RANSKALAISILLE MAISTUU VIINI YHÄ VÄHEMMÄN

Kaikkien viinimaiden äiti Ranska kuluttaa viiniä vuosi vuodelta vähemmän. International Journal of Entrepreneurship teetti tutkimuksen, jonka mukaan aikuisväestö nauttii viiniä keskimäärin hädin tuskin pullollisen viikossa. Tutkijoiden mukaan tätä menoa Ranskan viinikulttuuri on katoamassa eikä nykynuorisoa kiinnosta viinit, vaikka perinteisessä viinimaassa ollaankin.

Säännöllisesti viiniä kuluttaa 16,5 % ranskalaisista, eivätkä haastatellut nuoret edes olleet kovin kiinnostuneita maansa viinillisestä historiasta. Yli 65-vuotiaat pitävät juomatilastot ja perinteet vielä voimissaan juoden viiniä päivittäin. Ikäluokassa 30-40 vuotta viiniä juodaan tutkimusten mukaan lähinnä kaveripiirissä, eikä se kuulu enää päivittäiselle aterialle. Alle 30-vuotiaiden juomakulttuuriin viini kuuluu enää satunnaisesti.

RICHARD SMART LYTTÄSI BIODYNAAMISEN VILJELYN MPÄRISTÖVAIKUTUKSET

Maailman johtaviin viljelymetodien tutkijoihin ja konsultteihin kuuluva australialainen Richard Smart totesi viime viikolla Barcelonan ympäristönsuojelukonferenssissa, etteivät biodynaaminen ja orgaaninen viljely ole lainkaan niin ympäristöystävällisiä, kuin kuvitellaan. Itse asiassa hänen mielestään ne ovat hölynpölyä, sillä viininvalmistuksessa syntyy kuitenkin hiilidioksidipäästöjä vähintään saman verran kuin orgaanisessa tai bioviljelyssä tarhoilla säästetään.

Smartin mielestä pahimpia ympäristöterroristeja ovatkin siis viinintekijät, jotka tekevät ympäristöystävällisen viljelyn turhaksi. Viljelymetodeihin keskittymisen sijasta Smart vaatisi enemmän huomiota siihen, miten käymisen yhteydessä syntynyttä hiilidioksidia pitäisi käsitellä, ettei se pääse ilmakehään.

Puheessaan hän painotti huolta tulevaisuudesta ja seuraavista sukupolvista ja siitä, että yhtä lailla kaikkeen viljelymaahan käytettyjä kemikaaleja pitäisi tarkkailla. Miksi kukaan olisi kiinnostunut viinitarhoista niin kauan, kun muidenkaan viljelytuotteiden kasvualustaan ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota.

Ilmaston lämpenemiseen hän on ottanut kantaa jo vuonna 1989, ehdottaessaan kansainväliselle viinijärjestölle OIV:lle, että Bordeaux´n pitäisi alkaa viljellä Grenachea, joka sietää paremmin kuumia lämpötiloja. Silloin hänelle naurettiin, mutta nyt taitaa olla jo hymy hyytynyt. Smart pysyy edelleen kannassaan, että jo alun perin kuumilla alueilla, kuten Espanjassa, Kreikassa ja eteläisessä Italiassa pärjääviä lajikkeita kannattaisi siirtää ajoissa paikkoihin, joita ilmaston lämpeneminen tulee eniten koskemaan.

SAKSAN VUOSIKERTA 2010

Saksassa sääolot olivat viime vuonna erikoiset ja niin tulee viinistäkin omanlaatuistaan, konsentroitunutta ja korkeahappoista, josta löytyy ikääntymispotentiaalia. Monet tuottajat, kuten Fritz Haag ja Hanno Zilliken toteavat, etteivät ole nähneet viime vuoden kaltaista kasvukautta vuosikymmeniin jos koskaan.

Satomäärät olivat alhaiset ja rypäleisiin tuli tavaraa niin paljon, että vuosikertaa voisi verrata vuoteen 1985, viime vuoden vetäessä silti näistä kahdesta pidemmän korren.

Kukinnan aikaan oli viileää ja kasvukauden lopussa jälleen oli kosteaa. Lisäksi paikoin saatiin jopa raekuuroja, jotka pienentävät satoa todennäköisesti vielä tänäkin vuonna niiden rajuudesta riippuen. Sato oli lopuksi 25-50% edellistä vuotta 2009 pienempi. Rheingaun tuottaja August Kesseler myönsi viineistä tulevan jotain olevan kamalan ja jännittävän väliltä. Erityisesti saa hanskat lyödä tiskiin sateen vuoksi Pinot Noirin kohdalla, jolla ei ole Saksassa mitään menestymisen mahdollisuutta kosteiden sääolojen vallitessa.

Kuten monessa hankalista sääoloista kärsineessä viinimaassa, tuottajat ovat julkisesti kuitenkin ”optimistisia” ja viineistä tulee ”haastavia”. Myytävähän ne kuitenkin on ja harva haluaa myöntää, että pieleen menisi. Riesling menestyi parhaiten ja erityisesti spätleset, sillä pitempi kypsyminen hieman auttoi asiaa.

Pientä satoa ei useimpien tuottajien mielestä kuitenkaan tulla siirtämään hintoihin, vaan ne tulevat olemaan vuoden 2009 tasoa, mikä on viisas päätös, mikäli laadussa ei päästä taivaisiin.

MARLBOROUGH PAISUU

Uuden-Seelannin pinot noirit ja ultraraikkaat sauvignon blancit ovat olleet pitkään huipulla ja suosion kasvaessa on paikoin laatukin hieman kärsinyt, kun kaikki on tuntunut menevän kaupaksi.

No, ajat muuttuvat ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että laatuun on panostettava, jotta maan maine hyvänä viinintuottajana pysyy yllä.

Hyvä esimerkki oli viininsä Suomessa torstaina maistattanut Black Cottagen omistaja ja viinintekijä David Clouston. Hän totesi suosikkialueen Marlborough´n kasvavan vaarallisen nopeasti ja useiden tuottajien tulleen vauhtisokeaksi parhaimpina vuosina. Tankkeihin on lyöty laadusta riippuen kaikki, mitä köynnöksistä on irti saatu. Tämän vuoden sadonkorjuuta David pitääkin malliesimerkkinä uudesta meiningistä. Sateisen kasvukauden jälkeen rypäleet olivat paisuneet valtaviksi ja he surutta heittivät osan rypäleistä maahan aikaansaadakseen konsentroituneempaa viiniä. 

Oppejaan mm. Korsikalta ja Campo de Borjasta, Kalifornian Napan sekä Chilen kautta hakenut David totesi, että heidän olisi vietävä eteenpäin sitä, mitä Jackson Estate ja Cloydy Bay ainanaan aloittivat. Davidin haluaa, että hänen kaltaisensa nuoret viinintekijät nostavat laadun taas ykköseksi, määrän edelle.

Toki laatuun panostamisen tekee helpommaksi tänä päivänä myös se fakta, että markkinat ovat täynnä viiniä, eli enempää ei kannata tuottaa.

Black Cottage käsittää 25 hehtaaria ja tuottaa 25-30.000 laatikkoa vuodessa. Valkoviinit käytetään kaupallisilla hiivoilla pitkään ja todella viileässä lämpötilassa, jonka jälkeen viinit saavat kypsyä hiivasakan kanssa puoli vuotta. Erityisesti Davidin sauvignon blancit ovat saaneet kiitosta markkinoilla. Itse tuli annettua erityistä plussaa, kun lasiin kaadettiin 2010 Pinot Noir Marlborough sekä 2009 Pinot Noir Central Otago. Viineistä löytyi hedelmää, mineraalia ja sopivaa mausteisuutta, mutta ennen kaikkea aivan mieletön tasapaino, erityisesti Central Otagon pinot´sta. Nämä poimitaan käsin, käytetään villihiivoilla ja käymisen aikana viinejä sekoitetaan runsaasti paremman ekstraktion aikaansaamiseksi kuorista. Käymisen jälkeen kuoret poistetaan, jotta jäljelle jää runsas hedelmäisyys, joka tuntuikin jatkuvan äärettömyyksiin. Viinit laitetaan kypsymään vanhoihin tammitynnyreihin, joissa ne saavat kerätä arominsa yhteen 10 kuukauden aikana.

Upeita viinejä paikallisen ruoan kanssa, kuuluu myös Davidin tavoitteisiin. 4 miljoonaan asukkaan ja 19 miljoonan lampaan saarilla lihaa ja makkaraa syödään runsaasti. Viinien mausteisuus ja reilu punainen marjaisuus istuu takuulla näiden ruokien kanssa kuin nenä päähän. Alkoholipitoisuudet pidetään myös kurissa, hieman alle 13 prosentissa, jolloin viineissä säilyy elegantti ote.

Black Cottagen Sauvignon Blanc 2010 löytyy Alkon tilausvalikoimasta 13 euron hintaan ja Pinot Noir 2010 17 eurolla. Ravintoloista löytyvät myös Central Otago Pinot Noir 2009 sekä Pinot Gris 2010. Kaikkia tietty toivotaan saatavan Alkon hyllyille..www.blackcottagewines.co.nz

SILJAN UUDET VIINIT

Tallink Silja on saanut laivoilleen uudet viinit, joiden hinta ei ainakaan kukkaroa haittaa, viinit maksavat samppanjaa lukuun ottamatta 8,50 euroa pullolta ja ravintoloissa hintaa tulee 22 euroa. 

Viinit ovat tässä ja laatu oli ihan mainiota sekä ruokaystävällistä, parhaiten rimmaa ruokien kanssa aromikas eikä turhan hapokas Geilin Riesling, joka menee ihan sellaisenaankin:

Punaviini:  Galante (Shiraz Merlot IGT Sicilia 2009, Italia)

Valkoviini Geil (Riesling Trocken, Rheinhessen, Saksa)

Kuohuviini: Bernard-Massard (Premium Dry, Luxemburg) 

Samppanja: Lanson (Black Label Brut, Ranska). 

Viinit vaihtuvat kahden vuoden välein ja niitä myydään miljoonan pullon vuosivauhtia. Syyskuussa aloitetussa haussa kisasivat 100 ehdokasta, joiden joukosta Tallink Siljan joka laivalta pari viinispesialistia maistaa viinit sokkona.

Bernard-Massard on tuttu Alkonkin valikoimista, sieltä löytyy Bernard-Massard Cuvée de l'Ecusson Brut, 13 eurolla. Siljan viini on hieman makeampi versio, Premium Dry, joka ehkä sopii paremmin useampaan makuun. Samaa helppoutta on haettu kaikkiin viineihin, mutta mielestäni tyylikkään terävä Lanson, joka ei ole läpikäynyt malolaktista viiniä pehmentävää käymistä, ei ole ihan letkeimmästä päästä. Sisilialainen Galante vaatii myös seurakseen ehdottomasti ruokaa, sen verran runsasta tavaraa on tarjolla. Etiketin mukaan viinissä on alkoholia 13%, mutta tentattuani tuottajan Enoltalian markkinointipäällikköä pääsimme ainakin puolen prosentin korotukseen, mikä viinilain mukaan on sallittua..

Sitten vaan astukaa laivaan ;)

MERENPOHJAN SAMPPANJAT MYYTIIN HUIPPUHINTAAN

Ahvenanmaalla huutokaupattiin merenpohjasta löydetyt samppanjat 30.000 ja 24.000 euron pullohintaan ja maakunta suunnittelee jo huutokaupan pitämistä vuosittain. Pullojahan löytyi toistasataa ja niiden tuotolla pistetään Ahvenanmaan saaristoa parempaan uskoon.

Singaporelainen keräilijä osti molemmat pullot, toinen oli Veuve Clicquot ja halvempi Juglar. Nämä lienevät kovimpia samppanjoista ikinä maksettuja hintoja. Viimeisin huippuhinta 15.900€ maksettiin vuoden 1928 Krugista ja Dom Perignon Rosésta 27.600€.

MOËT SAMPPANJANTEKOON KIINASSA

Kiina ja sen markkinat tuntuvat nielevän kaiken ja jokainen yrittää kahmaista osansa tästä jättiläiskuluttajasta. Moët Chandonilla on päätetty iskeä maan vaurastuvaan keskiluokkaan Kiinassa valmistetulla ”samppanjalla”. 

Ningxian hedelmällisillä mailla on kasvatettu marjoja ja meloneja, mutta nyt ne saavat väistyä Pinot Noirin ja Chardonnayn tieltä, kun samppanjajätti allekirjoitti sopimukset Kiinan ensimmäisen ”samppanjan” valmistamisesta. Köynnöksiä istutetaan yli 60 hehtaaria ja juomaa tullaan myymään Moët Chandonin etiketillä, sillä kiinalaisia kiinnostavat edelleen luksustuotteet.

Ensimmäiset pullot ovat myynnissä kolmen vuoden kuluttua ja tämä tulee olemaan ensimmäinen samppanjamenetelmällä valmistettu kuohuviini Kiinassa. Samansuuntaisia ajatuksia yhtiöllä on Intiassa, joten markkinat ovat todella muuttumassa näissä uusissa viininkuluttajamaissa.