28.5.2014

Sata lasissa 14 - Skiffer Erottaja & Philipponnat

Harvoin olen saanut missään saanut niin huonoa palvelua, kuin eilen Erottajan Skifferissä, että on pakko kirjoittaa siitä  enemmän, kuin pari sanaa. Tässä paikassa asiakkaita ei tosiaan kaivattu.

Tulitikkuaskin kokoisen ravintolan perällä pysyttelevä tarjoilija ei mitenkään kiinnittänyt huomiota puhelimensa äärestä uusiin asiakkaisiin ja meidän pitikin mennä kysymään, onko lähes tyhjä paikka auki.
"No montaks teit on".

Samainen tarjoilija olikin sitten koko vierailumme ajan selkeästi närkästynyt, kun me lopuksi kahden muun pöytäseurueen kanssa (yhteensä seitsemän henkeä) häiritsimme hänen netissä roikkumistaan ja ruokailuaan, sen verran tiiviisti hän palasi kännykkänsä ääreen heti, kun oli ollut pakko käydä jossain pöydässä. Puuh.

Silloin, kun sinua ei tarvita, voit tehdä puolestani mitä haluat, mutta jos jätät puolet tilatuista ruokajuomista tuomatta ja tuot väärän samppanjan, kannattaisi työtehtävään ehkä keskittyä.
Mutta se puhelin tuntui vievän voiton.

Tilasimme listalla olleen Philipponnat Royale Reserve non-dose´n (79,80)€ ja saimme saman talon brutin. Asia ei nyt suuresti haitannut ja koska tarjoilijamme oli niin keskittynyt puhelimeensa, joimme sen pois. Toinen pullo toden sanoi ja sitä tilattaessa saimmekin kaipaamamme rutisevan kuivan non-dose´n. Hyvä tuuri, eikö.
Kun totesimme tarjoilijalle asiasta, hän kuittasi ykskantaan, ettei meillä sitä kuivaa viiniä ole koskaan ollutkaan listalla..Sieltä puhelimesta voisi vaikka samalla tsekata, mitä se non-dose tarkoittaa.
Sama tyly palvelu ulottui kaikkiin kolmeen pöytään ja on pakko myöntää, että harvoin tulee hyvän pizzan, seuran ja samppanjan ääressä huonolle tuulelle.
Lopulta samppanja oli kuitenkin siis hyvää, kuivaa, muttei ilmaista.

"Skiffer on rustiikki, moderni kohtauspaikka Helsingin sydämessä, Diana-puiston reunalla Erottaja 11:ssa. Ravintolan sydän on kiviarinauuni, jossa paistetut liuskat lyövät lautaselta perinteiset pizzat. Rapeapohjaisten liuskojen lisäksi Erottajalla tarjotaan myös herkullisia salaatteja.
Skifferin viinilista on tehty sydämellä ja harkitusti. Viineissä luomu sekä biodynaamisuus ovat meille tärkeitä. Viinimme tulevat pääosin Euroopasta. Suosimme rohkean erilaisia tuottajia. Viineillämme on tarina, jonka haluamme jakaa."

Ruoka oli hyvää, palvelu oli ehkä se rustiikki osa (kivikaudella joskus todella hienossa ranskalaiskuppilassa henkilökunta oli näin häiriintynyt asiakkaista), paikka hieman epäsiisti, joka johtunee puhelimen ääressä kuluvasta ajasta ja viinilista hyvä, mutta kuka sitä tarinaa haluaa jakaa, ei tämä tarjoilija ainakaan.


26.5.2014

Sata lasissa 13 - Astetta paremmat Viña Maipot

Vinã Maipon pääviinintekijä Max Weinlaub piipahti viime viikolla Helsingissä maistattamassa talon tyylikkäitä premium-viinejä Gran Devoción ja Limited Edition-sarjoista.
Jälleen tuli todistetuksi, kuinka sijoittamalla pikkuisen lisää viiniin, pompataan aivan uudelle laadulliselle tasolle.

Maxin mukaan Chilellä onkin kova työ näyttää viininystäville, miten hienoja viinejä maa tuottaa, kun siirrytään sen kymmenen euron perusviinin yläpuolelle.

Eikä tosiaan taivaisiin tarvitse hypätä, viitonen tai kymppi lisää ja ollaan jo aivan eri tason viineissä.
Maistoimme Gran Devoción Sauvignon Blancin Casablancasta (14,18€), joka sopii suomalaiseen kesäpöytään mm. vaaleiden kalojen tai rapujen kumppaniksi. Viinissä on mahtavaa yrttisyyttä ja mineraalisuutta, jotka tekevät siitä napakan nautittavan. Maxin mukaan Leyda ja Casablanca ovat parhaat alueet Sauvignonille, Limarin viinejä hän pitää liian vihreinä.

Casablanca on melko viileää aluetta rannikon ja aamusumujen ansiosta ja siksi viineissä onkin hyvä hapokkuus tuomassa rakennetta.
Viña Maipo tuottaa laaksossa kahdenlaista Sauvignon Blancia, joista simppelimpi tulee laakson lämpimämmästä päästä ja viileämmän alueen rypäleet käytetään tähän Gran Devocióniin.

Maxin lempilapsi Syrah taas istuu Maulen ja Maipon maaperään hyvin. Maulessa se saa maukkaita sekä aavistuksen pippurisia tummien hedelmien aromeja heijastaessaan kasvupaikkaansa. Gran Devoción Carmenere-Syrah (75/25) sai minutkin tykkäämään tavoistani poiketen Carmeneresta. Syrah antaa hillomaiselle ja parfyymiselle Carmenerelle kivaa nostetta.

Erityisen hyvä on Gran Devoción Cabernet Sauvignon-Syrah (85/15), jossa Cabernet´n köynnöksillä on ikää 25 vuotta.
Carmeneren Max kypsyttää amerikkalaisessa tammessa, muut viinit ranskalaisessa. Molemmat punaiset Gran Devócionit ovat vuosikertaa 2011 ja hinta on 14,18€. Ei paha.

Erittäin mieluusti maksan sen ekstrakympin Maipon Limited Edition Syrahista (20,90€). Tämä Syrah on kypsynyt ranskalaisessa tammessa 26 kuukautta, josta kolmannes on uutta. Nyt myynnissä olevaa vuosikertaa 2010 on tehty hieman reilu tuhat laatikkoa, eli saatavuus on oikeasti rajallinen. Upea, pippurinen ja elegantti viini kesän grilliruokien pariksi.

Last but not least - Alto Tajamar 2009 (70,60€). Suodattamaton, tasapainoinen, voimakas ja tummanpuhuva viini Maiposta. 82% Syrahia ja 18% Cabernet Sauvignonia parhailta tarhoilta on laitettu 30 kuukaudeksi ranskalaiseen tammeen kypsymään.
Viiniä on tilattu Suomeen erikoiserä, kannattaa vilkaista Alkon kotisivuja saatavuuden suhteen, jos haluaa tietää, minkälaista viiniä seitsemälläkympillä Chilestä saa. Voin kertoa, että hyvää.




11.5.2014

Sata lasissa 12 - Ogier Chateauneuf-du-Pape Clos de l`Oratoire Des Papes

Syötiin Maxin kanssa vähän pihviä ja maistettiin kyytipoikana Ogierin Chateauneuf-du-Pape Clos de l`Oratoire Des Papes.
Viini uhkuu tummaa marjaa, mausteita, yrttejä ja alkoholia, kääk! 15% todella tuntuu ja kuvittelisin, että tämä viini olisi parhaimmillaan jumalattoman kylmänä talvi-iltana. Ruoka saa ainakin olla vahvempaa kuin peruspihvi salaatin kanssa.

Todella runsas ja klassinen Pape, 42,90€, ei pöllömpi.

Viinistä tykättiin myös Vuoden Viinit-kilpailussa kunniamaininnan verran.
12 kuukautta 30-vuotiaissa tammitynnyreissä on tehnyt terää viinille. Sekoituksesta löytyy Grenache 80%, Syrah 8%, Mourvedre 7% ja Cinsault 5%. Lystikäs etiketti on vuodelta 1926. Jollei ilmat lämpene, oiva juhannusviini.

9.5.2014

Sata lasissa 11 - Matsu El Picaro

Nyt on maistossa Espanjan Toron alueelta Matsu El Picaro, Tempranillo (Tinta del Toro, ollaksemme tarkkoja) varsinainen hillopommi espanjalaisittain, mutta ehkä säähän sopiva viini kuitenkin.

Komppaan Alkon luonnehdintaa, mehevä ja hilloinen, sitä tämä on, mutta sopivan karhea ja napakka sitten kuitenkin lopussa, ettei jää pelkkää hilloa suuhun.

Sellaisenaan tätä ei juo periaatteessa pirukaan, vaan viini vaatii ruokaa tai ulkona olevan kelin, sen verran on alkoholia.
Etiketti kertoo 14,5%, tuntuu vielä runsaammalta, mutta mikäs siinä. Espanjan vastaus uudelle maailmalle on tässä.

Luomuviini, tumman marjainen ja hilloinen, hyvä tasapaino ja kivasti tanniineja. Ei lainkaan hassumpi viini hintaan 9,98€.
Tällä pysyy lämpimänä ja hauskan etiketin ansiosta helppo
löytää hyllystä.

Sata lasissa 10 - Cloudy Bay


Yksi parhaista viiniviikoista vähään aikaan sai arvoisensa päätöksen Kluuvikadun Yumen uuden menun ääressä, erityisesti kun laseissa oli Cloudy Bayn hienosti ruokiin sovitetut viinit. Näiden herkkujen jälkeen voi viikonloppuna syödä vaikka silliä ja juoda kuravettä päälle.

Vuonna 1985 Cloudy Bayn Sauvignon Blanc ampaisi maailmanmaineeseen ja raivasi samalla tietä maan muullekin viiniteollisuudelle. Cloydy Bayn viinintekijöiden käsissä Sauvignon Blancin uusi, puhdas, hapokas ja ultraraikas tyyli oli löydetty.


Heti perään vuonna 1986 Cloudy Bay teki ensimmäisen Chardonnayn, jossa samoin mahtava hapokkuus kantaa upeasti trooppisen hedelmän vivahteita ja eleganttia tammisuutta. Cloudy Bayn viinintekijät ovatkin hakeneet oppia mm. Burgundista eli ei ole ihme, että talon Chardonnay ja Pinot Noir ovat aivan omissa sfääreissään.

Uuden-Seelannin viinituotannosta kahdeksan prosenttia on Chardonnayta ja siitä vain kolme prosenttia lähtee maailmalle. Marlborough on aurinkoinen ja Tyynenmeren viilentämä viljelyalue, jossa kasvukauden päivät ovat lämpimiä ja yöt viileitä. Tämä vuorokauden lämpötilojen vaihtelu aikaansaa viineihin niiden upean rakenteen.
Rypäleet tulevat soraiselta lietemaalta Brancottin, Fairhallin ja Ben Morvenin alueelta sekä Wairaun laaksosta.
Alkossa on vielä myynnissä vuosikerta 2011 (tilausvalikoima 31,40€).
Me maistoimme vuosikertaa 2012, joka oli matalasatoinen vuosi, jonka Chardonnaysta löytyy raikkaan hapokkuuden lisäksi persikkaa, nektariinia ja paahteista mantelia sekä hienoa tammisuutta. Viini on käytetty 15-20% uudessa ranskalaisessa tammessa ja malolaktisen käymisen on läpikäynyt vain 30% viinistä raikkauden säilyttämiseksi. 


Cloudy Bayn Chardonnay sopii upeasti äyriäisten, vaaleiden kalojen ja hieman tulistenkin makujen kanssa, kun taas öljyisen, raskaamman kalan tai hapokkaiden ruokien kaveri se ei ole.

Niille sitten kumppaniksi kannattaa ottaa se kuuluisa Sauvignon Blanc (Alkossa 28,70€).
Vuoden 2013 Cloudy Bay Sauvignon Blanc on olosuhteiltaan melko helpon kasvukauden lapsi. Sauvignon Blancin poiminnan kanssa saa yleensä olla tarkkana, sillä se menee ylikypsäksi tai jää raa´aksi kolmen vuorokauden sisällä. Rypäleet poimitaan tarha kerrallaan ja sekoitukseen käytetään joskus hieman eri kypsyysasteisia rypäleitä.Säästä riippuen saatetaan joutua poimimaan myös yöaikaan, jotta rypäleiden raikkaus säilyy.

Poiminnan jälkeen rypäleet kiikutetaan suoraan viileään ja mehu sitten ruostumattomiin terästankkeihin, joissa käyminen tapahtuu 18-20 asteessa. Tämän viileämmäksi ei mennä, jotta viineihin ei tule kylmäkäymisen aiheuttamia trooppisia (pear drop) aromeja. Vuodesta 2010 viinistä viisi prosenttia on laitettu vanhoihin tammitynnyreihin, jotta hapokkuus hieman kesyyntyy ja integroituu hienommin viiniin. 
Cloudy Bayn Sauvignon Blanc ei ole ruohoinen tai turhan aggressiivinen aromimaailmaltaan. Lajike on satoisa ja tarhalla täytyykin siksi tehdä paljon työtä ja sovittaa satomäärä kuhunkin vuoteen sopivaksi leikkaamalla terttuja kasvukauden aikana.

Maailmaan 1996 ensi kerran putkahtanut Te KoKo Sauvignon Blanc onkin sitten aivan eri juttu. Sitä ei sauvignoniksi aivan ensi tuoksusta uskoisi lainkaan. 

Viini on 100% villihiivoilla tynnyrikäytetty, josta kahdeksan prosenttia on uutta tammea. Se on saanut käydä malolaktisen käymisen loppuun, joka antaa lievää pyöreyttä ja runsautta viinille. 18 kuukautta tammessa ja 18 kuukautta vielä lisäkypsytystä pullossa saa aikaan upean viinin, joka sopii tällaiselle ei-yltiöherukkaisten sauvignonien ystävälle.

Te Koko on yrttinen, raikas ja hieman savuisen tamminen, pitkä ja erittäin tasapainoinen viini. 2010 löytyy Alkon erikoisvalikoimasta (40,50€).  



Ja sitten ne Pinot Noirit! Rakas lempilajikkeeni oli pyörryttävän hieno Central Otagon Cloudy Bay Te Wahissa, jolle tulee hintaa yli satasen, kun Suomeen saadaan 40 pulloa vuosikertaa 2011 myyntiin. Viiniä valmistetaan ainoastaan tuhatkunta pulloa vuodessa.

Pinot Noirin rasitteena Uudessa-Seelannissa on halla, jota pidetään poissa tuulettimilla ja joskus joudutaan turvautumaan jopa helikoptereihin kylmän ilmamassan rikkomiseksi.

Lajikkeiden kauhukakara Pinot Noir kyllä tekee tässä maassa upeaa viiniä, se on tullut todettua moneen kertaan.
Tilausvalikoimasta löytyy Cloudy Bayn Pinot Noir (37,10€), jota talo on valmistanut vuodesta 1989. Tarhoja on laajennettu aurinkoisille, etelään viettäville rinteille. Köynnösten minimi-ikä on kahdeksan vuotta ja tähän viiniin käytetyiltä köynnöksiltä löytyy ikää viitisentoista vuotta.

2011 oli lämmin, melko vähäsateinen vuosikerta ja viini on parhaimmillaan jokseenkin nyt. Ikää sille povataan 5-6 vuotta, kun vuoden 2010 Pinot Noirin ikääntymispotentiaali on yli 15 vuotta. Eli juokaa pois!






7.5.2014

Sata lasissa 9 - Penfolds Grange 2009

Minä niin tykkään, kun tämä heppu tulee Suomeen! Niclas Tuomelan kanssa on nimittäin eräätkin hienot Penfoldsit maistettu, eikä eilinen ollut poikkeus.
Tällä kertaa laseissa olivat juuri lanseeratut, Alkon erikois- ja tilausvalikoimasta löytyvät viinit:
2012 Penfolds Reserve Bin 12A Adelaide Hills Chardonnay 76,80€
2012 Penfolds Bin 138 Barossa Valley GSM, 28,90€
2011 Penfolds Bin 407 Cabernet Sauvignon, 57,80€
2008 Penfolds St Henri Shiraz, 73,00€ (ostamaan!!)
2011 Penfolds RWT Barossa Valley Shiraz, 115,60€
ja kruununjalokivi 2009 Penfolds Grange, 559,00€.

Viime viikolla laskettiin markkinoille myös talon Grangeakin hienommaksi kehuttu helmi, 2010 Bin 170 Kalimna Limited Edition Shiraz, jonka pullohinta lähentelee kahtatuhatta. Tätä Penfoldsin 170-vuotisjuhlaviiniä lähti liikenteeseen tarkalleen 5544 pulloa.

Niclas kertoi, että valkoviineihin panostetaan Penfoldsilla vuosi vuodelta enemmän. Barossasta on myyty pois maata, joka on liian kuumaa valkoviineille ja hankittu uusia tiluksia Padthawaysta ja Adelaide Hillsin alueelta. Maistamamme Bin 12A onkin sataprosenttisesti Adelaide Hillsin Chardonnayta ja tyyli on mahtava. Bin 12A:n tuotanto on hyvinä vuosina viitisensataa laatikkoa ja heikompina reilu parisataa. Eurooppaan viiniä tulee 40 laatikkoa ja Suomeen 18 pulloa, joista yksi meni eilen.
Viini tulee viileiltä tarhoilta ja alkoholia ei koskaan ole yli 13%. 6,7 g/l happoja, ei lisättyä, ja 11 kuukauden kypsytys ranskalaisessa tammessa, josta puolet uutta.

Näistä viineistä itse kyllä rakastuin vuoden 2008 St Henriin. Vuosikerta oli haasteellinen ja ne, jotka poimivat ajoissa, onnistuivat saamaan mahtavia viinejä aikaiseksi. 16 päivän hellejakso koitui poimimista siirtäneiden kohtaloksi ja sadosta menetettiin 55%. 2008 on ehdottomasti punaviinien vuosikerta.

2009 oli niin ikään punaisten vuosi, hyvä Etelä-Australiassa, huono Victoriassa. Vuonna 2010 kukaan ei Niclaksen mukaan tehnyt huonoja viinejä ja Shiraz´t olivat parhaita vuosikausiin.
Tulvat koettelivat Australiaa vuonna 2011 ja vuosi oli vaikea varsinkin Cabernet Sauvignonin kypsymiselle. 2011 Bin 169 jäikin tästä syystä kokonaan tekemättä.

Eilisen listan kukkaroystävällisin viini, 2012 Bin 138 Shiraz, Grenache, Mataro, 28,90€ on Etelä-Rhônen tyyliin tehty tumman hedelmäinen viini, jossa vuodesta riippuen joko Shiraz tai Grenache dominoi ja Mataro (Mourvedre) antaa blendiin väriä sekä tanniineja. Viini on tehty vanhoista köynnöksistä, Shiraz 60-vuotiaista ja Mataro jopa 80-90 vuotta vanhoista. Viini kypsyy 300 litran amerikkalaisissa tammitynnyreissä 12 kuukautta, joista 50% on uusia.
Niclaksen mukaan vuoden 2012 Bin 138 on yksi parhaista, se on mineraalivetoinen, jopa hieman suolainen viini, johon on käytetty eteläisen Barossan rypäleitä viileiltä tarhoilta, kalkkikiviseltä lietemaalta.

2011 Bin 407 Cabernet Sauvignon on huippuvuotta 2010 pehmeämpi, viini on hurjan tuoksuva ja lakritsinen. Vuosi ei ollut siis helpoin mahdollinen Cabernet´lle ja satoa saatiin monin paikoin puolet normaalia vähemmän. Kypsytys 60% amerikkalaisessa ja 40% ranskalaisessa tammessa vuoden ajan, saa kuitenkin kummia aikaan.

2008 St Henri vei siis minun makuuni voiton ja vuosi 2010 on kuulemma paras sitten huippuvuoden 1996.
Viinillä on mieletön ikääntymispotentiaali, tällekin 2008:lle Niclas lupaili helposti 35-40 vuotta.
2011 RWT on portfolion nuorin tulokas ja ensimmäinen RWT on tehty vuonna 1997. Viiniin käytetään rypäleitä Barossasta, Adelaide Hillsistä, McLaren Valesta ja Coonawarrasta. Tammi on ranskalaista ja siitä 77% uutta, 14-15 kuukauden kypsytyksellä. Huh huh. 2010 vuosikerta on paras tähänastisista.


Last but not least - Grange 2009. Onhan se hieno viini.
Tarhat vinifioitu erikseen, 8 Kalimnasta, 1 Maranangasta  (Bin 150),
2 Coonawarrasta ja loput Mclaren Valesta. Tämä on yksi maailman hienoimmista viineistä, ei siitä yli pääse. Viiniä valmistetaan 6000-6500 laatikkoa parhaina vuosina, eikä tuotanto ole koskaan jäänyt alle kolmentuhannen. Niclaksen mukaan 2009 on feminiininen, tuoksuva ja 2008 puolestaan maskuliininen ja voimakas viini. 2010 loistava, kuten 1997. Grange kypsytetään aina amerikkalaisessa tammessa, eikä se suinkaan ole talon voimakkain viini. Pullon kylkeen on laitettu koodi, jolla väärennöksiä pyritään estämään. Tämä onkin tarpeen, sillä mm. Kiinan markkinoilta on löytynyt useita huippuviinejä enemmän, kuin niitä on edes valmistettu. Penfolds ei ole halunnut tehdä samaa virhettä kuin Bordeaux´n huipputalot, jotka kaikki tähyävät Kiinan markkinoille. Kaikki Grange menisi pelkästään Australiassa kaupaksi, mutta sitä allokoidaan tasaisesti muillekin markkinoille, Suomeenkin 36 pulloa!

2.5.2014

Asiaa Jyväskylään

Jyväskylän reissulla tuli vierailtua Pöllöwaarin ja mainion viinibaari Figaron lisäksi myös upouuden ravintola Harmoonin työmaalla.
On aina upeaa tavata yrittäjiä, joilla on selkeä, kunnianhimoinen visio ja tässä projektissa sitä oli yllin kyllin.
Taulun Kartanoa pyörittävän porukan uusi hanke on Jyväskylän vanhaa asemaa vastapäätä olevassa upeassa jugendtalossa Väinönkadulla.
1900-luvun alussa harmoonitehtaana toiminutta Antti Halosen suunnittelemaa tilaa kunnostetaan nyt ravintolakäyttöön.
Remonttia on tehty vuoden ajan ja purku-uhankin alla olleeseen rakennukseen on aikomus puhaltaa uutta yhteisöllistä meininkiä vanhojen aikojen henkeen.
Terassialuetta tulee olemaan sekä yksityistilaisuuksiin, että yleiseen käyttöön kivasti aidan takana piilossa, rauhassa kaupungin hälinältä ja 50-paikkainen à la carte-ravintola on avattu vappuviikolla. Keittiössä makuja virittelee Juha Lehtonen.
Ruokafilosofiassa mennään sesonkien raaka-aineet edellä, suositaan lähituottajia ja nostetaan suomalainen järvikala, riista sekä metsänantimet tarjolle.
Keittiön maistelumenu tulee vaihtumaan päivittäin.
Viinitastingejä ja erilaisia tapahtumia ravintolassa tullaan näkemään heti remonttipölyn laskeuduttua ja valmistumassa ovat myös upeat juhlatilat. Onnea matkaan! www.harmooni.fi