VIINIARVOSTELUN TULEVAISUUS?

VIINIARVOSTELUN TULEVAISUUS?

Kenellekään ei tule yllätyksenä, että hyvät arvostelut lehdessä tai kilpailussa saanut viini myydään loppuun alta aikayksikön. Entä ne reppanat, jotka haukutaan lyttyyn? Tätähän ei usein tapahdu, mutta kyllä jäävät oman onnensa nojaan hyllyyn tai omapäisten viininnauttijoiden kulutettavaksi. Tarkoitan tässä omapäisyydellä niitä, jotka eivät annettuja pisteitä tuijota. 

 

Lähes kaikilla arvioijilla on kuitenkin oma makunsa, joka vääjäämättä vaikuttaa pisteiden antoon. Siksi usein onkin hyvä koota raati, jossa keskiarvon mukaan viinit rankataan. Raadillakin on toki väliä. Kansainvälisissä raadeissa eri maiden viinit saavat tasaisemmin pisteitä. Samoin käy maissa, jotka eivät itse valmista viiniä. Sen sijaan kun viinejä arvioivat viinimaan omat arvioitsijat, tuntuu pisteitä menevän kummasti kotiinpäin. Maku kun on tottunut yleensä eniten oman maan viineihin. Jos on tottunut juomaan Australian 15 % shirazia, moni viini tuntuu kepeältä. Italian VinItalyssa tuomaroituani jokunen vuosi sitten tuomareita oli 115, joista suurin osa oli italialaisia ja kuinka ollakaan, muiden maiden viinit eivät kovin hyviä sijoja kisassa saaneet. Toki valtaosa viineistäkin oli italialaisia, mutta 3660 viinin joukossa pitäisi myös muiden tulla esille tasapuolisessa kilpailussa. 

Meillä kotimaassa viinejä arvioivat yksittäiset arvioijat tai raadit lehtiin, bloggarit, viinikirjailijat ja Vuoden Viini-kilpailu, muutamia mainitakseni. Melkoinen porukka näin pieneen maahan. Viinioppaitakin löytyy kympin viineistä niihin, joissa kaikki Alkon ja laivojen viinit on pisteytetty. Valtava urakka lukijalle, ellei ole löytänyt mieleistään arvioitsijaa, jonka kanssa maku käy yksiin. Tietoa analyyttisestä maistamisesta on ainakin useilla vakiintuneilla maistajilla. Löytyy toki myös blogeja, joissa avoimesti kerrotaan heti alkuun, ettei tiedetä viineistä mitään, mutta oppimassa ollaan. Sekin on mielestäni aika hauska tapa lähestyä asiaa, sopii itse asiassa monelle aloittelijalle. Tietolähteenä blogeja on mahdoton pitää, viimeksi eilen törmäsin blogiin, jossa tammeton chablis arvioitiin erittäin tammiseksi ja kyseessä on hyvin aktiivinen bloggaaja. Viini ei kuitenkaan ole vakava asia, eikä sitä pitäisi kenenkään harrastajan ottaa liian vakavasti. Kyse on pitkälti makuasioista, mutta tammi, viinin happoisuus, tanniinisuus, hedelmäisyys jne. eivät ole makuasioita, niitä joko on tai ei ole.  Vakavampi asia viini on niille, jotka viiniä tuottavat tai myyvät, homma on totista totta ja arviot vaikuttavat voimakkaasti työhön.

Viinimaailmassa puhutaan paljon parkerismista, yhden yksittäisen arvioitsijan ”miljoonan dollarin nenästä”, joka löytyy Robert Parkerista. Parkerin antamilla pisteillä on viinimaailmassa takuulla valtavin vaikutus. Mistä Parker pitää, hinta hyppää ja viinejä tehdään myös hänen makunsa mukaisiksi. Parkerkin joskus jättäytyy kokonaan hommista, mitä sitten? Onko viinimaailma jo valmis näin sosiaalisen median aikana luottamaan enemmän kuluttajien makuun? Tärkeää olisi saada keskustelua aikaiseksi viineistä ja lisää kuluttajien maistamiskokemuksia sivustoille. Näin saadaan kuluttajien oma raati, joka on loppujen lopuksi se kaikista tärkein. Viinitalojen kotisivut joutavat pian niin ikään romukoppaan. Niissähän ainoastaan kehutaan viinejä ja mikäli tarvitset jotain faktatietoja, niitä on sieltä viinitarharomantiikan keskeltä usein vaikea löytää. Tilan yhteystiedot ja viinifaktat riittäisivät mainiosti. Tulevaisuudessa meidän pitäisi siis jokaisen olla enemmän oman viinimakumme herra.