5.8.2012

Mikä siinä viinissä oikein maistuu?


Mikä siinä viinissä oikein maistuu?
Moni viininystävä, aloittelija tai pitemmälle ehtinyt harrastaja pähkäilee usein tämän kysymyksen edessä, eikä vastausta oikein kukaan osaa antaa. Aika ajoin lajikkeiden, alkuperämaan, hapokkuuden tai makeusasteen määrittelyn kanssa menee yhtä lailla metsään ammattilainen kuin amatöörikin.
Mistä sitten pitäisi aloittaa määrittely? Meillä kun on kaikilla oma käsityksemme siitä, mikä miltäkin tuoksuu tai maistuu. Toisen mansikka on toisen vadelma – tai mitä ovat ne Munskänkarnan viini-illoissa kuullut ”pienet punaiset marjat”. Itse olin aivan ymmälläni WSET Diploma-kurssilla vierustoverin kuvaillessa viinistä löytyvän ”niitä Kellogs A-paketin kuivattuja mansikoita, nää on just niitä”.
Välillä tuntuu, että mitä enemmän hifistellään viinien kanssa, sitä enemmän eri aromeja niistä täytyy löytää. Aromien määrän tärkeys riippuu pitkälti siitä, mitä ollaan hakemassa. Jos kaikki ne ladonnurkat ja nahkaiset hikiset satulat kuivattuine kirsikkoineen vievät sinut oikeaan, mikäs siinä.
Nyt, kun ei puhuta siitä yksinkertaisesta seikasta, että se viini, mikä maistuu omassa suussa parhaalta, on hyvää, olemmekin analysoimassa viiniä. Kuten WSET (Wine and Spirit Education Trust) opettaa, systemaattisessa maistamisessa viini pilkotaan osiin ja jokainen osio arvioidaan erikseen. Tämä on hyvä lähtökohta maistamisesta kiinnostuneille. Viinin värin perusteella arvioidaan mm. lajiketta ja ikää, tuoksusta haetaan niitä nyansseja, jotka kertovat jotain niin ikään lajikkeesta, viinin kehitysvaiheesta ja niin poispäin. Samoja seikkoja haemme sitten maistaessamme viinejä tukemaan ensiarviota. Tällaista maistamismenetelmää vaikka lyhyenä versiona voi suositella kaikille asiasta kiinnostuneille.
Koulutustilanteissa saamme yleensä eteemme virheettömiä viinejä. Paljon puhuttua korkkivikaa, joka pilaa pahimmillaan lähes 10% viineistä, tunnistaa loppujen lopuksi harva. Lievän korkkivian vuoksi on moni hyvä viini jäänyt kokeilematta uudelleen, kun se on saanut tuomionsa vikoineen. Meiningers´s wine business-lehti kertoo kesäkuun numerossaan Aroxa-kapseleista, jotka on kehitetty ammattilaisille vikojen ja eri aromien tunnistamiseksi. Kun korkkivian (2,4,6-trikloorianisoli) kapseli avattiin lehden toimituksessa, ei kenellekään jäänyt epäselväksi, mille korkkivika tuoksuu. Tuotteen on kehittänyt Bill Simpson (Cara Technology) ja sitä on käytetty jo pitempään muiden juomien, kuten oluiden ja vesien analysoinnissa. Simpsonin yritys on tuonut markkinoille jo 60 erilaista yhdistettä sisältävää kapselia vikojen ja aromien tunnistamisen helpottamiseksi. Hänen mielestään on parempi kouluttaa ammattilaisia suoraan tunnistamaan erilaiset aromiyhdisteet kuin opettaa ruusujen ja marjojen tuoksujen erottamista toisistaan. Simpsonin mukaan maistajat voivat olla täysin sokeita jollekin aromille, kunnes se opetetaan heille. Opittuaan riittävästi eri aromimolekyyleistä maistaja kykenee sitten tunnistamaan viinin tekotavan ja kehittymispotentiaalin muista ominaisuuksista puhumattakaan.
Ammattilaisia tällaiset mm. AWRIn (Australian Wine Research Institute) ja Cara Technologyn kehittämät tuotteet helpottavat yhteisen kielen löytämisessä, kun kansainvälisesti puhutaan samoilla termeillä. Sitten tietty täytyy nämä eri aromiyhdisteet vain tunnistaa ja osata yhdistää oikein.. Ehkä kuitenkin harrastamisen riemua on edelleen löytää pieniä punaisia marjoja tai runollisesti niitä omia kuivattuja mansikkaviipaleen tuoksuja ja yhdistää viini johonkin omaan makumuistin lokeroon.

Ei kommentteja: