Englantilaiset kuohuviinit

Maailmalla puhutaan, tai siis englantilaiset viinilehdet puhuvat maan menestyneistä kuohuviineistä. Kilpailuissa on tullut myös reippaasti palkintoja. Jotain siis tämän takana on. Helsingin Munskänkarna järjesti maistelun asian selvittämiseksi.

Historiankirjoista löytyy maininta vuodelta 1622 kuohuvasta viinistä: brisk and sparkling. Siis ennen kuplien keksijää Dom Perignonia. Kenen historiaan on oikein uskominen? 

Nyt kun ilmastonmuutos on lämmittänyt saaren ilmastoa, alkavat olosuhteet klassisten samppanjarypäleiden viljelylle olla mitä parhaimmat. Kun maaperäkin on paras mahdollinen, eli hyvin kalkkipitoinen, asioiden pitäisi olla kunnossa. 

Viljeltyjen lajikkeiden tilastoissa kärkipäätä pitävät Chardonnay ja Pinot Noir. Näiden jälkeen tulee vasta Bacchus, Seyval Blanc ja muut tuntemattomat suuruudet. Tuotantomäärät ovat häkellyttävän pieniä 11-35 hl/ha. Siis todella kaukana samppanjan sadoista. Tämä yhdessä omistautuneiden viinintekijöiden kanssa antaa syyn odottaa kiinnostavia viinejä.

Viinit maistettiin puolisokkona, joukossa oli yksi samppanja, josta ei kerrottu mikä se oli.

Kuuden viinin sarjassa kaksi nousi selvästi muiden yli. Näistä löytyi eleganssia, tasapainoa, vivahteikkuutta. Kysymys oli kumpi oli samppanja ja kumpi todella hyvä kuohuviini. Muut viinit olivat jokainen omalla tavallaan ”outoja”, mutta teknisesti kohdallaan. Vuoden Viinit-kilpailun kuohuviinisarjassa eteen tuli hurjempia luomuksia:)

MItä tapahtui kun viinit paljastettiin? Pieleen meni. Ei kumpikaan hehkuttamistani viineistä ollut samppanja. Molemmat olivat Nyetimberin kuohuviinejä. Siis erittäin hyviä viinejä!

Tässä maistetut viinit:

Chapel Down Vintage Reserve Brut NV

– 55% Reichensteiner, 30% Rivaner (Müller-Thurgau), 15% Pinot Noir

• Denbies Wine Estate Cubitt Reserve 2006

– 100% Pinot Noir

• Ridgeview Merret Bloomsbury Cuvée 2008

– 54% Chardonnay, 26% Pinot Noir, 20% Pinot Meunier

• Nyetimber Classic Cuvée 2006

– 55% Chardonnay, 23% Pinot Noir, 22% Pinot Meunier

• Nyetimber Blanc de Blancs 2001

– 100% Chardonnay

• Jacquesson Cuvée No 734

-Pinot Meunier (37 %), Chardonnay (36 %), Pinot Noir (27 %)

GAJA SAVOYSSA 16.11.

Voiko sateista marraskuuta paremmin viettää, kuin lounaalla Savoyssa Gajan viinien sekä niiden ihastuttavan lähettilään, Gaia Gajan seurassa. Ei voi.

Tämän varmasti yhden Piemonten kuuluisimman viinitalon isäntä Angelo Gaja, on nostattanut ristiriitaisiakin tunteita vuosien varrella, mutta viinit puhuvat puolestaan. Angelo, joka tarttui perheyrityksen johtoon vuonna 1961, vei talon viinit maailmalle, viisveisasi säännöistä ja teki sellaisia viinejä kun katsoi markkinoiden kaipaavan ja onnistui.

Tänä päivänä Gaja viljelee Piemontessa tarhoja, jotka jakautuvat Barbarescon, La Morran, Treison, Barolon sekä Serralunga d´Alban alueille. Nebbiolon ja Barberan lisäksi lajikkeisiin kuuluvat Cabernet Sauvignon, Merlot, Chardonnay sekä Sauvignon Blanc. Gajan aluevaltaukset ylettyvät Toscanaan saakka, josta upeat Promis, Magari ja Darmagi ovat kotoisin. Viinejä saa Alkon tilausvalikoimasta ja niitä tuo maahan Fine Brands Oy.

Savoyssa hemmoteltiin:

• Paistettua hummeria ja tryffelirisottoa – Gaia & Rey Chardonnay 2005 (Alko 105,90)
• Ragout hirven sisäfileestä ja sipulipyreetä – Barbaresco 2007
• Timjamivoissa paistettua vasikanfileetä ja mustajuurta – Costa Russi 2000
• Valikoima kypsytettyjä juustoja – Magari 2007 (2006 Alko 49,00)

Barbaresco toimi itse asiassa kypsää Costa Russia paremmin vasikan kanssa ja Costa Russi taas on helmi ihan sellaisenaan, eikä ollenkaan huono Magarin seurassa juustojen kanssa. Viininenän taivas!

Näitä viinejä joulupöytään, itselle, ystäville, minulle ;) !

Côte-Rôtie á la Guigal

Suomen ”suurin ja paras” viiniseura, Helsingin Munskänkarna, järjesti Guigalin Côte-Rôtie maistelun. Mukana olivat kaikki kolme kuuluisaa palstaa vuodelta 1996 ja 3 verrokkia. Nämä palstat ovat nauttineet vuodesta toiseen viiniguru Robert R. Parkerin suosioita. Kun pisteitä satelee vuodesta toiseen, niin hinnat kipuavat huipputasolle. Nuoren vuosikerran pullosta pitää varautua maksamaan 150 eurosta ylöspäin. Kypsien vuosikertojen hinnat ovatkin sitten jo useita satasia. Nyt maistettujen vuosikerran1996 kohdalla hinnat liikkuvat 140-260e per pullo. 

Tällä hetkellä Alkosta löytyy La Landonne 2002, 152,30€. 2004 vuosikerrasta löytyy koko sarja , hintaan 187,20€ per pullo.

Odotettavissa oli siis huipputasting, eikä pettymystä tullut. Viinit olivat oikein mukavasti nautittavassa kunnossa. Iän tuomia aromeja löytyi, samoin hedelmää , tasapainoa, pituutta. Huippuviinejä, niin lasissa kuin hintalapussa. 

Tässä maistetut viinit ja lyhyet kommentit:

Guigal, Hermitage 1998

Tuoksu: mausteita, punaista marjaa, eleganttia kepeyttä

Maku: punaista marjaa, puolukkaa, kireyttä.

Guigal, Chateau d’Ampuis, Côte Rôtie, 2000

Tuoksu: Mausteinen, savuinen, tervaa. Hedelmä tammen piilossa tammen aromien alla 

Maku: Tervainen, mausteinen, kiinteä.

Guigal, Côte Rôtie, La Landonne 1996

Tuoksu: Pippuria, mausteita, tummaa kirsikkaa.

Maku: Kiinteä, tummia marjoja, pippuria.

Guigal, Côte Rôtie, La Mouline 1996

Tuoksu: Savua, tervaa, kukkeutta hedelmässä.

Maku: Mausteita, punaista marjaa, hapokkuus esillä. Hieman edellistä kepeämpi ja marjaisempi.

Guigal, Côte Rôtie, La Turque 1996

Tuoksu: Tummaa kirsikkaa, pippuria, tervaa.

Maku: Kirsikkaa, kuivattu punaista marjaa, pippuria, mausteita.

Paul Jaboulet, La Chapelle 1998

Kohdalle osui huono pullo, siksi ei kommentteja.

Suomen Munskänkarnan 10-v. juhlat ja Lahtea

Muutama viikko sitten vietettiin Suomen Munskänkarnan 10-v. synttäreitä Lahdessa Sibeliustalon Casseli ravintolassa. Juhlaan saapui seitsemisenkymmentä ahkeraa viininharrastajaa eri puolilta Suomea. Koska Munskänkarnan ydinajatus on levittää viinitietoutta, ilta aloitettiin pienellä esitelmällä ruoan ja viinin yhdistämisestä. 

Puhujana toimi Mika Vanne Winesense Oy:stä. Aluksi Mika piti pienen, kepeän- ”poliittisen” katsauksen maamme alkoholipolitiikkaan. Etenkin siihen, kuinka valtion hallinnoimat yhtiöt suoltavat markkinoille halpoja väkeviä juomia ja juomasekoituksia. 

Useat näistä ovat hiukan huolestuttavasti suunnattu nuorille, joiden alkoholinkäytöstä ollaan ja syystäkin, huolissaan. 

Itse luento oli peruskuviota siitä, miten viini ja annos toimivat yhdessä. Ja miksi näin on. Ei uusia keksintöjä, mutta kivasti puhuttu, eikä kertaus ei koskaan ole pahitteeksi. Erona VRHE-messujen saman teeman esitykseen oli rasvan mukaan ottaminen kokonaisuuteen. Annoksen rasvaisuus Mikan mukaan rakentaa siltaa eri makujen, komponenttien ja viinin välille.

Juhlaillallisella oli joka lajille kaksi Mikan valitsemaa viiniä. Illallisella jokainen sai leikkiä ja kokeilla miten oma maku toimi. Loppujen lopuksi kysehän oli tässä omasta mieltymyksestä, kuten aina.

Alkumalja Mezikka, Hermannin viinitila, Ilomantsi!

Vuohenjuustotoast - Philipp Kuhn SB 2009 Pfalzista ja Bellingham Bernard Series Old Vine CB 2008 Etelä-Afrikasta

Ankarinnalle - Ruperpan 2006, Pieropanin IGT Venetosta ja ”Sophia” Gimblett Gravels Vineyard 2006, Craggy Range, Hawkes Bay, Uudesta-Seelannista Bordeaux-tyylinen viini

Suklaakakkua - Maury Vintage Charles Dupuy 2005, Mas Amiel ja BA Zweigelt Pinot Noir 2007, H&C Nittnaus. (Zweigelt-PN jäi täysin suklaakakun jalkoihin).

Sitten hypätään Lahteen. Mitä kaupungilta löytyi…

Taivaanranta

Teerenpelin tislaamo sijaitsee paikan kellarissa. Tästä huolimatta se on oikeastaan täysin suuntautunut ruokailuun, ei juomiseen. Lista on yllätyksetön, grilliorientoitunut.  Pikkunälkään kokeilimme sipulikeittoa ja halloumisalaattia. Molemmat olivat oikein nautittavia, mutta sipulikeitto suorastaan loistava. Paikan viinilista on yllättävän hyvä ja monipuolinen. Sieltä puuttuu ilahduttavasti perusbulkit. Kun palvelukin oli sujuvaa ja ammattitaitoista ei voi muuta, kuin suositella paikkaa!

Mutta...myöhemmin illalla liki tyhjään ravintolasaliin oli henkilökunnalle hyvin vastahakoista ottaa kymmenen hengen seuruetta muutamalle pullolle viiniä. Harvoin on näin vaikeaa.

Roux

”Sunnantaibuffa”. Periaatteessa vastustan buffaa, se ei vain ole minun juttuni. Tällä kertaa vastassa oli kuitenkin kerrassaan mainio esitys. Alkuun oli mustajuurikeittoa, sitten notkuva pöytä täynnä kylmiä kaloja ja lihoja. Lähiruokaidea näkyi valikoimassa erinomaisesti. Pääruoaksi oli kolme vaihtoehtoa, tarjoilijan mukaan hieman ”ronskeja” ja maalaismaisia. Valitsin Vesijärven kuhaa korvasienikastikkeessa. Maukasta, hienosti tehtyä. Jälkiruoaksi oli pöydässä kotimaisia juustoja sekä lakkakakkua. Onneksi junalle on pieni alamäki, niin kieriminen sujui hyvin:)

Ravintolan viinilista on houkutteleva, täytyy joku ilta tehdä retki ja syventyä sen herkkuihin. 

Beringer ”Cause&Effect”

Viinilehden Bouquet Club järjesti Viini, ruoka ja hyvä elämä messuilla luennon viinin ja ruoan yhdistämisestä. Tällä kertaa puhumassa oli Niclas Tuomela Ruotsin Beringeriltä

Maistettavana oli Beringerin Stone Cellars Zinfandel Rosé,  Stone Cellars Chardonnay,Clear Lake Zinfandel ja Stone Cellars Cabernet Sauvignon. Lautasella oli sitruunaa, melonia, perunalastuja ja Mustapekkaa höystettynä chilihillokkeella.

Mitä opimme? 

• Annoksen pääraaka-aineen ohella kastikeella on yhtä suuri vaikutus viinin valintaan. Eli ei se pihvi, vaan kastike huomioon viinivalinnan kohdalla. Kokonaisuuden balanssi ajaa pääraaka-aineen yli.
• Suola muuttaa perusviinin mehumaiseksi
• Kuiva valkoviini, varo annoksen makeutta, viinistä tulee olematon.
• Annoksen makeus kuivattaa jäännössokeria omaavaa viiniä.
• Suola tasapainottaa tanniinia.
• Tanniininen viini - annoksen umani ja hapokkuus korostaa tanniinien karheutta
• Chili ja muut tuliset annokset tykkäävät aavistuksen makeutta omaavasta roseesta.
• Sushi, soijaa ja tippa sitruunaa päälle, lasiin saksalaista Rieslingiä.
• Pippuripihvi, kokeile Blue Nun Riesling ( omalla vastuulla)
• Kokatessa maista tarjottavaa viiniä ja sovita kokonaisuus kohdalle lisäämällä vaikka hyppysellinen sokeria tai suolaa kastikkeeseen. Eli tarvitse viiniä toisenkin pullon, koska tasapainon hakemiseen kuluu se ensimmäinen:)

ESPANJA 28.10.2010

Kellarin maistelutila oli täynnä maistelijoita, laseja, juustoja ja mukavan rentoa tunnelmaa.

Illan aluksi Savoyn sommelier Antti Uusitalo kertoi sherryn kiehtovasta maailmasta. Hänen kanssa maistoimme Emilio M. Hidalgon Manzanilla ja Amontillado Medium Dry:n. Manzanillan sovitimme aperitiiviksi ja Manzanillan sienikeiton ja vahvojen liemien kumppaniksi.

Punaviineinä maistelimme neljä ”uuden tyylin” viiniä. Viineillä oli yhteisinä piirteinä rypäleiden tulo vanhoilta tarhoilta, ranskalaisentammen käyttö ja Parkerisoitunut runsas tyyli. Ne olivat tiiviitä, vivahteikkaita, suuria. Olisiko niitä sokkona vienyt Espanjaan? Itse en olisi, ne olivat kansainvälisiä huippuviinejä. Ajatuksella ja huolellisuudella tehtyjä, mutta ei kasvupaikan klassiselle tyylin mukaisia.

Olisiko kauden aikana syytä tutusta klassisempaan Espanjaan? Laita meille viestiä, jos kiinnostus heräsi!

Juustoina oli turkulaisen Vino Fino Finlandin loistavat Manchego DOP Gran Valle de Montecelo, Montenebro ja Rosmariinijuusto. Etenkin Montenebro ja Toron Numanthia olivat loistava pari!  Juustoja on saatavissa Hakaniemen kauppahallin Lentävästä Lehmästä ja Kauppatorin hallin Tuula Paalaselta. 

Nature- viinit 13.10. Vinoteekissa

Olivatko viinit erilaisia? Hmm..olivat. Parempia? Ehkä. Ainakin poikkesivat valtavirrasta. 

Sulfiitittomuus tai niiden niukka lisääminen ei maistunut viineissä. Se mikä maistui, oli puhdas, selkeä hedelmä. Rakenteeltaan ne eivät olleet ”moderneja”=raskaita, vaan reilusti keskitäyteläisiä.  Toimivuus ruoalle on ihan toista luokkaa kuin tarkasti tehdyissä viineissä. Samoin dokabiliteetti on kohdallaan, eli niitä on ilo juoda enemmänkin;)

Ajatus puhtaista raaka-aineista on yleisesti hyvänä pidetty. Miksei sama idea  kanna viineihin saakka? Onko kyse markkinoinnista? Isoilla kauppiailla ja viinimeijereillä on rahaa valtavia määriä mainontaan, pienillä riippumattomilla tuottajilla taas ei, eikä heillä taida olla siihen haluakaan, viinit myyvät muualla itse itseään.

Onneksi meillä on Jarno Malmberg ja Funky Wine Imports! Jarno omaa saman intohimon, kuin monet tuottajat, seisoo sanojensa takana ja innostuu asiasta. Hänet täytyy ”kokea”, eikä voi olla uskomatta hänen sanomaansa. Jarno antaa mielellään lisätietoja viineistään ja niiden huimista tuottajista.

Mikä Viini 2010, tapahtuman satoa

Wennerco esittäytyi seitsemännen kerran loisteliaissa puitteissa, ravintola Pörssissä. Tapahtuma oli valloittanut molemmat kerrokset, alhaalla oli painotus uudessa maailmassa ja ylhäällä vanhassa. 

Esillä olevat viinit painottuivat selvästi Alkon valikoimaan. Ammattilaisten osuudessa oli maistettavana hieman laajempi katsaus mukana olleiden talojen tuotantoon. Kuluttajat pääsivät maistamaan pääosin Alkon kautta saatavia tuotteita. Viinitaloilta oli kiitettävästi paikalla edustajia, tästä suuri plussa järjestäjälle. 

Henkilökohtainen parhaimmisto: 

Bollinger La Grande Année 2000

Bollinger La Grande Année Rosé 2002

Trimbach Riesling Cuvée Frédéric Emile

Trimbach Pinot Gris Réserve Personnelle

Prinz von Hessen Classic BIB!

Lamole di Lamole Chianti Classico

Lamole di Lamole Chianti Classico Riserva

Sassoregale Sangiovese, IGT Maremma

Viinibakkanaalit

Viini-TV:n hörhöjen Viinibakkanaalit tuli testattua keskiviikkona 18.8. ravintola Mange Sud´issa Tehtaankadulla ja tunnelma oli mainio. Ravintola oli täynnä ja fiilis katossa.

Tuli todistettua, että viinitastingissä voi olla hauskaa, mutta se, oliko tämä nyt ihan viinitasting, on eri juttu. Joka tapauksessa kelpo tapa nauttia viiniä porukassa ja sehän siinä on tärkeintä, hyvä seura.

Meneillään oli maaottelu Espanja vastaan Portugali, joista jälkimmäinen taisi voittaa molempina iltoina. Viinit olivat hyvin yksinkertaista perussettiä, joten paremman valintaa ei tehty vaikeaksi. Viinien rimmaamiseen ruokien kanssa emme keskittyneet, sillä turha nipotus ei kuulu tällaiseen iltaan.

Joka tapauksessa tarjonta oli tämä:

Manzanilla La Goya Sherry – Andalusian Gazpacho

Periquita White (P), Finca Antiguas Blanco (E) – Piri-piri-katkaravut & valkopapupyree

Jose de Sousa (P), LAN Crianza (E) – Galician häränfilee

Smith Woodhouse LBV 1999 Port – Suklaakirsikkakakku

Koko lysti maksoi 68€ ja alkuun nautittiin lasi cavaa. Hauska kokemus, suosittelen !

Artevino 23.8.2010

Tänään pääsimme maistamaan Artevinon mainioita viinejä, joista tulikin sitten keskityttyä enempi italialaisiin, vaikka muutakin herkkua oli tarjolla. 

Valkoviineistä Perusinin viinit miellyttivät (jälleen) eniten, Ribolla Giolla, Sauvignon Blanc sekä Pinot Grigio, kaikki hyvin aromikkaita ja runsaita viinejä. Ainakin Pinot Grigio löytyy Alkon tilausvalikoimasta (913007 21,70€). Verrokkina testasin itävaltalaista Sattlerhof Kranachberg 2007 Sauvignon Blanc´ia Südsteiermarkista, mutta ei pärjää näille täyteläisille ja laadukkaille italiaanoille. Löytyy myös Alkosta (508967 25,30€).

Kun Italiaan oli päästy, en sieltä suostunut tulemaan pois. Jatkoin Perusineilla, Dario Coos Refosco (948067 27,40€) kelpasi myös, samoin Bussolan ja Giacomo Conternon punaviinit. 

Barolo Castello di Falletto 2000 Verdunosta, Piemonten eleganteimmilta Barolo-seuduilta, häikäisi vanhan Barolon ystävän, kuten pitääkin. No pahaa tekee taas hinta, maksaa pitkälle toistasataa euroa. 

Alkon listoilta voisin listata suosikkeja kokeiltavaksi:

Amarone Classico Vigneto Alto 2000, Tommaso Bussola,  411727 118,80€  auts!

Barolo Cascina Francia 2003, Giacomo Conterno 467577 126,70€    “

Valpolicella Classico Superiore TB 2004, Tommaso Bussola   918457   39,90€

Thea Sangiovese di Romagna Superiore 2005, Tre Monti        914657   32,30€

Tarttuipa matkaan myös Artevinon Toscanasta maahantuomaa Il Silene-oliiviöljyä, Hyvää!

Yhden tarhan oliivipuista puristettua huippulaatuista öljyä Monte Amiatan rinteiltä. Puut lannoitetaan omien tallien ”tuotteilla” ja oliivit poimitaan käsin. Ne puristetaan välittömästi poiminnan jälkeen. Lajikkeena käytetään ainoastaan Olivastra Seggianese-puun oliiveja, jonka aikoinaan munkit ovat tuoneet alueelle. Tarha sijaitsee 1350 m korkeudella merenpinnasta, minkä ansiosta siellä pärjätään ilman hyönteismyrkkyjä.

Tätä herkkua saa Artevinolta 10€ per 100 ml.