C elää unelmaansa joka annettiin heti syntymästä
Tultuani tähän maailmaan minulle ei annettu vaihtoehtoa uran valintaan. Heti syntymästä olen viettänyt aikaani ravintoloissa johtuen vanhempieni uravalinnasta ja sukurasitteesta ;). Jo hyvin nuorena tutustuin ravintoloiden keittiöissä herkkuihin kuten hanhenmaksaan, kaviaariin, vorschmackiin, jne. Keittiön jännittävin asia oli kuitenkin saliin johtava ovi, josta karkasin salin puolelle heti kun opin kävelemään.
Rakastin hopeita ja kristalleja, silitettyjä liinoja, kokolattiamattoa, viinureita tummissa puvuissaan valkoisissa hanskoissa. Hopeavadit kuin peilit, samppanjapullon poksahdukset ja jäiden ääni shakerissä. Koko se maailma oli kuin sadusta, kauniit naiset ja iltapuvut, hieno kohtelias käytös ja se miten ihmiset puhuivat toisilleen rauhallisesti ja kuiskaten pienten naurahdusten lomassa.
Se fiilis, rauhallinen, nauttiva, harmoninen ja hyväntahtoinen, täällä haluan viettää lopun ikäni päätin. Eipä ole montaa tällaista paikkaa suomessa enää jäljellä.
Ravintolaoppini olen hankkinut työtä tehdessä. Jokainen työnantajani on siinä sivussa hankkinut minulle liudan todistuksia erilaisilla koulutuksilla. Jäätelöpallonpyörittäjä, somistaja/servetintaittotodistus, tarjoilija, baarimestari, kassanhoitaja, vuorovastaava, ravintolapäällikkö, asiakaspalveluvastaava, palvelun psykologiaa, jne Kaikki hommat patatiskistä päälliköksi on alalla kokeiltu.
Alkoholin maahantuonnin vapauduttua ja 90 luvun syvässä lamassa löysin saumani. Väkeä vähennettiin joten piti osata enemmän ja patatiskin hallitseva tarjoilija joka osasi tehdä työvuorolistaoja oli haluttua tavaraa. Samalla havaitsin, ettei kukaan tiennyt viineistä mitään.
Tutkimukseni lähti tapauksesta jossa asiakas palautti pullon joka maistui pahalle. Hovimestari totesi että ihan sama juovatko sen tai ei katso että maksavat sen. Salakuljetin pullon mukaani ja kävin sen kanssa Alkossa. Korkkivika antoi sydämeni viinille ja johti sommelierin ammatin hankkimiseen.
Helsingin seurahuoneen uumenista löytyi viinivarasto jonka sain myytäväkseni ja pääsin tutustumaan laatuviineihin. Munskat opettivat lisää ja Pekka Koirasesta tuli idolini. Huomasin että jouduin opettelemaan kaiken mistä olin lintsannut koulussa. Historian, maantiedon, biologia, geologian, kemian, fysiikan. Taisin viihtyä liikaa kotitalousluokassa.
Halusin tietää enemmän. Työ viinien maahantuontiyrityksessä opetti ja antoi erittäin kokemusrikkaan ajan. Tänään olen ostajana samalla viivalla myyjän kanssa ja pystyn järkevimpiin valintoihin. Suomessa on tarjolla niin paljon hyviä viinejä että, toisinaan myyjä on syy ostoon, ei viini.
Viinin ja ruuan yhdistäminen on heikkouteni. Haluan rikkoa kaikki rajat ja minua ärsyttää miten ihmiset ovat juuttuneet tiettyihin yhdistelmiin. Perusmakuteorian heitin roskikseen jo 10 vuotta sitten ja keskityin suuntuntumaan sekä 40 000 aromiin. Minulle on ihan sama sopiiko viini keitetyn kananmunan kanssa vai ei. Koska eihän kukaan keitä munaa ja juo sen kanssa viiniä ilman lisukkeita. Sitä paitsi nykyaikaiset viinit ja nykyaikainen tapa keittää muna 62,5 asteiseksi ovat rikkoneet tämänkin myytin.
Viinin ja ruuan yhdistäminen vaatii kokkaustaitoa. Kokkien kiusaksi maleksin keittiössä ikuisilla kysymyksilläni ja lusikkani kanssa. Äitinä olen joutunut tutustumaan eineksiin ja hukuttuani bona-purkkeihin sekä Saarioisten foliorasioihin päätin olla erilainen ja opettelin tekemään itse.
Ensimmäinen koitos oli maksalaatikko
Keitä löysä riisipuuro maidolla puolivalmiiksi. Kuullota voissa shalotti-sipuli, meiramia, inkivääriä ja mustapippuria, lirauta joukkoon hieman punaviiniä ja kiehauta. Yhdistä riisipuuro, maksa (nykyään mieluiten kyyttövasikanmaksaa) kuullotetut mausteet ja sipuli sekä kevyesti vatkattu kanan muna. (rusinoita jos maistuu) kaada velli paksusti voideltuun uunivuokaan. Mieluiten ohut metallinen niin että syntyy kunnon paistopinta. Anna hyytyä ja maksan kypsyä 200 asteessa reilu tunti. Puolukkahillo valmistuu samalla hellalla. Puolukoita tilkka vettä, sokeria ja ripaus suolaa. Keitä hiljalleen paksuksi mausta sitruunamehulla ja ruusuvedellä. Tarjoile ruisleivän Barbarescon kera.
C:ssä ei tarjota Barbarescoa maksalaatikon kanssa vaikka C on siitä erilainen ravintola että se on omistajiensa näköinen ja omistajat ovat itse töissä. C on unelma hyvästä ruuasta ja viinistä joka maistuu rauhallisessa ilmapiirissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti