30.3.2011

VIIKON KUPPILA – SILJA LINE Bistro Maxime



Ultraherttainen kosmopoliittikokki Sara La Fountain on tehnyt Siljan laivoille New York-henkisen menuun, josta löytyy vaihtoehtoja takuulla joka makuun ja ruokien jälkeen ei taatusti jää nälkä. Ruokalistalta löytyy seitsemän alkuruokaa, kymmenen pääruokaa aasialaisesta italialaiseen ja kuusi jälkiruokaa.
Sara kertoo haluavansa tuoda ruoissaan esiin parhaat palat New Yorkin ruokakulttuurista ja listalta löytyy kaikkea hampurilaisesta tonnikalaan. Ruokiin on valittu lisukkeita myös jenkkityyliin: juustomakaronia, muhennettuja papuja, ranskalaisia, sipulirenkaita, Caesar-salaattia ym. Huomiota on kiinnitetty myös esille laittoon, ruokalajit olivat kieltämättä näyttäviä, monipuolisia ja jopa hauskoja. Ei mitään huippugourmet-ruokaa, mutta ei sitä bistrosta haetakaan, vaan mutkatonta ja herkullista syötävää.
Testilounaalla maistettua:
Soho seafood salad (hummeria, jokirapua, katkarapua), täysi kymppi – raikas ja maukas kokonaisuus
Meat packing district steak with mac&cheese – (härän ulkofilee yrteillä ja Butchers-kastikkeella)
Side orders – mac&cheese, mashed potatoes with Parmesan, French fries, onion rings, spinach-green bean bacon salad
Desserts – Downtown lemon&passion fruit meringue pie, hyvää, jos tykkää makeasta. sokeria riitti
                  Gramercy Park three layer chocolate cheesecake – ihan huippu icewinen seuralainen
                  Rockefeller fruits&Champagne –no tämähän on aina hyvää;)
Lokakuussa alkanut suunnittelu on ollut kaiken työn arvoista. Hinnat ovat kohtuulliset ja laivan viinilista on tunnetusti mainio. Sara vierailee laivoilla kerran pari, mutta muuten mimmiä viedään pitkin maailmaa, suunnitelmia on sen verran, ettei ole huolta vapaa-ajanvietosta.

KUOHUVIEN MYYNTI KASVAA



Espanjalaisen cavan myynti on jatkuvassa nousussa ja viime vuonna sitä myytiin 245 miljoonaa pulloa, eli reilut 11 % enemmän kuin edellisenä vuonna, eikä ihme, sillä hinta ja laatu ovat pysyneet hyvässä suhteessa keskenään. Ranskassa juotiin cavaa 15 % aiempaa enemmän, sillä kaikkien kukkaro ei riitä samppanjaan.
Monien varat kyllä riittivät, sillä samppanjan myynti on päässyt kriisin jälkeen jaloilleen ja laatukuplia ostetaan taas entiseen malliin, lähes 320 miljoonaa pulloa vuonna 2010, joka tarkoittaa noin 20 prosentin kasvua.
Kaikkien ranskalaisten viinien myynti on niin ikään hyvässä noususuunnassa ja palaamassa raiteilleen. Myynti saattaa jopa ohittaa ennen talouskriisiä vallinneet luvut. Maan viiniviennistä Bordeaux nappasi 17 prosentin osuuden.

Tallinna


TALLINNA : UUTTA JA VANHAA
Pieni etelänloma, siis vanhaan kunnon Tallinnaan. Saako siellä muuta kuin rasvasta poro-ruokaa? Vanhan kaupungin näkyvimmältä paikalta löytyy Olde Hansa. Sitä ei voi olla huomaamatta, mutta kannattaako siellä käydä? 
Siis rohkeasti sisälle, aikasiirtymä keski-ajalle alkakoon. Ensimmäinen asia, mikä iskee vastaan, on pimeys. Menee hetki, ennen kuin silmäni tottuvat kynttelikköjen valoon. Salissa ei ole juuri ollenkaan sähkövaloja, tämä lisää kivasti tunnelmaa. Seuraava hauska vastaantuleva asia on tarjoilijat, jotka ovat pukeutuneet vanhanajan vaatteisiin. Lisää pisteitä annan teeman autenttisuuden tavoittelusta. 
Menu jatkaa samalla linjalla keskiaikaisella kuin itse talo. On kokemus lukea vanhahtavilla kirjaimilla ”käsin” kirjoitettua listaa. Annoksien nimet jatkavat linjassa kaiken muun kanssa. Listalta löytyy mm anteliaan ahdin maisteluvati ja Ranskan hovin linnunmaksaherkku. Tuulahduksia kaukomailtakin löytyy, Andalucian lohta ja Himalajan lammaspaistosta.
Alkuun tilasin Ahdin maisteluvadin ja metsästysseurueen makoisat jänispaistit. Maisteluvadilla oli reilu pala maalaisleipää, mätiä, paistettua lohta, marinoitu muikku, kylmäsavulohta ja viiriäisen muna. Siis sekalainen setti erilaisia aineksia. Jäniksenpaisti jatkoi samalla linjalla, ”kokonainen takajalka”, ohraa, lanttukuutioita sekä sienikastiketta. Aluksi hämärässä meni hieman arvailuksi mitä kaikkea lautasella oli. Tämä on kai  osa hupia. 
Palvelu oli ystävällistä ja hauskan vanhahtavaa. Teemaa on siis mietitty kokonaisuutena. Asiakaskunta oli hyvin turistipainotteista, muutama paikallinen seurue oli kuitenkin joukossa. Kokemuksena suositeltava, ruoallisesti ei niinkään vaikutusta tekevä. 
Sitten jotain aivan uutta, Neh. 
Ravintola sijaitsee keskustan ja sataman puolivälissä vanhassa tiilitalossa. Ympäriltä löytyy huoltamo ja viinakauppa. Ulkoapäin ei heti arvaisi talossa olevan yksi kuumimpia uusia ravintoloita. Paikan takaa löytyvät Padasten kartanon keittiöpäälliköt. Neh on nyt ensimmäistä talvea auki ja tavoitteena heillä on pitää paikka auki talvella ravintolana sekä kesällä kahvilana. Tämä järjestely johtuu siitä, että Padasten sesonki on selvästi kesäkausi. Herrat siis viettävät kesän saaressa.
Sisältä paikka on vastakohta ulkokuorelle, raikas, vaalea ja tyylikäs. Vanha talo tosin hieman tuntuu, liki metrisistä tiiliseinistä tuulee läpi. 
Lista on moderni  ja paikallisia aineita korostava. Ehkäpä hieman yllätyksetön. Olimme liikkeellä lounasaikaan ja  niinpä otimme lounaspaketin, johon kuului 3 ruokaa 20€. Alkuun tuli tartarpihvi ja salaattia. Liha oli nähnyt hetken kuumaa pannua. Salaatti oli tuoretta ja nautittavaa. Leipä oli itse tehtyä, luomua ja toki niin trendikkäästi speltistä tehtyä. Pääruoaksi oli kokonainen taimen lämpimän salaatin kera. Kokonainen kala, virkistävää.
Jälkiruoaksi otimme talon version tarte-tatinista sekä timjamijäätelöä. Molemmat annokset olivat nautinnollisia, jäätelö herätti selkeällä timjamin maulla huvitusta ja oli oikein tasapainoinen.
Viinilista oli hieman vaatimaton, mutta toimiva. Tarjoilija osasi sen oikein mistä iso piste.  Muutenkin palvelu oli oikein hyvää, ystävällistä ja osaavaa. 
Kaksintaistelussa vanha vs moderni, moderni vei voiton! Mutta ei kovin selvällä marginaalilla. Olde Hansan pitkälle viety teeman mukainen toiminta ja tunnelma saavat myös ison plussan.  JK

28.3.2011

AUSTRALIAN SATEET



Ilmaston oikuttelu ei tee viininviljelijän elämää helpoksi missään, mutta Australiassa menee paikoin huonommin kuin miesmuistiin. Etelässä Clare Valleyssa sekä Barossan seudulla on vettä tullut viljelyalueilla niin paljon, että useat viljelijät ovat päättäneet jättää rypäleet köynnöksiin homehtumaan. 
Barossassa yli 60 vuotta viiniä tehnyt Leo Pech kertoo vuoden olevan pahin, mitä hän on koskaan kokenut. Normaalisti Pech joutuu ruiskuttamaan kemikaaleja tarhoilleen neljä tai viisi kertaa, nyt on jo 11 kertaa ruiskutettu, eikä hometaudeista ole päästy vieläkään eroon. Clare Valleyssa tilanne on samanlainen ja lisää sadetta on luvassa lähiaikoina.

21.3.2011

VIINITYYPPI - ARTO KOSKELO


Arto Koskelo on Suomen luetuimman viiniblogin, Viinipiru.fi:n kirjoittaja, ViiniTV:n perustaja ja tuoreen ProResto-lehden viinikolumnisti.
****
Päädyin kirjoittamaan viineistä, koska en keksinyt muutakaan puuhaa. Toisen version mukaan ryhdyin kirjoittamaan viineistä, koska se oli ainoa sellainen työ, mitä halusin tehdä. Molemmat lienevät yhtä lähellä totuutta. Sen sijaan on varsin epävarmaa hankinko tutkijakoulutuksen samasta opinahjosta kuin pääministeri vai onko kyseessä vain ministeriä halventava huhupuhe. Jos katsoo naamaani, jälkimmäinen vaihtoehto vaikuttaa todennäköisemmältä. 
Kolme vuotta sitten perustin Viinipiru-blogin. Kyseessä oli päähänpisto, mutten ole osannut katua sitä. Sittemmin perustin vitsin vuoksi ViiniTV:n. Alleviivatakseni asian, palkkasin rinnalleni porvoolaisen irtolaispojan nollan euron kuukausipalkalla. Ohjelma on ollut pienimuotoinen menestys, vaikka onkin banaali, makaaberi ja absurdi ja monta muuta sivistyssanaa.
Suhtaudun intohimoisesti siihen, mitä kippaan sisääni. Koska olen herkästi ikävystyvää sorttia, viinityylien, tuottajien ja pullotteiden liki loputon kirjo sopii pirtaani. Huomaan suosivani uutta ja riskaabelia vanhan ja hyväksi havaitun kustannuksella yhdeksän kertaa kymmenestä. Kukaties se on luonteessani. Koska vedän tuorepuristetun sitruunamehunkin irvistämättä, viineissäni tulee olla hapokkuutta, oli kyse valko- tai punaviinistä. Täyteläisyydelle en juurikaan pistä painoarvoa. Hyvä viini on sellainen, joka pistää ottamaan toisenkin kulauksen, eikä sikaile ruokapöydässä.
Olen paatunut herkuttelija, mikä näkyy ruokalaskussani. Syön hyvin joka päivä. Jos minulle tarjotaan huonoa ruokaa, tulen kärttyiseksi. Koska olen laiska kokki, suosin parhaita mahdollisia raaka-aineita, joita työstän mahdollisemman vähän. Kikkailemisen jätän suosiolla niille, joilla on taitoa.
Chevrea ja voissa paistettua päärynää
kiekko korkealaatuista vuohenjuustoa
luomupäärynä
Laita chevre-kiekko leivinpaperille. Nosta leivinpaperin kanssa melko kuumalle pannulle. Ruskista molemmin puolin rapeaksi. Tee päärynästä lohkoja. Sulata pannussa reilu pala voita ja tuikkaa päärynät sekaan. Paahda miedolla lämmöllä kunnes päärynät ruskistuvat. Varo ylipaistamista: hedelmäsokerin tulee karamellisoitua, mutta päärynän kimmoisuuden säilyä. Nauti.
Viinisuositus: Pascal Gitton Sancerre Les Montachins (sauvignon blanc)

ORGAANISET VIINIT ON POP



Pikkuhiljaa alkavat paatuneimmatkin viini-ihmiset uskoa orgaanisiin viineihin, vaikka pitkään on neniä nyrpistelty näille kummajaisille. Nyt, kun terveysasiat ja ympäristö otetaan yhä enemmän huomioon, on puhtaudella ja tuoreudella viinimaailmassakin merkitystä.
Orgaanisia viinejä on valmistettu jo 1970-luvulta, mutta niiden suosio ei ole ollut suuren suuri. Myös mm. sulfiittien vähäisen käytön vuoksi ne muuttuivat etikaksi muita viinejä nopeammin. Lyhyen säilyvyytensä vuoksi ne myös tulivat kalliimmaksi. 
Tänä päivänä viinit maistuvat paremmalta ja useat viininjuojat uskovat orgaanisten viinien olevan terveellisempiä. Ne viinitilat, jotka ovat pitkään olleet orgaanisia, ovat terveempiä, eivätkä taudit pääse iskemään rypäleisiin yhtä helposti kuin aikaisemmin.
Viime viikolla Helsingissä esittäytyivät itävaltalaiset viinit sekä Portugali. Molempien maiden esittelypöydiltä löytyi huomattavan paljon biodynaamisia ja orgaanisia viinejä, Itävallasta nostaisin esiin varsinkin Meinklangin viinit (Fondberg Oy) sekä Fred Loimerin luomuviinit, joita saa ainakin ravintolamyynnistä sekä Viinitie Oy:n listoilta.

18.3.2011

ENGLANNIN KUOHUVIINIT JYRÄÄVÄT EDELLEEN



 
Englantilaisten kuohuviinien voittokulku tuntuu olevan lähes loputon. Ilmastonmuutos on edesauttanut saarivaltion eteläisten osien kuohuviinien kehitystä kohti absoluuttista huippua, mikäli palkintojen keruuseen on uskominen.
Camel Valley Vineyard on voittanut maailman parhaan kuohuviinin palkinnon ja selättänyt Italiassa järjestetyssä Bollicini del Mondo-kilpailussa kaikki maailman traditionaaliset kuohuviininvalmistajat. Tilan 2008 Pinot Noir Brut oli kisan ylivoimainen voittaja, joka jätti taakseen Espanjan, Italian ja Ranskan tuottajat komeasti taakseen.
Viinintekijä Sam Lindo, joka on voittajaviinin takana, on valittu Englannin parhaaksi viinintekijäksi tänä vuonna. Camel Valley Vineyards on voittanut jo viime vuonna kultaa arvostetussa International Wine Challenge-kilpailussa, eli mistään aivan turhista viineistä ei ole kysymys.
Ainakin Suomen markkinoilla englantilaisten kuohuviinien ongelmaksi on tullut hinta, erityisesti kun samppanjaa myydään kahdellakymmenellä eurolla per pullo. Aina pitäisi kuitenkin muistaa, ettei ”Champagne” etiketissä välttämättä tarkoita sitä, että viini olisi hintansa arvoinen. 

16.3.2011

Jaakko Siimeslahti


VIIKON VIINITYYPPI
Päädyin alkoholimaailman ympyröihin omasta mielestäni sattumalta. Halusin nähdä maailmaa ja menin Lauttasaaressa sijainneelta Helsingin merimiesammattikoulun kautta merille keskikoulun jälkeen 1979. Parin vuoden ajan ”seilasin” pääasiassa Välimerellä tankkerin konemiehenä, mutta en sen ihmeemmin ajatellut elämääni ja tulevaisuuttani. Osasyynä oli klassinen ”pois kotoa ja äkkiä”- fiilis. 11kk asepalvelukseni jälkeen miinalaiva Pohjanmaalla (ja taas käynti Välimerellä) päätin, etten enää lähde merille…. Mitäpä sitä sitten tekisi leipänsä eteen? Isojen poikien mukana olin käynyt aika ajoin eri satamien ravintoloissa ja kapakoissa. Jostain syystä päädyin etsimään työtä Helsingin ravintoloista ja päädyin sitä myöten töihin ravintolaan Kaarle XII. Ravintolaurani jatkui ”Kallen” jälkeen erilaisissa ravintoloissa ja tehtävissä 12 vuotta, jona aikana koulutin itseäni myös ravintolakoulu Perhossa muutamaan otteeseen. 
Ollessani -95 helmikuussa Fennian baarissa töissä, asiakkaakseni tuli julmetun isokokoinen mies tilaten tuopillisen olutta…. Nyt jo edesmennyt Alan Walden-Jones oli silloisen Pernod Ricardin verovapaapuolen ”pomoja” ja tulimme mukavasti juttuun tiskin yli keskustellessamme. Seuraavana päivänä marssin haastatteluun ja aktiivisen yhteydenpidon jälkeen liityin Pernod Ricardin vahvuuteen Suomessa elokuussa 1995. Viinejä oli tasan kolme yhden A4- sivun hinnastolla, mutta niitä olikin sitten tietty helpompi myydä. Olin toiminut ravintolaurani ajan aktiivisesti baarimestariyhdistyksen jäsenenä, mutta veri veti kuitenkin viineihin väkevien sijaan. Salkun viinivalikoima laajeni mielestäni ehkä liian hitaasti ja seitsemän vuoden jälkeen viinitaloja ostellut Allied Domecq ja Johan Rehn houkutteli minut heille töihin. AD:n palveluksessa pääsin paljon myös matkoille eri viinitiloille, mikä vain vahvisti intohimoani työskennellä viinien monipuolisessa maailmassa. 
Ruoka tuli siinä samassa, ravintolaurani alussa, mukaan kuvioihin. Aluksi tein mm. spagettia ja jauhelihakastiketta (jatkettuna Jalostajan Italian pata-aineksilla) sekä Portugalinkeittoa (riisiä, tomaattimurskaa, paljon valkosipulia, lihalientä ja pilkottua purjoa. Ohjeen savukinkun jätin heti pois.). Pikkuhiljaa kokeilin ennakkoluulottomasti eri mausteiden vaikutuksia, runsaasti aluksi ylilyöden….
Vanhemmiten olen nöyrästi (aluksi) lukenut eri kirjojen, nettisivujen yms. reseptejä. Niin kotimaiset Sukulat Vaahterat, kuin Oliverit ja Lawsonitkin. Ranskalaisen keittiön salaisuudet ja sen klassiset herkut ovat aina sydäntäni lähellä. Olen myös täysin myyty itämaisen keittiön edessä ja ollessani hiljattain pari viikkoa Balilla, minua ei kyllästyttänyt ollenkaan syödä nuudeleita ja riisiä erilaisten mössöjen ja tahnojen kanssa. Tuoreet hedelmät, kasvikset, kalat ja äyriäiset…. Aaah! Odottelen käyntiä uudessa Gajin-ravintolassa kuin kuuta nousevaa! Samojen omistajien Farang on parasta mitä Helsingissä ainakin toistaiseksi saa.
No, intialainenkin on hyvää: 
Pinaatti-linssicurry:
150g keltaisia Moong dal-linssejä (muutkin linssit käy kai?)
n. 1ltr. vettä
tuoretta inkivääriä kuorittuna ja ohueksi suikaleiksi leikattuna
3 keskivahvaa vihreää chiliä
kurkumaa
2 tomaattia soseutettuna
rasiallinen tuoreita pinaatinlehtiä
suolaa
öljyä
juustokuminaa
valkosipulia
jauhettuja korianterin siemeniä
garam masalaa
Pannuun linssit, vesi, inkivääri, chilit ja kurkuma. Kiehauta ja anna porista hiljalleen 10 min. Lisää soseutetut tomaatit ja jatka 20 min jonka jälkeen lisää pinaatti ja suolaa. Kypsennä niin kauan, että linssit alkavat muhentua ja curry saostuu.
Kuumenna sillä välin öljy pienessä kasarissa. Lisää juustokuminaa ja valkosipulia ja paista, kunnes alkavat ruskistua. Sekoita joukkoon jauhettua korianteria, garam masalaa ja kaada seos linssien sekaan pannulle. Kypsennä vielä minuutti ja tarjoile vaikka keitetyn riisin tai maukkaan vaalean leivän kanssa. 
Juomaksi sopii vaikka Vuoden Viinikilpailun kultamitalisti, Triventon Tribu Chardonnay. Tämä tammittamaton, hedelmäinen, rento valkoviini on omiaan tämän curryn kanssa.
Alko 7812 ja hinta ei huimaa: 6,98 €

Klaus K


Menu
Klaus K Rosé Pinot Noir
Leppäsavustettuja tiikerirapuja ja tyrnichutney
Lime-inkiväärimarinoituja silakoita ja seesamriisiä
Kiiskitempuraa ja thaisalaattia
Wieninger Vienna Hills 2010
Riimirautua ja Tom Kha Thale-lientä
Loimer Riesling Terassen 2008
Miso-glaseerattua hanhea, grillattua kampasimpukkaa, bataattia, satay-kastiketta
Wieninger Pinot Noir Select 2007
Litsiluumubavaroise, vadelmasorbettia ja sitruunaruoholla maustettua piimäkakkua
Wieninger Cuvée Katharina 2008
Menu ja viinitasting 55 euroa
Hauskan illan päätteeksi itävaltalaiset yllättivät hotellin johtajan Marc Skvorc´in täysin nimittämällä hänet Itävallan viinien Suomen lähettilääksi. Tämä tuli kiitokseksi rohkeasta teosta panostaa niin paljon viinilistoillaan Itävaltaan, kuin Skvorc tekee. 
Ahjon ja Ilmattaren lisäksi Skvorc´in johdossa toimivat ravintola Toscanini sekä Rake-sali.
www.klauskhotel.com

Postres



Odotukset korkealla, makunystyrät valmiina nauttimaan, lounasvaraus tehty!
Alkuun vuohenjuustoa ja paahdettuja juureksia. Juusto oli pehmeänä kreeminä, juureksina raita-, kelta- ja punajuurta. Kevyttä ja herkullista. Loistava alku.
Pääannoksena kallioanturaa ja persiljakastiketta. Kala oli perunamuusipedillä, ympärillä sakeaa vihreää kastiketta. Kala oli maukasta, mitä nyt muutama pikkuruoto oli jäänyt keittiöltä huomaamatta. Kastike oli hyvää. Peruna mautonta ja raskasta. Kokonaisuus ei toiminut oikein kunnolla. 
Jälkiruokana pannacotta ja vadelmasorbetti. Tässä kohtaa päästiin taas asiaan ja odotettuun herkullisuuteen.
Palvelu oli oikeastaan täydellistä. Pääannoksen murinasta huolimatta vastinetta euroille saa: 3 lajia 29 euroa.

11.3.2011

RHÔNE 2010



Rhônessa odotellaan jälleen hyvää vuosikertaa, vaikka kukinnan aikaan alueella olikin hieman vaikeuksia erityisesti Grenachen kanssa. Sadosta tuli normaalia pienempi ja hintojen lievää nousupainetta on jo havaittavissa. Vuosikerran 2010 laadun ennustetaan kuitenkin korvaavan määrän.
Viinien hapokkuus on korkeampi kuin vuonna 2009 ja Syrah sekä Mourvèdre ovat enemmän vastuussa viinien konsentraatiosta Grenachen ollessa heikompana palikkana. Viinit ovat vasta kypsymässä, mutta ennakkomaisteluissa on arvioitu viineissä olevan eniten esillä mineraalisuus, puhtaus ja eleganssi.

Viikon viinityyppi - Christer Lindgren


Aito ruoka on intohimoni kohde
Aloin kirjoittaa ruoasta joskus vuoden 1995 vaiheilla, ja vuoden 2000 aikoihin se alkoi olla pääammattini. Kirjoitin toista sataa ruoka-aiheista artikkelia ja kolumnia ja aloin sitten intohimoisesti edistää ensin kyytön ja sitten muidenkin maatiaisten menekkiä. Ensimmäiset itse järjestämäni tapahtumat olivat kyyttötapahtuma Vanhalla ylioppilastalolla syksyllä 2007 ja Makuja joita ei ole -ateria Metos Oy:n tiloissa tammikuussa 2009. Talvella 2008 tehty kustannussopimus oli lähtölaukaus Kiehuu! Uusi suomalainen keittiö –teoksen luomiselle. 
Alkoi vimmainen työnteon aika, jossa tunsin jääväni usein yksin ja ilman taloudellista tukea. Tulosta kuitenkin syntyi. Kyytön tunnettuus ja tuottajahinta kasvoivat huimasti, kun kasvattajille luotiin suoria suhteita ravintoloiden keittiömestareihin.. 
Löysin onnen kaupalla myös sitruunan makuisen maatiaisomenalajikkeen. Tuotin sitruunaomenaa Helsinkiin, missä noin 65 tainta adoptoitiin maatiaisaktivistin tarhoihin ja pihoille. Ravintola Savoyn katollakin kasvaa viisi sitruunaomenapuuta!
Iso panostus suuntautui villikasviksiin, tulevaisuuden puhtaaseen, ainutlaatuiseen ruoka-aarteeseen. Kannonnokan villisikafarmilla englantilainen huippuasiantuntija Miles Irving opasti blogisteja, toimittajia ja kokkeja syötävien villikasvisten ja villien yrttien maailmaan, ja nyt innostus kasvaa huikeasti. 
Kiehuu! Uusi suomalainen keittiö ilmestyi lokakuussa 2010 Otavan kustantamana. Kirja on saanut kiitosta ylenpalttisesti. Ruokatoimittaja Kenneth Nars kutsui sitä jopa kokonaisen aikakauden kuvaukseksi, jota luetaan vielä 50 vuoden kuluttua... Myyntitulokset eivät kuitenkaan ole vastanneet odotuksia. Ennen kaikkea toivoisin, että kirjan keskeiset teemat herättäisivät mahdollisimman vilkkaan debatin. Kyse on äärimmäisen tärkeästä kehityksestä sekä globaalilla että suomalaisella tasolla. 
Haluaisin elämäni tärkeimmän kirjan mahdollisimman monen kirjahyllyyn ja myyn niitä siksi noin 45%:n alennuksella. Ostamalla teoksen tuet myös suomalaisen ruokakulttuurin uudistamista. 
Tässä hetkessä on hienointa se, että kansalaismielipide on kääntynyt yhä selvemmin arvostamaan puhdasta, mahdollisimman vähän käsiteltyä ruokaa sekä pien- ja lähituotantoa. Olemme yhdessä luoneet suomalaiseenkin ruokakulttuurin vaihtoehtoliikkeen, jotka haluavat muutakin kuin teollisuuden ja kaupan ketjujen tarjontaa. Uusi aalto on temmannut mukaansa myös suurimman osan suomalaisista laaturavintoloistaja keittiömestareista
Omalla ja nyt myös kumppanieni kohdalla työ ohjautuu nyt Puhtaiden makujen puolesta –yhdistyksen kautta. Yhdistyksen uusi toimintayksikkö Kiehuu!kirjat tuottaa useille kustantajille laadukkaita kotimaisia ruokakirjoja saman arvomaailman pohjalta. Kahden kirjan tekeminen jo jo pitkällä, ja kustannussopimuksia solnitaan kevään mittaan ainakin viisi lisää. Vuonna 2012 kirjojen määrä on jo 10–12. 
Kesällä 2012 kaduillakin kiehuu. PMP lanseeraa silloin uuden ruokakonseptin nimellä Street Food Helsinki. Tarkoituksena on luoda omaleimainen katuruokakulttuuri, jossa maut ja raaka-aineet, astiat, tarjoilun ja ruokailun muodot, tila ja tapahtuma tuottavat yllätyksiäViineillä ei nykyisellään ole  työssäni ja omassa herkuttelussani sijaa. Syyt ovat henkilökohtaisia, ja olen huomannut, että saan monista ruokalajeista enemmän irti, kun juoma on kylmä kraanavesi tai miedosti hiilihapotettu kivennäisvesi. Iloitsen siitä, että meikäläiset on monissa ravintoloissakin otettu huomioon uusin ideoin. Tällaisia ovat esimerkiksi Chef & Sommelierin hieno, monipuolinen teelista.
Viinin käyttöä en toki moralisoi tippaakaan. Hieno asia niille, joille se sopii ja jotka pysyvät jonkinlaisessa kohtuudessa. Itse en osannut keskittyä rypäleisiin ja vuosikertoihin vaan enemmänkin määrään. 
Oman mielireseptin valitseminen on aivan mahdoton tehtävä. Yleensä se on ohje, joka on aivan äskettäin tuottanut mielihyvää. 
Minulle tulee mieleen Lontoon HEL YES –tapahtumassa tarjoiltu vispipuuro (Whipped Rassberry Manna). Ohje voi mennä Antto Melasniemen piikkiin, mutta osansa siinä oli myös kokki Topi Keskisarjalla, joka käytti siihen puolukan sijasta vadelmaa..
VISPIPUURO HEL YES
Neljälle
1 l vettä
300 g vadelmia
150 ml sokeria
¼ tl suolaa
200 ml semolinaa
400 ml maitoa
sokeria (maun mukaan)
Kiehauta vesi kasarissa. Murskaa marjat suolan ja sokerin kera  ja lisää ne kiehuvaan veteen. Anna seoksen kiehua noin kymmenen minuuttia. Valuta ja painele siivilän läpi, niin ettei puuroon tule marjojen kiviä. Lisää seokseen semolina, sekoita hyvin ja anna poreilla puoli tuntia miedolla lämmöllä.  
Kun seoksen rakenne on puuromaista, kaada se sekoitusastiaan ja vatkaa siitä sauvavatkaimella moussea. Jäähdytä jääkaapissa noin tunnin ajan. 
Tarjoile puuron kanssa sokerilla ja vaniljalla (vaniljasokerilla) makeutettua maitoa.
Suomalaisen tiedekokkaamisen äiti Anu Hopia  neuvoo lisäämään valmiiseen puuron vielä tilkan jääkylmää vettä ja ajamaan vielä hetken sauvavatkaimella. Selitystä en nyt muista, mutta kyllä toimii: puurosta tulee unelmankeveää ja sopivasti vaahtomaista.

VIIKON VIINITYYPPI – ANNA-LIISA HÄMÄLÄINEN



Tykkään ruoanlaitosta ja erityisesti leipomisesta, maalaistalon tytär kun olen. Läheiset toivovat säännöllisesti etenkin pullaa ja korvapuusteja. Nameja ovat, ja voita käytän. Kolmetoista vuotta valmistin hurjat määrät pastaa, muodossa jos toisessakin, silloin lapsemme urheilivat. Nyt syömme vähemmän pastaa, enemmän juureksia, salaatteja ja kalaa. Viikonlopuksi hankimme pullon viiniä, ruoan mukaan. 
Seuraan erityisesti oman lehtemme Koti ja keittiön viiniraadin suosituksia, ja usein hyllyltä tulee mukaan uuden maailman viinejä. Vaihtelemme viinejä, vaikka kestosuosikkejakin on, kuten Peter Lehmann Barossa Shiraz.
Kokeilen paljon oman lehtemme eli Koti ja keittiön ruokaohjeita, ihan testimielessäkin. Enpä ole tainnut pettyä koskaan. Tämän, monta kertaa meillä kokatun ohjeen on laatinut Koti ja keittiö –lehden ruokatoimittaja Mari Harjula muutama vuosi sitten. Paahdan kalan uunissa ylätasolla pinnaltaan rapeaksi, silloin se on mielestäni parasta. Salsa raikastaa lohta kivasti.
Ohje on perheessämme ehtinyt jo siirtyä sukupolvelta toiselle ja esiintyä kansainvälisissä keittiöissä. Tyttäreni Inkeri on laittanut sitä poikaystävän suvulle Liverpoolissa sekä kavereille Yorkissa, Lontoossa ja Brysselissä. Tiedä häntä, minne se vielä päätyy.
Tarjoan sen kanssa valkoviiniä, yleensä Rieslingiä tai Gewurtzramineria ja aika usein Uuden Maailman, Chilen tai Australian viinejä. 
Kaikki Koti ja keittiön mainiot ruokaohjeet löytyvät netistä www.kotijakeittio.fi
Appelsiinilohta ja verigreippisalsaa
noin 700 g lohta fileenä
suolaa
mustapippuria

Marinadi:
1 appelsiini
3 rkl sitruunamehua
3 rkl oliiviöljyä
2 rkl tuoretta persiljaa hienonnettuna

Verigreippisalsa:
2 verigreippiä
1 punasipuli
250 g kirsikkatomaatteja
1–2 avokadoa
2 rkl pieniä kapriksia
1 rkl hienonnettua korianteria
noin 1/2 tl suolaa
(noin 1/2 tl sokeria)

1. Leikkaa kirjolohifilee parin sentin paksuisiksi palasiksi ja laita ne laakeaan vuokaan. Raasta appelsiinin kuori ja purista mehu. Sekoita marinadiainekset ja kaada lohipalojen päälle. Marinoi viileässä vähintään pari tuntia.

2. Valmista sillä aikaa salsa. Leikkaa greippien molemmista päistä viipaleet pois ja kuori ne veitsellä leikkuulautaa vasten. Irrota hedelmälihat kalvojen välistä terävällä veitsellä.

3. Suikaloi punasipuli ja halkaise kirsikkatomaatit.

4. Poista avokadoista kivet, kuori avokadot ja suikaloi hedelmäliha. Sekoita kaikki salsan ainekset varovasti keskenään ja laita viileään tekeytymään.

5. Laita lohipalat uunipellille leivinpaperille ja ripottele päälle suolaa ja pippuria. Kypsennä uunissa 200 asteessa noin 15-20 minuuttia, kunnes kala on mehevän kypsää.


Koti ja keittiö 01-02/06

10.3.2011

SAMPPANJAKORKILLE HAETAAN VAIHTOEHTOA



Ruinartin Frédéric Panaïotis kertoi Lontoossa, että ehkä kaikista perinteikkäimmälle pullonsulkijalle, avattaessa poksahtavalle samppanjankorkille, ollaan hakemassa vaihtoehtoa. Samppanjantuottajat toki ymmärtävät, että se kuuluisa poksahdus on tärkeä osa samppanjanautintoa, mutta heidän täytyy varautua tulevaisuuteen. Luonnonkorkkia ei Panaïotiksen mukaan tule pitää itsestäänselvyytenä ja vaihtoehtoja on etsitty jo useiden vuosien ajan. Ruinartin tähänastisten tutkimusten mukaan kruunukorkki on korvaavista sulkijoista paras. Kierrekorkkiakin on harkittu, mutta se tulisi voida avata ja sulkea uudelleen sakan poistamisen jälkeen.
Panaïotistakin huolestuttaa poksahduksen mahdollinen katoaminen pullon avaamisesta. Hän oli omien sanojensa mukaan vielä jokin aika sitten elegantimman ja hillitymmän avaamisen puolella, mutta nyt kuitenkin totesi, että samppanjapullon avaaminen pitäisi olla kuin naisen tyydyttämistä, kumpaakaan ei pidä tehdä ”hivenen hillitysti”.
Muita ongelmia Ruinartilla tuottaa kirkkaaseen pulloon pakatun Blanc de Blanc´in varastointi. Valo tahtoo päästä vahingoittamaan viinejä, vaikka ne pakattaisiin mustiin pusseihin. Kaikesta huolimatta Ruinartilla katsotaan, että pullo on tärkeä osa heidän brändiään, joten sen vaihtaminen ei tule kysymykseen. Kysymys herää, mitä sitten tapahtuisi korkin vaihtamisen jälkeen…

8.3.2011

Nakki-tehtaanmyymälä



Pikkuinen nakkipaikka sijaitsee Eerikinkadulla, Coronaa vastapäätä. Ulkosivua koristaa A-Herkku-markiisi, joka lienee jäänne jostain liikehuoneiston historiasta. Sama retrofiilis jatkuu sisällä, oransseja muovituoleja ja yksinkertainen ruokalista seinällä.
Lounaaksi oli tarjolla erilaisia keittoja bataattisoseesta ja tomaatista. Näiden lisäksi listalta löytyivät paikan klassikot, lihapiirakat ja leivät. Kasvissyöjät on huomioitu ihailtavan hyvin, liki kaikkea paitsi lihapiirakkaa löytyy vegeversiona. Tunnelma on viipyilevän rento ja ystävällinen. 
Tomaattikeitto oli maukas, ronskilla kädellä tehty. Keitossa oli porkkanaa isoina paloina, samoin krutonkeja. Reilua ja maukasta. Lihapiirakka oli juuri sitä mitä pitää, isona plussana se ”koottiin” tilauksen jälkeen, eikä otettu vaan pussista pöytään.. 
Mutta eihän kukaan tällästä paikkaa perusta, eihän? Paikan takaa löytyy Meri-Tuuli Lindström, tuttu tv:stä. Ruokaihmisille Köyhät ritarit-ohjelmasta ja muille MoonTv:stä, sekä YLE:n TOP40-juontajana.  JK

7.3.2011

CHILEN MENESTYKSEN AVAIMET



Viime viikolla Helsingissä vieraili chileläisen Tarapacán pääviinintekijä Ed Flaherty sekä ruotsalainen Chilen viinien asiantuntija Madeleine Stenwreth (MW). 
Madeleine on aikanaan toiminut Systembolagetin ostajana erikoistuen Argentiinaan ja Etelä-Afrikkaan. Ensin puhuneen Madeleinen mielestä useiden tunnettujen brändien laatu on menossa huolestuttavasti alaspäin. Ruotsissa Chilen markkinaosuus on 7 % ja Suomessa 30 % luokkaa. Espanja menetti markkinajohtajuutensa nostamalla hintoja väärässä paikassa huonon vuosikerran sattuessa kohdalle ja menetti saman tien sekä Ruotsin että Suomen markkinat. Madeleine kertoi ruotsalaisten astuneen skandinaavisessa maussa askeleen meitä edelle ja Suomessakin pitäisi vaatia perusviinien tason nostamista. Meille maistuvat konsentroituneet ja hedelmäiset viinit, joissa on pehmeät tanniinit ja siksi Uusi maailma jyllääkin markkinoilla.
Aiemmin Chilen viineissä oli liian paljon kaikkea, nyt saadaan vähemmällä uuttamisella aikaan hedelmäisempiä viinejä, vaikka vieläkin useita viinejä vaivaavat hieman väsyneet aromit. Niissä on yhä liikaa nahkaisia sekä ylikypsän ja hillomaisen hedelmän aromeja. Madeleine varoitti viinintekijöitä laiskuudesta erityisesti edullisten perusviinien kohdalla. Laatua tulisi kehittää kaiken aikaa, sillä aina on joku vaanimassa markkinaosuuttasi ja erittäin haavoittuvainen on halpojen viinien kategoria.
Mm. Cabernet Sauvignon vaatii jatkuvaa laatuun panostamista. Chilen viime vuosien suosikki, uudelleen löydetty Carmenere ei ole myöskään mikään helppo viljeltävä, vaan se tarvitsee paljon työtä hyvien viinien aikaansaamiseksi. Parhaat carmeneret tulevat Maulesta ja Colhaguan alueilta. Carmenere kypsyy, kun muut lajikkeet on jo poimittu ja kun se on saanut kypsyä rauhassa, siitä saadaan mielenkiintoisia viinejä. Aiemmin ongelma olikin siinä, että Carmenerea luultiin Merlot´ksi ja se poimittiin samanaikaisesti, eli vielä raakana.
Muita huomionarvoisia lajikkeita ovat Syrah, joka on erittäin hyvälaatuista Elquin ja Limarin alueilla päästen pippurisuudessa jopa Crozes-Hermitagen tasolle. Maulen Carignaneista löytyy myös potentiaalia loistaviin viineihin samoin kuin Cabernet Francista Maiposta. Viini on kypsää ja pippurista, mutta siitä puuttuu Loiren viinien yrttimäisyys. 
Chilen Pinot Noir on tänä päivänä tyyliltään kirkas, raikas ja elegantti. Parhaat viinit tulevat Leydan ja Casablancan alueilta.
Valkoviineistä Madeleine nosti suosikeiksi viileiden alueiden Sauvignon Blanc´it (Leyda ja Elqui) sekä Chardonnayn, jossa aiemmin oli myös vähän liikaa kaikkea, mutta viinit ovat sittemmin löytäneet tasapainon. Perusviinin ja laadukkaan chardonnayn ero on valtava. Myös pienet Sauvignon Gris-viljelmät nostavat Leydassa päätään. Yleensä Colhaguasta tulevassa Viognierissa on liikaa fenoleja, se on valitettavan usein ylikypsää ja kömpelöä viiniä.
Elquin alueelle ennustetaan nostetta tänä vuonna, erityisesti Pinot Noir, Riesling ja Chardonnay tulevat olemaan mainioita.
Madeleinen jälkeen Ed Flaherty maistatti Tarapacán viinejä ja kertoi meille työstään. Hänen mukaansa viinintekijän tehtävä on ymmärtää rypäleen tarjoama potentiaali ja antaa rypäleen ohjata tie huippuviinin luomiseen pakottamatta sitä. Ed on työskennellyt Tarapacálla viisi vuotta ja aiemmin mm. Cono Sur´illa sekä Mondavilla. Orgaanisten viinien parissa on vierähtänyt kohta jo kymmenen vuotta.
Tarapacán 600 hehtaarin viinitila sijaitsee Vaipo Valleyn Isla de Maipossa. Yli 50 hehtaaria tarhoista on orgaanisia ja pääsimmekin maistamaan tilan tuotteita vuosilta 2008, 2009 ja 2010. Maistettuamme myös Tarapacán Cabernet Sauvignon-viinit, oli pakko todeta, että vuosikerta 2008 oli molemmista testatuista seteistä paras. Tastingin viimeisenä on huippuviini Tara.Pakay 2007, jota on löytynyt myös Alkon varattavien tuotteiden listalta noin 45 euron hintaan.

6.3.2011

JUKKA RAPORTOI: VUODEN VIINIT KILPAILU 2011 (6/7)



Kuudes ja viimeinen maistelupäivä. 
EUROOPAN PUNAVIINIT yli 15,00€, mukana 22 viiniä
Espanja taisi olla sarjan menestyjämaa. Kehittyneitä ja tyylikkäitä viinejä, klassikoita. Ranska oli kisassa mukana kevyemmällä edustuksella. Kaiken kaikkiaan vertailukelpoinen vastaavaan uuden maailman sarjaan. 
Arvoviinit sarjat olivat ensimmäistä kertaa mukana kilpailussa. Valinnan siitä, mihin sarjaan viini osallistuu, tekee maahantuoja. 

PUNAISET ARVOVIINIT, mukana 17 viiniä.
Nyt päästiin tuttuun maisteluun mukaan. Viinit olivat laadukkaita, niitä maisteli ilokseen. Vihdoinkin tasapainoa ja persoonallisuutta löytyi. Näiden viinien tulokset kannattaa lukea ja suunnata Alkoon ostoksille.
VALKOISET ARVOVIINIT, mukana 7 viiniä
Pieni ja laadukas sarja. Klassisia alueita, hyviä tuottajia. Kisan parhaat valkoviinit.
MAKEAT VÄKEVÖIMÄTTÖMÄT VIINIT, mukana 10 viiniä.
Tyylillisesti moninainen sarja. Tyylit ja makeus asteet vaihtelivat. Tuli tunne, että ”vanhat tutut” pärjäsivät hyvin. 
SAMPPANJAT, mukana 21 viiniä.
Kilpailun suurin hintahaitari löytynee täältä. Parhaat olivat aivan loistavia ja heikoimmat aika huonoja. Ei pelkkä ”samppanja” etiketissä tee viinistä hyvää. Kiva katsoa mitä omat suosikit olivat, kun tulokset tulevat julki. Toivottavasti en omaa kovin kallista makua.
Tulokset julkaistaan 10.3.11., löydät ne www.vuodenviinit.com-sivuilta. Loppuviikolla löydät täältä kommentit menestyneistä viineistä sekä tykkäsinkö voittajista vai mistä.

Henri Kotkavuori on Vuoden Kokki 2011



Arvostetun Vuoden Kokki -kilpailun voittaja on valittu. Kokkien kuninkuuden kaappasi tänä vuonna Henri Kotkavuori ravintola Savoysta. Toiseksi kilpailussa sijoittui Petri Niilola ravintola K 17. ja kolmanneksi Teppo Säkkinen ravintola Savoysta. 
Kilpailijoiden tehtävänä oli valmistaa 12 hengelle kaksi erillistä ateriaa. Ennakkoon annetun tehtävän pääraaka-aineena käytettiin kotimaista ankkaa. Yllätystehtävässä finalistien piti osoittaa taitonsa valmistamalla nykypäiväisen version perinteisestä läskisoosista. Parhaan ankka-annoksen valmisti Teppo Säkkinen ja yllätystehtävästä parhaiten suoriutui Henri Kotkavuori. Lehdistöraati valitsi suosikikseen Teppo Säkkisen.
Kilpailun päätuomari Pekka Terävä kertoo kilpailijoiden suoriutumisesta yllätystehtävästä: ”Taso viime vuoteen verrattuna oli todella korkea. Osalla kilpailijoista oli todella innovatiivinen annosten esillepano. Suurimman haasteen kilpailijoille muodosti klassisen läskisoosin kastike. Joidenkin kilpailijoiden lihan mehukkuus oli tärveltynyt.”
Vuoden Kokki -kilpailun järjestäjänä toimii suomalaista ruokaosaamista edistävä Gastronomie Finlande -säätiö. Säätiö myös tukee gastronomisia opintoja ja tutkimusta sekä suomalaisten osallistumista kansainvälisiin kokkikilpailuihin. Rahapalkinnot Vuoden Kokki -kilpailuun lahjoitti Suomen Messusäätiö. Vuoden Kokki palkittiin 6 000 euron rahapalkinnolla. Toiseksi sijoittunut palkittiin 3000 eurolla ja kolmanneksi tullut 1 000 eurolla.

VEGA SICILIA VALLOITTAA RIOJAN



Espanjan helmi, Vega Sicilia Ribera del Duerosta on hissukseen hankkinut sata hehtaaria pohjoisesta Riojasta ja ensimmäiset viinit tulevat markkinoille 2013. Mikään ei pysy enää Espanjassakaan siis ennallaan.. 
Vega Sicilian Xavier Ausàs López de Castro kertoi projektin syntyneen yhteistyössä Benjamin de Rothschildin kanssa 50/50 osuuksilla. Köynnöksistä vanhimmat ovat 80-vuotiaita ja lajikkeena käytetään ainoastaan Tempranilloa. Viinillä ei kuulemma ole vielä nimeä eikä sitä tulla markkinoimaan alueelle tyypillisillä crianza-, reserva- tai gran reserva-luokituksilla. Noin 60 % tuotannosta tehdään ykkösviiniksi kuten Bordeaux´ssa.
Ribera del Duerossa Vega Sicilialla on 200 hehtaaria viininviljelyksiä, kaikkiaan 84 palstaa ja 19 eri maaperää. Riojan kaikkia hehtaareja ei ole vielä istutettu ja hieman lisäostoksiakin on suunnitteilla.  Vega Sicilia-yhtiöön kuuluvat ennestään Vega Sicilia Ribera del Duero, Bodegas Alión, Pintia (Toro) sekä Oremus Unkarin Tokajissa.

5.3.2011

CONCHA Y TORO OSTAA FETZERIN



Chileläinen viinijätti Concha y Toro on ollut ostoksilla ja julkistanut kaupat kalifornialaisesta Fetzer Vineyardsista Brown-Formanilta. 238 miljoonan dollarin kaupan pitäisi toteutua huhtikuussa ja se on chileläisyhtiön historian suurin tähänastinen hankinta. Meilläkin tutun firman tuoteperheeseen kuuluvat Fetzer, Bonterra, Five Rivers, Jekel, Sanctuary ja Little Black Dress, joita tuotetaan yli kolme miljoonaa laatikkoa vuosittain. Jenkkimarkkinoilla Fetzer kuuluu Top 10-sarjaan, joten kauppa on huomattava ja yhtiön ensimmäinen maansa ulkopuolinen.
Fetzer on tunnettu kestävän kehityksen ideologiastaan ja siksikin sopii Concha y Toron viime vuosien vihreään kampanjointiin. Bonterra on ollut orgaanisten laatuviinien tuottaja jo vuodesta 1987 ja myy 300.000 laatikon vuosivauhtia. Concha y Toro on taas jättiläinen omalla maallaan ja runsain mitoin Suomessakin edustettuna. www.conchaytoro.com

4.3.2011

KÖYNNÖKSET PAKETTIIN



Espanja on ollut suurin EU-tukien vastaanottaja köynnösten ylösvetokorvauksissa. Tähän mennessä espanjalaiset ovat poistaneet köynnöksiä lähes 100.000 hehtaarilta ja silti maa on ykkösenä viininviljelypinta-alalla laskettuna. 
EU:n ohjelma alkoi vuonna 2008, jolloin Espanja laittoi jo lähes puolet koko määrästään pakettiin, eli yli 43.000 hehtaaria. Ylituotannosta ja kuivuudesta kärsivälle maalle tämä on ollut viisas ratkaisu, sillä ensimmäisenä vuonna korvauksetkin olivat korkeimmillaan. 
Tänä vuonna Espanjaa odottaa vielä 128 miljoonan euron korvaussumma ja samalla on ohjelman aikana hävinnyt 8,5 prosenttia maan viininviljelyalasta. Koko EU:n budjetti oli 276 miljoonaa euroa ja Espanja kahmaisee siis siitä leijonanosan.  Eniten peltoja laitettiin pakettiin Castilla-La Manchan alueella sekä Navarrassa, kun taas mm. Rioja ja Galicia eivät koskeneetkaan köynnöksiinsä.

JUKKA RAPORTOI: VUODEN VIINIT KILPAILU 2011 (5/7)



Viides maistelupäivä. 
EUROOPAN VALKOVIINIT yli 9,00€, mukana 43 viiniä
Huomasi, että rahalla saa laatua lisää. Linjaltaan mukana olleet viinit olivat tasokkaita, vaikka eivät hurjan persoonallisia. Luultavasti iso osa on hinnaltaan 15€ pinnassa, tähän saadaan tieto, kun tulokset on julkaistu. Parhaimmissa viineissä hyvää tasapainoa ja maun selkeyttä ja puhtautta. Muutamaa viiniä vaivasi happojen puuttuminen.
UUDEN MAAILMAN PUNAVIINIT yli 15€, mukana 21 viiniä.
Taisi huippuviinit jäädä pois kilpailusta. Laadullisesti tason nousu ei ollut kovin suuri alempaan hintaryhmään verrattuna. Hilloisuuden ja tammen määrä kyllä lisääntyivät, mutta eivät häiritsevästi. 
VÄKEVÖIDYT VIINIT, mukana 16 viiniä.
Tyylillisesti vaihteleva sarja: Finosta ja makeaan Madeiraan ja Colheitaan. Tämä sokkana maistaminen on vaikeaa, kun kenttä on täysin auki. Tyyppillisyyttä ei oikein voi arvioida, jos ei tiedä mitä lasissa pitäisi olla. Henkilökohtaisesti parhaimpia olivat Finot, Colheitat ja LBV-portit. Tai näin luulen tässä vaiheessa. Yleisesti väkevöityjä viinejä  pitäisi käyttää enemmän, sellaisenaan jälkiruoan asemasta!

3.3.2011

VIIKON VIINITYYPPI – SASU LAUKKONEN (Chef&Sommelier)



Olen luonteeltani elohiirimäinen, tutkiskeleva ja innostunut uusista haasteista tekemisen saralla. Kolmevuotiaana koin valinnanvaikeutta siitä, tuleeko minusta kokki vai konserttipianisti, joten tein lihapullia testimielessä ja kuulemma niistä ei tullut hassumpia. Tein kuten kotona sovittiin, kävin lukion ensin ja sitten aloin tekemään mitä haluan.
Tätä alaa koskien olen kokeillut monenlaista, jotta varmasti osaan päättää sen, mikä on minulle kiinnostavinta ja parasta minun mielestäni. Into ruokaan ja sen valmistamiseen on lähes itse itseään ruokkivaa, ainakin koen että teen juuri sitä mikä tuntuu hyvältä ja pidän sitä tärkeänä. Innostukseni viiniin on tullut ruoan kautta, kokeillen, tutkiskellen ja nautiskellen (aina silloin tällöin).
Ruokani tänä päivänä on hyvin raaka-ainekeskeistä, joten viinin kanssa valinnat tuntuvat entistä selkeämmiltä. 
Food:
ESPRESSOSUKLAAMOUSSE (4-6:lle)
200 g laadukasta tummaa suklaata – sulata vesihauteessa
300g kuohu- tai vispikermaa – vatkaa löysäksi vaahdoksi
  1. espresso ( n. 0,4 dl)
Yhdistä 1/3 kermasta suklaan joukkoon vahvasti lastalla nostellen. Kun seos on tasaista, lisää puolet jäljellä olevasta kermasta ja nostele. Loppuosa samoin. Lisää espresso ja sekoita. Siirrä mousse kulhoihin ja hyydytä noin kaksi tuntia jääkaapissa peitettynä.
Tarjoa esimerkiksi hieman happaman kirsikkakompotin kanssa.
Wine: Corte Giara Recioto di Valpolicella

VIIKON KUPPILA – CHEF & SOMMELIER



Eiran Huvilakadulla sijaitsevasta Sasu Laukkosen ja Johan Borgarin luotsaamasta Chef&Sommelier-ravintolasta on vaikea vetää paremmaksi. Illallispöytää tuli metsästettyä jonkin aikaa ja kyllä kannatti! Pöytävaraus pieneen 20-paikkaiseen ravintolaan pitää tehdä hyvissä ajoin.
Ravintola täyttyi nopeasti avaamisajan kello kuuden jälkeen, mutta positiivista oli todeta, että vaikka paikka on pieni, ei naapuripöytien puheensorina haittaa illanviettoa. Vastaanotto on kodikas ja tunnelma todella mukava, sillä sekä chef Sasu Laukkonen, että sommelier Johan Borgar osaavat pitävät vieraistaan huolta. Yhteistä ymmärrystä sekä ruoan että juoman suhteen haetaan mutkattomasti.
Menuvaihtoehdot kelpaavat joka makuun, liha-, kala- ja kasvisvaihtoehtoja löytyy ja ruokalajeja saa sekoitella mielensä mukaan. Eikä jää nälkä, vaikkei seitsemää ruokalajia ottaisikaan. Testasimme sekä liha- että kalamenun ja molemmista pitää antaa täysi kymppi. Sasun kertoillessa ruokien valmistuksesta tulee ihmeteltyä, että asuuko tämä heppu täällä, sen verran monivaiheisia ovat ruokien valmistustavat. Se myös näkyy ja maistuu.
Ruoassa on puhtaat maut esillä ja söin jopa särkeä, vaikka yleensä siinä ei mielestäni ole mitään järkeä;). Graavattuna sekä nopsasti haudutettuna. Menut puhuvat puolestaan ja Sasu kertoo loput, ei näistä yksinkertaisesti voi kirjoittaa kummia, sillä muuten raportista tulisi kirjan mittainen. Viehättävää, kuinka keittiössä voi olla kekseliäs, mutta tämä täytyy vain itse kokea, en voi muuta sanoa. Leivät leivotaan itse ja kaikkea hauskaa illan aikana sattuu nenän eteen, kuten mustikkasorbetti, joka oli maustettu mustaviinimarjalla. Grillatuista purjonlehdistä tehty ”grillimauste” ja moninaiset pellepeloton-ideat olivat lumoavia. 
Viinilista huimaa päätä paikan kokoon nähden ja on uskomatonta, mutta totta, Johanin käsin kirjoittama. Wau! Jos kaikki ehdotukset eivät osuneet kohdalleen, vaihto tapahtui vaivattomasti, eikä meille sattunut kuin yksi hullunkurinen viini. Listalta löytyy kymmeniä vaihtoehtoja, joten ongelmia ei synny. 
Nämä tyypit ovat sympaattisia ja taitavia, kokeilkaa itse!
Menut ovat tässä ja lisää tietoja www.chefetsommelier.fi :
3 rkl 42€       4 rkl 49€       5 rkl 56€      7 rkl 65€ (Menu Chef)

Särkeä ja juureksia
-
Munakoisoa ja sipulia
-
Porsasta ja papuja
-
Suklaata ja teetä
Ricottaa ja pinaattia
-
Gnoccheja ja artisokkaa
-
Rautua ja kukkakaalia
-
Puolukkaa ja omenaa


BULGARIAN VIENTI NOUSEE



Uskokaa tai älkää, bulgarialaiset viinit tulevat takaisin. Viime vuonna Bulgarian viinivienti on kasvanut jo 10 % ja sen uskotaan olevan nousevia maita Kroatian sekä Unkarin rinnalla. Näin ennustaa myös Gerard Basset, jolta ei viinititteleitä puutu. Gerard on Master of Wine ja Master Sommelier, joiden lisäksi hänellä on MBA viineistä sekä hallitsevan maailman parhaan sommelierin titteli. Kaikki tarvittava viinitieto siis samassa päässä.
Bulgaria vei viiniä viime vuonna 57,6 miljoonaa litraa ja suurimmat ostajat olivat Venäjä, Puola, Tsekki, Liettua ja Saksa. Laadukkaimmat viinit kiinnostavat jo muitakin markkinoita ja kuinka ollakaan, sielläkin tähytään Aasian suuntaan.
Viininero Bassetin muita ennustuksia ovat kiinnostus matalampia alkoholipitoisuuksia kohtaan, erityisesti hän mainitsee Loiren viineillä olevan tulevaisuutta, sekä nature-viinien tuleminen ja tavallaan meneminenkin. Bassetin mukaan ilman sulfiitteja tehdyt viinit toki kiinnostavat kuluttajia, mutta hän veikkaa niiden menettävän suosiotaan kun kansa huomaa, että vain osa on loistavia ja liian suuri osa epätasaista laatua.

2.3.2011

JUKKA RAPORTOI: VUODEN VIINIT KILPAILU 2011 (4/7)



Neljäs maistelupäivä. 
UUDEN MAAILMAN VALKOVIINIT yli 9,00€, mukana 33 viiniä
Suuri ja tasainen sarja. Parhaimpien viinien kohdalla tasapaino oli hieno. Heikommat olivat kovin pieniä, niukka tuoksu ja maku. Keskiverto viineissä oli useasti jompi kumpi kohdallaan tuoksu tai maku, mutta ei molemmat. Näistä useat kärsivät maun latteudesta. Tammen käyttö oli kohtuullista, huipputammisia esityksiä ei tullut vastaan.
UUDEN MAAILMAN PUNAVIINIT 9-15€, mukana 52 viiniä.
Saman kaltainen kuin tuo aikaisempi uuden maailman valkoviinisarja. Tasainen, viinit teknisesti hyvin tehtyjä. Runsasta hedelmää, kohtuullista tammen käyttöä. Hyviä pulloja, kun viini ei ole pääosassa.

ESPANJA ELPYY – AINAKIN KIINASSA.. Espanjalla menee taloudellisesti kehnosti ja maan turismi on kärsinyt pahasti talouskriisistä. Ainakin suositulla Aurinkorannikolla oli ravintoloissa todella hiljaista ja maan kiristyneet lait viinipäissään ajamisen sekä julkisen tupakoinnin suhteen ovat heikentäneet tilannetta entisestään. Maassa on viininkulutus henkeä kohti pudonnut dramaattisesti ja suuntaus on edelleen laskussa. Positiivinen yllätys olikin laseittain tarjottavien viinien määrän kasvu ravintoloissa, joka on selvää seurausta edellä mainituista. Espanja, kuten moni muukin, on löytänyt ratkaisunsa Kiinasta, jonne kaikki jäljet alkavat pikkuhiljaa johtaa. ”El Correo del Vino” raportoi, että viinivienti Espanjasta Kiinaan kasvoi 465 % viime vuonna. 8,4 miljoonasta litrasta vuodesta 2009, 47,3 litraan. Myös viennin arvo kolminkertaistui, eli valoa näyttää olevan käytävän päässä, vaikka suuri osa viennistä onkin bulkkiviiniä, keskihinnan jäädessä 0,41 euroon litralta. Pullotettu viini kävi myös kaupaksi, sen vienti kaksinkertaistui edellisestä vuodesta. Vielä on valloittamatta Kiina cavalla, joka on jäänyt samppanjan jalkoihin, mutta lasillisen cavaa voivat espanjalaiset tuottajat silti menestykselleen nostaa. Salud !


ESPANJA ELPYY – AINAKIN KIINASSA..
Espanjalla menee taloudellisesti kehnosti ja maan turismi on kärsinyt pahasti talouskriisistä. Ainakin suositulla Aurinkorannikolla oli ravintoloissa todella hiljaista ja maan kiristyneet lait viinipäissään ajamisen sekä julkisen tupakoinnin suhteen ovat heikentäneet tilannetta entisestään. Maassa on viininkulutus henkeä kohti pudonnut dramaattisesti ja suuntaus on edelleen laskussa. Positiivinen yllätys olikin laseittain tarjottavien viinien määrän kasvu ravintoloissa, joka on selvää seurausta edellä mainituista.
Espanja, kuten moni muukin, on löytänyt ratkaisunsa Kiinasta, jonne kaikki jäljet alkavat pikkuhiljaa johtaa. ”El Correo del Vino” raportoi, että viinivienti Espanjasta Kiinaan kasvoi 465 % viime vuonna. 8,4 miljoonasta litrasta vuodesta 2009, 47,3 litraan. Myös viennin arvo kolminkertaistui, eli valoa näyttää olevan käytävän päässä, vaikka suuri osa viennistä onkin bulkkiviiniä, keskihinnan jäädessä 0,41 euroon litralta. Pullotettu viini kävi myös kaupaksi, sen vienti kaksinkertaistui edellisestä vuodesta.
Vielä on valloittamatta Kiina cavalla, joka on jäänyt samppanjan jalkoihin, mutta lasillisen cavaa voivat espanjalaiset tuottajat silti menestykselleen nostaa. Salud !

1.3.2011

Korkkibisnes kukoistaa

Maailman suurin luonnonkorkkien valmistaja, portugalilainen Amorim on julkaissut ennätystuloksen viime vuodelta. Korkkeja on myyty kolme miljardia kappaletta, joka tarkoittaa lähes 14 % kasvua, eli eivät tuottajat ole hylkäämässä luonnonkorkkia ainakaan Euroopassa, jossa Ranska, Italia ja Espanja olivat yhtiön suurimmat asiakkaat.
Kyllä korkit kävivät kaupaksi Uudessa maailmassakin, jossa Argentiina ja Australia olivat kärjessä, jälkimmäinen peräti reilun 17 % kasvulla. Chilessä päästiin lähes 10 prosentin kasvuun, mikä tarkoittaa laatuviinien valmistuksen lisääntymistä, sillä halvempaan nopean kulutuksen viiniin kelpaa hyvin kierrekorkki. Myös Yhdysvalloissa luonnonkorkkia käytettiin yli 20 % kasvun verran Top 100:ssa oleviin viineihin.
Kolmen miljardin korkin rajapyykin rikkominen talouskriisin aikana on melkoinen saavutus, toteaa Amorimin johtaja António Amorim. He ovat ilolla havainneet usean viinitalon palaavan luonnonkorkin käyttöön teknologian parantuessa ja kulutustottumusten sekä kestävän kehityksen puhuessa luonnonkorkin puolesta.
Viininsulkimien kokonaismarkkina on 17 miljardia, josta korkkien osuus on 12 miljardia kappaletta, eli noin 70 %.