Champagnen loistavia pikkutuottajia

Champagnen suurten talojen joukosta löytyi myös ilahduttavan erilaisia pienempiä tuottajia, kuten Bérèche & Fils, alueen seuraavaksi legendaksi povattu Jacques Selosse, Chartogne-Taillet ja Benoît Lahaye. Kaikki ovat enemmän ja vähemmän orgaanisia, Lahaye tänä päivänä porukan ainoa sertifioitu biodynaaminen viljelijä.

Raphaël Bérèche tekee veljensä ja isänsä kanssa samppanjaa Ludes´n ja Vallee de la Marnen tarhoilta. Heillä on 9,5 hehtaaria maata ja vuosituotanto 85.000 pulloa.
He ovat lähes orgaanisia, mutta eivät halua sertifiointia, koska pahojen ongelmien sattuessa kohdalle, ruiskutuksia käytetään kerran tai pari. Monen muun viljelijän tavoin Bérèche ei halua ottaa riskiä koko sadon menettämisestä Champagnen haastavassa ilmastossa.
Tuotannosta puolet käytetään tammessa ja puolet tankeissa. Tynnyrit ovat pitkään paahdettuja, jottei niistä tule vaniljan aromeja viiniin, tarkoitus on ainoastaan saada viineihin rakennetta. Malolaktiselta käymiseltä vältytään luonnollisesti, sillä kellarit ovat turhan kylmiä eikä niitä haluta lämmittää.

Pulloihin viinit laitetaan sadonkorjuuta seuraavassa toukokuussa ja ne saavat kypsyä luonnonkorkin alla, jotta pulloon pääsee hieman happea pitkän kypsymisen aikana. Yleisesti käytettävä kruunukorkki on Raphaëlin mukaan liian rankka kokemus viinille, kun se ei pitkään aikaan saa happea ja yhtäkkiä avataan. Luonnonkorkin alla kypsyminen antaa kermaisen rakenteen ja viini tarvitsee vähemmän sokeria.

Bérèche tekee joka vuosi enemmän terroir-viinejä ja sokeria pyritään käyttämään vähemmän, alhainen dosage suojaa viiniä ja rikkidioksidia tarvitaan vähemmän. Usein niin vähän, että Raphaëlia itseäänkin hieman hirvittää.

Viinejä ei yleensä suodateta, non-vintagea lukuunottamatta.
Muita alkuperäislajikkeita, kuten Petit Meslier´iä ja Arbannea käytetään vähän, koska ne kypsyvät myöhemmin kuin muut lajikkeet. Niistä puhutaan tällä hetkellä paljon, mutta markkinoilla viinejä liikkuu kuitenkin suhteellisen vähäisesti.

Toinen mielenkiintoinen pikkutalo on Merfy´ssä sijaitseva Chartogne-Taillet. Alexandre Chartogne otti perheen samppanjat hoidettavakseen vuonna 2006. Chartogne-Taillet valmistaa 95.000 pulloa vuosittain ja tarhoja on 14 hehtaaria Merfy´ssä ja Vallee de la Marnessa.
Alexandre on erityisen kiinnostunut maaperistä ja terroirin ymmärtämisestä. Hän ei käytä kasvimyrkkyjä ja on hankkinut viisi lammasta ja pari hevosta touhuamaan tarhoilla, koska ne ovat kevyempiä työkoneita. Luonnollinen tasapaino tarhoilla on terveiden rypäleiden perusta ja hyvä raaka-aine, kuten aina, korkean laadun tae. 

Alexandre käyttää luonnonhiivoja ja kuten kuvasta näkyy, monenlaisia astioita viineille ennen pullotusta.

Sitten pääsimme viinitilalle, josta tuntuvat puhuvan kaikki, Champagne Jacques Selosse´lle. Olimme hyvässä seurassa nauttineet edellisellä viikolla Bordeaux´ssa pullon Selossen Substancea ja loputkin odotukset palkittiin. Selossen ovelta löytyy kyltti: "There is no Champagne for sale", eli tämän talon viinejä ei tahdo mistään saada ja tuotanto onkin vain noin 50.000 pulloa vuodessa. Talon yhteydessä on hotelli ja fantastinen ravintola, joka nyt oli valitettavasti suljettu. www.selosse-lesavises.com. Kannattaa käydä.

Anselme Selosse on tullut tunnetuksi siitä, että hän ei käytä mitään ylimääräistä viininvalmistuksessa. Talo oli biodynaaminen ja sertifioitu, mutta sittemmin Selosse on päättänyt sekoittaa kaikkia eri menetelmiä valmistuksessaan, vuosikerrasta riippuen. Tämä tahtoo sanoa sitä, ettei tässäkään talossa haluta enää riskeerata koko satoa huonon vuoden sattuessa kohdalle.

Anselmen 23-vuotias poika, Guillermo päätti kuusi vuotta sitten tulla mukaan viinintekoon ja opiskeli viinintekijäksi Bordeaux´ssa sekä Avize´ssa. Maistoimme perusviinejä, vin clair´eja, joita Anselme ei ollut halunnut maistaa, vaan odottaa mieluummin, millaiseksi viini tekeytyy tynnyrissä. Hänen mielestään vuosikerta 2012 on hankalin, mitä heillä on ollut, joten hän sitten kesäkuussa päättää, tehdäänkö tästä vuosikertaa vai ei.
Selosse käyttää toisissa tynnyreissään akaasiaa ja tammea sekaisin, toista päädyissä ja toista lankuissa, tai päinvastoin.

Kellarit saavat elää vuodenaikojen mukaan - kun on kylmää, niin on kylmää, mitään lämmittämistä ei käytetä. Käyminen tapahtuu luonnonhiivoilla, eikä viinejä suodateta.
Rypäleiden siemenmäärä ratkaisee, minkäkokoiseen tynnyriin viini lopulta pääsee. Ne, joissa on kaksi tai kolme, päätyvät pieneen tynnyriin (205 l) ja yli kolmen siemenen rypäleiden tuotokset laitetaan isoon tynnyriin (400 l). Substance ja Contraste valmistetaan Jerezin tyyliin solera-menetelmällä.

Bouzy´sta löytyy Benoît Lahayen pieni talo, jonka tarhat ovat 4,5 hehtaaria ja tuotanto 40.000 pulloa vuodessa. Viinit ovat ihan huippuja nämäkin, ruokasamppanjoita, kuten isäntä itse sanoo ja suurin osa menee vientiin.
Talo on ollut biodynaaminen vuodesta 2005 ja sertifioitu vuonna 2009.
Tarhoilla työskennellään hevosen ja kahden aasin kanssa, koska traktori on turhan raskas ja kompaktoi liikaa maaperää. Tämä Tamise-hevonen tosin painaa 900 kg.
Tynnyrit ovat vuoden tai kahden ikäisiä ja jokainen palsta laitetaan eri tynnyreihin.
Benoît´n mielestä on hyvä, että viini kokee vuodenaikojen vaihteluita ennen pullotusta ja hän laittaakin viinit pulloon vasta heinäkuussa. Ne kypsyvät luonnonkorkin alla, joka päästää happea viineihin.

Rikkidioksidia hän ei käytä, ellei ole aivan pakko, normaalisti viinit saavat olla ilman. Pulloihin toisen käymisen aikana muodostuva hiilidioksidi suojaa viiniä Benoît´n mukaan riittävästi.
Viininsä hän suosittelee avattavaksi hyvissä ajoin ennen nauttimista, ne vain paranevat, kun pulloon saadaan hieman happea.