Näytetään tekstit, joissa on tunniste Joensuu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Joensuu. Näytä kaikki tekstit

21.10.2010

Joensuu Vol 2


Uusinta vierailu Joensuuhun. Valitettavasti Kielon oli täynnä hyvissä ajoin ennen kaavailtua tarkistuskäyntiä. Pitänee siis vielä(kin) mennä uudestaan. Tämän takia illalliselle menimme kaupungin ”ykkös-italialaiseen” La Passioneen. Paikka sijaitsee ”joen väärällä puolella” korkean, tuulisen ja jäisen sillan vieressä. Kesällä paikka joen varressa on varmasti upea, eikä kaupungin valot nyt synkkänä syksynä pahalta näyttäneet. 
Paikassa on 2 puolta, pizzeria ( tämän yhteydessä on pieni herkkupuoti tai tiski oikeastaan) ja à la carte. Vastaanotto oli ystävällinen, mutta kiireinen. Tämä sama kiire jatkui koko illan ajan vaikka paikka ei ollut täynnä ja henkilökuntaa oli runsaasti. Listalla oli useita aperitiiveja, mutta kukaan ei ehdottanut, että tilaisimme niitä. Sitten itse asiaan, ruokaan. Kauniisti sanottuna hämmentävä kokemus. Alun bruscetta mistin leipä oli kivikovaa ja lohi oli nähnyt parhaat päivänsä monta päivää sitten. Sahrami simpukkakeitto sitä vastoin oli maukas, nautittava. Pääruoan karitsa oli hyvää, provoloneperunat suorastaan loistavia. Sitä vastoin kesäkurpitsa-pinaattinyytin metäsienirisotto oli vaihtunut paahdettuihin kasviksiin. Höh. Nyytti oli pinnalta hyvä, kypsa ja maukas, mutta sisältä raaka ja raskas. Jälkiruokaa emme kokeilleen, mutta ostimme puodista mukaan muutaman palan juustoja, etenkin provolone oli oikein hyvää.
Liki torin laidalla sijaitsee Deli-China, ilmeisesti paikan paras kiinalainen. Samalla paikka on yksi Suomen vanhimmista kiinalaisista ravintoloista, perustettu 1989. Pöytää emme saaneet lauantai iltapäivänä. Siispä otimme mukaan valikoiman ruokia. Ei järisyttävää, mutta ei yhtään moitittavaa. Voittaa mennen tullen 90% Hesan take away kiinalaisista.

25.8.2010

RAVINTOLA KIELO - JOENSUU


Suomalaista ruokaa kotimaisista raaka-aineista. 
Paikka on muutaman korttelin päässä kävelykeskustasta, asuinaluetta. Sinne ei satunnainen Pohjois-Karjalaan tutustuja eksy, ellei turhaudu ytimen tarjontaan ja lähde seikkailemaan.
Paikka on kunnianhimoinen hanke, ruoka on ajatuksella ja taidolla tehtyä. Viinilistakin on kaupungin paras. Kiitos kuuluu varmaan Vindirektin iskujoukolle, koska heidän pullojaan on listalla reilusti.
Lämpimänä kesä iltana illastimme terassilla. Paikka on rauhallinen, tuuli vilvoitti mukavasti, eikä liikenne häirinnyt. Muita odottaessa tilasin alkuun pullon Gramonan Cavaa. Listan mukaan piti olla perusviiniä, mutta pöytään tuotiinkin Vintage versio. Tilausta tehdessä kerroin seurueeseen kuuluvan kolme henkeä, josta kaksi nauttisi cavaa alkuun, tarjoilija pulloa tuodessa, ilman maistatusta, kaatoi sitä molempiin laseihin. Ei tässä mitään, mutta toinen nauttija oli tulossa vasta 20 min. kuluttua!
Itse menu painottuu selvästi paikalliseen antiin, lähitiloilta villisikaa, Limousine-härkää, kukonpoikaa, järvistä kuhaa ja muikkua. Vaikka lista on pieni, oli valinnan vaikeus suuri! 
Valintani pääty alkuun Kielon herkkuttelulautaseen, jaettuun kuhaan ja Limousine- härkään.
Herkuttelulautanen oli hieno, siinä oli Limousine-piiras, Limousinen maksasta tehty mousse ja aladobi, paahdettua ahventa sekä kanttarellimunakas. Kaikki olivat herkullisia ja juuri kahden suupalan kokoisia. Nautinnollista!
Paistettu Savonselän kuha tarjoiltiin täydellisen kanttarellimuhennoksen kanssa. Valitettavasti sille ajateltu Chablis oli tuotu lämpenemään hyvissä ajoin ennen annoksen saapumista.
Limousine päivän tapaan oli pitkään haudutettua paistia ja jauhelihapihvi. Niiden rinnalla oli sitä täydellistä kanttarellimuhennosta ja valikoima kauden vihanneksia. Jälleen maistuvaa. Alasmenoa oli auttamassa moderni Barolo. 
Koska Baroloa jäi jäljelle, jälkiruoaksi tuli juustoja. Lautaselle oli valittu Juustoportin gruyère, Valion mustaleima ja Riitan Herkun maustettu gouda. Vierellä oli säilöttyä punajuurta, persoonallista ja toimivaa.
Ruoasta jäi oikein hyvä mieli, ehdottomasti uuden vierailun arvoinen paikka. Kaikki oli hyvin tehtyä, kypsyys oli kohdallaan. Tämä etenkin kalassa ja vihanneksissa, jopa iki-haasteellisessa kukkakaalissa!
Se, mitä paikassa muuttaisin, on tarjoilu. Innokkuus ja vilpittömyys ei korvaa ammattitaitoa ja perusasioiden hallintaa, valitettavasti. Toivon keittiön jatkavan samalla linjalla, koska annokset ovat tasapainoisia, huolella valmistettuja ja ennen kaikkea maukkaita. Mitäköhän heillä on tarjolla riistakaudella, pitänee käydä maistamassa!
Tervemenoa Kieloon!

22.8.2010

RAVINTOLA KIELO - JOENSUU


Suomalaista ruokaa kotimaisista raaka-aineista. 
Paikka on muutaman korttelin päässä kävelykeskustasta, asuinaluetta. Sinne ei satunnainen Pohjois-Karjalaan tutustuja eksy, ellei turhaudu ytimen tarjontaan ja lähde seikkailemaan.
Paikka on kunnianhimoinen hanke, ruoka on ajatuksella ja taidolla tehtyä. Viinilistakin on kaupungin paras. Kiitos kuuluu varmaan Vindirektin iskujoukolle, koska heidän pullojaan on listalla reilusti.
Lämpimänä kesä iltana illastimme terassilla. Paikka on rauhallinen, tuuli vilvoitti mukavasti, eikä liikenne häirinnyt. Muita odottaessa tilasin alkuun pullon Gramonan Cavaa. Listan mukaan piti olla perusviiniä, mutta pöytään tuotiinkin Vintage versio. Tilausta tehdessä kerroin seurueeseen kuuluvan kolme henkeä, josta kaksi nauttisi cavaa alkuun, tarjoilija pulloa tuodessa, ilman maistatusta, kaatoi sitä molempiin laseihin. Ei tässä mitään, mutta toinen nauttija oli tulossa vasta 20 min. kuluttua!
Itse menu painottuu selvästi paikalliseen antiin, lähitiloilta villisikaa, Limousine-härkää, kukonpoikaa, järvistä kuhaa ja muikkua. Vaikka lista on pieni, oli valinnan vaikeus suuri! 
Valintani pääty alkuun Kielon herkkuttelulautaseen, jaettuun kuhaan ja Limousine- härkään.
Herkuttelulautanen oli hieno, siinä oli Limousine-piiras, Limousinen maksasta tehty mousse ja aladobi, paahdettua ahventa sekä kanttarellimunakas. Kaikki olivat herkullisia ja juuri kahden suupalan kokoisia. Nautinnollista!
Paistettu Savonselän kuha tarjoiltiin täydellisen kanttarellimuhennoksen kanssa. Valitettavasti sille ajateltu Chablis oli tuotu lämpenemään hyvissä ajoin ennen annoksen saapumista.
Limousine päivän tapaan oli pitkään haudutettua paistia ja jauhelihapihvi. Niiden rinnalla oli sitä täydellistä kanttarellimuhennosta ja valikoima kauden vihanneksia. Jälleen maistuvaa. Alasmenoa oli auttamassa moderni Barolo. 
Koska Baroloa jäi jäljelle, jälkiruoaksi tuli juustoja. Lautaselle oli valittu Juustoportin gruyère, Valion mustaleima ja Riitan Herkun maustettu gouda. Vierellä oli säilöttyä punajuurta, persoonallista ja toimivaa.
Ruoasta jäi oikein hyvä mieli, ehdottomasti uuden vierailun arvoinen paikka. Kaikki oli hyvin tehtyä, kypsyys oli kohdallaan. Tämä etenkin kalassa ja vihanneksissa, jopa iki-haasteellisessa kukkakaalissa!
Se, mitä paikassa muuttaisin, on tarjoilu. Innokkuus ja vilpittömyys ei korvaa ammattitaitoa ja perusasioiden hallintaa, valitettavasti. Toivon keittiön jatkavan samalla linjalla, koska annokset ovat tasapainoisia, huolella valmistettuja ja ennen kaikkea maukkaita. Mitäköhän heillä on tarjolla riistakaudella, pitänee käydä maistamassa!
Tervemenoa Kieloon!

18.8.2010

Viikonloppu Joensuussa, mitä sieltä saa, onko ruoka hyvää?

Ensi kosketus Pohjois-Karjalan herkkuihin oli lounas Teatteri Ravintolan terassilla. Perus vaihtoehtoja oli 3 ja sitten kokopäivän tarjottava päivän menu. Itse päädyin lohen ja pinaattikeiton vaihtoehtona lihamurekkeeseen. En muista koska viimeksi olisin mureketta syönyt, tilaamisesta puhumattakaan. Ruotsissa on husmanskost, meillä kotiruoka. Tämän murekkeen laskisin kuulevan luksus kotiruokaan. Se oli hyvää, jauheliha oli todella maukasta, kastike paistoliemestä tiivistä ja perunamuusi oikeaa tavaraa! Tarjolla ollut lohi sai myös kiitosta ei lihan syöjältä, kalan ja kasvisten kypsyys olivat juuri kohdallaan! 
Kohokohtana vierailulla oli lauantain illallinen Kielossa. Tästä hetken päästä pitempi tarina blogiin. On paikkakunnan ykköspaikka, ellei La Passione tai Deli-China vie voittoa, epäilen:)

Jotta pitkän matkan Helsinkiin jaksaisi, piti ennen lähtöä käydä Astoriassa Unkarin patoja kokeilemassa. Heillä oli vain terassi aurinkoisena päivänä auki ja siinä kelpasi lopettaa Karjalan seikkailu. Muistaen ruoka kokemukset Budapestista, alkupalat jäivät väliin. Tämä oli hyvin viisas valinta, sillä Pörkölt oli huiman kokoinen. Makua olisi voinut olla hieman lisää. Tuli olo, että kokki oli säästellyt paprikassa. Perus maukasta joka maistui Bockin Ermitage.
Mitä sieltä Joen kaupungista ensikerralla löytyykään...