ESPANJA 28.10.2010

Kellarin maistelutila oli täynnä maistelijoita, laseja, juustoja ja mukavan rentoa tunnelmaa.

Illan aluksi Savoyn sommelier Antti Uusitalo kertoi sherryn kiehtovasta maailmasta. Hänen kanssa maistoimme Emilio M. Hidalgon Manzanilla ja Amontillado Medium Dry:n. Manzanillan sovitimme aperitiiviksi ja Manzanillan sienikeiton ja vahvojen liemien kumppaniksi.

Punaviineinä maistelimme neljä ”uuden tyylin” viiniä. Viineillä oli yhteisinä piirteinä rypäleiden tulo vanhoilta tarhoilta, ranskalaisentammen käyttö ja Parkerisoitunut runsas tyyli. Ne olivat tiiviitä, vivahteikkaita, suuria. Olisiko niitä sokkona vienyt Espanjaan? Itse en olisi, ne olivat kansainvälisiä huippuviinejä. Ajatuksella ja huolellisuudella tehtyjä, mutta ei kasvupaikan klassiselle tyylin mukaisia.

Olisiko kauden aikana syytä tutusta klassisempaan Espanjaan? Laita meille viestiä, jos kiinnostus heräsi!

Juustoina oli turkulaisen Vino Fino Finlandin loistavat Manchego DOP Gran Valle de Montecelo, Montenebro ja Rosmariinijuusto. Etenkin Montenebro ja Toron Numanthia olivat loistava pari!  Juustoja on saatavissa Hakaniemen kauppahallin Lentävästä Lehmästä ja Kauppatorin hallin Tuula Paalaselta. 

Jyväskylä - Ei pöllömpi

Viikonloppu Jyväskylässä, ei muuta etukäteistietoa kuin reilun 3h junamatka…

Yöpuu ja Pöllöwaari..Wow..siis ihan totta. Symppis oikea vanha hotelli. Ei mikään steriiliketju, missä pitää katsoa ikkunasta ulos tietääkseen missä on. Tunnelmallinen, mukava, oikea boutique-hotelli keskellä Suomea. 

Hotellin ravintola, Pöllöwaari, on niittänyt mainetta, eikä turhaan. Viinilista on tasapainoinen, täynnä hienoja viinejä. Painotus on vanhassa maailmassa ja varsinkin, Bourgogne-osuus on herkullinen. Eikä hinnat pelota! 

Ruska-ajan herkkumenun kumppaniksi päädyimme Ramonetin Chassagne-Montrachet 1er  Cru Morgeotiin ja Denis Mortetit Gervrey-Chambertiiniin. Itsekehun uhalla, valinnat olivat loistavat!

Ruoka oli kerrassaan hyvää. Alkupalan pikkuahvenet olivat juuri sopivan kiinteitä, eivätkä liian etikkaisia. Hirvimedaljonki, hirveen hyvää!

Hyvänä lounaspaikkana voin suosittelen Soppabaaria: soppaa ja napsuja (pieniä suolaisia). Paikka sijaitsee vähän tylsästi kauppakeskuksessa, mutta se annettakoon anteeksi. Listalla on muutama keitto ja pasta, mutta niiden lisäksi nyt oli ”ekstrakeitto”, eli lista elää tilanteen ja raaka-aineiden mukaan. Pisteet siitä.

Kulttuurinnälkää kannattaa käydä sammuttamassa aseman lähellä sijaitsevassa taidemuseon grafiikkakeskuksessa. Kaunis vanha talo, tunnelmallinen tila vaihtuville näyttelyille.  

Joensuu Vol 2

Uusinta vierailu Joensuuhun. Valitettavasti Kielon oli täynnä hyvissä ajoin ennen kaavailtua tarkistuskäyntiä. Pitänee siis vielä(kin) mennä uudestaan. Tämän takia illalliselle menimme kaupungin ”ykkös-italialaiseen” La Passioneen. Paikka sijaitsee ”joen väärällä puolella” korkean, tuulisen ja jäisen sillan vieressä. Kesällä paikka joen varressa on varmasti upea, eikä kaupungin valot nyt synkkänä syksynä pahalta näyttäneet. 

Paikassa on 2 puolta, pizzeria ( tämän yhteydessä on pieni herkkupuoti tai tiski oikeastaan) ja à la carte. Vastaanotto oli ystävällinen, mutta kiireinen. Tämä sama kiire jatkui koko illan ajan vaikka paikka ei ollut täynnä ja henkilökuntaa oli runsaasti. Listalla oli useita aperitiiveja, mutta kukaan ei ehdottanut, että tilaisimme niitä. Sitten itse asiaan, ruokaan. Kauniisti sanottuna hämmentävä kokemus. Alun bruscetta mistin leipä oli kivikovaa ja lohi oli nähnyt parhaat päivänsä monta päivää sitten. Sahrami simpukkakeitto sitä vastoin oli maukas, nautittava. Pääruoan karitsa oli hyvää, provoloneperunat suorastaan loistavia. Sitä vastoin kesäkurpitsa-pinaattinyytin metäsienirisotto oli vaihtunut paahdettuihin kasviksiin. Höh. Nyytti oli pinnalta hyvä, kypsa ja maukas, mutta sisältä raaka ja raskas. Jälkiruokaa emme kokeilleen, mutta ostimme puodista mukaan muutaman palan juustoja, etenkin provolone oli oikein hyvää.

Liki torin laidalla sijaitsee Deli-China, ilmeisesti paikan paras kiinalainen. Samalla paikka on yksi Suomen vanhimmista kiinalaisista ravintoloista, perustettu 1989. Pöytää emme saaneet lauantai iltapäivänä. Siispä otimme mukaan valikoiman ruokia. Ei järisyttävää, mutta ei yhtään moitittavaa. Voittaa mennen tullen 90% Hesan take away kiinalaisista.

Nature- viinit 13.10. Vinoteekissa

Olivatko viinit erilaisia? Hmm..olivat. Parempia? Ehkä. Ainakin poikkesivat valtavirrasta. 

Sulfiitittomuus tai niiden niukka lisääminen ei maistunut viineissä. Se mikä maistui, oli puhdas, selkeä hedelmä. Rakenteeltaan ne eivät olleet ”moderneja”=raskaita, vaan reilusti keskitäyteläisiä.  Toimivuus ruoalle on ihan toista luokkaa kuin tarkasti tehdyissä viineissä. Samoin dokabiliteetti on kohdallaan, eli niitä on ilo juoda enemmänkin;)

Ajatus puhtaista raaka-aineista on yleisesti hyvänä pidetty. Miksei sama idea  kanna viineihin saakka? Onko kyse markkinoinnista? Isoilla kauppiailla ja viinimeijereillä on rahaa valtavia määriä mainontaan, pienillä riippumattomilla tuottajilla taas ei, eikä heillä taida olla siihen haluakaan, viinit myyvät muualla itse itseään.

Onneksi meillä on Jarno Malmberg ja Funky Wine Imports! Jarno omaa saman intohimon, kuin monet tuottajat, seisoo sanojensa takana ja innostuu asiasta. Hänet täytyy ”kokea”, eikä voi olla uskomatta hänen sanomaansa. Jarno antaa mielellään lisätietoja viineistään ja niiden huimista tuottajista.

Mikä Viini 2010, tapahtuman satoa

Wennerco esittäytyi seitsemännen kerran loisteliaissa puitteissa, ravintola Pörssissä. Tapahtuma oli valloittanut molemmat kerrokset, alhaalla oli painotus uudessa maailmassa ja ylhäällä vanhassa. 

Esillä olevat viinit painottuivat selvästi Alkon valikoimaan. Ammattilaisten osuudessa oli maistettavana hieman laajempi katsaus mukana olleiden talojen tuotantoon. Kuluttajat pääsivät maistamaan pääosin Alkon kautta saatavia tuotteita. Viinitaloilta oli kiitettävästi paikalla edustajia, tästä suuri plussa järjestäjälle. 

Henkilökohtainen parhaimmisto: 

Bollinger La Grande Année 2000

Bollinger La Grande Année Rosé 2002

Trimbach Riesling Cuvée Frédéric Emile

Trimbach Pinot Gris Réserve Personnelle

Prinz von Hessen Classic BIB!

Lamole di Lamole Chianti Classico

Lamole di Lamole Chianti Classico Riserva

Sassoregale Sangiovese, IGT Maremma

AJANKOHTAISTA OIV:STA 20.9.

Kansainvälisen viinijärjestön OIV:n (Organisation Internationale de la Vigne et Vin) Suomen edustaja Pekka Lehtonen esitteli tällä viikolla Viinin Ystävissä organisaationsa ajankohtaisia uutisia. OIV muodostuu 44 jäsenmaasta ja meilläkin on siellä Pekka Lehtosen johtamana huomattava pesti, vaikkemme viinintuottajamaa olekaan. Lehtonen toimii OIV:n viinien analysointikomission varapuheenjohtajana ja Suomessa Alkon alkoholintarkastuslaboratorioiden johtajana.

Ajankohtaisin aihe, eli luomuviinit, eivät menneet OIV:ssa läpi. Pitkään keskustelua on käyty mm. luomuviinien maksimi-rikkipitoisuudesta. Punaviineille tarjottiin ylärajaksi 100 mg/l ja valkoisille/rosé-viineille 150 mg/l. Organisaatiossa ehdotettiin myös erikoislupien antamista rikinkäytölle poikkeuksellisissa ilmasto-olosuhteissa. Yhteisymmärrykseen ei kuitenkaan päästy siitä, mitkä ovat poikkeuksellisia ilmasto-olosuhteita. 

Komissio veti siis kokonaan ehdotuksensa luomuviineistä pois, joten toistaiseksi voidaan markkinoida ainoastaan luonnonmukaisesti tuotetuista rypäleistä valmistettua viiniä.

Allergeenit tulee merkitä pakkauksiin ja etiketteihin, mutta viineillä on tästä poikkeuslupa 31.12.2010 saakka. Päätöstä tästä ei ole vielä saatu aikaiseksi, sillä allergeenijäämät ovat niin pieniä ja tutkimukset ovat kesken. Munanvalkuaisten ja maidon kaseiinin olemattomat jäännösmäärät aiheuttavat vielä runsaasti lisätöitä, jotka saataneen päätökseen keväällä 2011.  Allergeenien merkitsemiseen saatetaan siis hakea lisäaikaa.

OIV:n tutkimusten mukaan huolella tehdyistä viineistä ei siis ongelmaa synny rikin tai allergeenien puolesta.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia on niin ikään tutkittu. OIV:n tavoitteena on pikaisesti kehittää uusia lajikkeita, jotka kestävät kuivuutta ja korkeita suolapitoisuuksia. Yhden asteen lämpeneminen merkitsee viinirypäleiden sadonkorjuuta viikkoa aikaisemmin.

Viinintuotannossa Ranska ja Italia pitävät kärkisijoja. Niitä seuraa Espanja, USA ja Argentiina. Kulutuksessa johtaa Ranska, jonka jälkeen eniten viini maistuu Italiassa, Saksassa, Englannissa ja Espanjassa. Suomi on häntäpäässä myös asukaslukuun suhteutettuna.

Calvados 2.9.

Nyt, kun syksy painaa päälle ja illat viilenevät, on aika ottaa pikku calvados-lämmike ja tutustua lasillisen kanssa Antti Uusitalon aiheesta kirjoittamaan kirjaan.

Jos sattuu olemaan matkaa Normandian suuntaan, Antti antaa tässä hyviä vinkkejä tämän jalon juoman ystäville. Sitten vain matkaan, jollei muuta, niin nojatuolissa!

Tässäpä näitä vinkkejä Normandian vierailuun:

Boulard on kyllä käymisen arvoinen paikka, mutta mistään pientuottajasta ei varsinaisesti ole kyse. Boulardilla on kaunis kellari, jossa esitellään varsin värikkäällä tavalla calvadosin tislausta.

Boulard omistaa pienen Lecomten calvadostilan, jonka erikoisuutena on kypsyttää tisleitä vanhoissa sherry-, banyuls, madeira ja sauternes-tynnyreissä. Tisleet saavat salaperäisen mausteisen maun, mutta omena on silti vahvasti läsnä. Jos tilan markkinointipäällikkö Herve Pellerin sattuisi olemaan paikalla, hän esittelee tilaa mielellään.

Lecompte

14140 Notre Dame de Courson

www.calvados-lecompte.com

Dupontin perhetila on myös kaunis ja vierailemisen arvoinen paikka. Dupontin kirjavassa calvados-valikoimassa on lukuisia eri-ikäisiä tisleitä, vuosikertatisleitä ja jopa omena-kermalikööriä, joka ei nyt välttämättä säväytä, mutta jota kannattaa maistaa.

Dupont

14430 Victot-Pontfol

www.calvados-dupont.com

Château du Breuil on kuvankaunis vanha calvados-tila. Tilalla käsiin kannattaa etsiä Didier Bedú, joka on calvadosin etujärjestön IDAC:n puheenjohtaja. Myös Château Breuillin calvados-valikoima on erittäin laaja.

Château du Breuil

14130 Le-Breuil-en-Auge

www.chateau-breuil.fr

Christian Drouin on tehnyt paljon calvadosin tunnettavuuden eteen. Hänen poikansa Guillaume Drouin tuntee calvadosin eri vuosikerrat kuin omat taskunsa ja tilalla voi maistella lukuisia eri vuosikertoja, joista osa on kypsytetty mm. vahoissa sherrytynnyreissä.

Christian Drouin

14130 Coudray Rabut

www.coeur-de-lion.com

Roger Groult on vanha perhetila, joka käyttää edelleen calvadosin tislaamiseen vanhoja puilla lämmitettäviä tislauspannuja. Tilan calvadosit kypsyvät vanhoissa tammitynnyreissä ja edustavat perinteistä calvados-tyyliä.

Roger Groult

14290 St-Cyr-du-Ronceray

Illallista tai lounasta kannattaa pysähtyä syömään Honfleurin pienessä satamakaupungissa ja Deauvillessä. Deauvillen tunnetuin kalaravintola on Restaurant Augusto.

Lisää vinkkejä saa meikäläisen calvados-kirjasta, joka kannattaa ehdottomasti hankkia ennen matkalle lähtöä.

Terveisin:

Antti