Rhône á la Kalifornia

Voiko Rhônen kopioida rapakon taakse? Voi, jos kysyy Rhône Rangers porukalta. Nämä valtavirran ulkopuolella intohimoisesti viiniin suhtautuvat pioneerit ovat tehneet Rhônen lajikkeista viiniä 1980-luvulta alkaen. Vuosien varrella ovat saaneet suuren joukon seuraajia ja innostaneet uusia viljelijöitä hyppäämään mukaan. 

Vuoden 2011 lopulla Helsingin Munskänkarna piti tastingin teemasta, jonka sain kunnian alustaa. Viinit oli hankittu Alkosta ja UK:sta. 

Sokkona olisin yhdistänyt ne Kaliforniaan, mutta ajatukset eivät olisi menneet Rhônen suuntaan. Tyyli oli kovin jenkkimäinen, isoja, runsaita ja paljon alkoholia. Ainoa, josta saatoin kuvitella löytäväni jotain esikuvaa muistuttavaa oli Esprit de Beucastel, sen pienoinen likaisuus oli poikkeavaa muihin nähden ja se oli vähemmän runsas kuin muut. 

MItä tästä opin, varo kopioita:) Tämä ei tarkoita, että nämä olisivat olleet huonoja viinejä, päinvastoin. Niitä ei vain oikein voi verrata ”alkuperäisiin”. Hinnaltaan nämä maistetut pullot liikkuivat 20-70€ välillä. Tämä ei ole paha hinta laadukkaisiin kalifornialaisiin verrattuna. Viinit olivat tyylinsä klassikoita, eli satsaamalla muihin lajikkeisiin kuin CS:ään saa samalla rahalla parempaa viiniä Kaliforniasta! Valitettavasti saatavuus meillä on kovin vaatimaton.

Jos samanlaatuisen setin olisi kerännyt oikeista rhônelaisista, olisi hintaa tullut reilusti enemmän. Tämä johtuu pienemmistä viljelyalueista ja maineesta. Ja kai vielä on trendikästä juoda Rhônea? Kiitos Wine Advocaten ja Wine Spectatorin pisteille alkuperäisille viineille:)

Maistetut viinit olivat:

’Ladi's Vineyard' Syrah 2001, Deerfield Ranch

Syrah, Bien Nacido Vineyard 2006, Qupé Winery

’Patrina' Syrah 2008, Alban

GSM 2009, Hahn

Le Cigare Volant 2005, Bonny Doon

Phantom 2006, Bogle

Esprit de Beaucastel Rouge 2006, Tablas Creek

ja ”pakollisena Zininä” Geyserville 2008, Ridge Vineyards

RHÔNE 2009 26.11.2010

Rhônen vuosikerrasta 2009 veikataan tulevan erinomainen. Viinit ovat erittäin kypsiä, mutta myös hyvin tasapainoisia ja siksi myös helpommin lähestyttäviä. Etelän Ch.neuf-du-Pape on ollut erityisen menestyksekäs jo monta vuotta peräkkäin, kun pohjoisen viinialueet ovat kärsineet vuosikertavaihteluista. Tällä kertaa enemmänkin pohjoinen saa parhaat arvosanat ja eteläinen laakso arvosanakseen ”ainoastaan” hyvän. 

Rhônen viinit ovat olleet vuosikausia mm. Robert Parkerin ylistämiä, mutta myös niiden järkevä hinta/laatusuhde saa pullot liikkeelle. Erityisesti Bordeaux´n järjettömät hinnat vuodelta 2009 kääntynevät Rhônen eduksi.

Pohjoisen-Rhônen tuhdit syrah´t vaativat aikaa pullossa, mutta viinit ovat odottamisen arvoisia, kuten huomasimme maistaessamme 11.11.2010 Rhônen 1996 ja 1998 vuosikertoja. Aiheesta löytyy raporttia sivullamme.

Côte-Rôtie á la Guigal

Suomen ”suurin ja paras” viiniseura, Helsingin Munskänkarna, järjesti Guigalin Côte-Rôtie maistelun. Mukana olivat kaikki kolme kuuluisaa palstaa vuodelta 1996 ja 3 verrokkia. Nämä palstat ovat nauttineet vuodesta toiseen viiniguru Robert R. Parkerin suosioita. Kun pisteitä satelee vuodesta toiseen, niin hinnat kipuavat huipputasolle. Nuoren vuosikerran pullosta pitää varautua maksamaan 150 eurosta ylöspäin. Kypsien vuosikertojen hinnat ovatkin sitten jo useita satasia. Nyt maistettujen vuosikerran1996 kohdalla hinnat liikkuvat 140-260e per pullo. 

Tällä hetkellä Alkosta löytyy La Landonne 2002, 152,30€. 2004 vuosikerrasta löytyy koko sarja , hintaan 187,20€ per pullo.

Odotettavissa oli siis huipputasting, eikä pettymystä tullut. Viinit olivat oikein mukavasti nautittavassa kunnossa. Iän tuomia aromeja löytyi, samoin hedelmää , tasapainoa, pituutta. Huippuviinejä, niin lasissa kuin hintalapussa. 

Tässä maistetut viinit ja lyhyet kommentit:

Guigal, Hermitage 1998

Tuoksu: mausteita, punaista marjaa, eleganttia kepeyttä

Maku: punaista marjaa, puolukkaa, kireyttä.

Guigal, Chateau d’Ampuis, Côte Rôtie, 2000

Tuoksu: Mausteinen, savuinen, tervaa. Hedelmä tammen piilossa tammen aromien alla 

Maku: Tervainen, mausteinen, kiinteä.

Guigal, Côte Rôtie, La Landonne 1996

Tuoksu: Pippuria, mausteita, tummaa kirsikkaa.

Maku: Kiinteä, tummia marjoja, pippuria.

Guigal, Côte Rôtie, La Mouline 1996

Tuoksu: Savua, tervaa, kukkeutta hedelmässä.

Maku: Mausteita, punaista marjaa, hapokkuus esillä. Hieman edellistä kepeämpi ja marjaisempi.

Guigal, Côte Rôtie, La Turque 1996

Tuoksu: Tummaa kirsikkaa, pippuria, tervaa.

Maku: Kirsikkaa, kuivattu punaista marjaa, pippuria, mausteita.

Paul Jaboulet, La Chapelle 1998

Kohdalle osui huono pullo, siksi ei kommentteja.