Viesti Leonardo Frescobaldilta – muisto upeista viineistä !

Dear Mrs. Siren,

I was very pleased to meet with you at the Italian Embassy on November 5th.

I appreciate that you have accepted the invitation to participate to the vertical tasting our two most prestigious wines: Pomino Benefizio and Mormoreto, wines that have a very special and important meaning for me and for all at Frescobaldi for the unique story that they represent. 

Also for me the vertical tasting was a unique occasion because it doesn’t happen very often that such old vintages are pulled out from our Family wine library and your presence gave me the pleasure to share them with you and to me in particular the emotion to re discover the fruits of different seasons.  

With my warmest and cordial regards.

Leonardo Frescobaldi

Presidente

Marchesi de' Frescobaldi Società Agricola S.r.l.

Italian kuuluisan viinitalon Frescobaldin isäntä itse, Leonardo Frescobaldi tarjosi ainutlaatuisen tilaisuuden päästä maistamaan talon helmiä vuosikertavertikaalissa Helsingissä. Maistettavana olivat Chardonnay Pomino Benefizio 1990, 1998, 2003, 2007 ja 2008 sekä Bordeaux-blendi Mormoreto 1985, 1994, 1999, 2004 ja 2007.

Frescobaldit aloittivat viininviljelyn Toscanassa jo 700 vuotta sitten ja kolmenkymmenen sukupolven ajan viininteko on pysynyt perheen käsissä. Meilläkin tuttuja viinejä ovat mm. Castello di Nipozzano, Castelgiocondo ja Tenuta di Castiglioni.

Pominot viljellään korkealla sijaitsevalla yhdeksän hehtaarin tarhalla, joka antaa viineihin hyvän hapokkuuden lisäksi ikääntymispotentiaalia, raikkautta ja yllättävää suolaisuutta, joka johtuu maaperän mineraalisuudesta. Rinteet ovat etelään ja lounaaseen ja sijaitsevat noin 700 metrin korkeudessa. Frescobaldin mielestä tämä on juuri oikea paikka Pominoille, jotka ovat todellisia terroir-viinejä.

Kuten useilla viinitaloilla, Frescobaldillakin uuden tammen käyttö on vähenemään päin ja viineistä löytyy enemmän hedelmää ja luontaisia aromeja. Kaikki maistetut Pominot lämmintä vuotta 2003 lukuun ottamatta olivat 100 % Chardonnay-lajikkeesta valmistettuja. Vuonna 2003 Chardonnay sai seurakseen 15- 20 % Tramineria, joka on antanut viiniin lisää aromikkuutta ja hunajaisia eksoottisen hedelmän vivahteita.

Jopa iäkkäämmistä viineistä löytyi hienoa hapokkuutta, joka tuki viinien jo hieman eksoottiseen hedelmään kääntynyttä aromimaailmaa ja pähkinäisyyttä. Nuoret 2007 ja 2008 vaativat vielä aikaa saavuttaakseen aiempien vuosien viinien huikean tasapainon.

Mormoreto juhli vuonna 2007 25-vuotisjuhlavuottaan. Tähän viiniin käytettävät rypäleet ovat vaihtuneet jonkin verran vuosien saatossa. Tarhoja on 25 hehtaaria ja niillä viljeltävät rypäleet ovat: Cabernet Sauvignon, Merlot, Cabernet Franc ja Petit Verdot. Rinteet ovat lounaaseen ja noin 300 metrin korkeudessa.

Vuoden 1985 Mormoreto veti aivan mykäksi. Upea viini, josta löytyi klassiset Bordeaux-aromit. Tätä viiniä olisi sokkona mahdoton laittaa Toscanaan! Viinissä kaikki elementit olivat löytäneet oman paikkansa. Vuonna 1985 Mormoretoon käytettiin 90% Cabernet Sauvignon- ja 10% Cabernet Franc-lajikkeita. Tätä viiniä ei tietenkään saa enää mistään, mikä on ehkä onneksi kukkarolle..

Vuonna 1994 rypälesuhde oli 80/20 ja 1999 viiniin oli jo lisätty Merlot, jota on viinissä neljännes. Maistettavana olleet 1999, 2004 ja 2007 vaativat vielä kypsymistä. Kahteen jälkimmäiseen viiniin ovat päässet jo kaikki BDX-lajikkeet: 60% Cabernet Sauvignon, 25% Merlot, 12% Cabernet Franc ja 3% Petit Verdot.

Joskus sitä miettii, miksi kukaan haluaa Toscanassa viljellä muita, kuin alueen alkuperäisiä lajikkeita, mutta näiden viinien kohdalla vastaus on ilmiselvä. Viineistä tulee mahtavia!

Viini, Ruoka ja Hyvä Elämä = VRHE

VRHE on Kirjamessujen kyljessä pyörivä kuluttajille suunnattu viinitapahtuma. Alku oli tällä oli melko vaatimaton, mutta nyt haastaa selvästi perinteisen ViiniExpon. Mukana on valtaosa isoista alan  pelaajista, maistettavaa löytyy joka makuun. Suurimpana erona ViiniExpoon on viinien saatavuus, suurinta osaa maistettavista viineistä saa Alkosta tai ravintoloista. Tätä ihmiset haluavat, voit kokeilla lasillisen, eikä tarvitse ostaa koko pulloa. Onhan se harmi, jos löytää mahtavan viinin, mutta sitä ei saa mistään. Harva kuitenkin ryhtyy tilaamaan suoraan tilalta tai etsimään ulkomailta kauppiasta. 

Ruokapuolella esille nousivat virolaiset tuottajat ja italialaiset salamit sekä ihanat juustot. Kahvien kohdalla esillä oli paljon pieniä paahtimoita ja alkuperäiskahveja. Suunta on oikein mainio, hyvää vauhtia pois Juhla Mokan-dominassista… 

Beringer ”Cause&Effect”

Viinilehden Bouquet Club järjesti Viini, ruoka ja hyvä elämä messuilla luennon viinin ja ruoan yhdistämisestä. Tällä kertaa puhumassa oli Niclas Tuomela Ruotsin Beringeriltä

Maistettavana oli Beringerin Stone Cellars Zinfandel Rosé,  Stone Cellars Chardonnay,Clear Lake Zinfandel ja Stone Cellars Cabernet Sauvignon. Lautasella oli sitruunaa, melonia, perunalastuja ja Mustapekkaa höystettynä chilihillokkeella.

Mitä opimme? 

• Annoksen pääraaka-aineen ohella kastikeella on yhtä suuri vaikutus viinin valintaan. Eli ei se pihvi, vaan kastike huomioon viinivalinnan kohdalla. Kokonaisuuden balanssi ajaa pääraaka-aineen yli.
• Suola muuttaa perusviinin mehumaiseksi
• Kuiva valkoviini, varo annoksen makeutta, viinistä tulee olematon.
• Annoksen makeus kuivattaa jäännössokeria omaavaa viiniä.
• Suola tasapainottaa tanniinia.
• Tanniininen viini - annoksen umani ja hapokkuus korostaa tanniinien karheutta
• Chili ja muut tuliset annokset tykkäävät aavistuksen makeutta omaavasta roseesta.
• Sushi, soijaa ja tippa sitruunaa päälle, lasiin saksalaista Rieslingiä.
• Pippuripihvi, kokeile Blue Nun Riesling ( omalla vastuulla)
• Kokatessa maista tarjottavaa viiniä ja sovita kokonaisuus kohdalle lisäämällä vaikka hyppysellinen sokeria tai suolaa kastikkeeseen. Eli tarvitse viiniä toisenkin pullon, koska tasapainon hakemiseen kuluu se ensimmäinen:)

ESPANJA 28.10.2010

Kellarin maistelutila oli täynnä maistelijoita, laseja, juustoja ja mukavan rentoa tunnelmaa.

Illan aluksi Savoyn sommelier Antti Uusitalo kertoi sherryn kiehtovasta maailmasta. Hänen kanssa maistoimme Emilio M. Hidalgon Manzanilla ja Amontillado Medium Dry:n. Manzanillan sovitimme aperitiiviksi ja Manzanillan sienikeiton ja vahvojen liemien kumppaniksi.

Punaviineinä maistelimme neljä ”uuden tyylin” viiniä. Viineillä oli yhteisinä piirteinä rypäleiden tulo vanhoilta tarhoilta, ranskalaisentammen käyttö ja Parkerisoitunut runsas tyyli. Ne olivat tiiviitä, vivahteikkaita, suuria. Olisiko niitä sokkona vienyt Espanjaan? Itse en olisi, ne olivat kansainvälisiä huippuviinejä. Ajatuksella ja huolellisuudella tehtyjä, mutta ei kasvupaikan klassiselle tyylin mukaisia.

Olisiko kauden aikana syytä tutusta klassisempaan Espanjaan? Laita meille viestiä, jos kiinnostus heräsi!

Juustoina oli turkulaisen Vino Fino Finlandin loistavat Manchego DOP Gran Valle de Montecelo, Montenebro ja Rosmariinijuusto. Etenkin Montenebro ja Toron Numanthia olivat loistava pari!  Juustoja on saatavissa Hakaniemen kauppahallin Lentävästä Lehmästä ja Kauppatorin hallin Tuula Paalaselta. 

Jyväskylä - Ei pöllömpi

Viikonloppu Jyväskylässä, ei muuta etukäteistietoa kuin reilun 3h junamatka…

Yöpuu ja Pöllöwaari..Wow..siis ihan totta. Symppis oikea vanha hotelli. Ei mikään steriiliketju, missä pitää katsoa ikkunasta ulos tietääkseen missä on. Tunnelmallinen, mukava, oikea boutique-hotelli keskellä Suomea. 

Hotellin ravintola, Pöllöwaari, on niittänyt mainetta, eikä turhaan. Viinilista on tasapainoinen, täynnä hienoja viinejä. Painotus on vanhassa maailmassa ja varsinkin, Bourgogne-osuus on herkullinen. Eikä hinnat pelota! 

Ruska-ajan herkkumenun kumppaniksi päädyimme Ramonetin Chassagne-Montrachet 1er  Cru Morgeotiin ja Denis Mortetit Gervrey-Chambertiiniin. Itsekehun uhalla, valinnat olivat loistavat!

Ruoka oli kerrassaan hyvää. Alkupalan pikkuahvenet olivat juuri sopivan kiinteitä, eivätkä liian etikkaisia. Hirvimedaljonki, hirveen hyvää!

Hyvänä lounaspaikkana voin suosittelen Soppabaaria: soppaa ja napsuja (pieniä suolaisia). Paikka sijaitsee vähän tylsästi kauppakeskuksessa, mutta se annettakoon anteeksi. Listalla on muutama keitto ja pasta, mutta niiden lisäksi nyt oli ”ekstrakeitto”, eli lista elää tilanteen ja raaka-aineiden mukaan. Pisteet siitä.

Kulttuurinnälkää kannattaa käydä sammuttamassa aseman lähellä sijaitsevassa taidemuseon grafiikkakeskuksessa. Kaunis vanha talo, tunnelmallinen tila vaihtuville näyttelyille.  

Joensuu Vol 2

Uusinta vierailu Joensuuhun. Valitettavasti Kielon oli täynnä hyvissä ajoin ennen kaavailtua tarkistuskäyntiä. Pitänee siis vielä(kin) mennä uudestaan. Tämän takia illalliselle menimme kaupungin ”ykkös-italialaiseen” La Passioneen. Paikka sijaitsee ”joen väärällä puolella” korkean, tuulisen ja jäisen sillan vieressä. Kesällä paikka joen varressa on varmasti upea, eikä kaupungin valot nyt synkkänä syksynä pahalta näyttäneet. 

Paikassa on 2 puolta, pizzeria ( tämän yhteydessä on pieni herkkupuoti tai tiski oikeastaan) ja à la carte. Vastaanotto oli ystävällinen, mutta kiireinen. Tämä sama kiire jatkui koko illan ajan vaikka paikka ei ollut täynnä ja henkilökuntaa oli runsaasti. Listalla oli useita aperitiiveja, mutta kukaan ei ehdottanut, että tilaisimme niitä. Sitten itse asiaan, ruokaan. Kauniisti sanottuna hämmentävä kokemus. Alun bruscetta mistin leipä oli kivikovaa ja lohi oli nähnyt parhaat päivänsä monta päivää sitten. Sahrami simpukkakeitto sitä vastoin oli maukas, nautittava. Pääruoan karitsa oli hyvää, provoloneperunat suorastaan loistavia. Sitä vastoin kesäkurpitsa-pinaattinyytin metäsienirisotto oli vaihtunut paahdettuihin kasviksiin. Höh. Nyytti oli pinnalta hyvä, kypsa ja maukas, mutta sisältä raaka ja raskas. Jälkiruokaa emme kokeilleen, mutta ostimme puodista mukaan muutaman palan juustoja, etenkin provolone oli oikein hyvää.

Liki torin laidalla sijaitsee Deli-China, ilmeisesti paikan paras kiinalainen. Samalla paikka on yksi Suomen vanhimmista kiinalaisista ravintoloista, perustettu 1989. Pöytää emme saaneet lauantai iltapäivänä. Siispä otimme mukaan valikoiman ruokia. Ei järisyttävää, mutta ei yhtään moitittavaa. Voittaa mennen tullen 90% Hesan take away kiinalaisista.

Nature- viinit 13.10. Vinoteekissa

Olivatko viinit erilaisia? Hmm..olivat. Parempia? Ehkä. Ainakin poikkesivat valtavirrasta. 

Sulfiitittomuus tai niiden niukka lisääminen ei maistunut viineissä. Se mikä maistui, oli puhdas, selkeä hedelmä. Rakenteeltaan ne eivät olleet ”moderneja”=raskaita, vaan reilusti keskitäyteläisiä.  Toimivuus ruoalle on ihan toista luokkaa kuin tarkasti tehdyissä viineissä. Samoin dokabiliteetti on kohdallaan, eli niitä on ilo juoda enemmänkin;)

Ajatus puhtaista raaka-aineista on yleisesti hyvänä pidetty. Miksei sama idea  kanna viineihin saakka? Onko kyse markkinoinnista? Isoilla kauppiailla ja viinimeijereillä on rahaa valtavia määriä mainontaan, pienillä riippumattomilla tuottajilla taas ei, eikä heillä taida olla siihen haluakaan, viinit myyvät muualla itse itseään.

Onneksi meillä on Jarno Malmberg ja Funky Wine Imports! Jarno omaa saman intohimon, kuin monet tuottajat, seisoo sanojensa takana ja innostuu asiasta. Hänet täytyy ”kokea”, eikä voi olla uskomatta hänen sanomaansa. Jarno antaa mielellään lisätietoja viineistään ja niiden huimista tuottajista.