Pieni sherrykoulu 2 – rypäleenä tarhalla
Jerezissä viiniä viljellään 7500 hehtaarin alueella Espanjan
auringossa, jossa paistetta saadaan 300 päivänä vuodessa. Vettä sataa vain
talviaikaan, 620 mm vuositasolla. Kesällä aurinko paahtaa 40 asteen tietämillä
ja talvetkin ovat suhteellisen leutoja. Atlantilta puhaltaa raikas, kostea ja
toivottu tuuli – poniente, kun taas itäpuolelta sisämaasta kuumaa ja kuivaa
ilmaa tuova tuuli - levante, ei ole lainkaan tervetullut vieras.
Tänä vuonna 2012 Jerezissä on ollut kuivempaa kuin koskaan
ja sato jää noin 35 % normaalista. Vettä pyrähti taivaalta lokakuun alussa
100mm kahdeksassa tunnissa, mistä ei ollut kuin harmia. Rajulla vauhdilla
tullut vesi ei ehtinyt imeytyä maahan, vaan huuhtoi maa-ainesta mennessään.
Kolmen päivän rankkasateet kuukausia kestäneen kuivuuden jälkeen aiheuttivat
koko Andalusian alueella tulvia ja mittavaa vahinkoa.
Viini kasvaa tasaisessa maastossa ja parhaat köynnökset
viihtyvät hyvin kalkkipitoisessa maaperässä, albarizassa. Tämän valkoisen kalsiumkarbonaattia
(paikoin jopa 80 %) ja kalkkikiveä (20-40 %) sisältävän maa-aineen paras
ominaisuus on kosteudenpitokyky. Talven sateiden jälkeen jopa viisi metriä
syvään kaivautuneen köynnösjuurakon alta löytyy vettä pitkäksi aikaa maan
pinnan kovetessa kuivan kauden aikana ja valkoisen pinnan heijastaessa auringon
lämpöä pois maasta.
Viidettä sukupolvea bodegaansa Sanlúcar de Barramedassa
pyörittävä Javier Hidalgo (Bodegas
La Gitana) toteaa, ettei tarhojen ilmansuunnalla ole Jerezissä mitään
merkitystä, sillä korkeuseroa niillä on vain 10-15 astetta ja aurinkoa tulee
joka tapauksessa enemmän kuin tarpeeksi. Jerezin kokonaisviljelyalasta suurin
osa (80 %) kuuluu Jerez Superior-laatuluokitukseen, jonka kaikki maaperä on albarizaa. Lähempänä rannikkoa maaperä
on enemmän hiekkaista, arenas ja
jokilaaksossa tummempaa ja savisempaa, barros.
Lajikkeista Palomino
Fino kattaa lähes kaiken viljelyalan, lähes 99 %. Hyvin makeisiin viineihin
sekä makeutukseen käytettävää Pedro
Ximeneziä (PX), saa Jereziin tuoda myös Cordoban läheltä Montilla
Morilesista ja paljon sitä tuodaankin. Kolmas lajike, Moscatel päätyy pulloihin makeana sherrynä korkean
sokeripitoisuutensa vuoksi.
Palomino Fino kerätään yleensä elokuun viimeisellä viikolla,
mutta tänä vuonna se kypsyi jo pari viikkoa aikaisemmin poikkeuksellisen
kuumuuden ansiosta. Perusviinissä on vain vähän happoja ja se on hyvin
neutraalia sekä väriltään että maultaan. Pedro Ximenez-lajikkeessa on melko
paksu kuori, joka mahdollistaa sen kuivatuksen auringossa sokeripitoisuuden
lisäämiseksi. 8-12 päivää kestävän kuivatuksen aikana rypäleestä haihtuu vettä
ja se konsentroituu riittävästi äärettömän makean viinin valmistamiseen.
Lopputuotteessa on yleensä yli 400 g jäännössokeria litrassa! Moscatel kasvaa
yleensä rannikkoalueilla ja sitä käytetään PX:n tavoin makeiden viinien
valmistukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti