Punkaharjun Local Wild Food Challenge on jälleen kisattu!

Neljännen kerran Punkaharjulla järjestetty Local Wild Food Challenge ratkesi Haaga-Heliassa keittiömestareiksi opiskelevien Harri Vettenrannan ja Ville Viljasen voittoon arvovaltaisen tuomariston yksimielisellä päätöksellä.


Koko kilpailun, ja tässä kuvassa voittajien taustalla  hääräävä Bill Manson iloitsi jo kahteenkymmeneen annoskokonaisuuteen kasvaneesta osallistujamäärästä.

Villiruokakisan ideana on, että ainakin yksi kisaan osallistuvan annoksen raaka-aineista on itse hankkittu lähiluonnosta ja työtä oli tänäkin vuonna tehty innolla, hauskanpitoa unohtamatta.

Voittaja-annos täytti kaikki kisan kriteerit ja oli sekä esillepanoltaan että mauiltaan aivan ylivoimainen, mutta toki myös ammattilaisten taidonnäyte.

Kilpailuun osallistui reippaasti myös moni lapsijoukkue, ja itse asiassa lähes parhaat makuyhdistelmät löytyivät eräästä näiden pikkukokkien kilpailuannoksesta.

Lapsia palkittiin muissakin sarjoissa - paras tarina sekä paras jälkiruoka löytyivät alle 15-vuotiaiden osallistujien työnjälkinä.

Tuomaristossa toimi tänä vuonna mm. Simo Saarimaa Krapihovista. Simo oli viime vuoden kisan voittaja ja pääsi palkintomatkalle Martha´s Vineyardiin.

Muut ankarat tuomarit olivat ravintoloitsija Ilja Björs ja Sari Sirén Helsingistä, sekä Paavo Pelli edustaen paikallisväriä Punkaharjulta.

Tuomarityöskentely oli hauskaa, yksimielistä ja kovaäänistä.

 
Uusiseelantilainen Bill oli urakan jälkeen oluensa ansainnut.
Hän on vienyt kilpailua jo kahdeksaan paikkaan eri puolille maailmaa.

Uuden-Seelannin Waiheke Islandin, Glenorchyn, Eastbournen ja North Canterburyn lisäksi villiruoan parissa kisataan Punkaharjulla, Piemonten Verdunassa, Ranskan Bozelissa sekä Martha´s Vineyardilla Yhdysvalloissa.

Ja matka jatkuu - kilpailua kehitetään kaiken aikaa ja jokaiselle kisalle on kova työ uusien sponsoreiden sekä muiden yhteistyökumppaneiden hankkimisessa - yhdelle miehelle tämä on aika kova show.

Lisää kilpailusta:  www.localwildfoodchallenge.com

Sata lasissa 18 - Livon Collio Friulano 2013

Kun aloitin tämän sata lasissa - setin keväällä, kuvittelin olevani tässä vaiheessa kesää jo aivan eri kymmenluvuilla. No enpäs ole.
Mielenkiintoisia viinejä tupsahtelee vastaan varsinkin kesällä harvemmin ja erityisesti, kun on juuri lomailun alussa kantanut saareen viinikellariosakkeen sisällön, suuria yllätyksiä ei ole tullut vastaan.

Nyt kaadoin lasiini tulevaan synttärimatkaani valmistautuen Livonin Collio Friulanon, jota löytyy Alkosta seitsemäntoista euron hintaan. Viini on joka euron väärti.
Juuri minun makuuni iskevä italialainen valkoviini, jossa on mineraalisuutta, sitrusta, rakennetta ja tyylikkyyttä, jota pohjoisen Italian alueilta sopiikin parhaimmillaan odottaa.

On täysin sattumaa, että Livon, jonne aion mennä kurkkimaan paikan päälle, on perustettu samana vuonna kuin minä. Venetsian tienoilla siis tänä vuonna molemmat voimme juhlistaa elämäämme. Viinissä on alkoholia kivan maltillisesti 12,5% hyvän hapokkuuden tukemana ja aikomus on nauttia sitä grillistä nostettavan sitruunamyrttisuolalla maustetun broilerin sekä marinoidun, yrttisen fenkolin parina.Saas nähdä, kuinka käy.

Sata lasissa 17 - Famiglia Olivini Lugana Brut

Lugana-fani nappasi Alkosta Famiglia Olivinin Lugana Brut kuoharin saareen ja hyväähän se oli, vaikka parempiakin on juotu.
Ei ole ihan jokapojan kuohuviini Trebbiano di Lugana-lajikkeesta, sillä viini on runsas ja paahteinen, mutta myös äärettömän kuiva sekä sitruksinen. Selkeä ruokaviini. Kylmäsavulohen kanssa toimi kummasti ja veikkaan savukampelan tai muiden rasvaisten kalojen kaverina rimmaavan myös hienosti.

Vaikka kuvassa on mansikoita, älkää kokeilko kotona. Luganan hinta on Alkossa parikymppiä, hieman liikaa mielestäni, mutta tätä tuhtia kuohuviiniä kannattaa kesägrillin ääressä ehdottomasti kuitenkin kokeilla.

Sadepäivän kurvailua

Tällä viikolla oli tarkoitus testata kasvisravintola Omnom Annankadulla, mutta heinäkuu on luonnollisesti sulkenut ison osan kivoja kuppiloita Helsingissä. Jo maanantaina kesäkuussa, sanoo nipo.
Kahvaa tuli eilen nyittyä turhaan Pastiksessa ja Kaartin Hodari & Hummerissa, Juuressa taas lounasaikaan tarvitsee pöytävarauksen mahtuaksen herkuttelemaan, joten nälkä vei Iso Roban Fafa´siin.


Ei huono sattuma ollenkaan, "kabab" hummuksella ja toinen tsatsikilla olivat molemmat hyviä, á 9,80€.
Pienen paikan ikkuna antaa kävelykadulle, joten ehkä heittäisin sekalaiset, puoliksi kuolleet viherkasvit ikkunalta kuuseen ja katselisin katuvilinää.
Toinen Fafa´s löytyy Sörkasta,Vilhonvuorenkatu 10.

                                                                          

Kahville lähdettiin kesän kunniaksi Kaivopuistoon aikomuksena testata uusi Cafe Birgitta Eiranrannassa.
Jos ei sää oikein suosinut, mutta ei sentään satanut, ei kahvilan ympäristön sekasotku houkutellut jäämään terassille, jossa taisi yksi asiakas urheana istua. Luulisi olevan hyvää aikaa kerätä rakennusrojut talon sivuun.
Tätä samaa sotkua on tullut ihmeteltyä tänään myös Katajanokan uuden maailmanpyörän lähimaastossa, puhumattakaan Helsingin rakennus- ja tietyömaakaaoksesta parhaana turistiaikana.

Mikä siinä on, että Espalla katukiviä nakuttelee paikoilleen yksi mies tai että koko satama-alue Etelärannassa on revitty auki parhaaseen risteily- ja kiertoajeluaikaan. Ei voi kuin ihmetellä, minkälainen puupääraati näistä ajankohdista päättää.

Yhtä kaikki, päädyimme maanantaina kahville lähes tyhjään Cafe Caruseliin. Kahvi on hyvää ja kolmella eurolla on tarjolla kahta erilaista paahtoa jälleen santsikupeilla.

Kun juuri on joka vuosi päivitellyt Kaivopuiston rantakahviloiden asiakaspaikkojen vähyyttä, on nyt syytä laittaa suu kiinni. Tällaisella säällä ei mikään vedä sinne ihmisiä ja tietöiden vuoksi liikenne ruuhkautuu jo ennen Olympiaterminaalia.

Tiistain lounaspaikaksi valittiin Vanhan Kauppahallin Story. Saatan olla vanha kärttyinen akka, mutta minusta homma ei oikein toimi. Lounasaikaan pöydän löytäminen ei ole ihan helppo juttu ja jono kiertelee (hyvä tietty niin) keskellä ravintolaa. Sitten saatuasi pöydän, ottimet, vedet ja servetit saadakseen, joutuu jälleen puikkimaan jonon lävitse. Onneksi meitä oli kaksi, sillä mitään tavaroita tai ostoskasseja ei voi pöytiin tietty jättää noudon ajaksi. Ehkäpä tilanne helpottaa, jos ja kun terassi saadaan käyttöön säiden puolesta.

Mutta se, mikä tänään veti herneen nenään, oli ruoka ja sen odottaminen puoli tuntia. Lounasannos (13,50€), sisältää leipää ja vettä. En tiedä, oliko halstratun lohen ja grillattujen tomaattien tarkoitus olla lämpimiä, mutta odotusajan jälkeen tällainen annos huippukokkien paikassa herättää pikku närettä. Meille tultiin tarjoamaan lohdutukseksi LÄHTIESSÄ kahvi mukaan pahvimukissa.
Jos odotan lounasannosta puoli tuntia, en sitten voi juoda sitä kahvia enää siinä pöydässä? Myös naapuripöytään tuotiin valmiiksi pahvimukit kahvia varten.

Onneksi Rantasen Tiina kekkasi lähteä Kokkoon kahville. Jätimme siis pahvimukit sikseen ja kurvasimme toiselle puolen Kolera-allasta ja Nokan sivusta löytyvään Cafe Kokkoon.
Fiilistä, lämpöä, hyvää musaa ja ennen kaikkea, mahtavaa kahvia!
Tämän kaksikerroksisen tiilimakasiinissa olevan hauskan kahvilan lähes jokainen pöytä tai sohvaryhmä oli täynnä, enkä yhtään ihmettele.
Kahvia ja teetä saa ostaa mukaan, kuten lähes samantyylisestä naapurin Johan & Nyströmistä.
Molemmat saivat meistä takuulla uusia asiakkaita.

                                          Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Lounaskierroksella kesäkuun sateissa

Koska laiturilla loikoilu antaa odottaa itseään, on tullut kierreltyä lähimaaston kuppiloita ja kierros tuntuu jatkuvan, kun ulos katsoo.
Vastaan on sattunut kaikenlaista hinta-laatusuhdetta, mutta parhaimmat on helposti poimittu ja niistä kärkeen vetää Döner Harju Fleminginkadulla.

Lounasaikaan kuppila on täynnä ja porukkaa tulee ja menee. Paikka löytyy aina jonkun pöydästä ja kiireestä huolimatta kassan mimmi tuli sanomaan, ettemme olleet huomanneet ottaa alkukeittoa sivupöydältä. Ekakertalaiset.
Gazpacho alkuun ja lammasta pääruokana sekä kahvi 9,50€, maut täysi kymppi.
Fleminginkatu 23, 045 180 5868.

Toinen viime viikon suosikki oli Sandro, Kolmas linja 17, 09 4289 2317.
Ensimmäisellä kerralla satuin paikalle siivoustauolla klo 15-16. Eli lounasta saa kolmeen saakka ja kympillä per nenä söimme ihanaa sadesäähän sopivaa perunakeittoa talon leivän kanssa jonka jälkeen salaattipöydästä löytyi mahtavia marokkolais- ja libanonilaistyylisiä makuja. Lounaaseen kuuluu kahvi tai minttutee. Järjettömän hyvän ruoan lisäksi annan täyden kympin hyvälle palvelulle kaiken kiireen ja suoranaisen ryysiksen keskellä. Ei jää viimeiseksi kerraksi.

Sandron siivoustauon tyrmäämänä edellisenä päivänä ajauduin nälkäisenä Silvopleehen, Toinen linja 7, 09 7260900. En erityisesti ihastunut ajatukseen, että kerään lautaselleni ruoan, enkä oikeastaan tiedä, mitä se tulee maksamaan. Noukin pelkkiä salaatteja lautaselle, jolle tuli ilman leipää tai kahvia hintaa 14 euroa. Tunnin kuluttua oli taas nälkä.
Uusi Silvoplee on valtava, hälyisä ruokala, jossa kyllä oli asiakkaita lähes joka pöydässä. Palvelusta ei voi sanoa mitään, koska sitä ei ole. Lähes mykkä tyttö rahasti annoksen ja toimintaohjeet löytyvät taululta sisääntullessa. Melko persoonatonta.

Koskapa yhtenä päivänä paistoi aurinko, oli korkattava Cafe Ursula tältä kesältä. Delisalaatti ei petä, salaatti kahdella täytteellä 12,50€, hyvää leipää ja kahvia sen verran, kuin jaksaa juoda.
Miljöö on yksi kesäkaupungin parhaista, ulkona ei tosin tarjennut istua.
Se, mikä Ursulassa mättää näköjään vuodesta toiseen, on palvelun hitaus. Kassalinjoja on kaksi ja porukkaa lappaa lounasaikaan sisään kaiken aikaa, mutta henkilökuntaa on tasan yksi per linja. Sama tyyppi yrittää siinä sitten tehdä erikoiskahveja, kaataa viinejä, koota salaatteja ym ym. Ei tarvitse olla montaakaan asiakasta kerrallaan ja ruuhka on valmis. Jatkuvasti täyttyvien pöytien plokkaaminen kestää sekin luvattoman pitkään.
Kestosuosikki, anyway, jos ei ole kiire.
Ehrenströmintie 3, 09 652 817.

Porvoon Tee- ja Kahvihuone Helmen terassi odottelee vielä myös säiden lämpenemistä. Sinne kannattaa kuitenkin ampaista heti kelien salliessa. Kahvit, leivät ja leivokset ovat ihania ja terassi Vanhan Porvoon sisäpihalla on tunnelmaltaan kiva ja rauhassa katujen turistivilinältä.
Välikatu 7, 019 524 5165.

Matkalla Porvooseen Vanhaa Porvoontietä suosittelen jarruttamista Gumbostrandin kohdalla Kahvila-Leipomo N´avetan pihaan. Tänään kaatosateesta rantautuneena vastaleivotut korvapuustit ja kahvit piristivät kummasti.
Hintataso on kohtuullinen, kaksi kahvia ja kaksi isoa korvapuustia 7€. Kahvia saa täälläkin kitata sen verran, kuin vatsa vetää.
Samassa pihapiirissä on Villa Nokkonen, ihania sisustustavaroita myyvä pikku puoti, jonne ei oikeastaan kannattaisi poiketa ollenkaan... 
Sääennusteista päätellen, kierros jatkuu. 


 

Sata lasissa 16 - Bollinger R.D. 2002

Kuva kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa. Jokunen sana kuitenkin Bollingerin R.D. 2002 - samppanjan lanseerauksesta viime viikolla Helsingissä.

Kämpin kattokruunujen alla tuli nautittua taas yksi elämän täydellisiä hetkiä - laseissa Bollingerin Special Cuvée, Bollinger Rosé, La Grande Année 2004, La Grande Année 2004 Rosé ja helmenä Bollinger R.D. 2002. Tällaisesta tykkää muutkin, kuin pelkästään James Bond.
Makupareina kokeilimme mm. hanhenmaksaa, kampasimpukkaa ja mansikoita. Toimi, toimi ja toimi.
Pinot Noir-voittoisina ja muutenkin pitkän kypsytysajan tuoman runsaan rakenteensa ansiosta Bollingerit sopivat  hyvin ruokaviineiksi.

Bollinger Special Cuvée ja Rosé kypsyvät kolmesta neljään vuotta ja La Grande Année, La Grande Année Rosé sekä R.D. saavat kypsyä rauhassa hiivasakan kanssa seitsemästä kymmeneenkin vuotta.

Special Cuvée on viineistä helpoimmin lähestyttävä sekä monikäyttöisin tyylinsä ja toki myös hintansa puolesta, 54,90€. Sekoituksena 60% Pinot Noir, 25% Chardonnay ja 15% Pinot Meunier. Se on viineistä myös ainoa, joka löytyy vakiovalikoimasta, loput tilausvalikoimasta.

Special Cuvéen sekoitukseen käytettävät reserviviinit on kypsytetty viidestä kymmeneen vuotta magnumpulloissa ja rypäleistä yli 85% on Grand Cru- tai Premier Cru-tarhoilta.
Bollinger Rosé 67,90€ on yksi parhaista tämän hintaluokan roséista. Sekoituksena 62% Pinot Noir, 24% Chardonnay ja 14% Pinot Meunier. Siihen on lisätty viidestä seitsemään prosenttia Burgundin tyylistä Pinot Noiria Aÿ´n kylästä ja laitettu kypsymään.

Upea kolmikko, La Grande Année & Rosé 2004 sekä R.D. 2002, ovatkin sitten jo aivan oma lukunsa.
La Grande Annéen 2004 (107,90€) viinit on käytetty tammitynnyreissä, jotka valmistetaan vanhoista lankuista paikan päällä. Sekoituksena on 66% Pinot Noir ja 34% Chardonnay. La Grande Année Rosé (127,90€) saa jälleen sen 5-7% punaviiniä värikseen ja kypsytys tapahtuu luonnonkorkkien alla.

Bollinger R.D. (Recently Disgorged, Récemment Dégorgé) on alun perin Madame Elizabeth "Lily" Bollingerin lapsi, jonka hän loi vastatessaan talon tyylistä vuosina 1941-1971. Vuonna 1967 lanseerattiin ensimmäinen R.D.-samppanja, joka oli kypsynyt hiivasakan kanssa vuodesta 1955 ja tämä upea tyyli oli syntynyt.

R.D. on käytetty pienissä tammitynnyreissä ja sekoitus on 60% Pinot Noiria sekä 40% Chardonnayta, 23 tarhan rypäleistä, joista 71% Grand Cru- ja 29% Premier Cru-tarhoja.
Viini on kypsynyt luonnonkorkin alla 11 vuotta ja nyt sitä pääsee maistamaan.
Alkossa on myynnissä 120 pulloa, á 169,90€ ja urheimmille löytyy 14 pulloa magnumia hintaan 379 euroa pullo.
Hippasen hanhenmaksaa kylkeen ja samaan konkurssiin nauttimaan.

Sata lasissa 15 - Ruinart Blanc de Blancs & Rosé

Kesä ja oikeastaan kaikki muutkin vuodenajat ovat samppanjan juhlaa ja viime viikolla olikin pari mainiota aiheeseen liittyvää maistelusessiota.
Klassikkosamppanja Ruinartia maistoimme Muru Cateringin herkkujen äärellä White Lunchilla.


Tuli taas todistetuksi, että laadukkaita samppanjoita voi juoda läpi aterian, sillä ne toimivat mahtavan rakenteensa ansiosta usean ruoan parina.
Muru oli rimmannut blanc de blancs´it parsalle avokadokreemillä sekä huhtasienimurekkeella täytetylle viiriäiselle ja rosén basilikamansikoille.
Ei pidä unohtaa, kuinka helpon herkun mansikoista saa mascarponevaahdolla ja täydelliseksi jälkiruoan tekee rosésamppanja. Hyvä hapokkuus ja 13g/l sokeria sopii mansikoiden kanssa kuin nenä päähän.

Nämä nyt nautitut Ruinartit löytyvät Alkon tilausvalikoimasta, Ruinart Blanc de Blancs Brut 63,50 ja Ruinart Brut Rosé 67,20. Molemmat Alko on luonnehtinut erittäin kuiviksi ja minä luonnehdin muuten vain erinomaisiksi hinta-laatusuhteeltaan.

Ruinart on samppajataloista vanhin yhä toimiva talo, se on perustettu vuonna 1729. Ruinart on tunnettu 100%:sti Chardonnaysta valmistetusta blanc de blancs-samppanjasta ja vuonna 1962 lanseerattiin rosé, jossa on yleensä suurin piirtein 45% Chardonnayta ja 55% Pinot Noiria.
Yhtä kaikki, molemmat ovat erikoisesta ja hankalasti pinottavissa olevasta, mihinkään telineeseen mahtumattomasta pullosta huolimatta, loistavia samppanjoita.