Kampissa Tennispalatsin vieressä sijaitsee Helsingin suurin nepalilainen ravintola. Sijainti paikalla on mitä parhain/helpoin, mutta houkuttaako se tinkimään laadusta?
Sunnuntai iltapäivänä paikka oli puolillaan, eli porukka tuntuu löytävän paikan. Vastaanotto oli ystävällinen ja nopea. Tarjoilijoita paikassa tuntui olevan riittävästi. Se sai palvelun tuntumaan hieman hajanaiselta, kun yhden aterian aikana 4 ehti palvelemaan.
Lista noudattelee samaa linjaa kuin muillakin vastaavilla paikoilla. Kanaa, lammasta eritavoilla kypsennettynä ja eri kastikkeilla höystettynä. Kasvisruokia oli aavistuksen suppeampi valikoima kuin olisin odottanut. Joka tapauksessa valinnan varaa oli enemmän kuin ”rossossa”.
Alkuun otin Alu Chopin, paistettu perunapihvi, jonka kanssa tuli tomaatti-chilikastiketta ja jogurttikastiketta salaatilla höystettynä. Annos oli konstailematon. Itse perunapihvi oli rasvassa paistettua perunamuusia, valitettavasti kovin tummaksi kärähtänyttä. Koon puolesta se riittäisi hyvin kahdelle. Pääannokseksi valinta kohdistui Bhendako Sekuwaan, marinoitua lampaanfilettä jogurtti- ja mausteisella kastikkeella. Lisukkeena riisiä ja maukasta Naan-leipää. Maukasta. Runsasta.
Ystävällinen palvelu, maukas ruoka, hinnat kohdallaan, keskellä kaupunkia = pitää muistaa käydä uudestaan tai onhan niitä vaihtoehtoja.
Ongelmani monien ”etnisten” paikkojen kanssa on laatu. En tiedä miltä niiden pitäisi maistua. Välillä tuntuu, että monissa paikoissa kaikissa annoksissa on sama kastike, vaikka nimi olisi eri. Pitäisi kai perehtyä genreen paremmin:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti