8.10.2015

Mahtavat Travia Winesin viinit VRHE-messuilla 22.-25.10.

Winestudion syyskuun Toscana-tastingissä olleita Travia Winesin viinejä pääset maistamaan Teron osastolla Viini, ruoka & hyvä elämä-messuilla osastolla 5r49 22.-25.10.2015.

Guido Vitali (Fattioria Le Fonti), Franco Guarducci (Il Palagio) sekä Fabrizio Nistri (Vignole) ovat myös osastolla perjantaina 23.10 ja lauantaina 24.10.
Tero tuli itsekin juuri sadonkorjuusta, joten käy nykäisemässä hihasta ja kysymässä kuulumisia.

Sata lasissa 26 - Krohn portit

 7.10.2015

Käytiin Ekbergillä eilen vähän kekkuloimassa. Leipomon kautta portviinipöytään!
Colheita 1982 nousi kärkeen, mutta eivät muutkaan huonoja olleet. Krohnin valkoinen Lagrima tonicin ja mintun kanssa on myös aika bueno. Alkossa 16,70€, muita kannattaa kysellä laivoilta ja odottaa Alkoon....
Krohn Colheita 1979
Krohn Colheita 1982
Krohn Colheita 1998
Krohn LBV 2007
Krohn 10 years old Tawny
Krohn Vintage 1965



10.6.2015

Sata lasissa 25 - Charles Heidsieck ja Option Suomen paras ravintola 2015

 

Päivän seuraavat lasilliset nostettiin Kitzenin upeissa tiloissa Perämiehenkadulla, kun Kauppalehti Optio julkaisi valintansa Suomen parhaaksi ravintolaksi 2015.

Suuresti ei hämmästyttänyt voittorivi, joka on seuraava:

1. Olo, Helsinki
2. Kaskis, Turku
3. Savoy, Helsinki

Onnea!


Option Mikko Takalan perusteluina Olo on tehnyt hienoa ja määrätietoista, paikoin rohkeaakin työtä suomalaisen lähiruoan ja skandinaavisten puhtaiden makujen parissa.

Kaskis edustaa fine diningia omalla rahalla, vaikka ravintolan pojat olivatkin fine diningista hieman eri mieltä..

Savoy on klassikko, joka ei turhia esittelyjä kaipaa.

Mikko pohti trendinä street food-ilmiön sekä aasialaisen keittiön jatkumista ja muistutti aivan aiheesta, että katuruoasta kuitenkin valtaosa on täyttä roskaa.

Huomenna sitten Taste of Helsinki-tapahtumaan, syökää hyvin koko viikonloppu! https://www.tiketti.fi/Taste-of-Helsinki-2015-Kansalaistorin-Puisto-Helsinki-lippuja/31751


Sata lasissa 24 - Veuve Clicquot & Business Woman Award


Tänään kohotettiin maljat Kämpissä Kemppi Oy:n Teresa Kemppi-Vasamalle, joka ansioituneesti pokkasi Suomen vuoden 2015 Veuve Clicquot Business Woman-palkinnon.   
Palkinto jaetaan joka toinen vuosi talouselämässä hyvin ansioituneelle, rohkealle ja luovasti ajattelevalle naiselle, joita ei valintalautakunnan puheenjohtajan, Elvi Rangellin mukaan uskottu Ranskassa aikoinaan Suomesta riittävästi löytyvän, vaan toisin on todistettu.
"Teresa Kemppi-Vasama täyttää loistavasti Veuve Clicquot Ponsardinin palkinnonsaajalle asettamat ehdot. Hän on osoittanut rohkeasti eteenpäinpyrkivää yrittäjähenkisyyttä ja dynaamista asennetta urallaan. Kemppi-Vasaman luotsaama Kemppi Oy on kotimainen, pitkäaikainen, menestynyt ja kasvussa oleva kansainvälinen perheyritys."
Veuve Clicquot Business Woman Awards jaetaan samppanjatalon yritystoimintaa kehittäneen Barbe Nicole Clicquotin perinnettä kunnioittaen. Veuve Clicquotin vuonna 1772 alkanut menestystarina kytkeytyy Madame Cliquotin, nuoren lesken elämäntyöhön ja persoonaan. Luonteenlujuutensa ja liikemiesvaistonsa avulla Madame muutti perheyrityksen yhdeksi maailman johtavista samppanjataloista.
Vuonna 1972 Ranskassa perustettu palkinto - "businessnaisten Oscarit" - jaetaan nykyään jo 25 maassa ympäri maailmaa. Suomen ensimmäinen Veuve Clicquot Business Woman Award -voittaja oli Skannon omistaja ja toimitusjohtaja Barbara Roos, joka sai palkinnon vuonna 2003. 
Sen jälkeen on palkittu Hullu Poro Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja Päivikki Palosaari (2004), Vallila Interiorin toimitusjohtaja Anne Berner (2006), Lappset Groupin hallituksen puheenjohtaja Johanna Ikäheimo (2007), Stala Oy:n toimitusjohtaja Tuija Rajamäki (2008), Dextran toimitusjohtaja Leena Niemistö (2009), Andiatan omistaja ja toimitusjohtaja Tarja Rantanen (2011) ja Marketing Clinicin toimitusjohtaja Catharina Stackelberg (2013).

2.6.2015

Sata lasissa 23 - Loma & Charles Heidsieck



Huhtikuussa kaivauduimme Champagnen matkalla Reimsissa Charles Heidsieckin kellareihin ja nyt loman kunniaksi  lienee syytä avata pullo Charlesin samppanjaa, vaikka vähän varpaita paleleekin.

Charles Heidsieck Réserve Brut löytyy Alkon vakiovalikoimasta hintaan 49,90€, joka on löytö!
Samppanja on kuiva ja hapokas. Sen tasapainoinen mineraalisuus ja napakka sitruksinen aromimaailma kaipaa äyriäisiä, ostereita tai muuten vain hyvää seuraa.
Maaliskuussa Alko hankki kertaostona vuosikertaa 2005, joka lienee kaikki jo myyty. Hinta-laatusuhde oli loistava, 69,90€, eli jos jossain tulee vastaan, osta pois.

Charles Heidsieck on perustettu 1851 ja kun talon samppanja palkittiin vuonna 1859 Bordeaux´ssa kultamitalilla, menestystarina Euroopassa sai alkunsa.
Viinintekijät sukupolvesta toiseen ovat päättäneet käyttää Brut Réservessä 40% vanhojen vuosikertojen reserve-viinejä sekä yhden kolmanneksen kutakin sallittua lajiketta - Chardonnay, Pinot Noir ja Pinot Meunier.

Vuosikertasamppanja 2005 on 11 tarhan viini, jossa on 60% Pinot Noiria ja 40% Chardonnayta. Se on runsas, pyöreä, kermainen ja mineraalinen samppanja, josta löytyy punaisen omenan aromeja.
 
Heidsieck ei tehnyt vuosikertaa 2002, vaikka vuosi oli hyvä. He katsoivat tarpeellisemmaksi laittaa viinit reserve-varastoon myöhempää käyttöä varten.


Pullon muoto mukailee tätä yhtä kellarinmutkaa
Reimsin alla loputtomina kiertelevistä kalkkikivikäytävistä. 



Kaula on pullossa normaalia samppanjapulloa kapeampi, jolloin viiniin pääsee kypsymisen aikana vähemmän happea ja aromit säilyvät paremmin.

Heidsieckin vuosikertasamppanjoihin ei käytetä lainkaan Pinot Meunieria ja kaikki talon viinit läpikäyvät malolaktisen käymisen happojen terävyyden pehmittämiseksi.

Brut Réserve kypsyy seitsemän vuotta ja on 60 tarhan sekoitus.


 
Blanc des Millenaires 1995 maksaa Suomessa noin 165€. Samppanja on kermainen, runsas, briossinen ja yllättävän nuorekas ikäänsä nähden. 

Aromimaailmasta löytyy kuminaa ja kuivaa aprikoosia, viini on lähes täydellinen.
Eli oiva siinä vaiheessa lomaa, kun aurinko paistaa!





12.2.2015

Menu Signature Siljan Bon Vivanteissa

Kun on tullut poikettua viime aikoina tämän tästä Siljalla milloin mistäkin syystä, tänään maistetun Signature menun jälkeen olen tosi iloinen, että on risteily tiedossa.

Keittiömestarit Anti Lepik ja Heikki Härmä ovat loihtineet menuun puhtaista raaka-aineista upeita makuja, ilman turhia kikkailuja.

Ruokien parina kulkevat australialaisen Château Tanundan viinit, jotka yllättivät kyllä tällaisen hieman  kokeneemmankin viininokan.
Château Tanunda on Australian vanhin viinitalo, joka on perustettu Barossaan vuonna 1890. Menun pääruoan kanssa tarjotaankin satavuotiaiden köynnösten rypäleistä valmistettua, The Château 100 yo Vines Shiraz´ta.

Menisi ihan ilman hirveäkin, sillä minusta  epätyypillisesti Barossan suhteellisen robusteille viineille, tässä viinissä on jännää eleganssia.


Eivätkä häpeä kyllä muutkaan viinit. Uskomattomin yhdistelmä oli talon Cabernet Sauvignon merikrotin kanssa.


 Annokset eivät olleet pelkästään järjettömän hyviä, vaan myös todella kauniita.

Aina on ilo maistaa ruoka-viiniyhdistelmiä, joissa on lähdetty miettimään koko hommaa viini edellä.
Se maistuu vaatimattomasti lähes täydellisyytenä.

Kampasimpukka-annoksesta löytyivät lähes kaikki viinin viholliset - juuriselleri, rucola ja omena. Silti aivan kätevästi toimi ihmeen hapokas italialaistyylinen talon Pinot Grigio.


Jos hyvistä parhaan setin poimisi, niin se on skreiturska, turskanmaksa ja hollandaise Three Graces Marsanne, Viognier & Roussannen kanssa. 

Viini on jälleen tyylikäs ja kertookin Tanundan omistajan John Geberin ideologiasta " I want to drink my wine, not eat it" - joka vaatiikin sitten hiukkasen hommaa Barossan kuumassa laaksossa.

Kurkkaa koko menu Siljan sivuilta ja varaa pöytä. Tarjolla 3.6. saakka.


 

28.1.2015

Sassoa uusiksi

10-vuotias Ravintola Sasso Pohjoisespalla palaa juurilleen Pohjois-Italiaan. Tänään maisteltiin 17.1. listalle tullutta venetsialaista menua veronalaisen Pasquan viinitalon viinien kanssa.

Keittiöpäällikkö Markus Rautala kertoi, että koko vuoden listat on ideoitu pohjoiseen, alkaen 1400-luvun aatelisten ruoista Venetsiasta kulkien Milanon maailmannäyttelyn kautta Langheen ja Bolognaan.

Neljän ruokalajin Venetsia-menu on tarjolla 17.4. saakka ja hintaa kokonaisuudella on 59 euroa, viinipaketti kylkeen 48 eurolla.

Moleche fritte e uova affogato sul letto di spinaci - friteerattuja rapuja, uppomuna ja pinaattia
***
Ravintolapäällikkö Markku Halonen varoitteli, että varsinainen menukokonaisuus koostuu näitä suuremmista annoksista. Huh. Ainakin lounaaksi tässä oli minusta kyllä ihan riittävästi, mutta ei jää ainakaan nälkä.

Italialaiset käyttävät ravut pehmeäkuorisina, eivätkä odottele kuoren vaihtumista, kuten meillä.
Annokset mukailivat 1400-luvun saatavilla olleita raaka-aineita. Esimerkiksi tomaattia tai perunaa ei lautasilla nähty, sillä ne tulivat vasta seuraavalla vuosisadalla Amerikasta.


Markus Rautalan mukaan menu kuvaa syntisen herkullista Venetsiaa. Inspiraatiota on saatu Venetsian karnevaaleilta, joissa kaikenlaista kiekumista riittää - tänä vuonna 31.1.-17.2. välisenä aikana.
Aikoinaan tapahtuma olikin täynnään enemmänkin syntiä ja herkkuja, uudelleen elvytettynä 1970-luvulla karnevaaleilla on tiedossa jokseenkin juhlaviikkojen kaltaista kulttuurisidonnaista toimintaa. Karnevaalit alkoivat vuonna 1162 ja viimeiset kunnon kekkerit on pidetty vuonna 1797.

Syksyllä Sasson ja Fishmarketin ruorissa aloittanut Rautala jatkaa keväällä Milanon modernimmissa fiiliksissä, syksyllä Langhen tryffeleillä ja sitten jouluksi mennään isoäidin lämpimiin makuihin Bolognaan.

Risotto nero con polpo alla griglia
Mustaa risottoa ja grillatua mustekalaa (ei paha!)
***
Ensimmäiset maininnat mustekalan musteella värjäämisestä löytyvät 1200-luvulta. Värjääminen on saanut alkunsa Kroatiasta ja sittemmin se on levinnyt Venetsian kauppiaiden mukana mm. Espanjaan. Vaikkakin espanjalaisten mukaan se on toki keksitty heillä.
Niin tai näin, järjettömän hyvää ja riisiä on värjätty Italiassa 1400-luvun lopulta saakka. Sitruunan kuori antoi annokselle hyvän twistin lisäksi kivan väripilkun.


Kuten Italian suurlähettiläs Giorgio Visetti totesi, italialainen ruokatyyli on hyvin lähellä suomalaista - tärkeydessä ykkösinä tulevat tuoreus, maukkaus sekä lähituottajien raaka-aineet. Kohteliasta, mutta parhaimmillaan totta.

Nostimme maljaa Matti Jämsenille Lyoniin ja samalla kai lupasimme italialaisille sovinnolla palkintosijat hiihtokilpailuissa. Koska Matti tiimeineen nyt illalla sai neljännen sijan, täytynee ottaa vähän takaisin hiihdossa.


Petto d´anatra glassato al miele con carote allo zenzero
Hunajaglaseerattua ankanrintaa ja inkivääriporkkanoita
***
Pinaattia on ollut tarjolla Italiassa jo 800-luvulla, joten jotain vihreää lautasilla kuitenkin nähtiin. Inkivääri muistuttaa Venetsian aikoinaan hallitsemasta maustekaupasta.

Ruokailun ohessa Pasquan viinitalon kolmatta sukupolvea edustava Cecilia Pasqua kertoi, kuinka hänen isoisänsä aikoinaan siirtyi Apuliasta silloiseen viinikaupan keskukseen, Veronaan.
Pasquan viinitalo juhlii nyt 90-vuotistaivaltaan ja vie viinejä 50 maahan.

Maistettavana olivat talon viineistä Prosecco, Pinot Grigio, Ripasso Superiore ja Recioto di Soave.




Jälkiruokana Markus Rautala kertoi tarjoavansa munkin kardemummakreemillä.
Ja sitähän se:

Fritole veneziana alla crema al cardamomo
***

Ei liian makeaa, oikeastaan hassusta ulkonäöstään huolimatta tosi hyvää ja tuo mummonlautanen kruunasi kaiken.
Recioton kanssa kuin nenä päähän.

Ilolla odotan Sasson seuraavia ruokalistoja, sillä Markus Rautala lupasi laittaa kaiken uusiksi ja se ei ole lainkaan pahaksi tälle kauniille paikalle.
Paikkansa kullakin ja jos jonkun paikka on Pohjois-Italiassa tällä tyylillä, siitä saa jo pisteet.