Meriupseerista viinifriikiksi
Alku aina hankalaa
Viiniharrastukseni alkoi v 1988 kun liityin edellisenä vuonna Helsinkiin perustettuun viiniseura Munskänkarnan osastoon. Näinä aikoina myös viinibuumi alkoi heräillä maassamme.
Viinejä oli tullut ”nautiskeltua” tähänkin saakka, mutta lähinnä linjalla Vin Rouge de Algerie – Castillo del Monte – Jugoslavanski Ritzling, kaikki varsinaista peruskuraa.
Olen koko ikäni tykännyt ruoanlaitosta ja alkoi tuntua että homma ontuu pahasti, kun viinitietous ja viinien ja ruoan yhdistäminen olivat alkemiaan verrattavaa salatiedettä.
Munskänkarnan alku oli noviisille todellinen onnenpotku, teimme nimittäin heti keväällä kahden viikon matkan Burgundin viinialueille. Yhdistyksellä ei ollut vielä viinimatkojen järjestämisen taitoa, joten oppaamme tulivat Englannista. Heidän ansiostaan alueen huipputalojen ovet aukenivat ja laatuviinien tarjoilu vierailijoille lähes ilmaiseksi oli vielä itsestäänselvyys. Pinot Noirin salat aukenivat parhaalla mahdollisella tavalla.
Ahkera osallistumien Munskänkarnan tastingeihin kasvatti vähitellen viinitietoutta ja jäsenten innostus yhdistyksessä 1990-luvulle tultaessa oli suurta. Järjestelmällistä koulutusta alettiin viritellä Ruotsista saatavin koulutus- ja testipaketein.
Meriupseeritausta
Palvelin ammattini vuoksi 1990-1991 Libanonissa kansainvälisessä UNIFIL:in esikunnassa, joka johti alueen monikansallisia pataljoonia. Lähi-idän viinit sekä ruoat tulivat tämän vuoden aikana viini- ja ruokafriikille tutuiksi.
Jäin 1995 täysinpalvelleena eläkkeelle meriupseerin virasta. Ammatissa oli vierähtänyt kolme vuosikymmentä. Samoihin aikoihin Helsingin Munskänkarnan monivuotinen puheenjohtaja Juhani Pääkkönen luopui työkiireiden takia tehtävästä ja suostuin ottamaan homman vastaan.
Helsingin Munskänkarnan puheenjohtajana
Toimin puheenjohtajana lähes seitsemän vuotta. Toiminta oli vilkasta, vuodessa järjestimme jopa 15-16 tastingia sekä lukuisia viinimatkoja Eurooppaan.
Tämäkin yhdistys on suomalaisittain normaali, puheenjohtaja tekee valtaosan hommista, joten tekemistä riitti, mutta toisaalta kokemus viinialalla kasvoi. Tänä aikana aloitin myös vastaperustetun Koti ja Keittiö-lehden viinipalstan maistajaisryhmässä.
Vuoden Viinit kilpailu syntyy ja vankistaa asemansa Suomessa
1990-luvun loppupuolella yhdistyksessä heräsi ajatus viinikilpailusta Suomessa. Tosin kenelläkään ei ollut aavistustakaan miten tällainen kilpailu järjestetään. Saimme kuitenkin riittävästi perustietoja Ruotsista, loimme puitteet ja säännöt sekä lähetimme kilpailuhaasteet maamme viiniedustajille. Ensimmäiseen kilpailuun osallistui 176 viiniä, mikä rohkaisi jatkamaan.
Parin vuoden kuluttua perustimme kilpailulle oman yhdistyksen - Vuoden Viinit kilpailu ry:n. Pääosa tuomareista tuli Munskänkarnasta, joten tiivis yhteistoiminta sinnepäin oli välttämätöntä.
Nyt kun 14. kilpailu on takanapäin, se on lunastanut paikkansa maamme viinimaailmassa. Vuosittain kisaan tulee mukaan 30-35 viiniedustajaa lähes 500 viinillä. Kilpailusarjoja on parikymmentä, sarjakoostumus on vaihdellut hieman vuosittain.
Kussakin sarjassa parhaat viinit palkitaan diplomein ja kunniamaininnoin. Yksi viineistä saa erikoismaininnan Vuoden Viini. Kilpailusta saa tarkemman kuvan kotisivuiltamme www.vuodenviinit.com
Kilpailu toteutetaan vapaaehtoisvoimin. Ammattitaitoisia tuomareita on mukana parikymmentä ja avustajia puolenkymmentä. Tuomarit maistavat ja arvostelevat sokkona lähes 500 viiniä. Tahti on 70-80 viiniä päivässä n kuuden tunnin aikana.
Kiinnostusta tuomarointiin riittää, koska missään muualla Suomessa ei voi maistaa ”ilmaiseksi” tällaista määrää viinejä ja tätä kautta kehittää viiniaistejaan. Riittää kun uhraa kilpailulle vapaa-ajastaan muutaman alkuvuoden viikonlopun. Toki tuomariksi pääsy edellyttää vankkaa ja tunnettua viinitaustaa.
Viinilehtorina Laureassa
1990-luvun lopulla kävin pyynnöstä luennoimassa Laurea ammattikorkeakoulussa muutaman tunnin viineistä. Viinikoulutus Laureassa oli tällöin hajanaista ja satunnaista. Koulu pyysi minua rakentamaan kahden opintoviikon, n 45 tunnin koulutusjakson nimeltä Wine & Dine ja tulemaan kouluun viiniopettajaksi. Koska koululla on myös kansainvälistä oppilasvaihtoa, viinikoulutus nähtiin sopivaksi vapaaehtoisaineeksi myös ulkomaisille oppilaille.
Rakensin siis opetusohjelman suomeksi ja englanniksi. Pian opetus muuttui pelkästään englanniksi ja se toteutettiin kevätlukukausina. Oppilaita oli joka kurssilla 20-25, joista yleensä yli puolet oli ulkomaalaisia. Opetus sitoi melkoisesti varsinkin kun vietämme mielellämme vaimon kanssa laatuaikaa mökillämme viitisen kuukautta vuodessa. Siksi seitsemän vuoden opetusjakson jälkeen luovuin tästä tehtävästä.
Viinimatkoja maailmalle
Puheenjohtaja-aikanani vedin pari viinimatkaa Eurooppaan. Se innosti katselemaan viinimaailmaa laajemmaltikin. Vietimme vaimoni kanssa kuusi viikkoa Etelä-Afrikassa Milleniumin aikaan vieraillen lukuisilla viinitiloilla.
Tästä rohkaistuneena järjestin 2000-luvun alussa runsaan parin viikon viinimatkat jo tuttuun Etelä-Afrikkaan sekä myös Chileen ja Argentiinaan. Näillä matkoilla oppii viineistä verrattomasti enemmän kuin luennoilla ja tastingeilla kotimaassa. On mielenkiintoista ja antoisaa kuulla paikan päällä viinitekijöiden kertovan omasta viinifilosofiastaan ja nähdä omin silmin miten kullakin tilalla toimitaan.
Viinikirjoittajaksi
Samoihin aikoihin Koti ja keittiö-lehden viinipalstan kirjoittaja luopui tehtävästään ja lehti pyysi minua tilalle. Otin homman vastaan ja nyt on jo yhdeksäs vuosi menossa asiantuntevan arvostelijaraadin tukemana. Vuodessa syntyy viiniarvostelut kymmeneen numeroon, joita kutakin lukee lähes 190.000 suomalaista.
Tehtävä avaa myös hienon mahdollisuuden tavata vuosittain runsaasti viinintekijöitä heidän tullessaan Suomeen esittelemään tuotteitaan.
Viime vuosina olen tehnyt myös joidenkin ravintoloiden viinilistoja.
Summa summarum: Parissakymmenessä vuodessa viiniharrastus on muuttunut lähes ammatiksi sillä erotuksella että voi itsenäisesti määrittää tekemisiensä määrän. Tämä on sitä eläkeläisen valinnan vapautta!
Kotilokki Koponen ja hänen rouvansa
Näin keväällä katse suuntautuu taas kesämökillemme Pyhtään Kaunissaareen, missä olen viettänyt kesiäni aina pikkupojasta alkaen. Oma mökki oli mahdollista hankkia sieltä runsaat kymmenen vuotta sitten.
Pihapiiriimme ilmestyi uskollinen kotieläin: kalalokki, joka kesyyntyi ja sai nimen Koponen. Hän saapuu uskollisesti vuosittain samaan aikaan kuin me eli vapun kieppeillä, ja muuttaa jonnekin etelään jo heinä-elokuun vaihteessa. Hän avioitui pari vuotta tulonsa jälkeen ja nyt herra ja rouva aikaansaavat mökkimme katolle rakentamaansa pesään joka vuosi pari-kolme piipittävää karvapalloa.
Ja huolto pelaa. Koposet saavat joka aamu herkkuaamupalansa, Oltermanni-juustoa mökin kaiteelle. Jos on lämmin aamu, sisäsiisti pariskunta marssii avoimesta ovesta tupaan aterioimaan. Iltapäivällä he tulevat usein katselemaan televisiota ja odottamaan seuraavia herkkupaloja. Jos ruokaa ei ala kuulua, he kyllä tuovat närkästyksensä julki kovaäänisesti.
Myös Jätehuolto Koponen toimii, koska kaikki muukin ruoka ja tähteet kelpaavat paitsi suklaa, lakritsa ja ukkoetanat. Vastapalveluksi pariskunta pitää pihan puhtaana muista lokeista käymällä niiden kimppuun ilmataisteluin kuin I-maailmansodan kuuluisin lentäjä Punainen Paroni aikanaan.
Tämä on sitä mökkielämää!
Hummaa ja äyriäisiä
Ruoan suhteen meillä on vaimon kanssa sopimus: hän ei laita ruokaa enkä minä tiskaa. Ruoanlaittajana rohkenen antaa ohjeet parista lempiannoksestamme.
Humma eli heppa on meidän ehdoton must, joten suosittelen kokeilemaan seuraavaa helppoa ja maukasta pihviateriaa
Humman sisäfilepihvit (ulkofilekin käy), friteeratut maa-artisokkalastut ja nopea kermakastike
Ota varttikilo humman sisäfilettä/syöjä ja nuiji fileet nyrkillä runsaan sentin paksuisiksi. Suolaa sormisuolalla ja rouhi päälle reilusti mustapippuria. Paista tavallisella tai parilapannulla kohtalaisella lämmöllä pari minuuttia per puoli (medium-). Sivele päälle runsas teelusikallinen härkä- tai riistafondia ja kääri pihvit alumiinifolioon vetäytymään muutamaksi minuutiksi.
Kaada kattilaan n 0,5 dl kuohukermaa/ruokailija. Lisää rouhittua mustapippuria, muutama tippa sitruunamehua, sipulifondia, riistafondia, soijaa sekä curry- ja paprikajauhetta (käytä mielikuvitusta). Kiehauta muutama minuutti kunnes kastike sakenee sopivaksi. Em. aineissa on suolaa, joten sitä ei erikseen tarvita.
Ota 100-150 g maa-artisokkaa/ruokailija (palsternakkakin käy). Kuori ja höylää juustohöylällä ohuiksi lastuiksi (palsternakasta pitää käyttää myös kuoret). Kuumenna laakeassa astiassa tai frittikeittimessä öljy n 180-asteiseksi ja friteeraa lastut kauniin ruskeiksi ja rapeiksi (n 4-5 min). Nostele pois öljystä reikäkauhalla ja suolaa varovasti.
Ja sitten ei muuta kuin pihvi, kastike ja lisukkeet lämmitetylle lautaselle. Seuraksi raikasta salaattia ja tuhtia punaviiniä, esim. maailmankuulua lemppariani Libanonista: Chateau Musar. Alkon tilausvalikoimassa (nro 954 277) on meneillään vuosikerta 2003 hintaan 31,40 € /pullo.
Jos vakiovalikoiman viini kelpaa, niin tässä Vuoden Viinit tuomarienkin suosikki, australialainen Peter Lehmann Stonewell Shiraz on paikallaan, numero on 445 847 ja hinta 39,90 €.
(Samaan hintaan irtoaa ravintolassa n 10 € peruspunkku.)
Äyriäispuolelta suosittelisin seuraavaa helppoa viritelmää:
Paistetut kampasimpukat ja hollandaisekastike.
Marinoi (tuoreita) kampasimpukoita puolisen tuntia (3-4 kpl/annos)
- öljyä
- sitruunamehua
- persiljaa
- tuoreita chilipaloja (ei siemeniä) tai chilijauhetta
Hollandaise:
Yhteen annokseen: 50 g voita, 1 keltuainen, 0,5-1 tl sitruunamehua, 1 rkl vettä, ripaus valko- ja cayennepippuria
Sulata voi miedolla lämmöllä kattilassa. Laita toiseen kattilaan keltuaiset, vesi, sitruunamehu ja mausteet ja vatkaa varovasti sekaisin. Kaada joukkoon voi ja sekoita.
Kuumenna suuremmassa kattilassa vesi kiehumapisteeseen. Laita kastikeseos höyryyn (ei veteen) ja vatkaa kunnes kastike sakenee samettimaiseksi (n 5-10 min). Älä kuumenna kastiketta liikaa muuten se leikkaa ja muuttuu ryynimäiseksi.
Jos kastike leikkaa, laita puhtaaseen kattilaan pari rkl lämmintä vettä ja lisää juoksettunut kastike ohuena nauhana koko ajan vispaten.
Kuivaa kampasimpukat talouspaperilla ja paista kuumalla pannulla 15-20 sek/puoli (pitempi paistoaika sitkistää herkän raaka-aineen). Suolaa ja pippuroi varovasti.
Annostele kastike lautasille ja lisää päälle kampasimpukat sekä koristeeksi ripaus vihreää ja lohko sitruunaa.
Tarjoa lisukkeena paahtoleipää.
Viiniksi sopii tämän vuoden Vuoden Viini: Mud House Marlborough Sauvignon Blanc Uudesta-Seelannista. Alkon numero on 569 227 ja hinta 12,94 €.
Bon Appetit !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti