Kuu kutsuu lokakuussa..

Töölöläinen klassikkoravintola Kuu piilottelee julkisivuremontin

 alla, mutta peitteiden alta löytyy juuri syksyyn sopivaa tunnelmaa. Tällä hetkellä Kuu tarjoaa hinta/laatusuhteeltaan mahtavaa riistamenua aina marraskuun alkupuolelle saakka.

Riistaa on tarjolla iltaisin ja paikka avautuu normaaliin lounasrytmiin tämän kuun puolivälin paikkeilla.

Tänään herkuteltuani Kuussa olin ainakin hieman pois maan pinnalta kirjaimellisesti, sen verran taitavasti oli keittiömestari Lukas Hemnell rimmannut perinteiset ja selkeät maut mahtavasti natsaavan viinipaketin kanssa yksiin.

Vähemmän on enemmän sanoo Lukas ja tavoitteleekin täydellistä tasapainoa annoksessa - siinä hyvin onnistuen. 

Riistamenu starttaa peuratartarilla, jonka kanssa Jean Vessellen 2002 vuosikertasamppanja sopii kuin nenä päähän. Tätä Pinot Noir-voittoista samppanjaa voisi jäädä juomaan enemmänkin, mutta tartaria seuraavan mustajuurikeiton kanssa se ei ehkä ole paras mahdollinen yhdistelmä.

Mustajuurikeittoa nautitaan tattipyreellä höystettynä. 

Pääruokana tarjottiin patasorsaa, melko jouluisella punakaalilla, omenapyreellä sekä riistakastikkeella. Perinteistä, mutta toimivaa.

Kuun viineistä vastaava Carelia Wines tuo maahan Kalifornian Carnerosista tyylikästä Waterstone Pinot Noiria, joka menee sorsan kanssa taivaallisen hyvin. Viiniä voi huitaista Kuussa pullohintaan 50 euroa, mutta viinipaketti tälle menulle on 39,60 jota ehdottomasti voi suositella.

Mielestäni satasen satsaus tähän menuun viineineen on kyllä joka euron väärti. 

Juustot Kuuhun toimittaa Lentävä Lehmä :) - kyllä. Siis Hakaniemen Hallin loistava juustopuoti.  Porkkana-tyrnihillokkeen kanssa tarjottu kotimainen Viaporin Ruuti on Helsingin Meijeriliikkeen tuotoksia. Joseph Scharschin Pinot Gris pienellä jäännössokerilla oli tähän näppärä valinta.

Jälkiruokana menun päättää äkkisältään hämmentävä, mutta maultaan mainio puolukkavispipuuro, jonka kanssa tarjotaan Financier-leivos, talon vaniljajäätelöä ja lasillinen sauteurnesia. Syömään! Pöytävaraus kannattaa:
http://www.ravintolakuu.info/fi/poytavaraus/
puh. 09-270 90 973
ravintola@ravintolakuu.info

Olohuonemainen KuuKuu retroilee

Töölön sydämessä Museokadulla sijaitsevan KuuKuun moni muistaa suosittuna, tupakansavuisena ja tupaten täytenä korttelikapakkana, jossa sai istua lähes aamusta yökolmeen. Ravintola oli tunnettu nimenomaan olutpaikkana ja halukkaita tulijoita oli usein jonoksi saakka.
Tupakkalaki kuitenki tuli ja muutti kaiken, jolloin ravintoloitsija Asta Nurmilaukas päätti, että paikka laitetaan uuteen uskoon.

KuuKuun remontti viivästyi tulipalossa vahingoittuneen ravintola Kuun remontin vuoksi ja ovet avattiin kesäkuussa 2008.
Ravintolan sisustuksen Asta Nurmilaukas uskoi Kari Lappalaiselle, jonka käden jälki oli vakuuttanut mm. Olossa ja Gastonessa. Suunnittelijan kanssa oli kyllä sovittu, että seinille ei laiteta mitään, mutta vanhana suomalaisen taiteen ystävänä Asta on jo hankkinut KuuKuun sisääntuloaulaan Kari Cavénin KuuKuuKuu-teoksen, jonka lisäksi pääsalista löytyy Marika Mäkelän kolme teosta..

Ravintolan keittiömestariksi on saatu nuori huippunimi Pauli Novitsky, joka on laittanut perinteistä bistroruokaa modernimpaan kuosiin.
Paulin mukana tullut ravintolan uusi meininki on retroa kotimaista lohturuokaa, mummon keittiöstä tutuilla mauilla höystettynä.
Raaka-aineen luonnollinen maku päästetään esiin sekä lounaalla, jolloin tarjolla on kotiruokaklassikoita, kuten läskisoosia, tillilihaa ja liha-perunasoselaatikkoa, että illallisella, kun hienostuneemmat annokset valtaavat ravintolan pöydät.

Ravintolan keittiöön raaka-aineet hankitaan varmoilta luottotuottajilta, joista yksi on puutarhuri Jan Liesaho, jonka vihannesviljelykset Herttoniemen Kartanon mailla ovat tulleet jo monelle tutuksi. Myös KuuKuun henkilökuntaa näkee puuhaamassa pelloilla ja tutustumassa tuotoksiin.
Jan viljelee mm. piparjuurta, maa-artisokkaa, perunaa, palsternakkaa ja vaikka mitä kymmenen vuoden sopimuksella 1,5 hehtaarin pellolla.
Tiistaisin ja torstaisin tilalla on puoti auki kello 12-18.30 ja nyt onkin enemmän kuin oikea aika poiketa sadonkorjuuostoksille.

Local Wild Food Challenge Punkaharjulla!

Viime viikonloppuna kisattiin Punkaharjun kauniissa Valtionhotellissa Uudesta-Seelannista alkunsa saanut villiruokakilpailu - Local Wild Food Challenge - joka oli todellista lähiruoan ilotulitusta.
Punkaharjun metsät olivat täynnään mahtavia raaka-aineita, sieniä ja marjoja, jonka lisäksi nuottaporukkakin vetäisi tuhat kiloa muikkua. Tästä tosin vain murto-osa pääsi annoksiin, säynävän, hauen, siian, kuhan ja ahvenen, kyyhkyn, jäniksen ja ties vaikka minkä ohella.

 

Kisa järjestettiin kolmatta kertaa ja osanottajia oli lapsista ammattilaisiin, joka teki annosten kirjosta mielenkiintoisen ja taso oli kova. Työtä oli tehty yksin, kaksin tai koko perheen voimalla ja tuomaristolla olikin aika homma eri kategorioiden parhaiden, sekä toki koko kisan voittajan seulomisessa.

Local Wild Food Challenge on uusseelantilaisen Bill Mansonin idea, joka on levinnyt Uuden-Seelannin ja Punkaharjun lisäksi Martha´s Vineyardille Amerikkaan sekä Ranskan alpeille. Itse kisa on avoin siis kaikille, kunhan ainakin yksi annoksen raaka-aineista on itse hankittu lähiluonnosta. Kuten tässäkin kisassa, kilpailuannos voi olla jälkiruoka, koko menu, alkuruoka tai mikä tahansa, kunhan se on syötävää. Sanoo yksi tämän vuoden tuomari, joka söi ensimmäisen kerran elämässään Punkaharjulla muurahaisia..

Tuomaristossa oli Bill Mansonin lisäksi viime vuoden voittaja Sampsa Putto sekä Sari Sirén. Osallistujia oli 17 ja porukkaa oli ilmoittautunut myös etukäteen, mutta osa lappasi suoraan sisään annosten valmistuttua kotioloissa, nuotiolla tai hotellin keittiössä.
Sampsa kertoi viime vuoden kisan aiheuttaneen pikku stressiä, kun paria tuntia ennen kisan päätöstä istuttiin vielä ongella pääraaka-ainetta hankkimassa.

Kilpailun palkinnot olivat enemmän kuin kannustavia ja palkittavia luokkia oli useita - mm. paras tarina, paras yritys, paras veden annin, parasta metsästä ja sitten se kaikista paras, jonka valmistaja pääsee Martha´s Vineyardille lokakuussa.
Ja olihan niitä tarinoita - Kiinan keisarista muurahaisineen punkin puremien kautta uponneisiin veneisiin ja kaikkea siltä väliltä.
Armoton raati ei kuitenkaan säälipisteitä antanut, vaan voittaja nousi pistejohdolla muista kärkeen ja Martha´s Vineyardille lähtee Simo Saarimaa Krapihovista. Onnittelut!

     

Ensi vuonna mukaan! www.localwildfoodchallenge.com

Syksy käynnistyi glögillä!

Tämän vuoden perinteinen Blossa-retki Tukholmaan ei tuottanut yllätyksiä. Kuten aikaisempinakin vuosina, huippuhauskalla matkalla sattuu ja tapahtuu ja kaiken kruunaa Blossan vuosikertaglögin maun paljastaminen. Lennon perumisilta, väärään junaan astumisilta ja muulta säätämiseltä ei siis tänäkään vuonna vältytty, vaikka osallistujien vartiointiin oltiin valmistauduttu erinomaisin voimin, jopa ruotsalaisvahvistuksella.

Yllätystä ei tuottanut myöskään tämän vuoden Blossan maku, sillä sitä ei paljastettu. Sen verran tunnistimme, että klassisen jouluinen, piparkakkumausteinen swingi tässä glögissä on. Neilikkaa on reippaasti, samoin ruotsalaiseen tyyliin sokeria, noin 130 grammaa litrassa. Glögi on valkoviinipohjainen ja jokseenkin lohenpunainen.

Tänä vuonna vuosikertaglögi tulee Alkoihin 7.10., jonka jälkeen kuluttajilla on sitten tehtävänä arvailla, mitä ihmettä pulloon on laitettu.

Ruotsalainen glögimaku on huomattavasti meikäläistä makeampi. Blossan muissa glögeissä sokeria on noin 200 grammaa litrassa. Glögiä tosin juodaan meitä vähemmän, normiannos on sellainen pikkukuppi, kun meillä kuivempaa glögiä juodaan lasitolkulla.
Hyvä uutinen on oikean glögin makuinen alkoholiton versio, joka tuli jo viime vuonna Suomen markkinoille. Ei tarvitse enää juoda sitä hailakkaa marketin mehumaista, kaukaisesti glögiä muistuttavaa litkua, jos ei halua glögiinsä alkoholia.
Meillä alkoholin lisääminen, eli glögin muokkaaminen onkin tavallista, kun taas Blossalta kerrotaan, että heillä ideana on tehdä suoraan nautittavissa oleva glögi, jossa mausteita on uutettu alkoholissa neljän kuukauden ajan.

Tukholman toppen-paikka on tällä hetkellä vanhassa kaupungissa sijaitseva Pharmarium, jossa mainioiden ruoka-annosten kumppaniksi tarjoillaan ruokiin rimmattuja cocktaileja.

Ehdottomasti tutustumisen arvoinen ja hieman erilainen paikka!

Jälkkärikahvit nautimme ravintolalaivassa auringon paisteessa ja jälleen kerran ihmettelin, miksi Helsingin ravintolalaivat sijoitetaan Kauppatorilta sivummalle, mistä ei takuulla pääse seuraamaan torin elämää tai vesiliikennettä ja saaristoristeilylaivat ovat vallaneet parhaat paikat.

Tänään nokka käännetään kohti Punkaharjua ja Local Wild Food Challengea - kuulemisiin!

Kotimaisten uusien perunoiden aika!

On taas SE aika vuodesta ja onhan uusi peruna hyvää, joka tänään ammattilaisten keittämänä oli taas todettava, vaikka en mikään perunafriikki olekaan. Sen sijaan Lilu Nissinen-Turja on virittänyt aiheesta kumppaneineen kokonaisen sivuston - www.suomalainenuusiperuna.fi, joka muistuttaa, ettei parsan tarvitse olla ainoa herkku, jota voi tilata pikku lisukkeilla sesonkituotteena sellaisenaan.

Eikä niitä Timoja tänään pelkästään pikkulisukkeiden kanssa maisteltu, uutta perunaa oli tarjolla myös kuhan ja munakastikkeen, sekä kasvisten seurana.
Parhaimillaan peruna oli kuitenkin klassikoiden, kuten valkosipulisilakan, sillin, muikun ja lohen kumppanina. Lisäksi voita ja suolaa, ei muuta.
Königin keittiöstä saimme myös tarkat keitto-ohjeet - merisuolaisella vedellä pestään pois enimmät kuoret ja roippeet, sitten kylmään veteen kiehumaan hiljalleen suolan ja tillinvarsien kanssa.
Uutta perunaa turuilla ja toreilla sekä 24.6. alkaen  Königin keittiössä, niin kauan kuin sesonkia riittää.

Donnafugata Taste of Helsingissä huomenna!

Giulia Lazzarini saapui sateiseen Helsinkiin maistattamaan Donnafugatan viinejä Sisilian ja Pantellerian lämmöstä. Näitä viinejä pääsee maistamaan huomenna Taste of Helsinki-tapahtumassa, joten sadetakkia vaan päälle ja mukaan!

Vuonna 1983 Donnafugatan viinien valmistus aloitettiin Rallon perheen viinikellarissa Marsalassa ja 1989 perhe laajensi Pantellerian saarelle, joka tuottaa pääosin makeita Muscat de Alexandria (Zibibbo)-viinejä. Donnafugatalla on tuotannossa myös kuiva Zibibbo, Lighea, jossa yhdistyy runsas hunajainen hedelmäisyys tyylikkääseen mineraalisuuteen antaen viinille ryhtiä. Makeat Kabir ja Ben Rye toimivat jälkiruokina vaikka sellaisenaan. Kannattaa maistaa.

Kaikkien etikettien takana on nainen ja niissä on hauskaa kepeyttä, kuten tässä SurSur Grillossa. Jälleen aromaattinen ja hedelmäinen viini kepeään kesämenoon, jota saa nyt ehkä hieman odottaa. Donnafugata kuvaa naista paossa ja tarkemmin ottaen tämä karkaava nainen viittaa kuningatar Maria Carolinaan, joka pakeni Napolista Napoleonin joukkoja Sisiliaan ja nimenomaan paikkaan, jossa Donnafugatan kellari nyt sijaitsee.
Oma suosikki ja ehdottomasti maistamisen arvoinen viini on Tuhat ja yksi yötä - Mille e Una Notte 2007, 90% Nero d´Avola, jonka hinta kyllä pomppaa Sisiliassakin viidenkympin tienoille, eikä valitettavasti ole ainakaan vielä Alkon hyllyillä.
Paras maistamani Nero d´Avola ja ehdottoman tyylikäs, pitkä viini.

Muhkeaa Etelä-Afrikkaa

Nederburgin pääviinintekijä, romanialaissyntyinen Razvan Macici maistatti meille tämän Suomessakin hyvin tunnetun talon vähän poikkeuksellisempia viinejä. Aloitimme Chenin Blanc-voittoisella kuohuviinillä, joka Razvanin mukaan kaipaa Methode Cap Classique-valmistusmenetelmää saadakseen hieman syvyyttä. Menetelmää hiotaan vielä pari vuotta ja sitten perästä kuuluu. Tällä hetkellä viiniin lisätään simppelisti hiilidioksidia ja se on tarkoitettu kuumaan kesään helpoksi virkistäjäksi.

Ravintolan lasivalikoima kaipaisi hieman uudistusta, jotta viinit pääsisivät paremmin esille, kuten kuvasta näkyy..mutta tästä huolimatta Nederburgin tammitettu Sauvignon Blanc, jonka valmistusmäärä on vain tuhannen litraa vuodessa, teki hyvän vaikutuksen.
Viini kypsyy 12 kuukautta hiivasakan kanssa ja tynnyreitä käännetään välillä täyteläisyyden aikaansaamiseksi. Mainiota. Hintaa tällä viinillä on paikan päällä parikymppiä, mutta Suomen markkinoille sitä ei pienen tuotantomäärän vuoksi riitä. Tammi tulee Ranskasta ja tynnyrit ovat uusia tai vuoden käytössä olleita, joten tuhteja aromeja riittää.

Nederburgin Shiraz- ja Pinotage-viineistä löytyi savuisen ja kypsän hedelmän tyypillisiä aromeja. Razvan vakuutti, että sitä kuuluisaa kärähtänyttä kumia, jota monen eteläafrikkalaisen viinin makumaailmasta löytyy, hänen viineissään ei ole. Hänen mukaansa se on käymisen häiriintymisen aikaansaama virhe, kun taas kysyttyäni samaa asiaa Fairview´n Charles Backilta, aromi syntyy liian raakana poimittujen rypäleiden vuoksi. Virhe kuin virhe, yhtä kaikki.

Illan mielenkiintoisin viini oli Sangiovesen, Barberan ja Nebbiolon sekoitus, jossa Sangiovesen osuus oli puolet. Viinissä oli lämpöä ja kypsää hedelmää, mutta myös napakkuutta - ihan hyvin olivat italialaiset lajikkeet löytäneet tiensä sopusoinnussa pulloon. Päätimme illallisen tyylikkääseen jalohomeisista rypäleistä valmistettuun late harvest-viiniin, jonka hyvän hapokkuuden ansiosta ei heti arvaisi, että sokeria on noin 200 grammaa litrassa.
Nyt, kun vielä saisimme näitä erikoisempia viinejä kotimaiseen valikoimaan, Suomen viides sija Nederburgin myyntitilastoissa ainakin pysyisi ennallaan tai hyppäisi portaan, pari ylöspäin.