VIIKON KUPPILA – SILJA LINE Bistro Maxime

Ultraherttainen kosmopoliittikokki Sara La Fountain on tehnyt Siljan laivoille New York-henkisen menuun, josta löytyy vaihtoehtoja takuulla joka makuun ja ruokien jälkeen ei taatusti jää nälkä. Ruokalistalta löytyy seitsemän alkuruokaa, kymmenen pääruokaa aasialaisesta italialaiseen ja kuusi jälkiruokaa.

Sara kertoo haluavansa tuoda ruoissaan esiin parhaat palat New Yorkin ruokakulttuurista ja listalta löytyy kaikkea hampurilaisesta tonnikalaan. Ruokiin on valittu lisukkeita myös jenkkityyliin: juustomakaronia, muhennettuja papuja, ranskalaisia, sipulirenkaita, Caesar-salaattia ym. Huomiota on kiinnitetty myös esille laittoon, ruokalajit olivat kieltämättä näyttäviä, monipuolisia ja jopa hauskoja. Ei mitään huippugourmet-ruokaa, mutta ei sitä bistrosta haetakaan, vaan mutkatonta ja herkullista syötävää.

Testilounaalla maistettua:

Soho seafood salad (hummeria, jokirapua, katkarapua), täysi kymppi – raikas ja maukas kokonaisuus

Meat packing district steak with mac&cheese – (härän ulkofilee yrteillä ja Butchers-kastikkeella)

Side orders – mac&cheese, mashed potatoes with Parmesan, French fries, onion rings, spinach-green bean bacon salad

Desserts – Downtown lemon&passion fruit meringue pie, hyvää, jos tykkää makeasta. sokeria riitti

                  Gramercy Park three layer chocolate cheesecake – ihan huippu icewinen seuralainen

                  Rockefeller fruits&Champagne –no tämähän on aina hyvää;)

Lokakuussa alkanut suunnittelu on ollut kaiken työn arvoista. Hinnat ovat kohtuulliset ja laivan viinilista on tunnetusti mainio. Sara vierailee laivoilla kerran pari, mutta muuten mimmiä viedään pitkin maailmaa, suunnitelmia on sen verran, ettei ole huolta vapaa-ajanvietosta.

KUOHUVIEN MYYNTI KASVAA

Espanjalaisen cavan myynti on jatkuvassa nousussa ja viime vuonna sitä myytiin 245 miljoonaa pulloa, eli reilut 11 % enemmän kuin edellisenä vuonna, eikä ihme, sillä hinta ja laatu ovat pysyneet hyvässä suhteessa keskenään. Ranskassa juotiin cavaa 15 % aiempaa enemmän, sillä kaikkien kukkaro ei riitä samppanjaan.

Monien varat kyllä riittivät, sillä samppanjan myynti on päässyt kriisin jälkeen jaloilleen ja laatukuplia ostetaan taas entiseen malliin, lähes 320 miljoonaa pulloa vuonna 2010, joka tarkoittaa noin 20 prosentin kasvua.

Kaikkien ranskalaisten viinien myynti on niin ikään hyvässä noususuunnassa ja palaamassa raiteilleen. Myynti saattaa jopa ohittaa ennen talouskriisiä vallinneet luvut. Maan viiniviennistä Bordeaux nappasi 17 prosentin osuuden.

Tallinna

TALLINNA : UUTTA JA VANHAA

Pieni etelänloma, siis vanhaan kunnon Tallinnaan. Saako siellä muuta kuin rasvasta poro-ruokaa? Vanhan kaupungin näkyvimmältä paikalta löytyy Olde Hansa. Sitä ei voi olla huomaamatta, mutta kannattaako siellä käydä? 

Siis rohkeasti sisälle, aikasiirtymä keski-ajalle alkakoon. Ensimmäinen asia, mikä iskee vastaan, on pimeys. Menee hetki, ennen kuin silmäni tottuvat kynttelikköjen valoon. Salissa ei ole juuri ollenkaan sähkövaloja, tämä lisää kivasti tunnelmaa. Seuraava hauska vastaantuleva asia on tarjoilijat, jotka ovat pukeutuneet vanhanajan vaatteisiin. Lisää pisteitä annan teeman autenttisuuden tavoittelusta. 

Menu jatkaa samalla linjalla keskiaikaisella kuin itse talo. On kokemus lukea vanhahtavilla kirjaimilla ”käsin” kirjoitettua listaa. Annoksien nimet jatkavat linjassa kaiken muun kanssa. Listalta löytyy mm anteliaan ahdin maisteluvati ja Ranskan hovin linnunmaksaherkku. Tuulahduksia kaukomailtakin löytyy, Andalucian lohta ja Himalajan lammaspaistosta.

Alkuun tilasin Ahdin maisteluvadin ja metsästysseurueen makoisat jänispaistit. Maisteluvadilla oli reilu pala maalaisleipää, mätiä, paistettua lohta, marinoitu muikku, kylmäsavulohta ja viiriäisen muna. Siis sekalainen setti erilaisia aineksia. Jäniksenpaisti jatkoi samalla linjalla, ”kokonainen takajalka”, ohraa, lanttukuutioita sekä sienikastiketta. Aluksi hämärässä meni hieman arvailuksi mitä kaikkea lautasella oli. Tämä on kai  osa hupia. 

Palvelu oli ystävällistä ja hauskan vanhahtavaa. Teemaa on siis mietitty kokonaisuutena. Asiakaskunta oli hyvin turistipainotteista, muutama paikallinen seurue oli kuitenkin joukossa. Kokemuksena suositeltava, ruoallisesti ei niinkään vaikutusta tekevä. 

Sitten jotain aivan uutta, Neh. 

Ravintola sijaitsee keskustan ja sataman puolivälissä vanhassa tiilitalossa. Ympäriltä löytyy huoltamo ja viinakauppa. Ulkoapäin ei heti arvaisi talossa olevan yksi kuumimpia uusia ravintoloita. Paikan takaa löytyvät Padasten kartanon keittiöpäälliköt. Neh on nyt ensimmäistä talvea auki ja tavoitteena heillä on pitää paikka auki talvella ravintolana sekä kesällä kahvilana. Tämä järjestely johtuu siitä, että Padasten sesonki on selvästi kesäkausi. Herrat siis viettävät kesän saaressa.

Sisältä paikka on vastakohta ulkokuorelle, raikas, vaalea ja tyylikäs. Vanha talo tosin hieman tuntuu, liki metrisistä tiiliseinistä tuulee läpi. 

Lista on moderni  ja paikallisia aineita korostava. Ehkäpä hieman yllätyksetön. Olimme liikkeellä lounasaikaan ja  niinpä otimme lounaspaketin, johon kuului 3 ruokaa 20€. Alkuun tuli tartarpihvi ja salaattia. Liha oli nähnyt hetken kuumaa pannua. Salaatti oli tuoretta ja nautittavaa. Leipä oli itse tehtyä, luomua ja toki niin trendikkäästi speltistä tehtyä. Pääruoaksi oli kokonainen taimen lämpimän salaatin kera. Kokonainen kala, virkistävää.

Jälkiruoaksi otimme talon version tarte-tatinista sekä timjamijäätelöä. Molemmat annokset olivat nautinnollisia, jäätelö herätti selkeällä timjamin maulla huvitusta ja oli oikein tasapainoinen.

Viinilista oli hieman vaatimaton, mutta toimiva. Tarjoilija osasi sen oikein mistä iso piste.  Muutenkin palvelu oli oikein hyvää, ystävällistä ja osaavaa. 

Kaksintaistelussa vanha vs moderni, moderni vei voiton! Mutta ei kovin selvällä marginaalilla. Olde Hansan pitkälle viety teeman mukainen toiminta ja tunnelma saavat myös ison plussan.  JK

http://www.oldehansa.ee/

http://www.neh.ee/

AUSTRALIAN SATEET

Ilmaston oikuttelu ei tee viininviljelijän elämää helpoksi missään, mutta Australiassa menee paikoin huonommin kuin miesmuistiin. Etelässä Clare Valleyssa sekä Barossan seudulla on vettä tullut viljelyalueilla niin paljon, että useat viljelijät ovat päättäneet jättää rypäleet köynnöksiin homehtumaan. 

Barossassa yli 60 vuotta viiniä tehnyt Leo Pech kertoo vuoden olevan pahin, mitä hän on koskaan kokenut. Normaalisti Pech joutuu ruiskuttamaan kemikaaleja tarhoilleen neljä tai viisi kertaa, nyt on jo 11 kertaa ruiskutettu, eikä hometaudeista ole päästy vieläkään eroon. Clare Valleyssa tilanne on samanlainen ja lisää sadetta on luvassa lähiaikoina.

VIINITYYPPI - ARTO KOSKELO

Arto Koskelo on Suomen luetuimman viiniblogin, Viinipiru.fi:n kirjoittaja, ViiniTV:n perustaja ja tuoreen ProResto-lehden viinikolumnisti.

****

Päädyin kirjoittamaan viineistä, koska en keksinyt muutakaan puuhaa. Toisen version mukaan ryhdyin kirjoittamaan viineistä, koska se oli ainoa sellainen työ, mitä halusin tehdä. Molemmat lienevät yhtä lähellä totuutta. Sen sijaan on varsin epävarmaa hankinko tutkijakoulutuksen samasta opinahjosta kuin pääministeri vai onko kyseessä vain ministeriä halventava huhupuhe. Jos katsoo naamaani, jälkimmäinen vaihtoehto vaikuttaa todennäköisemmältä. 

Kolme vuotta sitten perustin Viinipiru-blogin. Kyseessä oli päähänpisto, mutten ole osannut katua sitä. Sittemmin perustin vitsin vuoksi ViiniTV:n. Alleviivatakseni asian, palkkasin rinnalleni porvoolaisen irtolaispojan nollan euron kuukausipalkalla. Ohjelma on ollut pienimuotoinen menestys, vaikka onkin banaali, makaaberi ja absurdi ja monta muuta sivistyssanaa.

Suhtaudun intohimoisesti siihen, mitä kippaan sisääni. Koska olen herkästi ikävystyvää sorttia, viinityylien, tuottajien ja pullotteiden liki loputon kirjo sopii pirtaani. Huomaan suosivani uutta ja riskaabelia vanhan ja hyväksi havaitun kustannuksella yhdeksän kertaa kymmenestä. Kukaties se on luonteessani. Koska vedän tuorepuristetun sitruunamehunkin irvistämättä, viineissäni tulee olla hapokkuutta, oli kyse valko- tai punaviinistä. Täyteläisyydelle en juurikaan pistä painoarvoa. Hyvä viini on sellainen, joka pistää ottamaan toisenkin kulauksen, eikä sikaile ruokapöydässä.

Olen paatunut herkuttelija, mikä näkyy ruokalaskussani. Syön hyvin joka päivä. Jos minulle tarjotaan huonoa ruokaa, tulen kärttyiseksi. Koska olen laiska kokki, suosin parhaita mahdollisia raaka-aineita, joita työstän mahdollisemman vähän. Kikkailemisen jätän suosiolla niille, joilla on taitoa.

Chevrea ja voissa paistettua päärynää

kiekko korkealaatuista vuohenjuustoa

luomupäärynä

Laita chevre-kiekko leivinpaperille. Nosta leivinpaperin kanssa melko kuumalle pannulle. Ruskista molemmin puolin rapeaksi. Tee päärynästä lohkoja. Sulata pannussa reilu pala voita ja tuikkaa päärynät sekaan. Paahda miedolla lämmöllä kunnes päärynät ruskistuvat. Varo ylipaistamista: hedelmäsokerin tulee karamellisoitua, mutta päärynän kimmoisuuden säilyä. Nauti.

Viinisuositus: Pascal Gitton Sancerre Les Montachins (sauvignon blanc)

ORGAANISET VIINIT ON POP

Pikkuhiljaa alkavat paatuneimmatkin viini-ihmiset uskoa orgaanisiin viineihin, vaikka pitkään on neniä nyrpistelty näille kummajaisille. Nyt, kun terveysasiat ja ympäristö otetaan yhä enemmän huomioon, on puhtaudella ja tuoreudella viinimaailmassakin merkitystä.

Orgaanisia viinejä on valmistettu jo 1970-luvulta, mutta niiden suosio ei ole ollut suuren suuri. Myös mm. sulfiittien vähäisen käytön vuoksi ne muuttuivat etikaksi muita viinejä nopeammin. Lyhyen säilyvyytensä vuoksi ne myös tulivat kalliimmaksi. 

Tänä päivänä viinit maistuvat paremmalta ja useat viininjuojat uskovat orgaanisten viinien olevan terveellisempiä. Ne viinitilat, jotka ovat pitkään olleet orgaanisia, ovat terveempiä, eivätkä taudit pääse iskemään rypäleisiin yhtä helposti kuin aikaisemmin.

Viime viikolla Helsingissä esittäytyivät itävaltalaiset viinit sekä Portugali. Molempien maiden esittelypöydiltä löytyi huomattavan paljon biodynaamisia ja orgaanisia viinejä, Itävallasta nostaisin esiin varsinkin Meinklangin viinit (Fondberg Oy) sekä Fred Loimerin luomuviinit, joita saa ainakin ravintolamyynnistä sekä Viinitie Oy:n listoilta.

ENGLANNIN KUOHUVIINIT JYRÄÄVÄT EDELLEEN

 

Englantilaisten kuohuviinien voittokulku tuntuu olevan lähes loputon. Ilmastonmuutos on edesauttanut saarivaltion eteläisten osien kuohuviinien kehitystä kohti absoluuttista huippua, mikäli palkintojen keruuseen on uskominen.

Camel Valley Vineyard on voittanut maailman parhaan kuohuviinin palkinnon ja selättänyt Italiassa järjestetyssä Bollicini del Mondo-kilpailussa kaikki maailman traditionaaliset kuohuviininvalmistajat. Tilan 2008 Pinot Noir Brut oli kisan ylivoimainen voittaja, joka jätti taakseen Espanjan, Italian ja Ranskan tuottajat komeasti taakseen.

Viinintekijä Sam Lindo, joka on voittajaviinin takana, on valittu Englannin parhaaksi viinintekijäksi tänä vuonna. Camel Valley Vineyards on voittanut jo viime vuonna kultaa arvostetussa International Wine Challenge-kilpailussa, eli mistään aivan turhista viineistä ei ole kysymys.

Ainakin Suomen markkinoilla englantilaisten kuohuviinien ongelmaksi on tullut hinta, erityisesti kun samppanjaa myydään kahdellakymmenellä eurolla per pullo. Aina pitäisi kuitenkin muistaa, ettei ”Champagne” etiketissä välttämättä tarkoita sitä, että viini olisi hintansa arvoinen.