Ruoka ja siihen liittyvät ilmiöt ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Kiitos nykyisestä ammatinvalinnastani kuuluu ansaitusti vanhemmilleni, jotka eivät koskaan estelleet häärimistäni kotikeittiössä Keski-Suomessa. Kiireisen elämän kohokohtia ovat aina olleet yhteinen ruoanlaitto perheen tai ystävien kesken ja hyvän viinipullon narauttaminen auki kokkailun yhteydessä.
Lapsuuden ja nuoruuden muistoihin liittyy läheisesti myös tätini, joka menetti sydämensä italialaiselle miehelle 60-luvun lopussa ja muutti rakkautensa perässä Toscanan vehreiden kukkuloiden keskelle. Muistan kristallinkirkkaasti nuoruusvuosieni kesät kun istuin tätini keittiössä ja haistelin hurmaantuneena pienestä keittiönurkkauksesta nenään leijailevia tuoksuja. Aili-täti oli erittäin tarkka keittiössä käytettävien raaka-aineiden tuoreuden ja laadun suhteen ja vaikka rahat olivat joskus uudessa kotimaassa tiukoilla, rakkaudella tehty ruoka näytteli aina merkittävän roolin arjessa ja juhlassa.
Suomessa vain sumuisena näkyvä sesonkiajattelu kiteytyy italialaisessa keittämisessä. Ympäri vuoden toreilta ja meluisista kauppahalleista on saatavana tuoreita raaka-aineita, jotka liittyvät vahvasti vuodenaikoihin. Jos matka tädin luokse osui kevääseen, pöydässä oli taatusti joka päivä jotain latva-artisokasta tai parsasta. Jos taas käväisin Toscanassa keskikesällä, Aili keitti, haudutti, friteerasi tai grillasi zucchineita. Loppukesä oli itseoikeutetusti tomaattien aikaa ja silloin keittiössä porisivat Välimeren yrteiltä tuoksuvat tomaattikastikepadat.
Italiassa ruoan ja viinin erottamattomaan liittoon suhtaudutaan ihastuttavalla tavalla. Suoraselkäisen hapokas chianti ja selkeä toscanalainen maalaisruoka ei juuri selittelyjä kaipaa. Samoin toisilleen kuuluvat muhkea piemontelainen barbera ja tryffelirisotto. Nämä kombinaatiot ovat aina kuuluneet ja tulevat aina kuulumaan toisilleen. Mitkään maailman trendit eivät onnistu järisyttämään pyhiä ruoan ja viinin liittoja.
Viini on tarina
Viini on sekoittanut pääni. En juurikaan innostu markkinatutkimusten perusteella teknisesti täydellisistä moderneista hedelmäpommeista, mutta jos viinillä on tarina kerrottavana, kuuntelen sen hartaudella alusta loppuun. Ja juuri nuo uskomattomat tarinat ovat saaneet pienen pääni sekaisin.
Suomi on mahtava maa asua, sillä meillä on neljä selkeää vuodenaikaa ja jokaiseen kauteen löytyy sopivat viinit. Jotta asian käsittely ei jää teorian tasolle, tarjoan pari sydäntäni lähellä olevaa esimerkkiä.
Kesän lähestyessä on pakko kaivella viinikaapista täynnä vivahteita olevia saksalaisia riesling-viinejä, joista vain harva jättää viileäksi. Riesling on hurmuri, joka tarjoaa aina erilaisen makuelämyksen riippuen viinin kasvuympäristöstä, tarhan kaltevuudesta, vuosikerran erityispiirteistä tai viinintekijän tyylistä. Uskon, että rakkauteni Rieslingiä kohtaan ei kuole koskaan. Tämän tietävät ystäväni ja taatusti myös Savoyn kanta-asiakkaat. Aina kun saan avatakseni herkän Moselin jyrkillä tarhoilla syntyneen riesling-viinin, hymy leviää suupieliin tahtomattaankin.
Syksyn olkoon sherryn aikaa. Silloin kutsutaan kaverit kasaan, täytetään pöytä helposti syntyvillä tapaksilla ja pidetään huoli siitä että, fino-pullo on viileän huurteinen. Sherryn tarina on kaikista viinikertomuksista ehkä se uskomattomin ja kiehtovin. Kuinka yli 3000 vuotta vanha viini on säilyttänyt omanarvontuntonsa ja elää täysillä tässäkin ajassa? Sherryn kertomus ei ehkä avaudu ensimmäisellä kuuntelukerralla, mutta kun antaa olorosojen, amontilladojen ja harvinaisten palo cortadojen muistella eloaan viinilasissa, saatat silmäsi sulkemalla matkustaa Jerezin hohtavanvalkoisille viinitarhoille sekä tummiin ja salaperäisiin kypsytyskellareihin.
Syksy ja nurkan takaa hiipivät talvikuukaudet ovat täydellistä aikaa punaviiniseikkailuun. Mielipiteistä siitä, syntyvätkö parhaat viinit Bordeaux’ssa, Burgundissa, Riojassa vai Piemontessa en käy kiistelemään. Pääasia on, että viiniä on lasissa, ystävät tai perhe istuvat ympärillä ja puhuttavaa riittää. Minut hyvin tuntevat tietävät, että juttu ei tältä mieheltä lopu ihan heti kesken…
Makumuisto Toscanasta
Jaettu ilo on moninkertainen ilo ja sen vuoksi haluan ensimmäistä kertaa eläessäni esitellä julkisesti Aili-tädin toscanalaisen pastakastikereseptin, jonka tarkkaa ohjetta Aili ei koskaan osannut paljastaa. Vilkuilin nuorena miehenä tätini selän takana, mitä pataan missäkin vaiheessa laitetaan. Toivon, että muistiinpanoni ovat onnistuneet ja keittiöstä kohoava tuoksu tuo teille yhtä hyvän tunnelman kuin minulle. Ja eikä hätää jos kastike ei onnistu täydellisesti ensimmäisellä kerralla. Sen kuuluukin maistua aina hieman erilaiselta, aivan kuten hyvän viininkin.
puoli kiloa lempijauhelihaa – Saa olla nautaa, possua, karitsaa tai niiden sekoitus
100 grammaa kananmaksaa
miehekäs loraus kunnon oliiviöljyä
1-2 punasipulia
pari valkosipulinkynttä
1 käteen käyvä porkkana
10 sentin pätkä varsiselleriä
salvian lehtiä
rosmariinin neulasia
2-3 laakerinlehteä
ripaus sokeria
muutama kuivattu minichili
lasillinen tiukan hapokasta chiantia
tölkki tomaattimurskaa
Lisäksi omaa lempipastaa, esimerkiksi Mafaldine tai Bucatini, sekä tietysti juuri raastettua parmesaania.
Kuumenna oliiviöljy padan pohjalla ja ruskista jauheliha. Lisää joukkoon kokonaiset kananmaksat ja anna niillekin vähän väriä. Lorauta pataan punaviini, joka saa haihtua pois.
Hienonna sipulit, porkkana ja selleri. Lisää vihannekset pataan ja pyöräytä pari kertaa niin, että nekin tutustuvat lihaan, maksaan ja viiniin. Lisää lopuksi yrtit ja muut mausteet, tomaattimurska sekä kunnon loraus vettä. Anna pastakastikkeen hautua ainakin tunnin ajan, mielellään puolitoista. Kun nälkä on heittäytynyt mahdottomaksi, nostele kananmaksat pois kastikkeen joukosta leikkuulaidalle. Hienonna maksa ja lisää se takaisin pataan. Poista samassa rytäkässä laakerinlehdet.
Muistathan, että pasta ja kastike kuuluu sekoittaa keskenään, niin, että kastike maustaa pastan. En oikein ymmärrä amerikkalaisia, jotka nostavat kastiketta keoksi vaalean pastan päälle.
Kun pastapata on nostettu pöytään ja servetit kietaistu kauluksen alle, korkkaa pullon mitä tahansa lempiviiniäsi. Minä korkkaan pullon Fontodin tai Selvapiana Fattorian napakkaa chiantia ja suon ajatuksen Aili-tädille, jonka tiedän katsovan minua jostain pilven reunalta.
Selvapiana Chianti Rufina
Alkon tuotenumero: 926857 - Tilausvalikoima
Hinta: 21,70 €
Fontodi Chianti Classico
Alkon tuotenumero: 954077 - Tilausvalikoima
Hinta: 26,80 €
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti