Prosecco on nyt pop, ainakin maailmalla, jos ei niin minun suussani..varsinkaan läpi aterian nautittuna. Juomalla on toki ystävänsä, onhan se makeahko, kevyt ja päärynäinen kupliva, jossa hinta ja laatu kohtaavat mainiosti.
Olen vieraillut kahtena vuonna peräkkäin Proseccon valtakunnassa, Valdobbiadenen ja Coneglianon alueilla. Viime vuonna siellä juhlittiin alueen DOC-luokituksen 40-vuotissynttäreitä ja tänä keväänä korkeimman laatuluokan, eli DOCG:n saavuttamista. Ei siis mikään turha juoma ja markkinat ovatkin melkoisessa kasvussa.
Proseccoa tuotetaan 60 miljoonaa pulloa vuodessa, josta puolet menee vientiin. DOCG-alueella on 160 tuottajaa ja kolmisen tuhatta viljelijää, jotka ovat ylpeitä saavuttaessaan omille viineilleen, korkeimman statuksen, mitä Italiassa voi saada. 1.4.2010 jälkeen mitkään muiden alueiden viinit eivät saa enää käyttää Prosecco-nimeä.
Pientä italialaisittain tyypillistä sekasotkua tämä DOC- ja DOCG-jako toki aiheutti, sillä entiset DOC-alueet ovat nyt DOCG-aluetta , kun taas aiemmat IGT-alueet muuttuiva DOC-alueiksi. Jotta asia ei olisi vahingossakaan kenellekään selkeä, Prosecco-viinin käytetyn prosecco-rypäleen nimi muutettiin gleraksi.
Glera on samaisen lajikkeen historiallinen nimi ja tällä tavoin Proseccon tuottajien yhdistys halusi varmistaa, että aito Prosecco tulee ainoastaan tietyiltä alueilta glera-rypäleestä ja kaikki muu on vain italialaista kuohuviiniä. Kuinka virallisesti tämä nyt tulee varmistettua, on sitten eri asia.
Joka tapauksessa Italia rakastaa kaikkia DOCG- ja DOC-sotkujaan ja niitä kyllä maassa sattuu. Laatuluokitukset ja niitä koskevat säännökset määrittää maatalousministeriö, joka yhdessä kunkin alueen tuottajien yhdistyksen, consorzion kanssa valvoo säädösten noudattamista. Tämän tästä sitten pieniä skandaalinpoikasia pulpahtaakin pintaan, mutta niistä selvitään jos ei muuta, niin säädöksiä muuttamalla tai sakkoja antamalla.
Viranomaiset itse ovat sitä mieltä, että kontrollit ovat tiukkoja ja vuodesta 2004 tarkastukset ovatkin koskeneet koko tuotantoketjua, viinitarhalta pullottamoon. Ennen pullotusta tarkastuksen suorittaa kunkin alueen consorzio ja ne ovat EU:n säädösten mukaan olleet pakollisia elokuusta 2009 lähtien.
Nollatoleranssin saavuttaminen väärennösten suhteen on aikamoinen haaste. Rypälelajiketta viljellään eri puolilla Italiaa ja jopa Brasiliassa saakka. Corsorzion mukaan heidän ensimmäinen ongelmansa on saada muut italialaiset tuottajat lopettamaan viiniensä markkinoiminen Proseccona, missä riittänee työsarkaa.
Tilanne on hankala, sillä laadukkaalla Proseccolla on myös hintaa maan muihin kuohuviineihin nähden. DOCG-aluetta on ainoastaan 6000 hehtaaria ja sen sisällä on vielä kalliimpi pikkuinen 106 hehtaarin Cartizze, jossa hehtaarista saa maksaa jopa kaksi miljoonaa euroa. Juomistakin saa sitten tuplahinnan, mutta investointeja ei tarvitse edes harkita, sillä kukaan ei ole myymässä tarhojaan Cartizzen alueella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti