Spis - uutta tuulta Helsingin ravintoloihin

Kaupungissa on taas uusi kuuma paikka, Spis. Pienen ravintolan takana hääräävät samat nuoret, innovatiiviset ja innokkaat kaverit jotka loivat Brasasta Suomen parhaan ”golf-ravintolan”.

Ateria alkoi porkkanamaalla. Porkkana, mallasta ja majoneesi. Ei voi olla hymyilemättä! 

Sama hyväntuulinen meno jatkui läpi aterian. Annokset olivat tasapainoisia, raaka-aineiden maut tunnistettavissa. Kohokohdaksi nousi tilliliha, en muista koska olisin saanut noin hyvää liha-annosta!

Ravintolan viinit ovat aika nature-menoa, paljon on Funky Wines’n tuotteita. Sehän ei tarkoita muuta kuin harmoniaa ja tasapainoa.

Kahvin kanssa suositeltiin kokeilemaan ahvenanmaalaista rommia. En ole mikään rommin ystävä, mutta olihan sitäkin kokeiltava, eikä se huonoa ollut.

Illasta jäi oikein hyvä maku suuhun, ehdottomasti uudestaan!

Koska paikka on pieni, ilta on jaettu kahteen kattaukseen. Satunnaista ohikulkijaa varten on jätetty pieni ”baarinpöytä” johon voi tulla lasilliselle, yhdelle annokselle tai useamalle ilman varausta. 

www.spis.fi

Copas y Tapas - uusi tuleminen

Traagisesti sulkeutunut Copas y Tapas aukesi uudestaan kulman takana entisestä paikastaan. Samalla ruokapuoli muuttui, henkilökunta laajeni. Jotain pysyi samana, Torres tuottaa viinilistan rungon.

Aikaisemmin keittiö perustui kylmiin tapaksiin ja juustoihin. Nyt mukana on ”hifi”- hiiligrilli, Josper. Tämä on tuonut mukanaan lämpimät annokset. Muuten sama hyvä meno jatkuu, tapaksia päivän raaka-aineesta, lämpimät annokset Josperin maustamina ja herkullinen valikoima juustoja.

Ensi visiiitillä viime viikolla lämpiminä annoksina oli ulkofilettä, kuhaa ja kasvispihviä. Valintamme oli kuha, se oli kerrassaan herkullista. Himottavan herkullinen vinaigrette siivitti grillatun kalan ja kasvisten makua. Juustovalikoima oli samalla tasolla, herkullinen!

Parasta paikassa on kuitenkin henki ja tunnelma. Sen luo loistava henkilökunta, etunenässä Jari ja Pascal. Tervetuloa takaisin, teitä kaivattiin!

ADIÓS, EL BULLI

Eräs huippugastronomian aikakausi päättyy, kun useasti maailman parhaaksi ravintolaksi valittu espanjalainen El Bulli sulkee huomenna ovensa. Neljänkymmenen ruokalajin illalliset on siis tältä osin syöty.

Ravintolan omistaja Ferran Adria on rikkonut rajoja ravintolassaan jo parinkymmenen vuoden ajan ja nyt on aika jättää tähtiravintoloitsijan vaativat tehtävät. Rakkaus gastronomiaan ei Adrialta kuitenkaan sammu. Barcelonan lähistöllä oleva ravintola aukeaa vuonna 2014 gastronomisen säätiön muodossa, joten työ jatkuu, mutta Adria pääsee omien sanojensa mukaan kuitenkin kiinni tavalliseen elämään. Viidesti maailman parhaaksi ravintolaksi valittua paikkaa ei nimittäin aivan stressittä pyöritetty. Vaikka ravintolaan sai odottaa pöytää kaksikin vuotta, ei raaka-aineiden ja huippuhenkilökunnan kustannusten jälkeen tulosta jäänyt, vaan tienesti piti hankkia sponsoreilta, kouluttamisesta sekä nimen antamisesta useiden ruoka-aineiden markkinointikäyttöön. 

Säätiön osalta aivan tarkkoja suunnitelmia ei vielä ole ja varsinkin rahoitus on vielä hakusessa.  Adria on valmis käyttämään henkilökunnan palkkaamiseen muista bisneksistään tulevia varoja ja vanhassa El Bullissa tullaan pitämään jonkin verran erikoisillallisia tulojen keräämistä varten. Huippugastronomiaa tullaan siis Espanjasta saamaan jatkossakin.

VIIKON KUPPILA - LONTOO – NOURA

Libanonilainen ravintolaketju, joita löytyy eri puolilta Lontoota, on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Palvelu on ystävällistä, ruoka hyvää ja viinihinnoittelukaan ei ole posketonta.

Päivällä voi tilata pelkkiä meze-settejä ja kello kuuden jälkeen erilaisia meze-menuita, vegemenuista lampaaseen ja kaikkea siltä väliltä, hinta alle 40 puntaa ja ruokaa on enemmän kuin jaksaa syödä. Alkuun tuodaan pöytä täyteen mezejä, sitten kanaa, lihaa, lammasta, vihanneksia, valkosipulitahnaa, tuorevihanneskori ja ties mitä. Jälkiruoaksi taas kannetaan valtava lajitelma libanonilaisia leivonnaisia ja kotijäätelöä sekä sorbetteja, palanpainikkeeksi minttuteetä tai kahvia. Huh! 

Myös hengästyttävän pitkä menu on tarjolla koko päivän.

Näissä mezeissä ei ole fuskattu ja lämmintä tuoretta leipää tehtaillaan pöytään taukoamatta. Suosittelen ! Kiva baari alkuistuskeluun ja arabimusiikin volyymi ei häiritse. Kaunis ravintola ja kerrassaan mainio paikka.

122 Jermyn Street, Piccadilly, London SW1Y 4UJ

Tel: 020 7839 2020 nouracentral@noura.co.uk, tai kaikki www.noura.co.uk

Viikon kuppila - Rivoletto

Rivoletto on niitä harvoja ”italialaisia” ravintoloita, missä homma on pysynyt kasassa vuosia. Sisustuskin on pysynyt viimeiset vuodet samana ja niin taitaa olla listakin.

Ruokalista on pitkä ja sieltä löytyy kaikkea: pitkä lista antipastia, pastoja, pizzaa, kalaa, sekä lihaa. Kaikkea on ja paljon. Hyvin harvoin päädyn muuhun kuin pizzaan. Pitäisi kai joskus rohkaista itsensä kokeilemaan jotain aivan muuta. Rivoleton pizzat kuitenkin ovat yksiä kaupungin parhaista. Ei liikaa kikkailua, hyviä raaka-aineita, eikä mitään liikaa ja sopivan rapea pohja. Ei siis yllätyksiä. Ehkä hyvä niin, sillä eteen tulee mitä odottaa. Varmuuden iloja. 

Tällä kertaa tuli otettua Grotta: salamia ja gorgonzolaa. Yllätykseksi ei raaka-aineista huolimatta liian suolaista, mutta melko raskasta kylläkin, mutta sitä voi salamipizzalta  odottaakin. Yleensä olen kyllä päätynyt Ortolanoon: parmankinkkua ja vuohenjuustoa. Vaihtelu virkistää, jos seuraavalla kerralla olisi niin rohkea ja ottaisi jotain muuta kuin pizzaa! 

Viinilista on ihan kelvollinen, ei suuria tunteita herättävä. 

Oikein mainio paikka, kun ei hae uusia järisyttäviä elämyksiä.

VIIKON KUPPILA – SILJA LINE Bistro Maxime

Ultraherttainen kosmopoliittikokki Sara La Fountain on tehnyt Siljan laivoille New York-henkisen menuun, josta löytyy vaihtoehtoja takuulla joka makuun ja ruokien jälkeen ei taatusti jää nälkä. Ruokalistalta löytyy seitsemän alkuruokaa, kymmenen pääruokaa aasialaisesta italialaiseen ja kuusi jälkiruokaa.

Sara kertoo haluavansa tuoda ruoissaan esiin parhaat palat New Yorkin ruokakulttuurista ja listalta löytyy kaikkea hampurilaisesta tonnikalaan. Ruokiin on valittu lisukkeita myös jenkkityyliin: juustomakaronia, muhennettuja papuja, ranskalaisia, sipulirenkaita, Caesar-salaattia ym. Huomiota on kiinnitetty myös esille laittoon, ruokalajit olivat kieltämättä näyttäviä, monipuolisia ja jopa hauskoja. Ei mitään huippugourmet-ruokaa, mutta ei sitä bistrosta haetakaan, vaan mutkatonta ja herkullista syötävää.

Testilounaalla maistettua:

Soho seafood salad (hummeria, jokirapua, katkarapua), täysi kymppi – raikas ja maukas kokonaisuus

Meat packing district steak with mac&cheese – (härän ulkofilee yrteillä ja Butchers-kastikkeella)

Side orders – mac&cheese, mashed potatoes with Parmesan, French fries, onion rings, spinach-green bean bacon salad

Desserts – Downtown lemon&passion fruit meringue pie, hyvää, jos tykkää makeasta. sokeria riitti

                  Gramercy Park three layer chocolate cheesecake – ihan huippu icewinen seuralainen

                  Rockefeller fruits&Champagne –no tämähän on aina hyvää;)

Lokakuussa alkanut suunnittelu on ollut kaiken työn arvoista. Hinnat ovat kohtuulliset ja laivan viinilista on tunnetusti mainio. Sara vierailee laivoilla kerran pari, mutta muuten mimmiä viedään pitkin maailmaa, suunnitelmia on sen verran, ettei ole huolta vapaa-ajanvietosta.

Tallinna

TALLINNA : UUTTA JA VANHAA

Pieni etelänloma, siis vanhaan kunnon Tallinnaan. Saako siellä muuta kuin rasvasta poro-ruokaa? Vanhan kaupungin näkyvimmältä paikalta löytyy Olde Hansa. Sitä ei voi olla huomaamatta, mutta kannattaako siellä käydä? 

Siis rohkeasti sisälle, aikasiirtymä keski-ajalle alkakoon. Ensimmäinen asia, mikä iskee vastaan, on pimeys. Menee hetki, ennen kuin silmäni tottuvat kynttelikköjen valoon. Salissa ei ole juuri ollenkaan sähkövaloja, tämä lisää kivasti tunnelmaa. Seuraava hauska vastaantuleva asia on tarjoilijat, jotka ovat pukeutuneet vanhanajan vaatteisiin. Lisää pisteitä annan teeman autenttisuuden tavoittelusta. 

Menu jatkaa samalla linjalla keskiaikaisella kuin itse talo. On kokemus lukea vanhahtavilla kirjaimilla ”käsin” kirjoitettua listaa. Annoksien nimet jatkavat linjassa kaiken muun kanssa. Listalta löytyy mm anteliaan ahdin maisteluvati ja Ranskan hovin linnunmaksaherkku. Tuulahduksia kaukomailtakin löytyy, Andalucian lohta ja Himalajan lammaspaistosta.

Alkuun tilasin Ahdin maisteluvadin ja metsästysseurueen makoisat jänispaistit. Maisteluvadilla oli reilu pala maalaisleipää, mätiä, paistettua lohta, marinoitu muikku, kylmäsavulohta ja viiriäisen muna. Siis sekalainen setti erilaisia aineksia. Jäniksenpaisti jatkoi samalla linjalla, ”kokonainen takajalka”, ohraa, lanttukuutioita sekä sienikastiketta. Aluksi hämärässä meni hieman arvailuksi mitä kaikkea lautasella oli. Tämä on kai  osa hupia. 

Palvelu oli ystävällistä ja hauskan vanhahtavaa. Teemaa on siis mietitty kokonaisuutena. Asiakaskunta oli hyvin turistipainotteista, muutama paikallinen seurue oli kuitenkin joukossa. Kokemuksena suositeltava, ruoallisesti ei niinkään vaikutusta tekevä. 

Sitten jotain aivan uutta, Neh. 

Ravintola sijaitsee keskustan ja sataman puolivälissä vanhassa tiilitalossa. Ympäriltä löytyy huoltamo ja viinakauppa. Ulkoapäin ei heti arvaisi talossa olevan yksi kuumimpia uusia ravintoloita. Paikan takaa löytyvät Padasten kartanon keittiöpäälliköt. Neh on nyt ensimmäistä talvea auki ja tavoitteena heillä on pitää paikka auki talvella ravintolana sekä kesällä kahvilana. Tämä järjestely johtuu siitä, että Padasten sesonki on selvästi kesäkausi. Herrat siis viettävät kesän saaressa.

Sisältä paikka on vastakohta ulkokuorelle, raikas, vaalea ja tyylikäs. Vanha talo tosin hieman tuntuu, liki metrisistä tiiliseinistä tuulee läpi. 

Lista on moderni  ja paikallisia aineita korostava. Ehkäpä hieman yllätyksetön. Olimme liikkeellä lounasaikaan ja  niinpä otimme lounaspaketin, johon kuului 3 ruokaa 20€. Alkuun tuli tartarpihvi ja salaattia. Liha oli nähnyt hetken kuumaa pannua. Salaatti oli tuoretta ja nautittavaa. Leipä oli itse tehtyä, luomua ja toki niin trendikkäästi speltistä tehtyä. Pääruoaksi oli kokonainen taimen lämpimän salaatin kera. Kokonainen kala, virkistävää.

Jälkiruoaksi otimme talon version tarte-tatinista sekä timjamijäätelöä. Molemmat annokset olivat nautinnollisia, jäätelö herätti selkeällä timjamin maulla huvitusta ja oli oikein tasapainoinen.

Viinilista oli hieman vaatimaton, mutta toimiva. Tarjoilija osasi sen oikein mistä iso piste.  Muutenkin palvelu oli oikein hyvää, ystävällistä ja osaavaa. 

Kaksintaistelussa vanha vs moderni, moderni vei voiton! Mutta ei kovin selvällä marginaalilla. Olde Hansan pitkälle viety teeman mukainen toiminta ja tunnelma saavat myös ison plussan.  JK

http://www.oldehansa.ee/

http://www.neh.ee/

Klaus K

Menu

Klaus K Rosé Pinot Noir

Leppäsavustettuja tiikerirapuja ja tyrnichutney

Lime-inkiväärimarinoituja silakoita ja seesamriisiä

Kiiskitempuraa ja thaisalaattia

Wieninger Vienna Hills 2010

Riimirautua ja Tom Kha Thale-lientä

Loimer Riesling Terassen 2008

Miso-glaseerattua hanhea, grillattua kampasimpukkaa, bataattia, satay-kastiketta

Wieninger Pinot Noir Select 2007

Litsiluumubavaroise, vadelmasorbettia ja sitruunaruoholla maustettua piimäkakkua

Wieninger Cuvée Katharina 2008

Menu ja viinitasting 55 euroa

Hauskan illan päätteeksi itävaltalaiset yllättivät hotellin johtajan Marc Skvorc´in täysin nimittämällä hänet Itävallan viinien Suomen lähettilääksi. Tämä tuli kiitokseksi rohkeasta teosta panostaa niin paljon viinilistoillaan Itävaltaan, kuin Skvorc tekee. 

Ahjon ja Ilmattaren lisäksi Skvorc´in johdossa toimivat ravintola Toscanini sekä Rake-sali.

www.klauskhotel.com

Postres

Odotukset korkealla, makunystyrät valmiina nauttimaan, lounasvaraus tehty!

Alkuun vuohenjuustoa ja paahdettuja juureksia. Juusto oli pehmeänä kreeminä, juureksina raita-, kelta- ja punajuurta. Kevyttä ja herkullista. Loistava alku.

Pääannoksena kallioanturaa ja persiljakastiketta. Kala oli perunamuusipedillä, ympärillä sakeaa vihreää kastiketta. Kala oli maukasta, mitä nyt muutama pikkuruoto oli jäänyt keittiöltä huomaamatta. Kastike oli hyvää. Peruna mautonta ja raskasta. Kokonaisuus ei toiminut oikein kunnolla. 

Jälkiruokana pannacotta ja vadelmasorbetti. Tässä kohtaa päästiin taas asiaan ja odotettuun herkullisuuteen.

Palvelu oli oikeastaan täydellistä. Pääannoksen murinasta huolimatta vastinetta euroille saa: 3 lajia 29 euroa.

Nakki-tehtaanmyymälä

Pikkuinen nakkipaikka sijaitsee Eerikinkadulla, Coronaa vastapäätä. Ulkosivua koristaa A-Herkku-markiisi, joka lienee jäänne jostain liikehuoneiston historiasta. Sama retrofiilis jatkuu sisällä, oransseja muovituoleja ja yksinkertainen ruokalista seinällä.

Lounaaksi oli tarjolla erilaisia keittoja bataattisoseesta ja tomaatista. Näiden lisäksi listalta löytyivät paikan klassikot, lihapiirakat ja leivät. Kasvissyöjät on huomioitu ihailtavan hyvin, liki kaikkea paitsi lihapiirakkaa löytyy vegeversiona. Tunnelma on viipyilevän rento ja ystävällinen. 

Tomaattikeitto oli maukas, ronskilla kädellä tehty. Keitossa oli porkkanaa isoina paloina, samoin krutonkeja. Reilua ja maukasta. Lihapiirakka oli juuri sitä mitä pitää, isona plussana se ”koottiin” tilauksen jälkeen, eikä otettu vaan pussista pöytään.. 

Mutta eihän kukaan tällästä paikkaa perusta, eihän? Paikan takaa löytyy Meri-Tuuli Lindström, tuttu tv:stä. Ruokaihmisille Köyhät ritarit-ohjelmasta ja muille MoonTv:stä, sekä YLE:n TOP40-juontajana.  JK

VIIKON KUPPILA – CHEF & SOMMELIER

Eiran Huvilakadulla sijaitsevasta Sasu Laukkosen ja Johan Borgarin luotsaamasta Chef&Sommelier-ravintolasta on vaikea vetää paremmaksi. Illallispöytää tuli metsästettyä jonkin aikaa ja kyllä kannatti! Pöytävaraus pieneen 20-paikkaiseen ravintolaan pitää tehdä hyvissä ajoin.

Ravintola täyttyi nopeasti avaamisajan kello kuuden jälkeen, mutta positiivista oli todeta, että vaikka paikka on pieni, ei naapuripöytien puheensorina haittaa illanviettoa. Vastaanotto on kodikas ja tunnelma todella mukava, sillä sekä chef Sasu Laukkonen, että sommelier Johan Borgar osaavat pitävät vieraistaan huolta. Yhteistä ymmärrystä sekä ruoan että juoman suhteen haetaan mutkattomasti.

Menuvaihtoehdot kelpaavat joka makuun, liha-, kala- ja kasvisvaihtoehtoja löytyy ja ruokalajeja saa sekoitella mielensä mukaan. Eikä jää nälkä, vaikkei seitsemää ruokalajia ottaisikaan. Testasimme sekä liha- että kalamenun ja molemmista pitää antaa täysi kymppi. Sasun kertoillessa ruokien valmistuksesta tulee ihmeteltyä, että asuuko tämä heppu täällä, sen verran monivaiheisia ovat ruokien valmistustavat. Se myös näkyy ja maistuu.

Ruoassa on puhtaat maut esillä ja söin jopa särkeä, vaikka yleensä siinä ei mielestäni ole mitään järkeä;). Graavattuna sekä nopsasti haudutettuna. Menut puhuvat puolestaan ja Sasu kertoo loput, ei näistä yksinkertaisesti voi kirjoittaa kummia, sillä muuten raportista tulisi kirjan mittainen. Viehättävää, kuinka keittiössä voi olla kekseliäs, mutta tämä täytyy vain itse kokea, en voi muuta sanoa. Leivät leivotaan itse ja kaikkea hauskaa illan aikana sattuu nenän eteen, kuten mustikkasorbetti, joka oli maustettu mustaviinimarjalla. Grillatuista purjonlehdistä tehty ”grillimauste” ja moninaiset pellepeloton-ideat olivat lumoavia. 

Viinilista huimaa päätä paikan kokoon nähden ja on uskomatonta, mutta totta, Johanin käsin kirjoittama. Wau! Jos kaikki ehdotukset eivät osuneet kohdalleen, vaihto tapahtui vaivattomasti, eikä meille sattunut kuin yksi hullunkurinen viini. Listalta löytyy kymmeniä vaihtoehtoja, joten ongelmia ei synny. 

Nämä tyypit ovat sympaattisia ja taitavia, kokeilkaa itse!

Menut ovat tässä ja lisää tietoja www.chefetsommelier.fi :

3 rkl 42€       4 rkl 49€       5 rkl 56€      7 rkl 65€ (Menu Chef)

Särkeä ja juureksia - Munakoisoa ja sipulia - Porsasta ja papuja - Suklaata ja teetä	Ricottaa ja pinaattia - Gnoccheja ja artisokkaa - Rautua ja kukkakaalia - Puolukkaa ja omenaa

AURINKORAKKIKON SUOSIKKIKUPPILOITA

Marbella –  Da Bruno – sul mare

Italialaista meininkiä paseon suosituimmassa ja suurimmassa ravintolassa. Aurinkoinen terassi ja ruokaa joka makuun, pastaa, pizzaa, antipastoja sekä herkullista muuta italoruokaa. Ihannepaikka ohikulkijoiden tarkasteluun tai tyylikkääseen sisätiloissa hengailuun.

Da Bruno, Edificio Skoll, Paseo Maritimo, Marbella

Casa Colon – Fuengirola – pääpostin aukiolla

Parisen vuotta sitten avattu tyylikäs tapas- ja viinibaari, jossa annokset eivät pettäneet. Riedelin lasit ;) Oiva paikka tapasteluun, iso terassi, jossa tarkenee talvellakin ja sisällä voi seurata vaikkapa jalkapalloa.. Hyvä viinivalikoima laseittain.

Casa Colon, C/Troncon N:o 2, Fuengirola

Pizzeria Primavera –  Fuengirola

Tämä pizzeria ei petä koskaan, kuten monet muut turistikuppilat rantakadun varrella. Kaikki testanneena vuosien varrella Paganinin kanssa nämä ovat kaupungin ainoat oikeat. Myös muista italian herkkuja.

Pizzeria Primavera, Paseo Maritimo tel. 952 476875 , Fuengirola

El Tapeo Andaluz - Fuengirola

Äskettäin avattu perinteisen näköinen tapas- ja viinibaari tynnyripöytineen. Hyvä valikoima ja maut kohdallaan. Viinit melko perussettiä. Ystävällinen palvelu ja kiva musiikki, hyvä fiilis.

El Tapeo Andaluz, Paseo Maritimo, Fuengirola

Patrick Bausier – Fuengirola – Malaga - Mijas

Ranskalainen huippumeininki, loistavaa ruokaa, kaunis ravintola ja hienovarainen palvelu. Mikä parasta, hinnat eivät ole katossa tässä Paul Bocusen tyyliä seuraavassa ravintolassa. Moderni keittiö ja hyvä viinilista. Ravintoloita perustettu moneen kaupunkiin, pöytävaraus kannattaa tehdä.

Patrcik Bausier – de la Luna 1(Hotel Yaramar), tel.952 585120, Fuengirola

Metro – Pizza & Pasta Puerto Marina - Benalmadena

Uusi italialainen ravintola kävelykadun puolivälissä. Lisää hyviä paikkoja kuten La Parolaccia sataman kakkoskerroksessa, jossa löytyy ravintoloita takuulla joka makuun. Hienoilla maisemilla varustettu. Erittäin ystävällinen palvelu!

Metro, Puerto Marina, tel. 952 446460 Benalmadena

Charolais – Bodega Restaurante – Fuengirola

Ikiaikainen suosikkini, kaupungin lempipaikka! Parhaat viinit, valtava lista ja laseittainkin saa vaikka mitä. Ruoka on tyypillistä espanjalaista ja keskittynyt liharuokiin. Ei ihan halpa, mutta joka euron väärti. Ystävällinen palvelu ja viihtyisä, perinteinen ravintola, jonka naapuriin on avattu saman omistajan ultramoderni espanjalaisravintola samalla ruokalistalla.

Charolais, www.bodegacharolais.com, C\Larga 14-16, Fuengirola

Matahambre – Fuengirola, Malaga, Cordoba, Torremolinos jne.

Loistava ravintolaketju, pikkuannoksien lista on valtava ja takuulla löytyy jotain joka makuun. Mikä parasta, ravintolassa saa kymmeniä viinejä laseittain, 2-4 euron hintaan ja lista kattaa hyvin kaikki maan alueet. Ruoka on todella hyvää ja paikassa on nasta fiilis.

Taberna Matahambre, Pza. San Rafael, Esq. Cañuelo, tel. 951 262419, Fuengirola

Restaurante Acqua – Puerto Deportivo, Fuengirola

Uusi, tyylikäs ravintola modernilla listalla ja suppealla, mutta hyvällä viinilistalla varustettuna. Palvelevat äijänköriläät olivat vähän pasé, mutta ruoka oli loistavaa ja ravintola on kaunis sekä suosittu, joten pöytä kannattaa varata.

Restaurante Acqua, Puerto Deportivo, Club Nautico, tel. 952 587184, Fuengirola

Farang

Kaupungin ainoa aasialaista makutykitystä tarjoava huippupaikka, verrokit pitää hakea maan rajojen ulkopuolelta. Onko tuo suosion salaisuutena vai onko ruoka todella loistavaa?

Lounaalla paikka oli liki täynnä, ex-tempore ruokailija voi voi joutua pettymään, pöytää ei saa. Herkuttelu vaatii suunnittelua. 

Lounasmenu koostuu perusosioista,mistä voi valita 2 tai 3 annosta ja sitten on pitempi maistelumenu. Molemmat olivat houkuttelevia. Valinta päätyi ravintolassa alkavan yksityistilaisuuden takia ”lyhyeen” lounaaseen. Alkuun paistettua härkää ja  pääruokana lohta. Molempien maut olivat kohdallaan. Chilistä potkua löytyi, mutta ei se dominoinut makujen kirjoa. 

Oli paikalla kilpailijaa tai ei, niin loistavia makuja sieltä saa. Se mikä paikassa on negatiivista, pääsalin akustiikka, kaikuu aivan hurjasti. Vähänkään isommalla porukalla keskustelu ei onnistu.

HEL YES!

Ensiksi London Design Week ja nyt Helsingin Kalasatama. Antto Melasniemi, Klaus Haapaniemi ja Mia Wallenius ovat kaupungin kuumimman pop-upin takana. Keikka Hesassa kestää vain pari viikkoa ja on valitettavasti loppumassa 5.2. Lehdet ja media Lontoossa ja täällä kotimaassa ovat olleet innoissaan tapahtumasta. Huomion laajuudessa tämä projekti on yksi suurimpia, mitä suomalainen ravintola on koskaan saanut. Lontoossa kokkeina mainittiin Antto Melasniemi, Heikki Purhonen ja Sami Tallberg.  Kalasataman kohdalla esille on noussut ainoastaan Melasniemi. Juomista täällä vastaa Vindirekt, siis hyvää silläkin saralla oli odotettavissa.

Ensimmäisen viikon asiakkailta olen kuullut pääsääntöisesti hehkutusta vierailusta, ainoat soraäänet tulivat ihan alkupäivien vieraalta, tahti oli ollut kovin rauhallinen. 

Miten odotukset ja mielikuvat täyttyivät?

Meidät oli sijoitettu 8 hengen pitkään pöytään, juttu luisti muiden kanssa illan edetessä mukavasti. Tunnelma oli rento ja mukava. 

Meidän iltanamme ( 2.2.) alkuun oli sellerikeitto muikunmädillä. Keitto oli voimakkaan sellerinen, mutta ei liian. Mäti jäi sellerin alle, ei maistunut, mutta oli mukavana rakenteena mukana. Sen kanssa meni mukavasti Gobelsburgin Stensetz Gruner Veltliner. 

Pääruoaksi kasvissyöjälle oli sienilasagne ja lihallisille lampaanpotkaa, paahdettuja juureksia ja janssoninkiusausta. Lasagne ei oikein näyttänyt lasagnelta, mutta maistui oikein hyvälle. Liha oli lusikoitavan mureaa, eikä yhtään kuivaa. Juurekset sitä, mitä pitääkin. Itse en pidä janssonista, mutta tämä oli parasta mitä eteen on koskaan tullut. Näitä siivitti Matteo Correggian Barbera d’Alba.

Jälkkäriksi oli mustikkamuffinssi vaniljakastikkeella. Kelvollinen , mutta ei yltänyt alku- ja pääruoan tasolle. Viiniksi suositeltu Maculanin Dindarello ei toiminut ollenkaan annoksen kanssa.

Designpuolelta hauskinta oli Ateljee Finnen sommelier Daniel Pelatin Aikuisten lelukauppa- t-paita. Tosin illan puolivälissä hänet ”pakotettiin” pukeutumaan tarjoilijoiden designasuun.

Aivan illan lopulla jostain saliin pääsi voimakas liuottimen tuoksu. Ilmeisesti naapurissa päätettiin alkaa tekemään ruokailun loputtua oikeita töitä:) 

Hauska tapahtuma. Toivottavasti poikii lisää samanlaisia juttua!

EL KARIM

Vuodesta 1993 Käpylässä, Koskelantien varrella, toiminut paikallisravintoa oikealla egyptiläisellä vireellä. Tunnelma alkaa ikkunoista, siis niiden faarao kuvista. Tosin ikkunan vanha tyhjä akvaario hieman laskee sitä. Itse ravintola on pieni, 20 paikkaa. Kesäisin muutama pöytä löytyy kadulta, vilkkaa tien varrelta.

Paikan lista on häkellyttävän pitkä, pitsaa, leikkeleitä, pastoja, salaatteja ja tietysti laaja valikoima egyptiläisiä herkkuja. Pituudeltaan se on suorastaan hengästyttävä. Samalla virkistävää vaihtelua ”korttelipitserioille”. 

Testikerrallamme, arki iltana, olimme paikan ainoat asiakkaat. Henkilökuntaakin oli paikalla vähän, yksi, omistaja. Koe annoksiksi valitsimme moussakan ja shish kebabin. Annosten saapuminen pöytään vei häkellyttävän kauan. Siinä jäi valitettavasti aikaa katsella ympärille vähän liiankin tarkasti. Tuli huomattua, että pinnat kaipaisivat kovasti uutta kerroista maalia. Koska paikka on pieni ja ilmastointi ei taida kunnolla toimia, keittiöstä tuli voimakas käry pöytiin. Tämä selittää pinttyneen lian vaikutelman kaikkialla. Tuoreelle maalille uuden ilmastoinnin kera olisi kysyntää.

Mitä sitten lautasella eteen tuli. Moussaka oli puhtaasti kasviruoka, aromaattinen, kastike herkullinen. Millainen moussakan pitäisi olla? Onko egyptiläisellä ja kreikkalaisella eroa? Joka maalla lienee oma versio. Siis maukasta, mutta ulkonäkö ei niin houkutteleva.  Shish kebab, grillattua lammasta, salaattia, jogurttikastiketta. Liha oli hieman sitkeää, paloissa reilusti rasvaa ja kalvoja, ei siis file hienostelua. Kastike jälleen herkullista. Parasta koko ateriassa oli uunituore leipä. 

Paikka eroaa kovasti valtaosasta etnisiä ravintoloita, kaikki tehdään itse. Tästä isot pisteet. Samoin palvelu oli kohdallaan. Omistaja oli oikeasti kiinnostunut, mitä pidimme annoksista.       Kun annoimme lihasta palautetta, hänen vastaus oli, että grillilihassa pitää olla pureskeltava rakenne. 

Paikan falafel on parasta mitä vastaan on tullut.  Vierailua voi suositella, jos hakee konstailematonta ympäristöä ja tunnelmaa. Tuskin egyptin turistipaikoissa saa mitään tätä parempaa. Tosin vähään aikaa kukaan ei taida uskaltaa lähteä tekemään vertailua, suunta siis Koskelantielle:)

SATKAR

Kampissa Tennispalatsin vieressä sijaitsee Helsingin suurin nepalilainen ravintola. Sijainti paikalla on mitä parhain/helpoin, mutta houkuttaako se tinkimään laadusta?

Sunnuntai iltapäivänä paikka oli puolillaan, eli porukka tuntuu löytävän paikan. Vastaanotto    oli ystävällinen ja nopea. Tarjoilijoita paikassa tuntui olevan riittävästi. Se sai palvelun tuntumaan hieman hajanaiselta, kun yhden aterian aikana 4 ehti palvelemaan. 

Lista noudattelee samaa linjaa kuin muillakin vastaavilla paikoilla. Kanaa, lammasta eritavoilla kypsennettynä ja eri kastikkeilla höystettynä. Kasvisruokia oli aavistuksen suppeampi valikoima kuin olisin odottanut. Joka tapauksessa valinnan varaa oli enemmän kuin ”rossossa”.

Alkuun otin Alu Chopin, paistettu perunapihvi, jonka kanssa tuli tomaatti-chilikastiketta ja jogurttikastiketta salaatilla höystettynä. Annos oli konstailematon. Itse perunapihvi oli rasvassa paistettua perunamuusia, valitettavasti kovin tummaksi kärähtänyttä. Koon puolesta se riittäisi hyvin kahdelle. Pääannokseksi valinta kohdistui Bhendako Sekuwaan, marinoitua lampaanfilettä jogurtti- ja mausteisella kastikkeella. Lisukkeena riisiä ja maukasta Naan-leipää. Maukasta. Runsasta.

Ystävällinen palvelu, maukas ruoka, hinnat kohdallaan, keskellä kaupunkia = pitää muistaa käydä uudestaan tai onhan niitä vaihtoehtoja.

Ongelmani monien ”etnisten” paikkojen kanssa on laatu. En tiedä miltä niiden pitäisi maistua. Välillä tuntuu, että monissa paikoissa kaikissa annoksissa on sama kastike, vaikka nimi olisi eri. Pitäisi kai perehtyä genreen paremmin:)

CARELIA

Oopperataloa vastapäätä sijaitsevaan vanhaan apteekkiin rakennetusta ravintola Careliasta on tullut viime vuosina huippusuosittu ja jopa maanantai-iltaisin on paikka viimeistä pöytää myöten täynnä. Tästäpä syystä söimmekin ravintolan viinikellarissa, vaikka myönnettäköön, että olimme siellä alunperin maistamassa viinejä..

Carelia on remontoitu ja uusiutunut viime vuosien aikana ja tällä hetkellä keittiötä johtaa Sami Tallberg. Ravintolassa syödään lähiruokaa, konstailematonta ja ehkä jopa liiankin krouvilla meiningillä. Pääruoka-annoksia ei turhaan ole rakenneltu, perunat (talon omat rasvaiset, mutta herkulliset) ovat omassa kulhossaan ja pieni vihersalaatti omassaan. Tällä kertaa, kun päädyimme lähes koko seurue hevosen ulkofileeseen, lautasella pötkötti ronski lihamöhkäle, jonka päälle oli huitaistu hieman bearnaisekastiketta. Liha oli hieman liian kypsää, mutta suolan ja pippurin kanssa uudelleen maustettuna, hyvää. Entrecôte sai myös ihan kelvon arvosanan.

Ruokalista on supistunut viime käynnistä ja mm. kaipaamamme kampasimpukat oli listalta poistettu. Ruoan taso on viime aikoina säännöllisesti vierailtuna vaihdellut liiankin kanssa. Toisinaan se on loistavaa, mutta esimerkiksi viime kerralla syömämme yrttiset sinisimpukat eivät olleet tartuttaneet itseensä mitään makua. 

Palvelu Careliassa pelaa loistavasti ja tunnelma on mukavan leppoisa. Viinilista, sekä varsinkin viinien hinnoittelu, on yksi Helsingin parhaista. Ravintolan grappavalikoima saa myös pisteitä.

Carelia on uudistamassa kellaritilojaan, joista tulee lähitulevaisuudessa löytymään noin 60 hengelle sopiva tila, jossa ei ole anniskeluoikeuksia, eli siellä saa nauttia myös omia juomiaan. Loistava paikka esimerkiksi suuremmille viininmaisteluille, joiden jälkeen voikin siirtyä yläkertaan ruokailemaan. Tilaan tulee myös vuokrattavia viinikaappeja, noin 400 pulloa vetävä kaappi maksaa kuutisenkymppiä kuukaudessa. Kaapin vuokraajille on rakenteilla oma pieni maistelutila.

Lisätietoja löydät ravintolan sivuilta:

www.carelia.info

LASIPALATSI

Lasipalatsi on kuin se olisi aina ollut siinä keskellä Helsinkiä. Sali on sopivasti funkkikseen kallellaan. Pöydistä löytyy valkoiset liinat ja palvelu on sopivan muodollista, mutta ei liian tärkeilevää.  Menu on talon perinteitä kunnioittava, olematta kuitenkaan tylsä. Sesongit näkyvät teemoina: parsaa, poroa, blinejä jne. Viinilista on hieman korkeilla kertoimilla varustettu, mutta muuten se on hyvin rakennettu.

Parhaillaan on Lasipalatsissa menossa perinteiset bliniviikot. Blinejä ja niiden lisukkeita löytyy joka lähtöön, perinteisiä ja vähän kokeilevampia. Blinilistan huippuna kolme tai kuusi lisäkettä ja niin paljon blinejä kuin haluaa tai jaksaa syödä. 

Kuuden lisukkeen lautaselta löytyy sienisalaattia, punajuurisalaattia, sillikaviaaria, klassiset siianmätiä+sipulia+smetanaa, suolakurkkua smetanalla+hunajalla, graavilohitartar ja jokirapuskagen. Siis ei yllätyksiä, eikä suuria suorituksia keittiöltä kaupungin parhaiden blinien lisäksi. Joustavuutta ei valitettavasti lisukkeiden kanssa löydy, jos vaikkapa haluaa jättää ravut pois ja tilalle vaikkapa lisää sieniä. Tämäkin sopii tilan perinteisiin, mutta ei ole oikein tätä päivää. 

Kokonaisuutena bliniorgioista jäi hyvä mieli, mutta kerran vuodessa on riittävästi!

KUU

Klassinen kortteliravintola Kuu ansaitsee täyden kympin Champagne-menustaan, jota tarjoillaan ravintolassa helmikuun loppuun saakka. Tämä kannattaa käydä kokeilemassa!

Keittiöpäällikkö Lukas Hemnell on laittanut parastaan ja rakentanut sesongin raaka-aineisiin perustuvan samppanjamenun suomalaiseen tyyliin, blinejä unohtamatta. Juomat on valittu talon oman viinitukun, Carelia Winesin valikoimista ja pettymyksiä ei todellakaan tullut. 

Carelia Wines on ravintola Careliasta tutun Tuomo Laitisen nykyinen työmaa ja firma tuo viinejä myös muuhun, kuin omien ravintoloiden myyntiin. Menun samppanjat olivat pienehköiltä viljelijätuottajilta, joiden rypäleet tulevat omilta tarhoilta. Tuomo on vastannut myös ravintolan Kuun suosituista viini-illoista, mutta nyt peräsimeen on tarttunut Carelian sommelier, Kai Autio. Kai on tehnyt uraa myös Chez Dominiquessa ja Postresissa. Nämä viini-illat eivät paljon mainostusta kaipaa, tupa on yleensä täynnä ja tulevia tilaisuuksia voi seurata Kuun kotisivuilta.

Pitkälti oman maahantuonnin ja kohtuullisen viinihinnoittelun ansiosta tämä Töölön kaksikko Carelia ja Kuu ovat Helsingin ravintolamaailman kestosuosikkeja. Loistavien ruokien kanssa voi tilata upeita viinejä ilman, että laskun tullessa hirvittää. Kuu ja Carelia panostavat kotimaisiin, puhtaisiin ja raikkaisiin raaka-aineisiin, klassikoita ainoastaan hieman modernisoiden.

Ja se menu, josta ei taatusti jää nälkä:

Menu Champagne 

Creme Ninon ja tryffelivaahtoa

Champagne J. Vessel Brut Reserve

Blini ja muikunmätiä

Champagne Vilmart Grand Cellier d' Or Brut 1er Cru

Sitruunavoissa haudutettua kuhaa ja vaniljalla maustettua kukkakaalipyreetä

Champagne Vilmart Grande Reserve

Persikkasorbettia ja shampanjaa

Champagne Jean Vesselle Cuvée Friandise Rosé Demi-Sec

Koko lysti maksaa 52€ ja juomat 34€. Samppanjaa saa lisää ilman harmaita hiuksia, mm. talon samppanja Jean Vesselle Brut Réserve maksaa 51€ pullolta ja 8,30€ laseittain.

Ravintolan henkilökunta on asiansa osaavaa ja tunnelma Kuussa on ollut aina mukavan rento, ainoan miinuksen koko paikalle nirppanokka antaa kukkatapettien ja modernin taiteen yhdistämisestä;), mikä ei ole paljon se.

Ravintola Kuu

Töölönkatu 27

www.ravintolakuu.info

ROUTA

Scandinaavista kokkaamista Barcelonassa, ei kuulosta hyvältä idealta. Ei kai kukaan sellaista rupea tekemään?

Matti Romppanen ja Tero Siltanen olivat toista mieltä ja muutama vuosi sitten perustivat Roudan Barcelonan ytimeen, muutaman korttelin päähän Passeig de Gracialta.

Millaista ruokaa he sitten tekevät? Nopeasti vastaten: molekyylikokkausta järkevällä otteella, siis ei liikaa näpertelyä. Ruoanlaitossa maku on vahvasti mukana. 

Aperitiivina Routa cava, cava höystettynä lakkaliköörillä.

Pitkässä menussa alkuun tulee Routa snacks, tällä kertaa cesar-salaatti, munakokkeli perunaletuilla ja mausteinen pyörykkä. Kivoja suupaloja. 

Sitten silakkaa ja kukkakaalia.

Ankanmaksaa eri muodossa: jäädytyskuivattuna ja ”viiriäistäytteellä”.

Kissakalaa

Pitkään haudutettua possua( kuvaa ei ehtinyt ottaa, ennen kuin se päätyi suuhun).

Jälkiruokia, suklaa kaadettiin muottiin, annettiin jäähtyä 2 minuttia. Tänä aikana se hyytyi. Marjojen alla oli Peta Zetaa, paukkukarkkia. Tuli hyvä, lapsellinen fiilis.

Miltä  tämä ilottelu maistui? HYVÄLTÄ! Herkullista, maut hyvin esillä. 

Tunnelma paikassa on melko ”suomalainen”, noin puolet asiakkaista on meikäläisiä. Ruokaturismia. Alkuasukkaitakin on onneksi mukana joukossa. Ravintola herättää kadulla- kulkijoissa paljon uteliaisuutta, mikä on aina hyvä merkki.

Pojille voisi antaa ”etätehtäväksi”, lähettää joku sopiva katalaanikokki Helsinkiin tekemään tänne samalla idealla ravintolan:)

www.restaurant-routa.com