Olen ruokaihminen henkeen ja vereen. Olen aina ollut. Joskus pohdin aivan tosissani, että syönkö elääkseni vai elänkö syödäkseni. Ja olen niitä Onnenpirkkoja, jotka ovat onnistuneet tekemään harrastuksestansa ja intohimostansa leipätyön. Keittiö veti puoleensa jo alle kymmenvuotiaana, mutta ruoasta tuli oikeasti ammatti päästyäni opiskelemaan kotitalousopettajaksi Helsingin yliopiston Opettajankoulutuslaitokseen heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Olin kurssini nuorin keltanokka ja niitä ainoita, jotka eivät olleet käyneet talouskoulua.
Kotitalousopettajan työstä olen saanut palkkaa vain kolmen päivän ajalta. Mutta jo kolmantena opiskeluvuonna 1984 pääsin tekemään ruokajuttuja Me Naisiin freelance-pohjalta. Valmistuttuani perehdyin ruokamarkkinoinnin maailmaan SOK:lla, kunnes 1991 minut palkattiin vakituiseksi ruokatoimittajaksi Me Naiset -lehteen. Siitä alkoi urani Erkon enkelinä, joka nyt tammikuun alussa on kestänyt 20 vuotta. Vuonna 2003 vaihdoin Sanoma Magazinesin sisällä Mimmeistä Gloriaan ja käyntikorttiin painettiin ruoka- ja viinitoimittaja. Vastaan siis Glorian ruokajutuista, viinisuosituksista ja Viinibistro-palstasta. Juhlavuoteni kunniaksi laskin, että olen Erkko-vuosinani tehnyt yli 10 000 ruokaohjetta ja yli 6000 ruokakuvaa. Keittiössä ja studiolla on siis vietetty muutama työtunti.
Viinistä innostuin jo 1980-luvun alussa ja viinikoulutus kuului köksänmaikkojen opiskeluohjelmaankin. Tosin hyvin suppea sellainen. Opiskeluaikana nautittiin Alkon pikku-Chateau viinejä Bordeauxista, mutta 90-luvun alussa hurahdin täysin Uuden maailman viineihin. Mitä tuhdimpi aussi-shiraz tai tönkkötamminen jenkki-chardonnay oli, sitä parempi. Onneksi ihmisen makuaisti kehittyy. Vaikka makuni on vuosien myötä muuttunut ja viinivalintani osuu yhä useammin Vanhan mantereen viineihin, haluan edelleenkin lasillisen tammitettua chardonnayta silloin tällöin. Mutta jos saan valita, chardonnayni tulee nykyisin Burgundista eikä Uudesta maailmasta. Työn ja viiniharrastuksen myötä minusta on kehittynyt samppanja-addikti. Samppanjalasillisesta en koskaan kieltäydy. Tässä jumalaisessa juomassa niin terroir kuin viininvalmistustaito yhdistyvät hienoimmassa mahdollisessa muodossa. Lisäksi samppanjapullon poksahdus on aina merkki siitä, että juhlat alkavat samalla sekunnilla. Ja minähän pidän juhlimisesta.
Eroan monista viinifriikeistä siinä, että valitsen viinini aina ruoka edellä. Minulle on loppujenlopuksi yhdentekevää millä rinteellä rypäleet ovat kypsyneet, kunhan niiden lopputuote muodostaa taivaallisen liiton valmistamani tai nauttimani ruoan kanssa. Rakastan italialaista ruokaa ja siksi myös italialaiset viinit ovat lähellä sydäntäni. Olin sitten Piemontessa, Venetossa, Toscanassa tai Sisiliassa, kunkin alueen viinit yksinkertaisesti keskustelevat kauniisti paikallisten herkkujen kanssa. Esimerkiksi Venetossa valkoinen lugana vie kielen äyriäisrisoton kanssa ja kepeää bardolinoa parempaa viiniä vasikanmaksalle saa hakea. Ja amarone on sitten ihan oma lukunsa. Se on meditointiviini, jota nautitaan kylmänä vuodenaikana takkatuleen tuijottaen.
Todellinen ruoan ja viininystävä nauttii ikivanhasta venetolaisesta ohjeesta, jossa naudan entrecôtea marinoidaan kanelilla, neilikalla, muskotilla ja appelsiinkuorella maustetussa amaronessa useampi vuorokausi. Jo marinadin keittämisestä syntyvät tuoksut lennättävät kokin Linnunradalle. Paistettu välikyljys tarjotaan yksinkertaisesti italialaliseen tapaan valkosipulilla ja oliiviöljyllä maustettujen keitettyjen papujen kanssa. Ohje on julkaistu Gloriassa tammikuussa 2010. Viininä ruoan kanssa tarjotaan Tommasin Amarone della Valpolicella Classicoa. Jos liha ei maistu, kokeile valkosuklaan ja gorgonzolan liittoa amaronen kanssa.
Välikyljys venetolaiseen tapaan
4 pihviksi leikattua naudan välikyljystä eli entrecôtea
Marinadi:
5 dl täyteläistä punaviiniä (ripasso/amarone)
1/2 dl sokeria
8 kokonaista neilikkaa
1/2 tl muskottipähkinää
1/2 tl kanelia
1 appelsiinin raastettu kuori
Lisäksi:
voita
sormisuolaa
vastarouhittua mustapippuria
Tee marinadi. Kiehauta viiniä, sokeria ja mausteita viitisen minuuttia. Ota kattila liedeltä ja anna jäähtyä.
Pane välikyljykset laakeaan vuokaan ja kaada maustettu punaviini lihan päälle. Marinoi lihoja 12 tunnista kolmeen päivään.
Ota pihvit viinistä. Kuivaa ne ja paista kuumalla pannulla 2–3 minuuttia per puoli haluamastasi kypsyysasteesta riippuen. Mausta suolalla ja pippurilla.
Tarjoa keitettyjen papujen ja salaatin kanssa.
Juomasuositus: Tämä liharuoka solmii makuliiton amarone-punaviinin kanssa. Tommasi Amarone della Valpolicella Classico, 36,30 €, on täyteläinen, mausteisen tamminen ja lämmin punaviini.
Ja jos amaronesta jäi jotain jäljelle, nauti se tämän yllättävän herkun kanssa.
Gorgonzolaa ja valkosuklaata pähkinäleivällä
4 viipaletta pähkinäleipää
(esim. Reze)
75 g valkoista suklaata
100 g kypsää gorgonzola-sinihomejuustoa
4 aurinkotomaattia
Sulata valkosuklaa mikroaaltouunissa, levitä se kylmälle alustalle ja anna kohmettua. Vuole suklaalevystä juustohöylän avulla lastuja.
Pane pähkinäleivälle viipale kypsää sinihomejuustoa, valkosuklaalastuja ja hienonnettua aurinkotomaattia.
Juomasuositus: Välikyljyksen jälkeen suolaisen ja makean yhdistelmäksi kootut juustoleivät nautitaan lopun amaronen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti