SÄHKÖINEN SOMMELIER KEHITTEILLÄ

Maistajan tehtäviä espanjalaisen kuohuviinin valmistuksessa on syrjäyttämässä kehitteillä oleva sähköinen “kieli”, joka kykenee erottamaan cavan eri tyylit. Aikaisemmin homman hoitivat koulutetut sommelierit, jotka eivät kuitenkaan ole järin huolissaan työnsä menettämisestä. Uusi keksintö ei tule tutkijoidenkaan mielestä erottamaan viineistä sellaisia nyansseja, kuin mihin sommelierin ammattitaidolla kyetään.

Barcelonan yliopiston kehittämä laite on varsinaisesti kehitetty havaitsemaan viinien virheitä. Se myös tunnistaa tarkasti käytetyn sokerimäärän kuohuviinin valmistuksessa, jonka perusteella viinin lopullinen luokitus voidaan tehdä.

Jossain määrin ammattimaistajien työ on kuitenkin uhattuna, sillä vaikka ravintoloissa jatkossakin hommia riittää, tulevat onnistuessaan elektroniset maistajat korvaamaan ihmisen juoma- ja ruokateollisuudessa.

ENGLANTILAISET JUOVAT STRESSIINSÄ

Drinkawaren teettämän tutkimuksen mukaan stressi on lisännyt englantilaisten alkoholinkäyttöä kotioloissa. Tutkimuksen mukaan stressin tai muuten huonon työpäivän vuoksi otetaan jopa neljä lasillista illassa ja yllätykseksi naiset joivat tästä syystä enemmän kuin miehet. 

Kolme neljästä haastatellusta naisesta kertoi ottavansa yhden lasin rentoutuakseen ja reilusti yli puolet myönsi juovansa enemmän kuin pari lasillista illassa, eli reippaasti yli riskirajojen. Miehistä yli 60 % ottaa perusiltana vähintään pari tuoppia olutta.

Tutkimusta analysoineen käyttäytymispsykologin mukaan yhden lasillisen tuoma hyvä olo ei enää riitä ja juomista jatketaan normaalista arki-illasta huolimatta. Englantilaiseen pub-kulttuuriin oluen, parin juominen on kuulunut aina, mutta Suomen kohonneet kulutusluvut viittaavat samanlaisen arkikäytön lisääntyneen huomattavasti meilläkin. Aiemmin puhuttiin eurooppalaisiin juomatapoihin siirtymisestä, mutta meillä taitaa agendassa olla edelleen sen lisäksi ne kuuluisat perjantaipullot lauantaista puhumattakaan.. 

MAAILMAN KALLEIN VALKOVIINIPULLO

Ch. d`Yquem on tunnetusti maailman arvokkaimpien viinien joukossa, mutta 200-vuotiaana tästä Sauternes´n herkusta saa maksaa jopa 85.000 euroa.

Näin kävi Lontoon Ritz-hotellissa, kun siellä huutokaupattiin vuoden 1811 d´Yquem. Harvinaisuus päätyi ranskalaisen keräilijän hyllyyn nautittavaksi sopivalla hetkellä.. Vuonna 1811 tätä ainutlaatuista Bordeaux´n eliksiiriä valmistettiin kolmisen tuhatta pulloa, joista suurin osa vietiin Venäjälle. Pulloja on jäljellä kymmenisen kappaletta ja kuuluisa viiniasiantuntija Michael Broadbent on maistettuaan viiniä kuvannut sen maistuvan kermaisen vadelmaiselle.

COPPOLA WINEFUTUREEN

Hongkongissa marraskuussa järjestettävään viinikonferenssiin on muiden huippunimien listaan lisännyt itsensä myös elokuvaohjaaja Francis Ford Coppola. Coppola on ottanut takaisin viinitilansa alkuperäisen nimen, Inglenookin ja näillä viineillä hän tähtää myös Aasian World Expoon. Suunnitelmissa on saada vuonna 1975 hankittu reilun 600 hehtaarin viinitila Amerikan kärkeen.  

Viinialan ammattilaiset eri puolelta maapalloa kokoontuvat Hongkongiin keskustelemaan ajankohtaisista asioista kuten talouskriisistä, viinimarkkinoiden heikkenemisestä, kulutustrendeistä, sekä pakkauksista ja muista käytännön asioista. Suomesta puhumassa on MW Essi Avellan. Konferenssia voi seurata itsekin, www.winefuture.hk.

MARKKINAHYÖTY BIOVILJELYSTÄ

Paljon on keskusteltu viime vuosina siitä, kuinka monelle biodynaaminen viljely on lähinnä markkinointikeino ja ketkä ovat homman kanssa tosissaan. Pancho Campo (MW), väitti kevään ilmastonmuutoskonferenssissa, että ainoastaan 20 % viljelijöistä on todella huolissaan ympäristöstä ja liikaa on vielä pelkkiä pehmeitä puheita aiheen ympärillä. Eihän tässä muutenkaan pyörää ole keksitty uudelleen, vaan viljelyssä palataan aikaan ennen kemikaaleja ja koneita.

Melanie Tesseron Ch. Pontet-Canet´lta myönsi avoimesti, että biodynaamiseksi sertifiointi on tuonut tilalle paljon aikaisempaa enemmän huomiota. Viineihin Tesseron kertoi biodynaamisuuden tuoneen lisää rakennetta ja enemmän laatua. 

Bordeaux´n viidennen kasvuluokan Ch. Pontet-Canet oli vuonna 2005 ensimmäinen vasemman rannan tila, joka ryhtyi biodynaamiseen viljelyyn. Takapakkia tuli kuitenkin parin vuoden kuluttua, kun rankkojen homeiden vuoksi oli pakko turvautua kemikaaleihin. Tämän vuoden tammikuussa tilalle myönnettiin Biodyvin-sertifiointi ja kesäkuussa laskettiin markkinoille vuosikerta 2010 sadan euron hintaan tilalta ostettuna. Pullohinta oli noussut edellisestä vuodesta 40 %...

WINE FOR DUMMIES

Australiassa lanseerataan tänään kampanja, jossa suosituimpien viinien etiketit lätkäistään täyteen varoituksia. Kampanjaan osallistuminen on vapaaehtoista ja kuuluu osana laajempaan DrinkWise-projektiin.

Varoituksia annetaan liiallisesta juomisesta sekä alaikäisenä ja raskaana juopottelusta. DrinkWise-kampanjapäällikön mukaan tämä ei vielä riitä kulutuskäyttäytymisen muutoksiin, joten lisäapua saa kampanjan kotisivuilta.  Pulloihin laitettavat varoitukset ovat samantyyppisiä kuin savukeaskeissa ja niitä tulee olemaan noin 80 %:ssa Australiassa myydyissä pulloissa. Viimeistään siis pulloon tartuttaessa täytyy ymmärtää, mikä on itselle parasta.

YLLÄTTÄVÄ KRAPULA

Viinietikettien alkoholipitoisuusmerkintöjen rajat hämmentävät ja aiheuttavat joillekin yllättävän krapulan, kun prosentit eivät kerrokaan koko totuutta. Puolen prosentin toleranssin salliva alkoholipitoisuuden ilmoittaminen on johtanut siihen, että useat tuottajat käyttävät sitä trendien mukaisesti hyväkseen. Nyt, kun kuluttajat haluavat matalampia alkoholipitoisuuksia, pitoisuus merkitään etikettiin alakanttiin. Loppupelissä kuluttajat voivat toki vain syyttää itseään, mutta kyllä useammassa lasillisessa alkoholin kokonaisvaikutus jo näkyy ja tuntuu.

Kaikkiaan 129.000 viiniä eurooppalaisilta viinitiloilta on tutkittu ja havaittu, että jotkut tuottajat ovat systemaattisesti merkinneet viiniensä alkoholipitoisuuden alakanttiin. Tutkimus kartoitti viinejä 16 vuoden ajalta. The American Association of Wine Economists selvitti, että 57 % tutkituista viineistä oli vahvempia, kuin mitä etiketti kertoi. Keskimäärin alkoholia oli 13,6 %, vaikka etikettien mukaan se oli 13,1 %.  

Eniten totuudenvastaisia, vaikkakin laillisia merkintöjä löytyi chileläisistä viineistä, mutta hyvin porukassa olivat myös Ranska, Espanja ja Italia. Yleisesti tuottajat myöntävät merkintöjen olevan tarkoituksellisia ja kysynnän mukaan muutettavia. Euroopassa sallitaan 0,5  prosentin ja esimerkiksi Kanadan Ontariossa jopa 1 prosentin toleranssi.

Sama tutkimus osoitti, että alkoholipitoisuudet ovat kautta linjan nousseet lähes prosentin verran, paikoin jopa enemmän. Uuden maailman viineissä on aikaisemmin ollut yleensä reilummin alkoholia eurooppalaisiin verrattuna lämpimistä kasvupaikoista johtuen, mutta esimerkiksi viime viikolla Ch. La Mission Haut Brion laittoi markkinoille 15 % alkoholia sisältävän viininsä 647 euron hintaan. Enää ne ajat ovat siis muisto vain, kun meilläkin Alkoissa etsittiin reiluja prosentteja, jotta saadaan enemmän vastinetta rahalle;).

MITÄ MAKSAISI VIINITILA BORDEAUX´SSA

Nyt kun kiinalaiset ovat alkaneet shoppailla viinitiloja Ranskasta, on hyvä katsella, minkälaisilla summilla Bordeaux´n huipputiloista saattaisi saada kauppaa aikaiseksi. Liv-Ex on arvioinut tilojen arvoja ja kärkeen meni luonnollisesti Ch. Lafite lähes neljällä miljardilla eurolla.

Liv-Ex käytti yhtenä mittarina tilan viinilaatikon keskihintaa, joka Lafitella on 12.589 euroa 22.000 laatikon tuotannolla. Tilan kakkosviini Carruades de Lafite irtoaa neljällä tuhannella eurolla laatikolta ja sen tuotanto on 24.000. Kakkosena on Ch. Latour  noin 1.3 miljardilla. Bordeaux´n oikean rannan arvokkain tila on Ch. Pétrus, jonka hintalappu olisi 663 miljoonaa euroa. Tutkimuksen 25:stä kärkitilasta 22 olikin vasemmalta rannalta. 

Ohessa The Drinks Business´in julkaisema TOP 50-lista:

ENNÄTYSHINTOJA GRANGESTA

Australian huippuviiniä, Penfolds Grangea on huutokaupattu ennätyshinnoilla. Australialaisella Langton´s huutokauppakamarilla myytiin myös harvinainen Auldana St Henri Magil vuodelta 1911. Auldana on Penfoldsin vanha nimi ja puolikas pullo meni kaupaksi reilun 930 euron hinnalla. Toinen harvinaisuus Penfolds BIN 379 Special Bottling Sauternes 1960 kaupattiin suurin piirtein samaan hintaan.

Myös muita ennätyksiä rikottiin: Penfolds BIN 95 Shiraz 1961 4250€, vuosikerta 1971 1160€ ja Penfolds St Henri Shiraz 1961, joka myytiin 680 eurolla.

Huutokauppakamarin johtaja Stephen Langton pitää Penfolds Grangen voittokulun jatkumista ilmiömäisenä. Langtonin mielestä huutokauppasuosio perustuu siihen, että Grangesta on mahdollista vielä ostaa tilan ensimmäisiä vuosikertoja toisin kuin esimerkiksi Bordeaux´n huippuviinien kohdalla.

RANSKALAISILLE MAISTUU VIINI YHÄ VÄHEMMÄN

Kaikkien viinimaiden äiti Ranska kuluttaa viiniä vuosi vuodelta vähemmän. International Journal of Entrepreneurship teetti tutkimuksen, jonka mukaan aikuisväestö nauttii viiniä keskimäärin hädin tuskin pullollisen viikossa. Tutkijoiden mukaan tätä menoa Ranskan viinikulttuuri on katoamassa eikä nykynuorisoa kiinnosta viinit, vaikka perinteisessä viinimaassa ollaankin.

Säännöllisesti viiniä kuluttaa 16,5 % ranskalaisista, eivätkä haastatellut nuoret edes olleet kovin kiinnostuneita maansa viinillisestä historiasta. Yli 65-vuotiaat pitävät juomatilastot ja perinteet vielä voimissaan juoden viiniä päivittäin. Ikäluokassa 30-40 vuotta viiniä juodaan tutkimusten mukaan lähinnä kaveripiirissä, eikä se kuulu enää päivittäiselle aterialle. Alle 30-vuotiaiden juomakulttuuriin viini kuuluu enää satunnaisesti.

RICHARD SMART LYTTÄSI BIODYNAAMISEN VILJELYN MPÄRISTÖVAIKUTUKSET

Maailman johtaviin viljelymetodien tutkijoihin ja konsultteihin kuuluva australialainen Richard Smart totesi viime viikolla Barcelonan ympäristönsuojelukonferenssissa, etteivät biodynaaminen ja orgaaninen viljely ole lainkaan niin ympäristöystävällisiä, kuin kuvitellaan. Itse asiassa hänen mielestään ne ovat hölynpölyä, sillä viininvalmistuksessa syntyy kuitenkin hiilidioksidipäästöjä vähintään saman verran kuin orgaanisessa tai bioviljelyssä tarhoilla säästetään.

Smartin mielestä pahimpia ympäristöterroristeja ovatkin siis viinintekijät, jotka tekevät ympäristöystävällisen viljelyn turhaksi. Viljelymetodeihin keskittymisen sijasta Smart vaatisi enemmän huomiota siihen, miten käymisen yhteydessä syntynyttä hiilidioksidia pitäisi käsitellä, ettei se pääse ilmakehään.

Puheessaan hän painotti huolta tulevaisuudesta ja seuraavista sukupolvista ja siitä, että yhtä lailla kaikkeen viljelymaahan käytettyjä kemikaaleja pitäisi tarkkailla. Miksi kukaan olisi kiinnostunut viinitarhoista niin kauan, kun muidenkaan viljelytuotteiden kasvualustaan ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota.

Ilmaston lämpenemiseen hän on ottanut kantaa jo vuonna 1989, ehdottaessaan kansainväliselle viinijärjestölle OIV:lle, että Bordeaux´n pitäisi alkaa viljellä Grenachea, joka sietää paremmin kuumia lämpötiloja. Silloin hänelle naurettiin, mutta nyt taitaa olla jo hymy hyytynyt. Smart pysyy edelleen kannassaan, että jo alun perin kuumilla alueilla, kuten Espanjassa, Kreikassa ja eteläisessä Italiassa pärjääviä lajikkeita kannattaisi siirtää ajoissa paikkoihin, joita ilmaston lämpeneminen tulee eniten koskemaan.

SAKSAN VUOSIKERTA 2010

Saksassa sääolot olivat viime vuonna erikoiset ja niin tulee viinistäkin omanlaatuistaan, konsentroitunutta ja korkeahappoista, josta löytyy ikääntymispotentiaalia. Monet tuottajat, kuten Fritz Haag ja Hanno Zilliken toteavat, etteivät ole nähneet viime vuoden kaltaista kasvukautta vuosikymmeniin jos koskaan.

Satomäärät olivat alhaiset ja rypäleisiin tuli tavaraa niin paljon, että vuosikertaa voisi verrata vuoteen 1985, viime vuoden vetäessä silti näistä kahdesta pidemmän korren.

Kukinnan aikaan oli viileää ja kasvukauden lopussa jälleen oli kosteaa. Lisäksi paikoin saatiin jopa raekuuroja, jotka pienentävät satoa todennäköisesti vielä tänäkin vuonna niiden rajuudesta riippuen. Sato oli lopuksi 25-50% edellistä vuotta 2009 pienempi. Rheingaun tuottaja August Kesseler myönsi viineistä tulevan jotain olevan kamalan ja jännittävän väliltä. Erityisesti saa hanskat lyödä tiskiin sateen vuoksi Pinot Noirin kohdalla, jolla ei ole Saksassa mitään menestymisen mahdollisuutta kosteiden sääolojen vallitessa.

Kuten monessa hankalista sääoloista kärsineessä viinimaassa, tuottajat ovat julkisesti kuitenkin ”optimistisia” ja viineistä tulee ”haastavia”. Myytävähän ne kuitenkin on ja harva haluaa myöntää, että pieleen menisi. Riesling menestyi parhaiten ja erityisesti spätleset, sillä pitempi kypsyminen hieman auttoi asiaa.

Pientä satoa ei useimpien tuottajien mielestä kuitenkaan tulla siirtämään hintoihin, vaan ne tulevat olemaan vuoden 2009 tasoa, mikä on viisas päätös, mikäli laadussa ei päästä taivaisiin.

MARLBOROUGH PAISUU

Uuden-Seelannin pinot noirit ja ultraraikkaat sauvignon blancit ovat olleet pitkään huipulla ja suosion kasvaessa on paikoin laatukin hieman kärsinyt, kun kaikki on tuntunut menevän kaupaksi.

No, ajat muuttuvat ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että laatuun on panostettava, jotta maan maine hyvänä viinintuottajana pysyy yllä.

Hyvä esimerkki oli viininsä Suomessa torstaina maistattanut Black Cottagen omistaja ja viinintekijä David Clouston. Hän totesi suosikkialueen Marlborough´n kasvavan vaarallisen nopeasti ja useiden tuottajien tulleen vauhtisokeaksi parhaimpina vuosina. Tankkeihin on lyöty laadusta riippuen kaikki, mitä köynnöksistä on irti saatu. Tämän vuoden sadonkorjuuta David pitääkin malliesimerkkinä uudesta meiningistä. Sateisen kasvukauden jälkeen rypäleet olivat paisuneet valtaviksi ja he surutta heittivät osan rypäleistä maahan aikaansaadakseen konsentroituneempaa viiniä. 

Oppejaan mm. Korsikalta ja Campo de Borjasta, Kalifornian Napan sekä Chilen kautta hakenut David totesi, että heidän olisi vietävä eteenpäin sitä, mitä Jackson Estate ja Cloydy Bay ainanaan aloittivat. Davidin haluaa, että hänen kaltaisensa nuoret viinintekijät nostavat laadun taas ykköseksi, määrän edelle.

Toki laatuun panostamisen tekee helpommaksi tänä päivänä myös se fakta, että markkinat ovat täynnä viiniä, eli enempää ei kannata tuottaa.

Black Cottage käsittää 25 hehtaaria ja tuottaa 25-30.000 laatikkoa vuodessa. Valkoviinit käytetään kaupallisilla hiivoilla pitkään ja todella viileässä lämpötilassa, jonka jälkeen viinit saavat kypsyä hiivasakan kanssa puoli vuotta. Erityisesti Davidin sauvignon blancit ovat saaneet kiitosta markkinoilla. Itse tuli annettua erityistä plussaa, kun lasiin kaadettiin 2010 Pinot Noir Marlborough sekä 2009 Pinot Noir Central Otago. Viineistä löytyi hedelmää, mineraalia ja sopivaa mausteisuutta, mutta ennen kaikkea aivan mieletön tasapaino, erityisesti Central Otagon pinot´sta. Nämä poimitaan käsin, käytetään villihiivoilla ja käymisen aikana viinejä sekoitetaan runsaasti paremman ekstraktion aikaansaamiseksi kuorista. Käymisen jälkeen kuoret poistetaan, jotta jäljelle jää runsas hedelmäisyys, joka tuntuikin jatkuvan äärettömyyksiin. Viinit laitetaan kypsymään vanhoihin tammitynnyreihin, joissa ne saavat kerätä arominsa yhteen 10 kuukauden aikana.

Upeita viinejä paikallisen ruoan kanssa, kuuluu myös Davidin tavoitteisiin. 4 miljoonaan asukkaan ja 19 miljoonan lampaan saarilla lihaa ja makkaraa syödään runsaasti. Viinien mausteisuus ja reilu punainen marjaisuus istuu takuulla näiden ruokien kanssa kuin nenä päähän. Alkoholipitoisuudet pidetään myös kurissa, hieman alle 13 prosentissa, jolloin viineissä säilyy elegantti ote.

Black Cottagen Sauvignon Blanc 2010 löytyy Alkon tilausvalikoimasta 13 euron hintaan ja Pinot Noir 2010 17 eurolla. Ravintoloista löytyvät myös Central Otago Pinot Noir 2009 sekä Pinot Gris 2010. Kaikkia tietty toivotaan saatavan Alkon hyllyille..www.blackcottagewines.co.nz

SILJAN UUDET VIINIT

Tallink Silja on saanut laivoilleen uudet viinit, joiden hinta ei ainakaan kukkaroa haittaa, viinit maksavat samppanjaa lukuun ottamatta 8,50 euroa pullolta ja ravintoloissa hintaa tulee 22 euroa. 

Viinit ovat tässä ja laatu oli ihan mainiota sekä ruokaystävällistä, parhaiten rimmaa ruokien kanssa aromikas eikä turhan hapokas Geilin Riesling, joka menee ihan sellaisenaankin:

Punaviini:  Galante (Shiraz Merlot IGT Sicilia 2009, Italia)

Valkoviini Geil (Riesling Trocken, Rheinhessen, Saksa)

Kuohuviini: Bernard-Massard (Premium Dry, Luxemburg) 

Samppanja: Lanson (Black Label Brut, Ranska). 

Viinit vaihtuvat kahden vuoden välein ja niitä myydään miljoonan pullon vuosivauhtia. Syyskuussa aloitetussa haussa kisasivat 100 ehdokasta, joiden joukosta Tallink Siljan joka laivalta pari viinispesialistia maistaa viinit sokkona.

Bernard-Massard on tuttu Alkonkin valikoimista, sieltä löytyy Bernard-Massard Cuvée de l'Ecusson Brut, 13 eurolla. Siljan viini on hieman makeampi versio, Premium Dry, joka ehkä sopii paremmin useampaan makuun. Samaa helppoutta on haettu kaikkiin viineihin, mutta mielestäni tyylikkään terävä Lanson, joka ei ole läpikäynyt malolaktista viiniä pehmentävää käymistä, ei ole ihan letkeimmästä päästä. Sisilialainen Galante vaatii myös seurakseen ehdottomasti ruokaa, sen verran runsasta tavaraa on tarjolla. Etiketin mukaan viinissä on alkoholia 13%, mutta tentattuani tuottajan Enoltalian markkinointipäällikköä pääsimme ainakin puolen prosentin korotukseen, mikä viinilain mukaan on sallittua..

Sitten vaan astukaa laivaan ;)

MERENPOHJAN SAMPPANJAT MYYTIIN HUIPPUHINTAAN

Ahvenanmaalla huutokaupattiin merenpohjasta löydetyt samppanjat 30.000 ja 24.000 euron pullohintaan ja maakunta suunnittelee jo huutokaupan pitämistä vuosittain. Pullojahan löytyi toistasataa ja niiden tuotolla pistetään Ahvenanmaan saaristoa parempaan uskoon.

Singaporelainen keräilijä osti molemmat pullot, toinen oli Veuve Clicquot ja halvempi Juglar. Nämä lienevät kovimpia samppanjoista ikinä maksettuja hintoja. Viimeisin huippuhinta 15.900€ maksettiin vuoden 1928 Krugista ja Dom Perignon Rosésta 27.600€.

MOËT SAMPPANJANTEKOON KIINASSA

Kiina ja sen markkinat tuntuvat nielevän kaiken ja jokainen yrittää kahmaista osansa tästä jättiläiskuluttajasta. Moët Chandonilla on päätetty iskeä maan vaurastuvaan keskiluokkaan Kiinassa valmistetulla ”samppanjalla”. 

Ningxian hedelmällisillä mailla on kasvatettu marjoja ja meloneja, mutta nyt ne saavat väistyä Pinot Noirin ja Chardonnayn tieltä, kun samppanjajätti allekirjoitti sopimukset Kiinan ensimmäisen ”samppanjan” valmistamisesta. Köynnöksiä istutetaan yli 60 hehtaaria ja juomaa tullaan myymään Moët Chandonin etiketillä, sillä kiinalaisia kiinnostavat edelleen luksustuotteet.

Ensimmäiset pullot ovat myynnissä kolmen vuoden kuluttua ja tämä tulee olemaan ensimmäinen samppanjamenetelmällä valmistettu kuohuviini Kiinassa. Samansuuntaisia ajatuksia yhtiöllä on Intiassa, joten markkinat ovat todella muuttumassa näissä uusissa viininkuluttajamaissa. 

CHILEN JA ARGENTIINAN 2011 SATONÄKYMÄT

Viileä sää kasvukauden aikana on aiheuttanut harmaita hiuksia Etelä-Amerikan viininviljelijöille. Yleisesti todetaan, että satomäärät ovat pienempiä, hapokkuus ja konsentraatio parempaa ja rypäleet on saatu sateista ja viileydestä huolimatta kypsymään. Onkohan sitten aivan näin, että viinit olisivat vaikeuksista huolimatta huipputavaraa, jää nähtäväksi.

Argentiinassa on ollut todella viileää ja jopa hallaa sekä hyvin sateista. Mendozassa on koettu kasvukauden aikana kaikkea rakeiden, kuivuuden ja kovien sateiden väliltä. Rypäleet ovat kypsyneet hitaasti, mutta ne on saatu tuottajien mukaan kypsiksi ja odotettavissa on elegantteja viinejä, joissa on normaalia enemmän hapokkuutta. Viileässä kasvukaudessa on se hyvä puoli, etteivät alkoholipitoisuudet ole karanneet käsistä.

Chilessä on niin ikään eletty jännityksessä, mitä outo kasvukausi tuo tullessaan. Maanjäristys tuhosi viinivarastoja ja nyt on taas tulossa ilmaston vuoksi vähemmän viiniä kuin normaalisti. Viileän sään vuoksi rypäleet ovat kehittyneet epätasaisesti ja niiden kypsäksi saamista on odotettu kuin kuuta taivaalta. Alkoholipitoisuudet ovat myös Chilessä pysyneet aisoissa ja useat tuottajat kehuvat viineistään tulevan raikkaita sekä aromikkaita.

Kummaa taikomista. Näissä maissa on yleensä saatu nauttia tasaisesta laadusta, mutta tänä vuonna se on arvatenkin ainakin erilaista, kuin mihin ollaan totuttu. Hintojen korotuspaineita normaalia pienemmät sadot sekä huonon sään aiheuttamat lisätyöt ainakin aiheuttavat. Täytyy siis toivoa, että rahalle on tulossa vastinetta.

TURUN ”BERLIN-TASTING”

Osataan sitä Turussakin. Jos Eduardo Chadwick maistatti viinejään kilvan maailman huippuja vastaan Helsingissä, niin Viinille-ravintolan isäntä Tarmo Koskenoja laittoi viinejä riviin samaan tyyliin Turussa, Hotelli Kämpin tapahtuman innoittamana.

Tarmon ”The Berlin Tasting Turkuun” oli saapunut 25 aktiivista viiniharrastajaa maistamaan sokkona hieman Helsingissä maistettua pienemmän, mutta aivan yhtä tasokkaan sarjan:

*  Château Latour 2007

*  Château Angelus 2007

*  La Cumbre 2007

*  Seña 2007

*  Don Maximiano Founders Reserve 2007 ja

*  Supertoscanalainen, Candiallen Pli 2007 Panzanosta

Viinille-ravintolan arvoisan raadin tulos oli seuraavanlainen: 

1. Seña                  (30 pistettä)

2. Château Angelus (29)

3. La Cumbre          (25)

4. Château Latour    (21)

5. Don Maximiano   (19)

6. Pli                       (9)

Tähän tulokseen Eduardo Chadwick olisi tyytyväisempi, sillä Helsingissä voiton vei Ch. Latour.

Jos on asiaa Turkuun päin, kannattaa poiketa viiniravintolassa. Yhteystiedot: www.viinille.fi

HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖT KURIIN

Huoli ympäristöstä kasvaa myös viininvalmistajien keskuudessa ja teollisuus voisi vähentää päästöjä viidenneksellä pakkaamalla viinit vihreään lasiin. Vihreän lasin kierrätysmahdollisuudet ovat 72 %, kun kirkkaalla lasilla vastaava luku on 33 %. Tutkimuksen taustalla on WRAP (Waste&Resources Action Programme), joka on viime vuosina julkaissut runsain mitoin tärkeää tietoja ympäristöasioista.

Marbellan ilmastonmuutos & viini-konferenssissa WRAPin Nicola Jenkin kertoi viinipakkausten ja viininkuljetuksen aiheuttavan suurimman osan viiniteollisuuden päästöistä. Viinintuotanto itsessään aiheuttaa 14 % päästöistä, kun mm. pakkausmateriaalit, pakkaaminen ja kuljetus vastaavat lopuista.

Maailmassa kiertää vuosittain lähes 18 miljardia viinipulloa, joka tarkoittaa 8,5 miljoonaa tonnia lasia.

Nicola muutti tämän jumbojeteiksi ja määrä olisi 26.000. Silti 90 % viineistä pakataan yhä lasiin, vaikka muitakin vaihtoehtoja olisi tarjolla.

Chileläinen laatutalo Errázuriz on vähentänyt pullojensa painoa 75 grammalla, eli noin 15 % kokonaispainosta. Laatikollinen viiniä kevenee siten kilolla. Tämä tarkoittaa 500 tonnin säästöä lasin käytössä sekä vähemmän kuljetuksen ja valmistuksen aiheuttamia kustannuksia ja päästöjä. 

Kuljetusmuodoista lentoliikenne on kaikista huonoin vaihtoehto ympäristön kannalta, voisiko siis miettiä, kannattaako kaukaa lennätettyjä viinejä ostaa lainkaan, jos haluaa kantaa kortensa kekoon ympäristötalkoissa.. Ympäristöystävällisin kuljetuskeino on rahtialus ja viinin kuljettaminen tankeissa. 12.000 lasipulloa vastaa 32.000 pullollista tankissa, joka tarkoittaa kolmanneksen vähennystä CO2-päästöihin. Tankilla on muitakin etuja, sillä viinin lämpötila ei pääse muuttumaan niin helposti kuin pulloissa. Lämpötilanvaihtelut ovat usein kuljetuksen aikana päässeet pilaamaan tai ainakin muuttamaan viinin ominaisuuksia. Viinimäärään mukautuvat joustavat ”flexitankit” ovat kevyitä ja käytännöllisiä myös estämään ylimääräisen hapen pääsemistä tekemisiin viinin kanssa.

WRAPin Nicolan mukaan muovipullojen käyttö on kasvussa, vaikka niiden hyllyikä on ainoastaan kahdesta kuukaudesta kahteen vuoteen. Muovipullojen etuna on keveys ja kierrätettävyys, mutta ne lyövät itsensä ainakin meillä ehkä viimeisenä läpi. Bag-in-Box-viinien suosio kasvaa ja niistä on tarjolla pienempiäkin versioita, sillä kuluttajat kaipaavat pienempiä pakkauskokoja. Notting Hill-fresh case on ainakin Englannissa saavuttanut suuren suosion, tuote on myynnissä myös Alkossa. Ekoteko ja kokeilemaan!

Lisää WRAPista www.wrap.org.uk/wine

CHILE – JOHAN ON MARKKINAT

Chilen viinit ovat vallanneet suomalaisista markkinoista ykköspaikan sekä puna- että valkoviineissä. Tämä pieni maa on ponnistanut 30 vuoden aikana lähes joka maailmankolkkaan. Yksi Chilen tunnetuimmista tuottajista, viinitalo Errázuriz tuo Suomen markkinoille myös viime viikolla Berlin tastingissä esittelemänsä huippuviinit ja hintaa löytyykin sitten 150 euroon saakka pullolta. Mitään hurjia markkinaosuuksia nämä huiput eivät tavoittele, mutta Errázurizin johtajan, Eduardo Chadwickin mukaan niiden myynti on tuplaantunut joka kerta, kun menestystä on Berlin tastingissä tullut.

Chile on tunnettu kaivostoiminnastaan ja sen mukana viiniteollisuuskin ponnisti maailmalle 1980-luvun jälkeen ja nyt maan tuotannosta menee jo 75 % vientiin. Maa on viininviljelijän paratiisi, sillä siellä kylmät merituulet tuovat tarhoille tarvittavaa viileyttä, aurinko hyväilee köynnöksiä kypsyttääkseen rypäleet optimikuntoon ja kastelu on turvattu Andien sulamisvedellä. Taudit ovat pysyneet poissa, sadetta ei kesällä ole, joten hometta ei esiinny ja pelätyin tuholainen Phylloxera-viinikirva ei ole koskaan astunut jalallaan Chileen. Meri ja vuoret suojaavat tarhoja ja pitävät ei-toivotut tuholaiset poissa.

Viinitarhoja Chilestä löytyy 20.000 hehtaaria ja omaan kulutukseen jäävä neljännes tuotannosta saa kansan juomaan 16 litraa henkeä johti vuodessa. Maa on napannut kuusi prosenttia maailmanmarkkinoista ja on menestynyt kaikilla viinin avainmarkkinoilla. Mitä Chile ei ole vielä tarpeeksi saavuttanut, on menestys kalliimpien korkealaatuisten laatuviinien kanssa. Moni sanookin, että maan pitäisi tyytyä siihen, missä se on hyvä, eli tasalaatuisten hedelmäisten ja hinnaltaan edullisten viinien tuotannossa. Koska viljelyolot ovat luonnostaan suosiolliset ja työvoima edelleen melko edullista, hinnatkin pystytään pitämään kurissa. 

Viiniteollisuus työllistää tänä päivänä jo enemmän ihmisiä kuin kaivosteollisuus. 30 vuotta sitten Chilessä ei vielä tiedetty, kuinka loistavat olosuhteet heillä viinintuotantoon on ja nyt kehitys on mennyt huimasti eteenpäin. Yhä enemmän siirrytään viileämmille kasvualueille suuremman konsentraation aikaansaamiseksi viineihin. Viineissä on hedelmä esillä ja tuntuu miellyttävän varsinkin suomalaista viinimakua. Suomen lisäksi Brasilia, Tanska ja Irlanti ovat chileläisten viinien suurkuluttajia. Eduardo Chadwick sanoo menestyksen näissä maissa osin johtuvan pienten maiden sympatiasta pikkutuottajamaata kohtaan, vaikka tosiasiassa hinta ja laatu kohtaavat näissä viineissä enemmän kuin hyvin.

Myös trendikkäänä luonnonmukaisena viljelymaana Chilen on helppo olla. Nuoren viininviljelymaan on helppo palata takaisin ”juurille”, kemikaaleja ei juuri tarvita ja kestävän kehityksen avaimet löytyvät henkilöstöä kouluttamalla. Wines of Chilellä on meneillään 2020-projekti, jossa keskitytään viljelijöiden opastukseen puhtaan viljelyn ja ympäristön aikaansaamiseksi. Myös Wines of Chilen puheenjohtajana toimiva Eduardo Chadwick uskoo tasapainon löytyvän koulutuksella.

Vaikka Suomi on Chile-fani, Chadwick haluaa totuttaa meidät juomaan Chilestä muutakin kuin perusviiniä.

Errázurizin lääkkeet ovat tässä:

KAI Carmenere, Petit Verdot, Syrah

La Cumbre Syrah

Seña Cabernet Sauvignon, Carmenere, Merlot, Cabernet Franc, Petit Verdot

Viñedo Chadwick Cabernet Sauvignon

Don Maximiano Cabernet Sauvignon, Petit Verdot, Cabernet Franc, Syrah

Viinit tulevat Alkoon kesän aikana ja hintaa on 59-149 euroa. Onnea matkaan!