Tramuntanan vuoristossa tulee vastaan jos jonkinlaista kulkijaa. Nyt sattui sen verran usein eteen lammas karitsan kanssa, että täytyy miettiä, kuinka paljon tekee mieli karitsankyljyksiä lähiaikoina. Villejä mustia vuohia, kotkia sekä seurankipeitä aaseja itkemässä ihmisten perään (todennäköisesti turistien ruokinnan pilaamina) tapasimme myös. Kaunista silti, yhtä kaikki, ja sen verran koipiinkäyvää, että suosittelen lämpimästi majoittumisia edes jonkinlaisen saunan tai kylpylän omaavaan hotelliin.
Mikäli oikein jumalankuuseen haluaa, Binibona ja hotelli Es Castell on oikea paikka. Kylässä on 23 asukasta ja tässä näkymä hotellihuoneen ovelta. Majoitustiloja on kaksi, toinen ravintolan ja kylän (jossa ei ole mitään) yhteydessä ja toinen parinkymmenen minuutin reippailun päässä rinteillä, jossa saa olla omissa oloissaan. Ravintola on kunnianhimoinen ja viinit paikallisia, siitä parhaasta päästä.
Hieman voi sanoa, että on bisneistetty kaikenlaista, sillä oliivipuun saa kummilapseksi alueella 49 euron vuosimaksulla.
Sillä saa pamauttaa puuhun nimikyltin sekä vuosittain pari pulloa öljyä kotiovelle toimitettuna.
Huoneiden hinta on aika kova, 220 euroa ja 10% veroa päälle kahden hengen huoneesta, jossa tosin on poreamme, mutta muuten olot ovat suht rustiikkiset hintaansa nähden.
Ylipäätään hotellien hinnat ovat tällaisella turistialueella suhteellisen korkeat, mutta hotellit ovat hyvin varusteltuja ja aamiaiset runsaita päivien koitoksia ajatellen. Kylpylää ja hierontaa suosittelen lämpimästi. Hoitojen hinnat ovat aika lailla Suomen tasolla.
Helppoja patikkaretkiä voi kokeilla omin päinkin, mutta haastellisemmille korkeille nousuille suositellaan opasta.
Tramuntanan 19 kylästä toiseen voi valita muutaman kilometrin reittejä ja poiketa lounaalle tuhdin maalaisruoan ääreen naapurikyliin.
Tramuntanan vuoristoalue pääsi vuonna 2011 Unescon maailmanperintökohteeksi, joten paikoista pidetään jatkossa entistäkin parempaa huolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti