Murcia - pala kuuman kuivaa Espanjaa I

Viimeisten lumirippeiden sulamista odotellessa tuli käytyä vielä maistamassa meikäläiseen talveen sopivia tuhannen tuhteja Monastrell-viinejä Murcian viinialueilla Jumillassa, Yeclassa ja Bullasissa. Vanhoista, osin phylloxeralta säästyneistä köynnösvanhuksista valmistetaan näiden kolmen alueen viinitarhoilla reippaan alkoholipitoista viiniä, joka paikoin väkevyydessään saa jopa portviinimäisiä piirteitä - mutta hyvää on.

Vettä täällä saadaan todella vähän ja harvoin, siksi kuivuutta ja kuumuutta kestävät lajikkeet, kuten Monastrell ja Syrah ovat alueen suosikkeja, itseoikeutettuna kuninkaana tietty alkuperäislajike Monastrell.

Valkoisten lajikkeiden kärjessä ovat Macabeo ja Airén, jotka yllättivät mineraalisella raikkaudellaan korkealla sijaitsevilta tarhoilta tuotettuina.
Täällä kuitenkin on paras juoda punaviiniä, varsinkin topakoiden paikallisruokien parina.

Alkutapasten ja raakojen härkäpapujen jälkeen kepeä annos migas-paistosta lounaaksi pitää paatuneimmankin viininmaistajan reippaana koko päivän.
Migas on maaseudun ruokaa, jossa jauhoja tai leivänmuruja paistetaan avotulella öljyn ja valkosipulin kanssa. Joukkoon lisätään lihaa, makkaraa tai kasviksia. Aamutuimaan pelkkä valkosipuliversio tuoreen leivän ja tomaattien parina vie uuteen päivään sekin kummasti. Tomaateista löysimme varsinaisen aristokraatin, tomaattien ibericon, raf-lajikkeen (Solanum lycopersicum), jolle en ole maistanut vertaista.

Tomaatit lohkoiksi ja paikallista oliiviöljyä sekä suolaa pinnalle, yksinkertaisen taivaallista.

Enologian professori Nuria Marti Bruña opasti meidät matkan aluksi näiden kolmen viinialueen perustietoihin. Olimme kuulemma onnistuneet heti ensimmäisellä lounaalla Murcian Real Casinolla maistamaan yhden alueen parhaista viineistä, Yeclan Casa Ciscan, josta ei aina ollut helppoa laittaa paremmaksi.
Tämä Bodegas Castañon viini oli myös matkan viimeisessä virallisessa tastingissä maistossa ja jäi itselleni sieltäkin mieleen matkan parhaimmistoon kuuluvana.
Nuria Martin seurassa kävimme läpi eri alueiden maaperiä, korkeuseroja ja lämpötilavaihteluita, jotka hyvin selittävät viinien monimuotoisuutta. Bullasin viinit voivat olla jopa tuhannen metrin korkeudessa ja talvella ne saavat reippaan lumipeitteen.

Eisweiniakin Bullasissa tuotetaan, sen verran kylmää talven alkaessa on, että pakkanen pääsee puraisemaan rypäleitä.
Kaikilta alueilta löytyy köynnöksiä alkuperäisellä juurakollaan, phylloxera kun ei kovin kuivasta hiekkamaasta tykkää. Vanhimmat köynnökset saattavat hyvinkin olla 60-vuotiaita ja tuottavat kilon verran rypäleitä, paikoin jopa reippaasti sen alle. Tästä syystä osa tuottajista on istuttanut näiden pienituottoisten köynnösten tilalle tehokkaampia ja tuottavampia köynnöksiä sekä samassa rytäkässä usein myös uusia lajikkeita.
Nuria Martin mukaan Tempranillo ei maaperän korkean pH:n vuoksi Murcian alueilla viihdy ja siitä saimmekin maistaa erilaisia enemmän tai vähemmän onnistuneita versioita matkan edetessä. Monastrell, joka hallitsee 80% istutuksista, oli parhaimmillaan sellaisenaan tai omaan makuuni Cabernet Sauvignonin kanssa, joka antaa hillomaisen kypsään viiniin hieman enemmän rakennetta.

Kuten monilla muillakin lämpimillä alueilla, mitä korkeammalla viiniä viljellään ja mitä suuremmat vuorokauden lämpötilavaihtelut ovat, sitä enemmän viinit saavat konsentraatiota ja näin on Murciassakin.
Päiväsaikaan voidaan huidella lähellä kolmeakymmentä astetta ja yöllä painua kymmenen kieppeille, joka jäähdyttää rypäleitä mukavasti seuraavaa kuumaa päivää varten.
Vuoden keskiarvolämpötila on 16 astetta celsiusta ja pakkaselle mennään marraskuusta-maaliskuuhun.
Kasvukauden aikana köynnösten lehvästöjen annetaan kasvaa melko korkeaksi, jotta rypäleille saadaan varjoa ja kastelua tarvitaan vähemmän tai ei lainkaan.
Vanhimmista köynnöksistä saatavien parhaiden viinien hinnat saattavat nousta 70-100 euroon pullolta, mutta ei köynnöksestäkään saada aina edes yhtä pullollista. Nuria Martin mukaan Murciasta saa laatuviiniä jo viidestätoista eurosta alkaen ja nyt viineihin yritetään saada lisää ikääntymispotentiaalia, mutta vähemmän tammen aromeja. Modernimmat tuottajat ovatkin siirtyneet suurempiin tammitynnyreihin perinteisten 225-litraisten sijasta, jotta tammi ei pääse peittämään viinin hedelmää alleen. Laatu paranee Martin mukaan kohisten nyt, kun tuottajat ovat oppineet ymmärtämään Monastrellia paremmin ja uskoneet, että aina se ei tarvitse tammea lainkaan.