27.5.2011

VIINITYYPPI – ARI RUOHO



Helsinkiläisen ravintola Nokan keittiöpäällikkö Ari Ruoho arvostaa suomalaisia hienoja ja puhtaita raaka-aineita. Ari aloitti Nokassa sen avautuessa vuonna 2002 ja lähti sitten Vuoden Kokki 2003-voiton jälkeen maailmalle oppiin, Kaliforniaan, Norjaan sekä Sveitsin ja Ranskan Alpeille. Kotiin palattuaan Ari ryhtyi työskentelemään jälleen Nokassa, eli palasi omille gastronomisille juurilleen.
Maailmalla sitä ymmärsi, kuinka loistavia kotimaiset raaka-aineemme ovat ja niiden hyödyntäminen onkin ollut Arin työn keskipiste. Ravintola Nokka on alusta saakka panostanut suomalaisuuteen ja siksi Ari sopiikin sinne oppeineen kuin nenä päähän. Ruokalista on rakentunut pientilojen huipputuotteille ja laadukkaalle luomutuotannolle. Klassikoita listalla ovat Sallan villiporo, Alhopakan ankka ja Paimion parsa. Ari on löytänyt ravintolaan hyvän tuottajaverkoston, jonka kanssa yhteistyössä voi helposti rakentaa eri sesonkien ruokalistoja.
Ravintolaan onkin luotu oma VIP-tuottajien verkosto ja tässä yhteydessä VIP tarkoittaa very important produceria. Tämän sertifikaatin saavat ainoastaan parhaat suomalaiset pientilatuottajat. Arin ruokafilosofiaan kuuluu kunkin raaka-aineen ominaisuuksia kunnioittava valmistustapa ja hän painottaa kaiken olevan käsityötä, jossa käden jälki näkyy ja kaiken lähtökohtana on maku.
Mitään erityistä reseptiä Ari ei kerro, vaan toteaa yksinkertaisesti: Mun lempi resepti vois olla sellainen että ” nautitaan niistä hetkistä jolloin saadaan olla hyvien ystävien kanssa syömässä ja viihtymässä, hyviä juomia unohtamatta, eli tällaisia hetkiä pitäisi löytyä ainakin muutama kerta kuukaudessa”.
Simppeliä, mutta totta ja sitten nokka kohti Nokkaa, Arin tekeleitä testaamaan.

25.5.2011

TURUN ”BERLIN-TASTING”



Osataan sitä Turussakin. Jos Eduardo Chadwick maistatti viinejään kilvan maailman huippuja vastaan Helsingissä, niin Viinille-ravintolan isäntä Tarmo Koskenoja laittoi viinejä riviin samaan tyyliin Turussa, Hotelli Kämpin tapahtuman innoittamana.
Tarmon ”The Berlin Tasting Turkuun” oli saapunut 25 aktiivista viiniharrastajaa maistamaan sokkona hieman Helsingissä maistettua pienemmän, mutta aivan yhtä tasokkaan sarjan:
*  Château Latour 2007
*  Château Angelus 2007
*  La Cumbre 2007
*  Seña 2007
*  Don Maximiano Founders Reserve 2007 ja
*  Supertoscanalainen, Candiallen Pli 2007 Panzanosta
Viinille-ravintolan arvoisan raadin tulos oli seuraavanlainen: 
1. Seña                  (30 pistettä)
2. Château Angelus (29)
3. La Cumbre          (25)
4. Château Latour    (21)
5. Don Maximiano   (19)
6. Pli                       (9)
Tähän tulokseen Eduardo Chadwick olisi tyytyväisempi, sillä Helsingissä voiton vei Ch. Latour.
Jos on asiaa Turkuun päin, kannattaa poiketa viiniravintolassa. Yhteystiedot: www.viinille.fi

20.5.2011

HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖT KURIIN



Huoli ympäristöstä kasvaa myös viininvalmistajien keskuudessa ja teollisuus voisi vähentää päästöjä viidenneksellä pakkaamalla viinit vihreään lasiin. Vihreän lasin kierrätysmahdollisuudet ovat 72 %, kun kirkkaalla lasilla vastaava luku on 33 %. Tutkimuksen taustalla on WRAP (Waste&Resources Action Programme), joka on viime vuosina julkaissut runsain mitoin tärkeää tietoja ympäristöasioista.
Marbellan ilmastonmuutos & viini-konferenssissa WRAPin Nicola Jenkin kertoi viinipakkausten ja viininkuljetuksen aiheuttavan suurimman osan viiniteollisuuden päästöistä. Viinintuotanto itsessään aiheuttaa 14 % päästöistä, kun mm. pakkausmateriaalit, pakkaaminen ja kuljetus vastaavat lopuista.
Maailmassa kiertää vuosittain lähes 18 miljardia viinipulloa, joka tarkoittaa 8,5 miljoonaa tonnia lasia.
Nicola muutti tämän jumbojeteiksi ja määrä olisi 26.000. Silti 90 % viineistä pakataan yhä lasiin, vaikka muitakin vaihtoehtoja olisi tarjolla.
Chileläinen laatutalo Errázuriz on vähentänyt pullojensa painoa 75 grammalla, eli noin 15 % kokonaispainosta. Laatikollinen viiniä kevenee siten kilolla. Tämä tarkoittaa 500 tonnin säästöä lasin käytössä sekä vähemmän kuljetuksen ja valmistuksen aiheuttamia kustannuksia ja päästöjä. 
Kuljetusmuodoista lentoliikenne on kaikista huonoin vaihtoehto ympäristön kannalta, voisiko siis miettiä, kannattaako kaukaa lennätettyjä viinejä ostaa lainkaan, jos haluaa kantaa kortensa kekoon ympäristötalkoissa.. Ympäristöystävällisin kuljetuskeino on rahtialus ja viinin kuljettaminen tankeissa. 12.000 lasipulloa vastaa 32.000 pullollista tankissa, joka tarkoittaa kolmanneksen vähennystä CO2-päästöihin. Tankilla on muitakin etuja, sillä viinin lämpötila ei pääse muuttumaan niin helposti kuin pulloissa. Lämpötilanvaihtelut ovat usein kuljetuksen aikana päässeet pilaamaan tai ainakin muuttamaan viinin ominaisuuksia. Viinimäärään mukautuvat joustavat ”flexitankit” ovat kevyitä ja käytännöllisiä myös estämään ylimääräisen hapen pääsemistä tekemisiin viinin kanssa.
WRAPin Nicolan mukaan muovipullojen käyttö on kasvussa, vaikka niiden hyllyikä on ainoastaan kahdesta kuukaudesta kahteen vuoteen. Muovipullojen etuna on keveys ja kierrätettävyys, mutta ne lyövät itsensä ainakin meillä ehkä viimeisenä läpi. Bag-in-Box-viinien suosio kasvaa ja niistä on tarjolla pienempiäkin versioita, sillä kuluttajat kaipaavat pienempiä pakkauskokoja. Notting Hill-fresh case on ainakin Englannissa saavuttanut suuren suosion, tuote on myynnissä myös Alkossa. Ekoteko ja kokeilemaan!
Lisää WRAPista www.wrap.org.uk/wine

19.5.2011

CHILE – JOHAN ON MARKKINAT



Chilen viinit ovat vallanneet suomalaisista markkinoista ykköspaikan sekä puna- että valkoviineissä. Tämä pieni maa on ponnistanut 30 vuoden aikana lähes joka maailmankolkkaan. Yksi Chilen tunnetuimmista tuottajista, viinitalo Errázuriz tuo Suomen markkinoille myös viime viikolla Berlin tastingissä esittelemänsä huippuviinit ja hintaa löytyykin sitten 150 euroon saakka pullolta. Mitään hurjia markkinaosuuksia nämä huiput eivät tavoittele, mutta Errázurizin johtajan, Eduardo Chadwickin mukaan niiden myynti on tuplaantunut joka kerta, kun menestystä on Berlin tastingissä tullut.
Chile on tunnettu kaivostoiminnastaan ja sen mukana viiniteollisuuskin ponnisti maailmalle 1980-luvun jälkeen ja nyt maan tuotannosta menee jo 75 % vientiin. Maa on viininviljelijän paratiisi, sillä siellä kylmät merituulet tuovat tarhoille tarvittavaa viileyttä, aurinko hyväilee köynnöksiä kypsyttääkseen rypäleet optimikuntoon ja kastelu on turvattu Andien sulamisvedellä. Taudit ovat pysyneet poissa, sadetta ei kesällä ole, joten hometta ei esiinny ja pelätyin tuholainen Phylloxera-viinikirva ei ole koskaan astunut jalallaan Chileen. Meri ja vuoret suojaavat tarhoja ja pitävät ei-toivotut tuholaiset poissa.
Viinitarhoja Chilestä löytyy 20.000 hehtaaria ja omaan kulutukseen jäävä neljännes tuotannosta saa kansan juomaan 16 litraa henkeä johti vuodessa. Maa on napannut kuusi prosenttia maailmanmarkkinoista ja on menestynyt kaikilla viinin avainmarkkinoilla. Mitä Chile ei ole vielä tarpeeksi saavuttanut, on menestys kalliimpien korkealaatuisten laatuviinien kanssa. Moni sanookin, että maan pitäisi tyytyä siihen, missä se on hyvä, eli tasalaatuisten hedelmäisten ja hinnaltaan edullisten viinien tuotannossa. Koska viljelyolot ovat luonnostaan suosiolliset ja työvoima edelleen melko edullista, hinnatkin pystytään pitämään kurissa. 
Viiniteollisuus työllistää tänä päivänä jo enemmän ihmisiä kuin kaivosteollisuus. 30 vuotta sitten Chilessä ei vielä tiedetty, kuinka loistavat olosuhteet heillä viinintuotantoon on ja nyt kehitys on mennyt huimasti eteenpäin. Yhä enemmän siirrytään viileämmille kasvualueille suuremman konsentraation aikaansaamiseksi viineihin. Viineissä on hedelmä esillä ja tuntuu miellyttävän varsinkin suomalaista viinimakua. Suomen lisäksi Brasilia, Tanska ja Irlanti ovat chileläisten viinien suurkuluttajia. Eduardo Chadwick sanoo menestyksen näissä maissa osin johtuvan pienten maiden sympatiasta pikkutuottajamaata kohtaan, vaikka tosiasiassa hinta ja laatu kohtaavat näissä viineissä enemmän kuin hyvin.
Myös trendikkäänä luonnonmukaisena viljelymaana Chilen on helppo olla. Nuoren viininviljelymaan on helppo palata takaisin ”juurille”, kemikaaleja ei juuri tarvita ja kestävän kehityksen avaimet löytyvät henkilöstöä kouluttamalla. Wines of Chilellä on meneillään 2020-projekti, jossa keskitytään viljelijöiden opastukseen puhtaan viljelyn ja ympäristön aikaansaamiseksi. Myös Wines of Chilen puheenjohtajana toimiva Eduardo Chadwick uskoo tasapainon löytyvän koulutuksella.
Vaikka Suomi on Chile-fani, Chadwick haluaa totuttaa meidät juomaan Chilestä muutakin kuin perusviiniä.
Errázurizin lääkkeet ovat tässä:
KAI Carmenere, Petit Verdot, Syrah
La Cumbre Syrah
Seña Cabernet Sauvignon, Carmenere, Merlot, Cabernet Franc, Petit Verdot
Viñedo Chadwick Cabernet Sauvignon
Don Maximiano Cabernet Sauvignon, Petit Verdot, Cabernet Franc, Syrah
Viinit tulevat Alkoon kesän aikana ja hintaa on 59-149 euroa. Onnea matkaan!

18.5.2011

LUONNONKORKILLE MAINOSHYÖTY ITÄMEREN SAMPPANJOISTA



Portugalin korkintuottajien yhdistys ottaa hyödyn irti mainostaessaan tuotteitaan Itämeren pohjassa maanneiden samppanjapullojen korkkien kestävyydellä. Jos 200 vuotta makaa meressä ja juoma on vielä kunnossa, niin luonnonkorkki on ainoa oikea vaihtoehto..
APCOR (Portuguese Cork Association) on hankkinut luvan tuoda yhden pullon todisteeksi standilleen Lontoon kansainvälisillä viinimessuilla. Se on korkitettu uudelleen luonnonkorkilla, joka on suunniteltu erityisesti antiikkipulloa silmällä pitäen. Pulloa voi käydä ihmettelemässä ViniPortugalin osastolla E10.
Jokunen pulloista huutokaupataan Ahvenanmaalla kesäkuussa ja odotettavissa on kaikkien aikojen korkeimmat samppanjahinnat.

15.5.2011

SILJALLE UUDET VIINIT


Tallink Siljan laivoille on rantautunut uusia viinejä. Tämän kuun alusta laivan punaviini on Galante 2009, Shiraz-Merlot blendi Sisiliasta ja valkoviiniksi on valittu saksalainen Geil Riesling Trocken , Rheinhessenistä. Kuohuviini on Bernard-Massard Luxemburgista ja samppanja Lansonin Black Label Brut. 
Siljan luonnehdinnat viineille:
Galante tulee Sisilian kahden suurimman kaupungin, Trapanin ja Palermon välillä sijaitsevalta tarhalta. Vaikka ilmasto on seudulla tunnetusti kuuma ja kuiva, köynnösten kotirinteillä lämpötila viilenee öiseen aikaan, mikä korostaa viinin aromeja. Alue on 200–300 metriä merenpinnan yläpuolella, ja pohjoisesta puhaltavat lempeät tuulet pitävät köynnökset kuivina ja terveinä.  
Geil on peräisin Rheinhessenistä, jossa maaperä vaihtelee lämpimästä ja hiekkaisesta lössistä kalkki- ja savipitoiseen maaperään. Geil kelpuuttaa vain parhaat tarhat Riesling-rypäleidensä viljelyyn, ja ne ovat myös tarhoista vanhimpia, joissa rypäleitä on kasvatettu jo vuosisatoja. 
Bernard-Massard on valmistettu Chardonnay, Chenin Blanc ja Pinot Blanc -rypäleistä. Niiden kasvupaikkojen erilaiset maaperät, kalkki- tai savipitoinen maa, antavat viinille omaa luonteikkuuttaan…(no, hmm, enpä kehuisi kovin luonteikkaaksi. Menossa testaamaan ruoat ja viinit kuun lopussa, joten palaan asiaan)
Lanson, on maultaan runsas mutta kevyt, ja sen tuoksussa voi aistia kypsää hedelmää ja sitrusta. Viinin kirkas oljenkeltainen väri on peräisin Pinot Noir –rypäleestä.  Kuplat ovat pienet, eloisat ja kestävät. François Delamotten vuonna 1760 perustamalla Maison Lanson
-samppanjatalolla on ollut jo varhaisesta vaiheesta lähtien vilkasta kansainvälistä toimintaa, aluksi etenkin Pohjois- ja Itä-Euroopan suuntaan. 1800-luvun puolivälissä Lanson-samppanjan myynti kasvoi eritoten Englannissa, minkä ansiosta kuningatar Victoria myönsi vuonna 1860 Maison Lanson Père & Filsille arvostetun kuningashuoneen virallisen hovihankkijan statuksen, joka on edelleenkin voimassa. 
Testiryhmä iskee siis kuun vaihteessa, joten tästä sitten enemmän!

BERLIN TASTING HELSINGISSÄ 12.5.2011



Eduardo Chadwick otti riskin vuonna 2004 Berliinissä. Hän laittoi Ranskan ja Italian huiput rinnakkain omien huippuviiniensä kanssa. Maistamaan koottiin eurooppalaiset viinien huippuammattilaiset. Tuloksesta tuli historiallinen,sillä Chadwickin viinit päihittivät Latourit sekä kumppanit. Kun kukaan ei myöhemmin kertomusta tahtonut uskoa, samaa piti kokeilla uudestaan. Näin syntyi käsite Berlin tasting, kiertue, joka on käynyt maailman metropoleissa ja nyt oli vuorossa Helsinki. Syy Helsinkiin tuloon on chileläisten viinien valtaisa suosio täällä. Chadwick tuli testaamaan, olisimmeko kypsiä siirtymään perusviineistä laatuviineihin?
Viinit maistettiin sokkona. Ennen maistelua kuultiin Eduardon pitämä esitys Chilestä ja hänen ikoniviineistään. Tämä loi hieman mielikuvaa mitä saattaa laseista löytyä. 
Maistelussa edessä oli 10 tyyliltään erilaista viiniä, avoimen marjaisista, tuhdin tammisiin ja elegantteihin. Jokainen maistaja kertoi omat kolme parasta viiniä. Laatu oli korkea, eli järjestys syntyi puhtaasti oman mieltymyksen kautta.


Raadin tulos
Oma tulos
1.
Château Latour 2007

Château Mouton Rothschild 2007
2.
Château Mouton Rothschild 2007
Viñedo Chadwick 2007

3.
Viñedo Chadwick 2007

Solaia 2007
4.
Solaia 2007
Château Margaux 2007

5.
KAI 2007
Seña 2007
6. ja 7.
Seña 2007 ja Château Margaux 2007

 La Cumbre 2007
7.

Château Latour 2007

8.
Sassicaia 2007
KAI 2007
9.
Don Maximiano 2007

Don Maximiano 2007

10.
 La Cumbre 2007
Sassicaia 2007

Helsingillä oli näköjään perinteinen maku. Vai olemmeko vain tottuneet Latouriin ja vastaaviin kumppaneihin? 
Maistettujen Bordeaux´ien hinnat maailmalla ovat yli 300€ pullolta, Toscanan siinä 150€ pintaan ja Chilen hinnat ovat alle ja hieman yli 100€.
Alkoon, Arkadiaan, on tulossa kevään/kesän aikana kaikki maistetut chileläiset, seuratkaa Alkon sivuja ja käykää hakemassa, ovat kokeilemisen arvoisia! Hintahaitari 59,90-145 €..
JK 

6.5.2011

Kirsi Ojanperä


En ole koskaan osannut puhua viineistä niiden ”oikeilla” nimillä saati sitten termeillä jotka kansainvälinen viinimaailma tunnustaa, mutta minulla on ollut onni työskennellä useiden upeiden asiaan vihkiytyneiden kanssa. Niinpä olen vahingossa oppinut viineistä ja siinä sivussa oppinut jotain myös ruuan ja viinin yhdistämisestä.
Viinin maistamisen ei tulisi olla liian vaikeaa tai avaruustekniikkaa lähestyvää hifistelyä. Viini on elintarvike ja tarkoitettu nautittavaksi ja se joko on hyvää tai sitten ei, ja vaikka viini ei olisi kovinkaan kummoista, on se siltikin aika hyvää!
Edelleenkin saan viiniä maistaessani mitä oudoimpia mielleyhtymiä sen väristä tai mausta. Jos joku kuvailee viiniä nahkaiseksi, savuiseksi, maanläheiseksi tai mitä näitä termejä nyt onkaan, saatan löytää sieltä lapsuudenkodin puhisevan mehumaijan tuoksun, hajoamispisteeseen pureskellun lyijykynän mineraalisen maun tai ala-asteen pehmenneen vahaliidun soundin. Viini saattaa maistua pajun nilalle, rantakalliolle, kuusenkerkälle tai tuoksua samalta kuin ensimmäinen oma pesäpalloräpylä. Viini voi tuoksua vastapuidulle sänkipellolle tai kostealle koiralle, syksyiselle lehtikasalle tai kasteiselle aamunurmelle.
Tästä ei liene vaikea päätellä, että minulle viini on fiilisjuoma. Yhdistän sen mielessäni erilaisiin tunnelmiin, hetkiin ja ihmisiin. Ihana aurinkoinen kesäpäivä suorastaan huutaa nauttimaan lasin kuohuvaa tai hedelmäistä grüneriä. Toisaalta paukkupakkasella ei tee mieli muuta kuin käpertyä sohvan nurkkaan lämpimään peittoon kääriytyneenä ja maistella ihanaa, tuhtia shirazia ja aina parempi jos siihen saan liitettyä hyvän dekkarin ja jotain pientä suolapalaa.
Ruuan ja juoman onnistunut liitto on aina yhtä ihastuttava kokemus, mutta en laita pahakseni jos näitä kahta ei jostain kumman syystä voi yhdistää. Joskus vain tekee mieli jotain täsmätuotetta ja mieliteolla ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa, sopiiko nämä kaksi juttua juuri nyt tällä kohtaa yhteen. Joskus oudolta vaikuttava yhdistelmä osoittautuukin parhaaksi kokeiluksi koskaan ja makuelämys jää kutkuttamaan mieltä vielä pitkäksi aikaa.
Eniten rakastan kuitenkin valkoviineistä rieslingiä ja punaviineistä olen menettänyt sydämeni pinot noirille. Niiden monipuolisuus ja haasteellisuus saa minut hämmästymään joka kerta. Rieslingin mineraalisuus, hapot ja joskus aivan uskomaton hedelmäisyys ja paksu suutuntuma, saa minut välittömästi haluamaan ruokaa. Pinot noirin monipuolisuus taas tuntuu edelleen uskomattomalta; miten punaviini voikaan olla niin hyvää upeiden kalaruokien kanssa tai mitä mainioin kumppani aasialaiselle ruualle?
Työskentely juuri avaamassamme ravintola Gaijinissa on laajentanut huimasti makupalettiani ja fiilistely viini ja ruuan parissa uuden karheassa ravintolassa, on aina uskomattoman upeaa aikaa! Luulenpa, että tulen mielessäni yhdistämään ravintola Gaijinin ja Kung Fu Girl-rieslingin Washington Statesta vielä vanhana mummonakin!

4.5.2011

STEVE SMIT- Constellation


KALIFORNIAN OUTO SÄÄ 
Kaliforniaa on vaivannut jo pitkään poikkeuksellisen vaihteleva sää. Normaalisti paikoin turhankin lämmin alue on kärsinyt ennätyksellisistä halloista ja viileästä ilmasta. Vuosikerran 2010 viineihin viileys toi enemmän konsentraatiota, mutta nyt keväthallat uhkaavat tuhota lähes puolet Central Coastin tulevasta sadosta. Viileä ilma on koetellut viinitarhureiden taitoja ja varsinkin varhaiset lajikkeet, kuten Pinot Noir, ovat saaneet selkäänsä säiden herralta, päivittelevät mm. Paso Roblesin viinintekijät.          
Steve Smit Constellationilta kertoo Kalifornian viinintuottajien yrittävän sopeutua yhä enemmän ilmaston ja sääolojen muuttumiseen siirtymällä ympäristöystävällisempiin viljelykeinoihin.  Luonnon monimuotoisuutta tulee tukea istuttamalla tarhoille toisiaan tukevia kasveja, jotka houkuttelevat paikan päälle sopivat hyönteiset pölyttämistä ja tuholaisten torjuntaa varten.
Tarhojen kieltä tulisi oppia ymmärtämään enemmän ja ympäristössä käytettävien polttoaineiden, lannoitteiden ja kemikaalien käyttöä tulisi mitata ja rajoittaa. Koko yhteisö pitää Smitin mukaan saada mukaan talkoisiin ja kouluttaa käyttämään paikallisiin tarpeisiin kestävän kehityksen menetelmiä. Kaliforniassa on jo paljon Lodin ja kalaystävällisen viininviljelyn kaltaisia projekteja, mutta niitä tarvitaan yhä enemmän. 
Kalifornian kestävän kehityksen puolesta toimiva yhteisö www.sustainablewinegrowing.org on julkaissut myös aihealuetta käsittelevän opaskirjan viljelijöitä ja asiasta kiinnostuneita varten.
Smit listaa ensiapumenetelmiä ympäristöstä huolehtimiseen:
  • energiankäyttö ja vanhojen koneiden sekä laitteiden uusiminen
  • uusia, kevyempiä koneita ja laitteita viinitiloille (mm. 4 rivin ruiskutus samanaikaisesti)
  • biopolttoaineet
  • maaperän terveydestä huolehtiminen
  • suurempi orgaanisen materiaalin käyttö tarhoilla
  • GPS- navigointi tuholaisia varten – tarvitaan vähemmän ruiskutuksia ja saadaan enemmän kohdennettuja ruiskutuksia 
  • tarhojen monimuotoisuuden kasvattaminen
Lisätietoja:  Sustainable Winegrowing Practices Self-Assessment Workbook.

MIREIA TORRES



TORRESIN UUDET TUULET
Viinitalo Torres laajentaa Kiinassa ja tekee uusia aluevaltauksia myös Espanjassa. Marbellan ilmastonmuutoskonferenssissa puhunut Mireia Torres kertoi huippuyliopistojen professorien rinnalla uusista tutkimuksista Cenit Demeter-projektin parissa. Rypäleiden fysiologinen kypsyminen ja liian korkeat alkoholipitoisuudet aiheuttavat ongelmia, joten köynnöksiä istutetaan yhä korkeammalle Pyreneiden vuoristoon ja projektissa testataan mm. uusia hiivoja alkoholipitoisuuksien hillitsemiseksi.                                                                                        Tärkeää on kehittää nopeita uusia keinoja fenolisen kypsyyden mittaamiseksi sadonkorjuun alussa. Jose Ramon Lissarague Madridin yliopistosta totesi ilmaston lämpötilan kohoamisen edistävän kypsymistä, mutta haittaavan olemassa olevien vesivarantojen tehokasta käyttöä. Rypäleet jäävät liian pieniksi ja kevyemmiksi veden puutteen vuoksi ja niihin kertyy suhteessa liian paljon sokeria, joka sitten muuttuu turhan runsaaksi alkoholiksi. Happoja rypäleisiin jää myös liian vähän, väri kärsii ja kaikkiaan kuumuus tuottaa epätasapainoisia terttuja, joiden tanniinit eivät ole kypsyneet eivätkä integroituneet. Lisätietoja www.cenitdemeter.es.
Kiinassa Torresilla menee aina vain paremmin. Yhtiö on ollut maassa liikkeellä jo hyvissä ajoin ja on nykyään vakavasti otettava viinien jälleenmyyjä ja kouluttaja. Torresin osuus maahantuonnista on prosentin luokkaa ja henkilöstöä yritys työllistää Kiinassa 200. Parhaiten Kiinassa käy kaupaksi edelleen ranskalainen viini, joka kattoi vuonna 2010 noin puolet tuonnista ja siitä 80 % tuli Bordeaux´sta.
Talon päämies Miguel Torres puhuu tällä viikolla Helsingissä ja nähtäväksi jää, siirtyykö hän lupauksensa mukaisesti eläkepäiville täyttäessään 70 vuotta.

ENGLANNIN VIININVILJELY PAISUU



Ilmasto lämpenee ja sen myötä Englantikin on muuttunut vakavasti otettavaksi viininviljelymaaksi. Erityisesti maan kuohuviinit ovat pokanneet palkintoja ja nyt olisi viljelijöillä halu kasvattaa tarhojensa kokoa, mutta riittääkö viineille kysyntää tarjonnan paisuessa. 
Eteläisen Englannin alueet ovat suosiollisimpia viininviljelyä ajatellen, siellä maaperä on kalkkipitoista ja mikäli ennusteet muutaman asteen lämpenemisestä tulevien vuosikymmenten aikana pitävät kutinsa, tulevaisuus on ilmastollisesti turvattu. Ongelmana pikemminkin on, että muissa maissa englantilainen viini ei ole se kuluttajan ykkösvaihtoehto. Meilläkin myynnissä olleet kuohuviinit ovat hinnaltaan kuitenkin halvimpien samppanjoiden luokkaa, joten on helppo arvioida, mihin suuntaan kuluttajan kukkaro kallistuu.
Itäisestä Sussexista maata ostanut ex-pankkiiri Mark Driver kertoo hankkineensa kalkkipitoisen rinnepalstan, josta tulee maan suurin yksittäinen viinipalsta. Puntia viininvalmistamoon Driver aikoo sijoittaa miljoonan verran, joten toivoa täytyy, että Rathfinny Estaten miljoonan pullon vuosituotanto käy kaupaksi. Istuttaminen aiotaan aloittaa rauhallisesti samppanjalajikkeilla, Pinot Noirilla, Chardonnaylla sekä Pinot Meunierilla, jotta nähdään, mitkä kloonit sopivat tarhalle parhaiten.
Monet ottavat samanlaista riskiä Englannissa ylitarjonnasta huolimatta, mitä todistaa viljelyalan kasvu 40 prosentilla viimeisen viiden vuoden aikana. Noin sata hehtaaria uusia köynnöksiä istutetaan vuosittain, mutta toistaiseksi suurin osa viinitiloista on viittä hehtaaria pienempiä.