Muru

Kaksi kertaa on testattu kaupungin varmasti suosituin uusi paikka, Muru. Kannattaa joka kerta!

Pojat (Niki Thieulon, Henri Alén, Samuil Angelov ja Timo Linnamäki) ovat laittaneet pystyyn sellaisen paikan, joka Helsinki on kaivannut. Itse remontoituun tilaan on saatu mieletön fiilis pikku-loungeineen. Bistromaisen ravintolan baari on kasattu tummaksi petsatuista viinilaatikoista ja kattoa koristaa pulloista tehty valtava valaisin. Viinilista on loistava ja kellarista löytyy jotain listan ulkopuoleltakin kelpo hintaan. Entä ruoka? Ihanaa. Erilaisia annoksia ja kaikki toimii.

Viime viikolla söin Murussa elämäni ensimmäisen polentan, josta pidin. No, parmesaanilla ja tryffelillä höystettynä..Bouillabaisse oli erinomaista, hummeriliemeen tehtyä. Pot-au-boeuf kelpasi sekin. Annokset hohkaavat selkeitä makuja ja tämä yhdistettynä ammattilaisheppujen viinisuosituksiin helpottaa elämää kummasti. Näihin kavereihin voi luottaa;) Sanaton. Kymppi!

K17

Entinen ravintola George Kalevankadulla on saanut jo muutama uuden yrittäjän, ja tällä kertaa puikoissa on mm. Bocuse d´Or-kokelaan, Matti Jämsenin pyörittämä K17. Menimme lounaalle ja vähän kaikki meni pieleen.

Palvelu oli ystävällistä, mutta koko sali oli yhden tarjoilijan niskoilla, joten lounaaksi ateriointi venähti melko pitkäksi. Tila itsessään oli kauniisti sisustettu ja taustamusiikki mainiota.

Tarjolla on vaihtoehdoiksi business-lounas (27€) tai salaatti/jälkiruokapöytä (15€). Valitsimme lounasmenun, kurpitsakeittoa, siikaa ja appelsiiniriisiä.

Talon leipä oli hyvää ja lämmintä, mutta talossa itsessään oli niin kylmä, että kesken ruokailun oli pakko hakea naulakosta takkia päälle. Asiakkaita oli pari pöydällistä ja siihen nähden tarjoilu toimi hitaasti. 

Kurpitsakeitto oli suolatonta ja kaikkiaan melko mautonta, jonka keittiö sitten huomautuksesta korjasi suolaamalla siian niin, ettei annoksessa maistunut muu kuin suola. Siian kylkeen oli laitettu puolikkaan pikkurillin kokoinen peruna ja yksi halkaistu ruusukaali, jotka olivat raa´an puolella kypsyydeltään. Jälkiruoaksi otin appelsiiniriisin sijaan juustoja, joka oli varma ja hyvä valinta. Italialaiset juustot paahdetun pähkinäisen leivän kanssa paikkasivat nälkää, mutta kummallinen tomaattihilloke, joka maistui lähinnä ketsupilta, kummastutti. 

Ei irtoa paljon pisteitä tästä kokemuksesta.

FARANG

Taidehalliin avattu Farang on ollut jo pitkään yksi kaupungin kuumimmista ravintoloista, eikä syyttä. Tila on saatu hienosti käyttöön, tummaa tunnelmaa ja kynttilöitä, ainoastaan tekstiilien puutteesta johtuva hälinä hieman haittaa. Ravintolassa on kiva baari ja hyvä, tiivis tunnelma.

Söimme maistelumenun Clouet´n samppanjan sekä Te Tera Pinot Noir´in kanssa. Toimi.

BETEL-LEHTEÄ JA SAVUSTETTUA TAIMENTA

paahdettua pähkinää, taimenenmätiä

HAMACHI SASHIMI VIETNAMILAISITTAIN

aasialaisia yrttejä, mustariisietikkakastiketta

PEHMEÄKUORISTA TASKURAPUA

vihreää mangoa, minttua, vihreä karamellisoita pähkinä 'nahm jim'

RAPEAA POSSUA, PALMUSOKERIKARAMELLIA

haudutettua, rapeaksi paistettua possua, karamellia, riisiviinietikkaa

THAI-ROTI LEIPÄÄ, MUSSAMAN CURRYA

MORNING GLORY, RAPEAA ”SUOLA&PIPPURI” TOFUA

vesikrassia, rapeakuoriseksi paistettua silken tofua

HAUDUTETTUA VASIKANPOSKEA VIETNAMILAISITTAIN

pehmeää vasikkaa, ”hot & sour”-salaattia

THAI JASMIINIRIISIÄ

PADANG PADANG'

talviomenajäätelöä, cassiaa, paahdettua valkosuklaata, kookoskermakinuskia, omena-inkivääriliemi

Betel-lehden päällä oleva taimen oli niin hyvää, että sitä voisi syödä läpi koko aterian, ehdoton suosikki! Sashimi oli makuumme liian tulista, chili peitti kaikki muut maut alleen, mutta riisi auttoi tilannetta. Sen jälkeen tulikin pöytään pelkkää herkkua, joka päättyi ihanaan talviomenajäätelöannokseen.

Jos miinusta pitää hakea, ruoat tulivat turhan tiuhalla vauhdilla pöytään, mitä sitten hieman pyynnöstä hidastettiin. Riisiä tuotiin lisää, sillä edellinen kylmeni pöydässä. Palvelu oli kaikkiaan loistavaa, ruoat todella kauniisti aseteltu ja kaikki esiteltiin uudelleen vielä pöydässä, vaikka menukorttikin auttoi asiaa. Lähes kymppisuoritus!

Rheingau 2010

Rheingaun loistavan viinitalon, Georg Breuerin Theresa Breuer lähetti kuulumisia tämän vuoden sadosta, joka oli pienin miesmuistiin. Kylmä ja pitkä talvi päättyi sateiseen ja viileään toukokuuhun, joka haittasi paikoin köynnösten kukintaa. Heinäkuussa oli taas lähes trooppisen kuumaa, jonka jälkeen vettä saatiin enemmän kuin tarpeeksi elo-syyskuussa.

Tämä ilmojen vaihtelu teki kasvukaudesta todella haastavan ja poiminnassa tarvittiin paljon valikointia. Breuerilla, joka viljelee 80 % Rieslingiä ja tekee lisäksi loistavaa Pinot Noir´ia sekä Pinot Gris´tä, sato oli kerätty kokonaisuudessaan lokakuun puolenvälin jälkeen.

Taulukosta näkyy Rheingaun Rieslingin kasvukausien eroja viime vuosilta:

                              silmut puhkeavat    kukinta alkaa      kypsyminen alkaa      poiminta alkaa

Keskiverto                     29.4.               22.6.                   25.8.                           11.10.

2010                              26.4.               16.6.                   21.8.                             6.10.

2009                              14.4.               11.6.                   12.8.                             3.10.

2008                              28.4.                 6.6.                   10.8.                             4.10.

2007                              14.4.               27.5.                     3.8.                             22.9.

2006                              30.4.               18.6.                   16.8.                             2.10.

2005                              21.4.               20.6.                   13.8.                             4.10.

2004                              23.4.               16.6.                   23.8.                           11.10.

Hapokkuus ja hedelmäisyys viineissä oli korkea ja laadusta tuli hyvä. Sato on kuitenkin pienin kolmeen vuosikymmeneen. Breuerilla tuotos oli 22 hehtolitraa hehtaarilta, kun se edellisinä vuosina on ollut 43 ja 48 hehtolitran välimaastossa.

JUNAILUA ESPANJASSA

Onko VR:n nihkeät sämpylät tarjoilun standardi vai voisiko junassa saada jotain parempaa?

Siis tutkivalle junamatkalle Madridista Barcelonaan.  Eli mitä Renfe tarjoaa kolmituntisen matkana aikana? Ei muuta kuin Prefente-luokan lippu käteen ja junaan!

Itse juna on huippumoderni luotijuna ja hetki lähdön jälkeen käteen annetaan menukortti. Sen sisältö saa monet Hesan lounaslistat kateudesta vihreiksi.

Alkudrinkiksi Martini, Cavaa ja valkoviiniä. Aterialle limut, mehuja, olutta tai 6 viiniä valittavana. Näiden lisäksi joukko viinoja ja liköörejä.

Alkuruoaksi pateeta viikuna hillokkeella. Pääruoaksi turskaa, perunaa ja Mornay kastiketta, siis juustoista valkokastiketta. Jälkiruokasi tuoreita hedelmiä ja kahvia. Ne kaikki olivat hyvää lentokenttälaatua. Kahvi tosin oli aivan olematonta. Palvelu sujui jopa englanniksi ystävällisesti ja tahdikkaasti. 

Kerrassaan mukava matkakokemus, suosittelen! 

VR:n kannattaisi käydä opissa!

28.11.BURGUNDIN HINNAT NOUSUSSA

Burgundin viinien hinnat määrittelevä Hospice de Beaunen huutokauppa on jälleen käyty ja vuosikerran 2010 viinien hinnat ovat hienoisessa nousussa.  Mitään aivan mahdottomia hintojen korotuksia ei kuitenkaan ole tiedossa, sillä vuosikerta ei yllä aivan 2009 tasolle ja talouden tilanne pitää osaltaan myös hinnat vielä kurissa.

Valkoviinit nousivat keskimäärin 15 % ja punaiset 12 %.  Kauppaa käytiin hieman vähemmän kuin viime vuonna ja Aasia kiilasi toiseksi suurimmaksi viinien ostajaksi Euroopan jälkeen.

27.11. VIINIKELLARI MERENPOHJASSA

Muillakin on kuohuviiniä merenpohjassa kuin ahvenanmaalaisilla. Slovenialainen viinintekijä Ivan Simonic on kokeillut viinien kypsyttämistä 30 metrin syvyydessä noin 12 asteen lämpötilassa ja todennut veden liikkeen hoitavan normaalisti kuohuviinin valmistuksessa tarvittavan pullojen tanssituksen.

Ensimmäisestä erästä saadaan 600 pulloa, joille tulee kappalehintaa sadan euron verran. Mikäli kauppa alkaa käydä, Simonic aikoo rakentaa merenpohjaan kunnon kellarin viineilleen.