniininen viini - annoksen umani ja hapokkuus korostaa tanniinien karheutta
  • Chili ja muut tuliset annokset tykkäävät aavistuksen makeutta omaavasta roseesta.
  • Sushi, soijaa ja tippa sitruunaa päälle, lasiin saksalaista Rieslingiä.
  • Pippuripihvi, kokeile Blue Nun Riesling ( omalla vastuulla)
  • Kokatessa maista tarjottavaa viiniä ja sovita kokonaisuus kohdalle lisäämällä vaikka hyppysellinen sokeria tai suolaa kastikkeeseen. Eli tarvitse viiniä toisenkin pullon, koska tasapainon hakemiseen kuluu se ensimmäinen:)

28.10.2010

ESPANJA 28.10.2010


Kellarin maistelutila oli täynnä maistelijoita, laseja, juustoja ja mukavan rentoa tunnelmaa.
Illan aluksi Savoyn sommelier Antti Uusitalo kertoi sherryn kiehtovasta maailmasta. Hänen kanssa maistoimme Emilio M. Hidalgon Manzanilla ja Amontillado Medium Dry:n. Manzanillan sovitimme aperitiiviksi ja Manzanillan sienikeiton ja vahvojen liemien kumppaniksi.
Punaviineinä maistelimme neljä ”uuden tyylin” viiniä. Viineillä oli yhteisinä piirteinä rypäleiden tulo vanhoilta tarhoilta, ranskalaisentammen käyttö ja Parkerisoitunut runsas tyyli. Ne olivat tiiviitä, vivahteikkaita, suuria. Olisiko niitä sokkona vienyt Espanjaan? Itse en olisi, ne olivat kansainvälisiä huippuviinejä. Ajatuksella ja huolellisuudella tehtyjä, mutta ei kasvupaikan klassiselle tyylin mukaisia.
Olisiko kauden aikana syytä tutusta klassisempaan Espanjaan? Laita meille viestiä, jos kiinnostus heräsi!
Juustoina oli turkulaisen Vino Fino Finlandin loistavat Manchego DOP Gran Valle de Montecelo, Montenebro ja Rosmariinijuusto. Etenkin Montenebro ja Toron Numanthia olivat loistava pari!  Juustoja on saatavissa Hakaniemen kauppahallin Lentävästä Lehmästä ja Kauppatorin hallin Tuula Paalaselta. 

24.10.2010

Jyväskylä - Ei pöllömpi


Viikonloppu Jyväskylässä, ei muuta etukäteistietoa kuin reilun 3h junamatka…
Yöpuu ja Pöllöwaari..Wow..siis ihan totta. Symppis oikea vanha hotelli. Ei mikään steriiliketju, missä pitää katsoa ikkunasta ulos tietääkseen missä on. Tunnelmallinen, mukava, oikea boutique-hotelli keskellä Suomea. 
Hotellin ravintola, Pöllöwaari, on niittänyt mainetta, eikä turhaan. Viinilista on tasapainoinen, täynnä hienoja viinejä. Painotus on vanhassa maailmassa ja varsinkin, Bourgogne-osuus on herkullinen. Eikä hinnat pelota! 
Ruska-ajan herkkumenun kumppaniksi päädyimme Ramonetin Chassagne-Montrachet 1er  Cru Morgeotiin ja Denis Mortetit Gervrey-Chambertiiniin. Itsekehun uhalla, valinnat olivat loistavat!
Ruoka oli kerrassaan hyvää. Alkupalan pikkuahvenet olivat juuri sopivan kiinteitä, eivätkä liian etikkaisia. Hirvimedaljonki, hirveen hyvää!
Hyvänä lounaspaikkana voin suosittelen Soppabaaria: soppaa ja napsuja (pieniä suolaisia). Paikka sijaitsee vähän tylsästi kauppakeskuksessa, mutta se annettakoon anteeksi. Listalla on muutama keitto ja pasta, mutta niiden lisäksi nyt oli ”ekstrakeitto”, eli lista elää tilanteen ja raaka-aineiden mukaan. Pisteet siitä.

Kulttuurinnälkää kannattaa käydä sammuttamassa aseman lähellä sijaitsevassa taidemuseon grafiikkakeskuksessa. Kaunis vanha talo, tunnelmallinen tila vaihtuville näyttelyille.  

21.10.2010

Joensuu Vol 2


Uusinta vierailu Joensuuhun. Valitettavasti Kielon oli täynnä hyvissä ajoin ennen kaavailtua tarkistuskäyntiä. Pitänee siis vielä(kin) mennä uudestaan. Tämän takia illalliselle menimme kaupungin ”ykkös-italialaiseen” La Passioneen. Paikka sijaitsee ”joen väärällä puolella” korkean, tuulisen ja jäisen sillan vieressä. Kesällä paikka joen varressa on varmasti upea, eikä kaupungin valot nyt synkkänä syksynä pahalta näyttäneet. 
Paikassa on 2 puolta, pizzeria ( tämän yhteydessä on pieni herkkupuoti tai tiski oikeastaan) ja à la carte. Vastaanotto oli ystävällinen, mutta kiireinen. Tämä sama kiire jatkui koko illan ajan vaikka paikka ei ollut täynnä ja henkilökuntaa oli runsaasti. Listalla oli useita aperitiiveja, mutta kukaan ei ehdottanut, että tilaisimme niitä. Sitten itse asiaan, ruokaan. Kauniisti sanottuna hämmentävä kokemus. Alun bruscetta mistin leipä oli kivikovaa ja lohi oli nähnyt parhaat päivänsä monta päivää sitten. Sahrami simpukkakeitto sitä vastoin oli maukas, nautittava. Pääruoan karitsa oli hyvää, provoloneperunat suorastaan loistavia. Sitä vastoin kesäkurpitsa-pinaattinyytin metäsienirisotto oli vaihtunut paahdettuihin kasviksiin. Höh. Nyytti oli pinnalta hyvä, kypsa ja maukas, mutta sisältä raaka ja raskas. Jälkiruokaa emme kokeilleen, mutta ostimme puodista mukaan muutaman palan juustoja, etenkin provolone oli oikein hyvää.
Liki torin laidalla sijaitsee Deli-China, ilmeisesti paikan paras kiinalainen. Samalla paikka on yksi Suomen vanhimmista kiinalaisista ravintoloista, perustettu 1989. Pöytää emme saaneet lauantai iltapäivänä. Siispä otimme mukaan valikoiman ruokia. Ei järisyttävää, mutta ei yhtään moitittavaa. Voittaa mennen tullen 90% Hesan take away kiinalaisista.

13.10.2010

Nature- viinit 13.10. Vinoteekissa


Olivatko viinit erilaisia? Hmm..olivat. Parempia? Ehkä. Ainakin poikkesivat valtavirrasta. 
Sulfiitittomuus tai niiden niukka lisääminen ei maistunut viineissä. Se mikä maistui, oli puhdas, selkeä hedelmä. Rakenteeltaan ne eivät olleet ”moderneja”=raskaita, vaan reilusti keskitäyteläisiä.  Toimivuus ruoalle on ihan toista luokkaa kuin tarkasti tehdyissä viineissä. Samoin dokabiliteetti on kohdallaan, eli niitä on ilo juoda enemmänkin;)
Ajatus puhtaista raaka-aineista on yleisesti hyvänä pidetty. Miksei sama idea  kanna viineihin saakka? Onko kyse markkinoinnista? Isoilla kauppiailla ja viinimeijereillä on rahaa valtavia määriä mainontaan, pienillä riippumattomilla tuottajilla taas ei, eikä heillä taida olla siihen haluakaan, viinit myyvät muualla itse itseään.
Onneksi meillä on Jarno Malmberg ja Funky Wine Imports! Jarno omaa saman intohimon, kuin monet tuottajat, seisoo sanojensa takana ja innostuu asiasta. Hänet täytyy ”kokea”, eikä voi olla uskomatta hänen sanomaansa. Jarno antaa mielellään lisätietoja viineistään ja niiden huimista tuottajista.

22.9.2010

Mikä Viini 2010, tapahtuman satoa


Wennerco esittäytyi seitsemännen kerran loisteliaissa puitteissa, ravintola Pörssissä. Tapahtuma oli valloittanut molemmat kerrokset, alhaalla oli painotus uudessa maailmassa ja ylhäällä vanhassa. 
Esillä olevat viinit painottuivat selvästi Alkon valikoimaan. Ammattilaisten osuudessa oli maistettavana hieman laajempi katsaus mukana olleiden talojen tuotantoon. Kuluttajat pääsivät maistamaan pääosin Alkon kautta saatavia tuotteita. Viinitaloilta oli kiitettävästi paikalla edustajia, tästä suuri plussa järjestäjälle. 
Henkilökohtainen parhaimmisto: 
Bollinger La Grande Année 2000
Bollinger La Grande Année Rosé 2002
Trimbach Riesling Cuvée Frédéric Emile
Trimbach Pinot Gris Réserve Personnelle
Prinz von Hessen Classic BIB!
Lamole di Lamole Chianti Classico
Lamole di Lamole Chianti Classico Riserva
Sassoregale Sangiovese, IGT Maremma

20.9.2010

AJANKOHTAISTA OIV:STA 20.9.


Kansainvälisen viinijärjestön OIV:n (Organisation Internationale de la Vigne et Vin) Suomen edustaja Pekka Lehtonen esitteli tällä viikolla Viinin Ystävissä organisaationsa ajankohtaisia uutisia. OIV muodostuu 44 jäsenmaasta ja meilläkin on siellä Pekka Lehtosen johtamana huomattava pesti, vaikkemme viinintuottajamaa olekaan. Lehtonen toimii OIV:n viinien analysointikomission varapuheenjohtajana ja Suomessa Alkon alkoholintarkastuslaboratorioiden johtajana.
Ajankohtaisin aihe, eli luomuviinit, eivät menneet OIV:ssa läpi. Pitkään keskustelua on käyty mm. luomuviinien maksimi-rikkipitoisuudesta. Punaviineille tarjottiin ylärajaksi 100 mg/l ja valkoisille/rosé-viineille 150 mg/l. Organisaatiossa ehdotettiin myös erikoislupien antamista rikinkäytölle poikkeuksellisissa ilmasto-olosuhteissa. Yhteisymmärrykseen ei kuitenkaan päästy siitä, mitkä ovat poikkeuksellisia ilmasto-olosuhteita. 
Komissio veti siis kokonaan ehdotuksensa luomuviineistä pois, joten toistaiseksi voidaan markkinoida ainoastaan luonnonmukaisesti tuotetuista rypäleistä valmistettua viiniä.
Allergeenit tulee merkitä pakkauksiin ja etiketteihin, mutta viineillä on tästä poikkeuslupa 31.12.2010 saakka. Päätöstä tästä ei ole vielä saatu aikaiseksi, sillä allergeenijäämät ovat niin pieniä ja tutkimukset ovat kesken. Munanvalkuaisten ja maidon kaseiinin olemattomat jäännösmäärät aiheuttavat vielä runsaasti lisätöitä, jotka saataneen päätökseen keväällä 2011.  Allergeenien merkitsemiseen saatetaan siis hakea lisäaikaa.
OIV:n tutkimusten mukaan huolella tehdyistä viineistä ei siis ongelmaa synny rikin tai allergeenien puolesta.
Ilmastonmuutoksen vaikutuksia on niin ikään tutkittu. OIV:n tavoitteena on pikaisesti kehittää uusia lajikkeita, jotka kestävät kuivuutta ja korkeita suolapitoisuuksia. Yhden asteen lämpeneminen merkitsee viinirypäleiden sadonkorjuuta viikkoa aikaisemmin.
Viinintuotannossa Ranska ja Italia pitävät kärkisijoja. Niitä seuraa Espanja, USA ja Argentiina. Kulutuksessa johtaa Ranska, jonka jälkeen eniten viini maistuu Italiassa, Saksassa, Englannissa ja Espanjassa. Suomi on häntäpäässä myös asukaslukuun suhteutettuna.

2.9.2010

Calvados 2.9.


Nyt, kun syksy painaa päälle ja illat viilenevät, on aika ottaa pikku calvados-lämmike ja tutustua lasillisen kanssa Antti Uusitalon aiheesta kirjoittamaan kirjaan.
Jos sattuu olemaan matkaa Normandian suuntaan, Antti antaa tässä hyviä vinkkejä tämän jalon juoman ystäville. Sitten vain matkaan, jollei muuta, niin nojatuolissa!
Tässäpä näitä vinkkejä Normandian vierailuun:

Boulard on kyllä käymisen arvoinen paikka, mutta mistään pientuottajasta ei varsinaisesti ole kyse. Boulardilla on kaunis kellari, jossa esitellään varsin värikkäällä tavalla calvadosin tislausta.

Boulard omistaa pienen Lecomten calvadostilan, jonka erikoisuutena on kypsyttää tisleitä vanhoissa sherry-, banyuls, madeira ja sauternes-tynnyreissä. Tisleet saavat salaperäisen mausteisen maun, mutta omena on silti vahvasti läsnä. Jos tilan markkinointipäällikkö Herve Pellerin sattuisi olemaan paikalla, hän esittelee tilaa mielellään.

Lecompte
14140 Notre Dame de Courson

Dupontin perhetila on myös kaunis ja vierailemisen arvoinen paikka. Dupontin kirjavassa calvados-valikoimassa on lukuisia eri-ikäisiä tisleitä, vuosikertatisleitä ja jopa omena-kermalikööriä, joka ei nyt välttämättä säväytä, mutta jota kannattaa maistaa.

Dupont
14430 Victot-Pontfol

Château du Breuil on kuvankaunis vanha calvados-tila. Tilalla käsiin kannattaa etsiä Didier Bedú, joka on calvadosin etujärjestön IDAC:n puheenjohtaja. Myös Château Breuillin calvados-valikoima on erittäin laaja.

Château du Breuil
14130 Le-Breuil-en-Auge

Christian Drouin on tehnyt paljon calvadosin tunnettavuuden eteen. Hänen poikansa Guillaume Drouin tuntee calvadosin eri vuosikerrat kuin omat taskunsa ja tilalla voi maistella lukuisia eri vuosikertoja, joista osa on kypsytetty mm. vahoissa sherrytynnyreissä.

Christian Drouin
14130 Coudray Rabut

Roger Groult on vanha perhetila, joka käyttää edelleen calvadosin tislaamiseen vanhoja puilla lämmitettäviä tislauspannuja. Tilan calvadosit kypsyvät vanhoissa tammitynnyreissä ja edustavat perinteistä calvados-tyyliä.

Roger Groult
14290 St-Cyr-du-Ronceray

Illallista tai lounasta kannattaa pysähtyä syömään Honfleurin pienessä satamakaupungissa ja Deauvillessä. Deauvillen tunnetuin kalaravintola on Restaurant Augusto.

Lisää vinkkejä saa meikäläisen calvados-kirjasta, joka kannattaa ehdottomasti hankkia ennen matkalle lähtöä.

Terveisin:
Antti

25.8.2010

RAVINTOLA KIELO - JOENSUU


Suomalaista ruokaa kotimaisista raaka-aineista. 
Paikka on muutaman korttelin päässä kävelykeskustasta, asuinaluetta. Sinne ei satunnainen Pohjois-Karjalaan tutustuja eksy, ellei turhaudu ytimen tarjontaan ja lähde seikkailemaan.
Paikka on kunnianhimoinen hanke, ruoka on ajatuksella ja taidolla tehtyä. Viinilistakin on kaupungin paras. Kiitos kuuluu varmaan Vindirektin iskujoukolle, koska heidän pullojaan on listalla reilusti.
Lämpimänä kesä iltana illastimme terassilla. Paikka on rauhallinen, tuuli vilvoitti mukavasti, eikä liikenne häirinnyt. Muita odottaessa tilasin alkuun pullon Gramonan Cavaa. Listan mukaan piti olla perusviiniä, mutta pöytään tuotiinkin Vintage versio. Tilausta tehdessä kerroin seurueeseen kuuluvan kolme henkeä, josta kaksi nauttisi cavaa alkuun, tarjoilija pulloa tuodessa, ilman maistatusta, kaatoi sitä molempiin laseihin. Ei tässä mitään, mutta toinen nauttija oli tulossa vasta 20 min. kuluttua!
Itse menu painottuu selvästi paikalliseen antiin, lähitiloilta villisikaa, Limousine-härkää, kukonpoikaa, järvistä kuhaa ja muikkua. Vaikka lista on pieni, oli valinnan vaikeus suuri! 
Valintani pääty alkuun Kielon herkkuttelulautaseen, jaettuun kuhaan ja Limousine- härkään.
Herkuttelulautanen oli hieno, siinä oli Limousine-piiras, Limousinen maksasta tehty mousse ja aladobi, paahdettua ahventa sekä kanttarellimunakas. Kaikki olivat herkullisia ja juuri kahden suupalan kokoisia. Nautinnollista!
Paistettu Savonselän kuha tarjoiltiin täydellisen kanttarellimuhennoksen kanssa. Valitettavasti sille ajateltu Chablis oli tuotu lämpenemään hyvissä ajoin ennen annoksen saapumista.
Limousine päivän tapaan oli pitkään haudutettua paistia ja jauhelihapihvi. Niiden rinnalla oli sitä täydellistä kanttarellimuhennosta ja valikoima kauden vihanneksia. Jälleen maistuvaa. Alasmenoa oli auttamassa moderni Barolo. 
Koska Baroloa jäi jäljelle, jälkiruoaksi tuli juustoja. Lautaselle oli valittu Juustoportin gruyère, Valion mustaleima ja Riitan Herkun maustettu gouda. Vierellä oli säilöttyä punajuurta, persoonallista ja toimivaa.
Ruoasta jäi oikein hyvä mieli, ehdottomasti uuden vierailun arvoinen paikka. Kaikki oli hyvin tehtyä, kypsyys oli kohdallaan. Tämä etenkin kalassa ja vihanneksissa, jopa iki-haasteellisessa kukkakaalissa!
Se, mitä paikassa muuttaisin, on tarjoilu. Innokkuus ja vilpittömyys ei korvaa ammattitaitoa ja perusasioiden hallintaa, valitettavasti. Toivon keittiön jatkavan samalla linjalla, koska annokset ovat tasapainoisia, huolella valmistettuja ja ennen kaikkea maukkaita. Mitäköhän heillä on tarjolla riistakaudella, pitänee käydä maistamassa!
Tervemenoa Kieloon!

Viinibakkanaalit

Viini-TV:n hörhöjen Viinibakkanaalit tuli testattua keskiviikkona 18.8. ravintola Mange Sud´issa Tehtaankadulla ja tunnelma oli mainio. Ravintola oli täynnä ja fiilis katossa.
Tuli todistettua, että viinitastingissä voi olla hauskaa, mutta se, oliko tämä nyt ihan viinitasting, on eri juttu. Joka tapauksessa kelpo tapa nauttia viiniä porukassa ja sehän siinä on tärkeintä, hyvä seura.
Meneillään oli maaottelu Espanja vastaan Portugali, joista jälkimmäinen taisi voittaa molempina iltoina. Viinit olivat hyvin yksinkertaista perussettiä, joten paremman valintaa ei tehty vaikeaksi. Viinien rimmaamiseen ruokien kanssa emme keskittyneet, sillä turha nipotus ei kuulu tällaiseen iltaan.
Joka tapauksessa tarjonta oli tämä:
Manzanilla La Goya Sherry – Andalusian Gazpacho
Periquita White (P), Finca Antiguas Blanco (E) – Piri-piri-katkaravut & valkopapupyree
Jose de Sousa (P), LAN Crianza (E) – Galician häränfilee
Smith Woodhouse LBV 1999 Port – Suklaakirsikkakakku
Koko lysti maksoi 68€ ja alkuun nautittiin lasi cavaa. Hauska kokemus, suosittelen !

24.8.2010

F8

Tänään tutustuin Stockan uuteen F8-ravintolamaailmaan, joka avataan kokonaisuudessaan 9.8.. 
850 uutta asiakaspaikkaa ydinkeskustaan on aikamoinen haaste, mutta sijainti ei voisi olla parempi, kattojen yllä suurimman tavaratalomme yläkerroksessa. Ainoa kilpailurajoite ravintoloille on aukioloaika, jossa täytyy noudattaa tavaratalon sulkemisaikaa, kello 21.
Tyyliä, lämpimiä värejä, jopa paikoin olohuonemaisuuttakin löytyi ja ainakin ensimaistamalla hyvää ruokaa pöytään tarjoiltuna. Sitä kaipaakin ahkeran shoppailun lomassa tai jälkeen.
Stockmann on kunnostautunut muutenkin asiakkaiden virkistystoiminnassa, lähes joka kerroksessa on yksi tai useampi virkistäytymispaikka, oli se sitten kuohuviinin tarvetta tai haudutettua teetä varten. Yläkerran kahvilassa Velvetissä, viihtyisi jättisohvilla pitempäänkin. Itse kutsuisin sitä mieluummin teehuoneeksi, sillä siellä mennään keittiömestarin mukaan ”tee edellä”. Tarjolle tulee teen ja kahvin kanssa tarjottavia pikkusuolaisia, snadeja.
Alkupalojen jälkeen testasin Fine-ravintolassa karitsaa vadelmakastikkeessa juureksilla, loistavaa, vaikkei ollutkaan lopuksi Ahvenanmaalta, vaan Uudesta-Seelannista. Fazerin volyymeilla lähiruoka-ajattelu ei usein suurten tilausmäärien takia pääse onnistumaan, mutta puhtaista, tuoreista raaka-aineista pidetään kiinni.
Onnea matkaan!

23.8.2010

Artevino 23.8.2010


Tänään pääsimme maistamaan Artevinon mainioita viinejä, joista tulikin sitten keskityttyä enempi italialaisiin, vaikka muutakin herkkua oli tarjolla. 
Valkoviineistä Perusinin viinit miellyttivät (jälleen) eniten, Ribolla Giolla, Sauvignon Blanc sekä Pinot Grigio, kaikki hyvin aromikkaita ja runsaita viinejä. Ainakin Pinot Grigio löytyy Alkon tilausvalikoimasta (913007 21,70€). Verrokkina testasin itävaltalaista Sattlerhof Kranachberg 2007 Sauvignon Blanc´ia Südsteiermarkista, mutta ei pärjää näille täyteläisille ja laadukkaille italiaanoille. Löytyy myös Alkosta (508967 25,30€).
Kun Italiaan oli päästy, en sieltä suostunut tulemaan pois. Jatkoin Perusineilla, Dario Coos Refosco (948067 27,40€) kelpasi myös, samoin Bussolan ja Giacomo Conternon punaviinit. 
Barolo Castello di Falletto 2000 Verdunosta, Piemonten eleganteimmilta Barolo-seuduilta, häikäisi vanhan Barolon ystävän, kuten pitääkin. No pahaa tekee taas hinta, maksaa pitkälle toistasataa euroa. 
Alkon listoilta voisin listata suosikkeja kokeiltavaksi:
Amarone Classico Vigneto Alto 2000, Tommaso Bussola,  411727 118,80€  auts!
Barolo Cascina Francia 2003, Giacomo Conterno 467577 126,70€    “
Valpolicella Classico Superiore TB 2004, Tommaso Bussola   918457   39,90€
Thea Sangiovese di Romagna Superiore 2005, Tre Monti        914657   32,30€
Tarttuipa matkaan myös Artevinon Toscanasta maahantuomaa Il Silene-oliiviöljyä, Hyvää!
Yhden tarhan oliivipuista puristettua huippulaatuista öljyä Monte Amiatan rinteiltä. Puut lannoitetaan omien tallien ”tuotteilla” ja oliivit poimitaan käsin. Ne puristetaan välittömästi poiminnan jälkeen. Lajikkeena käytetään ainoastaan Olivastra Seggianese-puun oliiveja, jonka aikoinaan munkit ovat tuoneet alueelle. Tarha sijaitsee 1350 m korkeudella merenpinnasta, minkä ansiosta siellä pärjätään ilman hyönteismyrkkyjä.
Tätä herkkua saa Artevinolta 10€ per 100 ml.

EAT & JOY Maatilatori


Keskellä Helsinkiä, Lasipalatsissa, sijaitsee pala maaseutua,  Eat&Joy Maatilatori. Kauppa on täynnä pientuottajien herkkuja ja valikoimassa on kaikkea mitä voi kuvitella: juustoja, leikkeleitä, mehuja, olutta, pakasteallas täynnä lihaa, jauhoja, hilloja, mausteita, leipää…Jokaisen takaa löytyy pientuottaja, josta saat mukavilta myyjiltä lisätietoja. 
Tunnelma liikkeessä on rento ja hyväntuulinen, homman kruunaa taustalla soiva vanha iskelmä. Tunnelman ja tuotteiden lisäksi keskeinen sijainti tuo asiakkaita tasaisena virtana sisään. Porukalla tuntuu olevan hyvä mieli ja halu viihtyä ja ostaa. 
Nopealla vilkaisulla hinnat näyttävät kovilta, mutta kun hetken miettii asiaa, saa tämä hyvän syyn. Jokainen tuote tulee kauppaan erikseen. Ei ole keskustukun listoja ja kuljetuksia. Kaikki siis on käsityötä: valmistus, tilaus, esillepano ja ostaminen:)