BAROLO, BARBARESCO, ROERO , jatkuu...

BAROLO, BARBARESCO, ROERO – 4-5 pistettä 18.5.2010 84 viiniä 

Barbaresco DOCG 2007

• Froi, Rivetti Massimo Az.Ag., Neive, 4
• I Patriarchi, Francone, Neive, 4+
• Pian Cavallo, Negro Giuseppe, Neive, 4 ½
• Battaglio Az., Neive, 4 ½
• San Cristoforo, Rinaldi Pietro Az. Ag., Neive 4 ½
• Campo Quadro, Punset, Neive, 4 ½
• Vigne Erte, Cigliuti F.lli, Neive, 4
• Serracapelli, Poderi Elia, Neive 4+
• Cotta, Sottimano Az. Ag., Neive, 4 ½
• Basarin, Moccagatta, Neive, 4 ½
• Söri Paolin, Cascina Luisin, Neive, 4+
• Basarin, Giacosa Fratelli, Neive, 4
• Basarin Vigna Gianmatè, Giacosa Fratelli, Neive, 4+
• Bricco San Giuliano, Pasquale Pelissero, Neive, 4+

Barbaresco Riserva DOCG 2005

• Serraboella, Rivetti Massimo Az. Ag., Neive, 4 ½

Barolo DOCG 2006

• Nada Giuseppe Az.Ag.,Barolo, 4
• Famiglia Anselma, Famiglia Anselma, Barolo, Monforte d´Alba, Serralunga d´Alba, 4+
• Vigna Ruè, Germano Angelo, Barolo, 4 ½
• Terlo Ravera, Abbona di Abbona Marziano Az. Ag., Novello, 4+
• Ravera, Elvio Cogno Novello, 4+
• Bergeisa, Le Strette  Az Ag., Barolo, 4+
• Coste di Rose, Marchesi di Barolo, Barolo, 4+
• Coste di Rose, Bric Cenciurio, Barolo, 4
• Preda, Cascina Adelaide, Barolo, 4 ½
• Castellero, Barale F.lli., Barolo, 4
• Cannubbio, Rinaldo Francesco e figli, Barolo, 4+
• Nei Cannubi, Poderi Einaudi, Barolo, 4+
• Cannubi, Damilano, Barolo, 4
• Cannubi, Brezza Giacomo & figli, Barolo, 4 ½
• Cannubi, Giuseppe Rinaldi Az.Ag., Barolo, 4+
• Le Brunate, Rinaldi Francesco e figli, Barolo, La Morra, 4 ½
• Brunate – Le Coste, Giuseppe Rinaldi Az.Ag., Barolo, 4 ½

Barolo Riserva DOCG 2004

• Borgogno Giacomo e figli, Barolo, 4+
• Vigna Liste, Borgogno Giacomo e figli, Barolo, 4 ½

BAROLO, BARBARESCO, ROERO

BAROLO,  BARBARESCO, ROERO – 4 – 5 pistettä 17.5.2010 83 viiniä

Roero DOCG 2007, 

• Prachiosso, Negro Angelo e figli di Giovanni Negro, Monteu Roero, 4
• Sergentin, Fabrizio Battaglino, Vezza d´Alba, 4
• Printi, Monchiero Carbone, Canale, 4

Roero DOCG Riserva 2006

• Roche dra Bossora, Taliano Michele Az.Ag., Montà, 4
• Giovanni Almondo, Giovanni Almondo Az.Ag., Montà, 4 +
• S.Francesco, Negro Lorenzo, Monteu Roero, 4
• Sudisfà, Negro Angelo e figl di Giovanni Negro, Monteu Roero, 4
• Braja, Deltetto, Santo Stefano, 4
• Valmaggiore, Cascina Chicco, Vezza, 4 ½ 

Barbaresco DOCG 2007

• Sorì Sartu, Massimo Penna Viticoltore, Alba, 4
• La Ganghija di Rapalino Enzo, Treiso, 4 ½
• Nervo Fondetta, Rizzi, Treiso, 4
• Vallegrande, Grasso Fratelli, Treiso, 4 ½
• Marcarini, Pertinace, Treiso, 4 ½
• Pajore, Rizzi, Treiso, 4 ½
• Pajore, Sottimano Az. Ag., Treiso, 4
• Quarantadue42, Rattalino, Barbaresco, 4 ½
• Tre Stelle, Cascina delle Rose, Barbaresco, 4 ½
• Roncaglie, Poderi Colla, Barbaresco, 4+
• Roncaglie, Bel Colle, Barbaresco, 4
• Montefico, Giacosa Carlo Az. Ag., Barbaresco, 4
• Rio Sordo, Cascina delle Rose, 4 ½
• Söri Rio Sordo, Ca´ Rome´, Barbaresco, 4+
• Martinenga, Tenuta Cisa Asinari dei Marchesi di Gresy, Barbaresco, 4+
• Rabajà, Cascina Luisin, Barbaresco, 4 ½
• Rabajà, Castello di Verduno, Barbaresco, 5
• Rabajà, Bruno Rocca, Barbaresco, 4

Barbaresco Riserva DOCG 2005

• Nervo Vigna Giaia, Piazzo Armando, Treiso, 4+
• Rio Sordo, Produttori del Barbaresco, 4
• Pora, Produttori del Barbaresco, 4 ½

Prosecco

Prosecco on nyt pop, ainakin maailmalla, jos ei niin minun suussani..varsinkaan läpi aterian nautittuna. Juomalla on toki ystävänsä, onhan se makeahko, kevyt ja päärynäinen kupliva, jossa hinta ja laatu kohtaavat mainiosti.

Olen vieraillut kahtena vuonna peräkkäin Proseccon valtakunnassa, Valdobbiadenen ja Coneglianon alueilla. Viime vuonna siellä juhlittiin alueen DOC-luokituksen 40-vuotissynttäreitä ja tänä keväänä korkeimman laatuluokan, eli DOCG:n saavuttamista. Ei siis mikään turha juoma ja markkinat ovatkin melkoisessa kasvussa. 

Proseccoa tuotetaan 60 miljoonaa pulloa vuodessa, josta puolet menee vientiin. DOCG-alueella on 160 tuottajaa ja kolmisen tuhatta viljelijää, jotka ovat ylpeitä saavuttaessaan omille viineilleen, korkeimman statuksen, mitä Italiassa voi saada. 1.4.2010 jälkeen mitkään muiden alueiden viinit eivät saa enää käyttää Prosecco-nimeä.

Pientä italialaisittain tyypillistä sekasotkua tämä DOC- ja DOCG-jako toki aiheutti, sillä entiset DOC-alueet ovat nyt DOCG-aluetta , kun taas aiemmat IGT-alueet muuttuiva DOC-alueiksi. Jotta asia ei olisi vahingossakaan kenellekään selkeä, Prosecco-viinin käytetyn prosecco-rypäleen nimi muutettiin gleraksi. 

Glera on samaisen lajikkeen historiallinen nimi ja tällä tavoin Proseccon tuottajien yhdistys halusi varmistaa, että aito Prosecco tulee ainoastaan tietyiltä alueilta glera-rypäleestä ja kaikki muu on vain italialaista kuohuviiniä. Kuinka virallisesti tämä nyt tulee varmistettua, on sitten eri asia.

Joka tapauksessa Italia rakastaa kaikkia DOCG- ja DOC-sotkujaan ja niitä kyllä maassa sattuu. Laatuluokitukset ja niitä koskevat säännökset määrittää maatalousministeriö, joka yhdessä kunkin alueen tuottajien yhdistyksen, consorzion kanssa valvoo säädösten noudattamista. Tämän tästä sitten pieniä skandaalinpoikasia pulpahtaakin pintaan, mutta niistä selvitään jos ei muuta, niin säädöksiä muuttamalla tai sakkoja antamalla.

Viranomaiset itse ovat sitä mieltä, että kontrollit ovat tiukkoja ja vuodesta 2004 tarkastukset ovatkin koskeneet koko tuotantoketjua, viinitarhalta pullottamoon. Ennen pullotusta tarkastuksen suorittaa kunkin alueen consorzio ja ne ovat EU:n säädösten mukaan olleet pakollisia elokuusta 2009 lähtien.

Nollatoleranssin saavuttaminen väärennösten suhteen on aikamoinen haaste. Rypälelajiketta viljellään eri puolilla Italiaa ja jopa Brasiliassa saakka. Corsorzion mukaan heidän ensimmäinen ongelmansa on saada muut italialaiset tuottajat lopettamaan viiniensä markkinoiminen Proseccona, missä riittänee työsarkaa.

Tilanne on hankala, sillä laadukkaalla Proseccolla on myös hintaa maan muihin kuohuviineihin nähden. DOCG-aluetta on ainoastaan 6000 hehtaaria ja sen sisällä on vielä kalliimpi pikkuinen 106 hehtaarin Cartizze, jossa hehtaarista saa maksaa jopa kaksi miljoonaa euroa. Juomistakin saa sitten tuplahinnan, mutta investointeja ei tarvitse edes harkita, sillä kukaan ei ole myymässä tarhojaan Cartizzen alueella.

Viikonloppu Joensuussa, mitä sieltä saa, onko ruoka hyvää?

Ensi kosketus Pohjois-Karjalan herkkuihin oli lounas Teatteri Ravintolan terassilla. Perus vaihtoehtoja oli 3 ja sitten kokopäivän tarjottava päivän menu. Itse päädyin lohen ja pinaattikeiton vaihtoehtona lihamurekkeeseen. En muista koska viimeksi olisin mureketta syönyt, tilaamisesta puhumattakaan. Ruotsissa on husmanskost, meillä kotiruoka. Tämän murekkeen laskisin kuulevan luksus kotiruokaan. Se oli hyvää, jauheliha oli todella maukasta, kastike paistoliemestä tiivistä ja perunamuusi oikeaa tavaraa! Tarjolla ollut lohi sai myös kiitosta ei lihan syöjältä, kalan ja kasvisten kypsyys olivat juuri kohdallaan! 

Kohokohtana vierailulla oli lauantain illallinen Kielossa. Tästä hetken päästä pitempi tarina blogiin. On paikkakunnan ykköspaikka, ellei La Passione tai Deli-China vie voittoa, epäilen:)

Jotta pitkän matkan Helsinkiin jaksaisi, piti ennen lähtöä käydä Astoriassa Unkarin patoja kokeilemassa. Heillä oli vain terassi aurinkoisena päivänä auki ja siinä kelpasi lopettaa Karjalan seikkailu. Muistaen ruoka kokemukset Budapestista, alkupalat jäivät väliin. Tämä oli hyvin viisas valinta, sillä Pörkölt oli huiman kokoinen. Makua olisi voinut olla hieman lisää. Tuli olo, että kokki oli säästellyt paprikassa. Perus maukasta joka maistui Bockin Ermitage.

Mitä sieltä Joen kaupungista ensikerralla löytyykään...

BAROLO & BARBARESCO & ROERO – NEBBIOLO DI PRIMA

Toukokuussa laskettiin markkinoille uudet Barolot ja Barbarescot, joita oli mahdollisuus maistaa Piemonten Albassa järjestetyssä Nebbiolo di Prima-tapahtumassa. 

Aamuisin maistettiin sokkona eri alueiden viinit, joiden tuottajiin ja heidän muihin viineihinsä pääsi tutustumaan iltapäivällä Barolon linnassa.

Sokkomaistettavia viinejä oli 324, Roero 2007 ja Roero Riserva 2006, Barbaresco 2007 ja Barbaresco Riserva 2005 sekä Barolo 2006 ja Barolo Riserva 2004.

Tapahtuma eroaa normaalista en primeur-maistelusta positiivisella tavalla siinä, että maistettavat viinit on jo pullotettu ja valmiita markkinoille, eikä niiden mahdollista kehitystä tynnyrivaiheessa tarvitse arvuutella.

Tilaisuus oli loistavasti järjestetty, jokaisella vieraalla oli aamutastingissä maistettavanaan viisi viiniä kerrallaan, Italian sommelierien parhaimmiston tarjoilemana. Homma toimi hienosti, tila oli hyvin valaistu, hiljainen ja viileä. Viinit maistettiin Riedelin laseista ja sommelierit olivat valppaina avaamaan uuden pullon tarvittaessa, mikäli viinissä jokin epäilytti. Viallisia viinejä oli kokonaismäärään nähden vähän.

Viinit oli luokiteltu alueittain ja vuosikerroittain sekä jaettu neljälle päivälle, jolloin näitä tanniinipommeja ei tullut liikaa päivää kohti. Tosin kaikkiaan parinsadan viinin maistaminen päivässä saattaisi jonkun mielestä olla melkoinen urakka.

Viimeisimmät vuosikerrat ovat olleet Piemontessa erinomaisia, sääolojen suosiessa kasvukausia. Parhaat tuottajat tosin kelpuuttavat ainoastaan huippusadon Baroloihinsa.

Henkilökohtaisia suosikkeja löytyi erityisesti La Morran ja Verdunon alueilta, näissä viineissä oli eleganssia, joka pärjäsi hyvin täysin toisentyyppisille Serralunga d´Alban voimakkaille ja rakenteikkaille viineille. Suurena Barolon ystävänä tuntui, kuin olisi taivaassa..

Yksi parhaita tuottajia oli Mauro Veglio La Morrassa, joka viljelee viinejään Elio Altaren naapurissa. Elio Altarea kuvataan Barolon kauhukakaraksi, joka ennakkoluulottomasti tekee viinejään ja auttaa kanssaviljelijöitään. Tämä harrikkamies on tosin aina välillä omien sanojensa mukaan ”kyllästynyt” viinin tekemiseen ja onkin uusimpana harrastuksenaan alkanut leipoa leipää myös naapureiden riemuksi.

Altarea kunnioitetaan hänen yhteiseen hiileen puhaltamisensa ansiosta, kun taas naapurikylän Barbarescon Angelo Gajaa, pidetään loistavana markkinointi-ihmisenä, mutta enimmäkseen omien etujensa ajajana. Yhtä kaikki, tunnettuutta alueelle on tullut molempien herrojen ansiosta.

Mauro Veglion viinejä on palkittu usein Decanterissakin, osa hänen palstoistaan on täysin biodynaamisia ja tulokset loistavia. Mauro Veglio on monien Barolo-tuottajien tavoin vähentänyt tammen käyttöä viineissään. Vuonna 1999 tammea vähennettiin 70 %:iin ja tänä päivänä sitä on usein vain 50 % . Maurolla on tarhoja 13 hehtaaria, joista noin puolet tuottaa Baroloa. www.mauroveglio.com

MunJebel 6, Frank Cornelissen

Edessä on ensimmäinen eteemme tullut täysin ”luonnollinen viini”. Pullossa on vain se mitä rypäleet ovat tuoneet. Edes sulfiitteja ei ole lisätty edes pullotus vaiheessa. Tämä on haastavaa kuljetuksen ja varastoinnin kanssa, koska viiniä ei saa päästää yli 16 asteen lämpötilaan. Onneksi kuljetusyhtiöllä on tähän sopivia lämpötilakontrolloituja ratkaisuja.

Itse viini on tehty Nerollo Mascalese rypäleistä, jotka on korjattu usealta palstalta Etnan pohjoisrinteeltä. Numero 6 on sekoitus vuosikertoja 2008 ja 2009. Rypäleet on korjattu käsin loka-marraskuussa. Käyminen tapahtuu terracotta ruukuissa, mitkä on haudattu kellarin vulkaaniseen kiveen. Viinin annetaan valmistua rauhassa, käytännössä  ilman minkäänlaista puuttumista. Käyminen kestää n 7-14 kk vuosikerrasta riippuen, tämän jälkeen puristaminen tapahtuu hellästi ja viini siirretään takaisin terracotta ruukkuihin kypsymään.Pullotus tapahtuu tietysti suodattamatta.  Koko prosessi luonnollisesti tapahtuu kosmisen kalenterin mukaan.

Mitä tällä puuttumattomuudella saadaan pulloon? Onko lasissa tämän vaivan arvoista tavaraa? Kyllä on!

Aluksi viinin väri on puolukkaisen punainen, mutta pullon oltua auki tunnin verran mukaan tulee oranssin ja ruskean sävyjä. Tuoksu on alkusi kirsikkainen, intensiivisen marjainen. Pitempään lasissa ollessa mukaan tulee laajempi kirjo marjaisia aromeja ja syksyn metsän tuoksua. Maku on puolukkaisen kirsikkainen. Hapot kantavat läpi maun, tanniineja tuntuu olevan niukahkosti. Intensiteetti korostuu ajan kanssa, kun alun hapokkuus hieman tasoittuu ja mukaan tulee yrittisyyttä. Tanniinit myös korostuvat mitä pitempään pullo on auki.

Kestääkö ilman sulfiitteja tehty viini auki oloa? Kestää! Muuttuu ehkä nopeammin kuin ”teollinen viini”. Missään nimessä viini ei mene pilalle 6 tunnin aukiolonkaan aikana. Siihen tulee lisää vivahteita ja sen kehitystä on kiehtova seurata. Nyt tämä kutonen on nuori, olisi houkuttelevaa kokeilla mitä sille tapahtuisi muutaman vuoden kellaroinnin aikana.

Mitä tämä huvi maksaa, n 30 e erikoistilauksen Alkosta. Tilausvalikoimassa on samalla ideologialla tehty hieman pienempi viini Rosso del Conatadino , hinta vajaa 24€.

KIINA VALTAA BORDEAUX´TA

Pian ei enää tarvitse kaikkien Bordeaux-tuottajien mennä Kiinan markkinoille, sillä Kiina tulee Bordeaux´n luokse ja ostelee tiloja sieltä. Viimeisimmän hankinnan teki Richard Shen Dongjun, joka osti Médocista Château Laulan Ducos´in. Tämä varakas korukauppias ei kerro kauppahintaa, mutta sen hän paljastaa, että aikeissa on myydä tilan viinit Kiinaan ja mahdollisesti hankkia uusia tiloja tulevaisuudessa. Shen aikoo perustaa viiniliikkeiden ketjun ja viiniähän Kiinaan mahtuu, myös Ranskasta.

Ch. Laulan Ducos oli kuudes kiinalaisten ostama tila ja on vain ajan kysymys, koska suurempia kauppoja aletaan alueella tehdä. Kiinalaisomistuksessa ovat ennestään Ch. Latour-Laguens, Ch.Richelieu, Ch.Chenu Lafite, Ch. de la Salle ja Ch. de Viaud.