Suosikkitalo Jacquesson

Jacquesson- se lempisamppanja

Dizyn kylästä Champagesta löytyy henkilökohtainen suosikkitaloni, Jacquesson. Talo on perustettu vuonna 1798 ja monen mutkan kautta se päätyi Chiquet´n perheelle, joka osti sen vuonna 1974. Veljekset Jean-Herve ja Laurent Chiquet ovat parikymmentä vuotta muokanneet perinteisiä samppanjanvalmistusmenetelmiä, ensin taistellen isänsä mielipiteitä vastaan, joka lopulta luovutti vuonna 1998 ja antoi poikien tehdä kokeilujaan. Kaikki päätökset tehdään yhdessä ja Jean-Herven mukaan veljekset ovat alusta saakka onneksi olleet suhteellisen yksimielisiä.

Jacquessonilla kaikki lähtee maaperästä huolehtimisesta ja toisin kuin suurimmassa osassa taloista, heillä pyritään valtavan sadon sijasta vähentämään tuotantoa parempien rypäleiden aikaansaamiseksi. Vuonna 1998 viiniä tuotettiin 450.000 pulloa, joka on nyt pudotettu 270.000 pulloon vuodessa. Pienemmillä satomäärillä saadaan kypsempiä rypäleitä ja jokainen palsta käytetään ja kypsytetään tammessa hiivasakan kanssa. Chiquet´n veljekset haluavat terroirin tulevan kaikissa viineissään esille. Koska Champagnessa ollaan 10 asteen keskiarvolämpötilassa vuoden mittaan, työ ei ole aivan helppoa.

 

Jacquessonin tarhat sijaitsevat kahdenlaisessa hyvin erilaisessa maaperässä, Grand Vallee de la Marne´ssa etelärinteillä, joissa kalkkimaaperä löytyy kerroksittain rinteen syvyydestä riippuen ja Côte des Blancs´issa, jossa palstat ovat itäsuunnassa ja kalkki löytyy maaperän pinnalta. Jacquessonilla on omia tarhoja noin 30 hehtaaria ja loput rypäleet ostetaan sopimusviljelijöiltä, joiden määrää sitäkin on rajoitettu kahdeksaan hehtaariin. He eivät halua rypäleiden matkaavan pitkiä matkoja eivätkä osta valmista mehua, vaan puristaminen täytyy saada suoritettua mahdollisimman pian poiminnan jälkeen, siksi sopimusviljelijätkin löytyvät aivan omien tarhojen vierestä. Näin on myös helppo sopia kemikaalien käytön vähentämisestä ja muista orgaaniseen suuntaan menevistä toimenpiteistä tarhalla, kun naapuri käyttää suurin piirtein samoja metodeja.

Kemikaaleja maaperän parantamiseksi ei juuri käytetä, pikemmin maaperää kynnetään paremman ilmankierron ja tasapainon aikaansaamiseksi. Köynnösten välissä kasvatetaan ruohoa, joka leikataan pari kertaa vuodessa. Ruoho pitää kosteustasapainon kurissa. Köynnökset leikataan lyhyiksi, jotta saadaan estettyä niiden innostuminen liikakasvuun. Ilmankierto köynnöksen sisällä on kosteassa ilmastossa tärkeää, siksi lehtien ja terttujen määrää kontrolloidaan myös tarkasti.

Kuten sanottu, rypäleet puristetaan nopeasti niiden saavuttua valmistamoon. Jaquessonilla käytetään vanhoja puisia puristimia, sillä ne on todettu yhtä hyviksi kuin uudet, markkinoilla olevat mekaaniset puristimet. Chiquet´n miehet eivät näe syytä vaihtaa hyvää puristinta toisenlaiseen hyvään joka investointina olisi kaikkien pressien vaihdossa 1,2 miljoonaa euroa. Vaihto voi tulla kyllä kysymykseen, jos löytyy laite, joka on edellistä parempi. Puisia leveitä vertikaalipressejä on helppo käsitellä, rypäleet leviävät niin, että kaikki on näkyvissä ja puristuksen jälkeen niitä on helppo siirtää talikolla pressin keskelle, jotta mehu saadaan tasaisesti puristettua. Jacquesson käyttää ainoastaan ensimmäisen puristuksen mehun, cuvéen ja vaihtaa tai myy toisen puristuksen, taillen, muille.

Huolellisesti puristettu mehu on puhdasta eikä tarvitse muuta kuin alle vuorokauden luonnollisen kirkastamisen, debourbagen, jolloin mehu jätetään tankkiin ja kaikki turha aines laskeutuu tankin pohjalle. Tämän jälkeen mehu käytetään suurissa puutynnyreissä ja se jätetään hiivasakan kanssa tynnyriin kuukausien ajaksi täyteläisten aromien aikaansaamiseksi. Hiivasakkaa sekoitetaan kerran, pari viikossa ja kirkastaminen tapahtuu jälleen luonnollisesti, kun mehu lasketaan tynnyristä pois ja hiivasakka jää tynnyrin pohjalle. Minkäänlaista suodatusta Jacquesson ei halua käyttää. 

Lopullinen pulloon menevä viini on kellarimestarin ja omistajien valitsema sekoitus, johon käytetään kymmeniä viinejä eri palstoilta. Tähän sekoitukseen käytetään myös reserve-viinejä vanhemmista vuosikerroista. Monesta samppanjatalosta poiketen Jacquessonilla ei ole tarkoituskaan saada jokaisesta vuosikerrasta edellisen kaltaista, päinvastoin.

He haluavat, että jokaisella sekoituksella on oma karaktäärinsä ja siksi ne ovatkin etiketeissä numeroitu 700-sarjan luvuilla. Meillä lienee parhaillaan myynnissä 734 ja 735.736:n pitäisi tulla Suomen markkinoille marraskuussa. 734:n perusta on vuosikerta 2006 ja 735:n 2007. Numerointi sai alkunsa siitä, että päätettiin merkitä pulloon, monesko talossa tehty cuvée on kyseessä. Eli mitä pienempi numero, sitä vanhempi viini on nenän edessä. 700-sarjan lisäksi Jacquesson valmistaa palstaviinejä Dizy´n, Avize´n ja Ay´n tarhoilta. Vuosikertamerkintää etiketeissä ei näy enää vuoden 2002 jälkeen, sillä Jean-Herve Chiquet´n mukaan olisi melko hullunkurista markkinoida mahtavaa vuosikertaviiniä ja erinomaista cuvéeta samanaikaisesti.  Pullossa viinit sitten makailevat sekoittamisen ja toisen käymisen jälkeen hiivasakan kanssa vuosikausia, jotkut jopa viisitoista vuotta, ennen kuin ne pääsevät markkinoille.

Jean-Herve Chiquet´n mukaan tätä roseeta, joka näyttää australialaiselta kuohuvalta shiraz´lta, ei suositella henkilölle, jolle maistuvat elegantit, Billecart-Salmonin kaltaiset roseeviinit. Vuosien kokeilujen jälkeen hänen mielestään vuonna 2007 löytyi talolle sopiva tyyli. 

Ylipäätään hän suosittelee lukemaan pullojen takaetiketit, sillä heillä niihin ei paineta mitään talon historiakertomuksia, vaan faktat kyseisestä viinistä, tarhoista ja jäännössokerista.