Eilen pääsin maistamaan Alsacen Schlumbergereiden viinejä parsojen parina. Talon seitsemättä sukupolvea edustavan Séverine Schlumbergerin mukaan he haluavat päästä eroon Alsacen perinteisestä maineesta ja tekevät moderneja, raikkaan sekä kuivemman tyylin viinejä.
Ja viinit puhuivat puolestaan. Talon Pinot Blanc ja Pinot Gris Les Princes Abbés´ssa oli molemmissa hienoa hapokkuutta, varsinkin Pinot Gris´n yleensä melko raskasta hedelmää tukemassa. Happorakenne teki viinistä yllättävän raikkaan kumppanin kampasimpukoille ja suhteellisen tuhdille parsapannacottalle. Pinot Blanc toimi myös täydellisesti klassisen parsa-annoksen parina.
Oma vanha suosikkini, Schlumberger Riesling Grand Cru Saering menee aina ihan sellaisenaankin, mutta oli myös kuin tehty paneroidulle kuhalle hollandaisekastikkeella. Ainoa viini, joka ei tarjotun ruoan kanssa pärjännyt, oli Gewürztraminer Vendange Tardive Cuvée Christine, mutta tämä johtui nimenomaan talon kevyemmästä tyylistä. Kumppanina ollut tarte tatin oli sen verran makea, että viini olisi tarvinnut reippaasti enemmän sokeria. Viini siis viininä, sellaisenaan se oli mainio.
Séverine kertoi heidän suhtautuvan viinitarhojen hoitoon kuin puutarhaan, vaikka kyseessä onkin Alsacen mittakaavassa valtava talo, 113 hehtaaria, joista Grand Cru tarhoja on 70. Viime vuosina on käyty paljon keskustelua alueen Grand Cru-luokituksesta, tarhojen määrästä ja viinien laadusta. Hanke, jossa Grand Crun alle tulisi uusi laatuluokitus, hämmentäisi Séverinen mukaan takuulla kuluttajia, mutta toisaalta loisi painetta laaduntarkkailulle. Tällä hetkellä Grand Cru-tarhoja on Alsacessa liikaa ja siinä käy kuten muillakin vastaavilla alueilla, määrä menee laadun edelle.
Séverine puhuu mielellään viinin ja ruoan yhdistämisestä, jatkuva viinien pisteytys ja snobbailu saisi hänen mielestään joutaa romukoppaan. Schlumbergerin viinit ovat kyllä saaneet mainetta Wine Spectatorissa ja Decanterissa, mutta tärkeintä on päästä lähelle kuluttajaa. Siinä eivät pisteet, ammattilehdet ja sommelierit Séverinen mukaan paljon auta, vaan itse on päästävä kuluttajien keskuuteen.
Kaikki maistamamme viinit löytyvät Alkon tilausvalikoimasta ja vuosikertaa 2010 Séverine kehui parhaaksi sitten 1970-luvun.
Séverinen mukaan suurin osa tuottajista mielestään onnistuu jokaisen vuosikerran kanssa "hyvin", mutta suorapuheisesti hän suositteli vuoden 2010 lisäksi vuosia 2008 ja 2009 hyvinä ja sitten taas huonoja ovat vuosien 2003 ja 2006 viinit, loput ainoastaan keskinkertaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti