Sata lasissa 21 - Montenisa Franciacorta

Kun tuolla Turun reissun Antinori-illallisella eteen tuli jälleen ihana Montenisan Franciacorta, niin muutama matkamuisto piti palauttaa mieleen syyskuulta ja samalla muistuttaa, että Montenisaa saa
Alkon tilausvalikoimasta.
Hinta on 26,90€ ja ensi vuoden alusta riittävästi tilausvalikoimassa myyvä tuote voi päästä oikotietä vakiovalikoimaan. Eli ostamaan siis, niin saamme kuohuviin hyvän lisän, jossa hinta ja laatu kohtaavat hienosti.

Montenisa kuuluu siis Antinorille, joka vasta 1999 viimeisimpien joukossa tuli Franciacortaan. Potentiaalia ja hienoja viinejä tältä Italian parhaalta kuohuviinialueelta Lombardiasta on tullut jo vuodesta 1961.
Pioneerina oli Berlucchin viinitalo, joka halusi kokeilla, miten kuplat rimmaavat alueen mineraalisten ja herkkien viinien kanssa. Ja hyvinhän tuo toimii. DOCG syntyi vuonna 1995.

Franciacortan viinit tehdään perinteisellä samppanjamenetelmällä ja sallituja lajikkeita ovat Chardonnay, Pinot Noir sekä Pinot Blanc. Minimikypsytysaika on 18 kuukautta hiivasakan kanssa.
Kesäpäivät ovat kuumia ja illaksi hieman viilenee, joten lämpötilavaihtelut kasvukauden aikana antavat viinehin rakennetta ja happoja.
Upean mineraalisuuden salaisuus on taas kalkkikivinen maaperä.


Montenisa tuottaa 300.000 pulloa vuodessa ja hehtaareja on 60.
Tämän vuoden sadonkorjuu oli yhtä painajaista, koska koko pohjoisessa Italiassa on satanut pitkin kesää. Satomäärissä jäädään huomattavasti jälkeen edellisistä vuosista, jotta saadaan laatu ylläpidettyä.
Koskaan ei kuitenkaan tiedä, miltä se viini ensi lokakuussa maistuu, joten pidetään peukkuja.

Antinorin tila on 1600-luvun upea palatsi, mutta muuten pidetään ihan matalaa profiilia. Etiketeissä ei myöskään Antinoria mainita.

Kaikki viinit vinifioidaan erikseen, 90% käy terästankeissa ja 10% tammitynnyreissä, joka antaa viineihin rakennetta. Kolme vuotta vanhat tynnyrit tulevat Toscanasta ja niitä käytetään 5-6 kertaa.

Montenisan Franciacorta Brut kypsyy hiivasakan kanssa 30 kk ja suosittelen lämpimästi maistamaan talon rosén tai Saténin, jos vastaan tulee.  Satén on Blanc de Blancs-kuohuviini, joka on kypsynyt 48 kk hiivasakan kanssa. Viinin takana on Bellavistan enologi Mattia Vezzola. Taivaallinen viini!

Sata lasissa 20 - Chilen ikoniviinit

Koska sata lasissa-sarja on jäänyt muiden kiireiden jalkoihin, laitan kertaheitolla 11 suositusta ehdottoman hyviksi lahjaviineiksi itselle tai kaverille.

Maistoimme Winestudion Chile-illassa viime viikolla
ikoniviinejä ja aloitimme illan marraskuussa Alkon vakiovalikoimaan tulleella Estelado-kuohuviinillä.
Tämä Torresin rosé on tehty 100% País-lajikkeesta ja on hieman alle neljäntoista euron hintaan melko näppärä viini vaikka joulupöydän makujen sekamelskaan tai sellaisenaan joulupukkia odotellessa.

Muun ostoslistan voi napata vaikka suoraan tästä:

1. Maycas del Limari Pinot Noir Reserva Especial 2013 – Limari (19,89€)

100% Pinot Noir, alkoholia 14%. San Julian palstaviini 11&12, kypsytetty ranskalaisessa tammessa 12kk, 18% uusia tynnyreitä. Kirsikkaa, vadelmaa, mineraalia, runsas ja tasapainoinen rakenne.

2. Cono Sur Ocio Pinot Noir 2012, - Casablanca Valley (49,90€)

100% Pinot Noir, alkoholia 14%. El Trianqulon tarhaviini, Chilen vanhimmista Pinot Noir köynnöksistä. 14 kk kypsytys ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Täyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, karhunvatukkainen, mausteinen, tamminen, pitkä.

3. Torres Cordillera Carignan 2009 - Maule (21,90€)

63% Carignan, 22% Syrah, 15% Merlot, alkoholia 14%. 80-vuotiaat köynnökset, kypsytetty 9 kk tammitynnyreissä ja 3 kk pullossa, tammitynnyreistä 30% uusia ja 70% vuoden vanhoja.

Erittäin täyteläinen, erittäin tanniininen, hedelmäinen, aromikas.

4. Emiliana Ge Syrah/Cabernet/Carmenere 2008 – Colchagua (45,80€)

45% Carmenere, 40% Syrah, 15% Cabernet Sauvignon, alkoholia 14,5%.

Fundo los Roblesin tarhaviini. Kypsytetty 15 kk ranskalaisessa tammessa.

Tummia marjoja, mustikkaa, tummaa luumua, tupakkaa, mausteita, seetriä, lakritsaa. Hedelmäinen ja runsas, pehmeät tanniinit, pitkä.

5. Carmin de Peumo Carmenere 2008 – Rapel (99,60€)

90%Carmenere, 7,5% Cabernet Sauvignon, 2,5% Cabernet Franc, alkoholia 14,5%. Peumon tarhaviini, kypsytetty 18 kk uusissa ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Mustikkaa, mustaherukkaa, tupakkaa. Täyteläinen ja konsentroitunut, pitkä.

6. Viña Maipo Limited Edition Syrah 2010 – Maipo (20,90€)

98% Syrah, 2% Cabernet Sauvignon, alkoholia 14,5%. Kypsytetty 14 kk ranskalaisessa tammessa.

Erittäin täyteläinen, erittäin tanniininen, tumman hedelmäinen, mustikkaa, kirsikkaa, mustaherukkaa, mausteinen, pitkä.

7. Gravas del Maipo Syrah 2008 – Maipo (71,90€)

88% Syrah, 12% Cabernet Sauvignon, alkoholia 15%. Quinta de Maipon tarhalta, kypsytetty 18 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä ja vuosi pullossa.

Täyteläinen, boysenmarjaa, vadelmaa, mustaherukkaa suklaata, seetriä. Konsentroitunut ja ryhdikäs, silkkiset tanniinit, pitkä.

8. Torres Manso de Velasco 2010 - Cúrico Valley (36,50€)

100% Cabernet Sauvignon, alkoholia 14%. 100 vuotta vanhoista köynnöksistä Manso de Velascon tarhalta. Kypsytetty 18 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä (70% uusia).

Hillomaista luumua ja karpaloa, neilikkaa, minttua, paahteisuutta, yrttejä. Runsas ja täyteläinen, kypsät tanniinit, pitkä.

9. Don Melchor Cabernet Sauvignon 2009 – Maipo (59,90€)

96% Cabernet Sauvignon, 4% Cabernet Franc 4%, alkoholia 14,5%. Puente Alton tarhaviini, kypsytetty15 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä. Täyteläinen, erittäin tanniininen, marjainen, tamminen, mokkainen.

10. Viña Maipo Alto Tajamar Cabernet Sauvignon 2009 – Maipo (79,60€)

88% Cabernet Sauvignon, 12% Syrah, alkoholia 14,5%. Vain parhaina vuosina, kypsytetty tammitynnyreissä 26 kk (40% uusia). 2009 vuosikertaa valmistettu 3900 pulloa.

Erittäin täyteläinen, tanniininen, mustaherukkainen, luumuinen, mausteinen, tamminen, pitkä. 

Tämä oli niin hieno setti, että yhtä yksittäistä viiniä on hankala nostaa ylitse muiden ja miksi tarvitsisikaan. Ne eivät ole suoraan vertailukelpoisia eri lajikkeiden ja hintaluokkienkaan vuoksi, mutta sen voi hyvällä omallatunnolla sanoa, ettei yhtään huonoa viiniä tullut vastaan. Viinien seuraksi huitaisimme pari padallista Jamie Oliverin chili con carnea, ei paha yhdistelmä ollenkaan.

Punkaharjun Local Wild Food Challenge on jälleen kisattu!

Neljännen kerran Punkaharjulla järjestetty Local Wild Food Challenge ratkesi Haaga-Heliassa keittiömestareiksi opiskelevien Harri Vettenrannan ja Ville Viljasen voittoon arvovaltaisen tuomariston yksimielisellä päätöksellä.


Koko kilpailun, ja tässä kuvassa voittajien taustalla  hääräävä Bill Manson iloitsi jo kahteenkymmeneen annoskokonaisuuteen kasvaneesta osallistujamäärästä.

Villiruokakisan ideana on, että ainakin yksi kisaan osallistuvan annoksen raaka-aineista on itse hankkittu lähiluonnosta ja työtä oli tänäkin vuonna tehty innolla, hauskanpitoa unohtamatta.

Voittaja-annos täytti kaikki kisan kriteerit ja oli sekä esillepanoltaan että mauiltaan aivan ylivoimainen, mutta toki myös ammattilaisten taidonnäyte.

Kilpailuun osallistui reippaasti myös moni lapsijoukkue, ja itse asiassa lähes parhaat makuyhdistelmät löytyivät eräästä näiden pikkukokkien kilpailuannoksesta.

Lapsia palkittiin muissakin sarjoissa - paras tarina sekä paras jälkiruoka löytyivät alle 15-vuotiaiden osallistujien työnjälkinä.

Tuomaristossa toimi tänä vuonna mm. Simo Saarimaa Krapihovista. Simo oli viime vuoden kisan voittaja ja pääsi palkintomatkalle Martha´s Vineyardiin.

Muut ankarat tuomarit olivat ravintoloitsija Ilja Björs ja Sari Sirén Helsingistä, sekä Paavo Pelli edustaen paikallisväriä Punkaharjulta.

Tuomarityöskentely oli hauskaa, yksimielistä ja kovaäänistä.

 
Uusiseelantilainen Bill oli urakan jälkeen oluensa ansainnut.
Hän on vienyt kilpailua jo kahdeksaan paikkaan eri puolille maailmaa.

Uuden-Seelannin Waiheke Islandin, Glenorchyn, Eastbournen ja North Canterburyn lisäksi villiruoan parissa kisataan Punkaharjulla, Piemonten Verdunassa, Ranskan Bozelissa sekä Martha´s Vineyardilla Yhdysvalloissa.

Ja matka jatkuu - kilpailua kehitetään kaiken aikaa ja jokaiselle kisalle on kova työ uusien sponsoreiden sekä muiden yhteistyökumppaneiden hankkimisessa - yhdelle miehelle tämä on aika kova show.

Lisää kilpailusta:  www.localwildfoodchallenge.com

Sata lasissa 18 - Livon Collio Friulano 2013

Kun aloitin tämän sata lasissa - setin keväällä, kuvittelin olevani tässä vaiheessa kesää jo aivan eri kymmenluvuilla. No enpäs ole.
Mielenkiintoisia viinejä tupsahtelee vastaan varsinkin kesällä harvemmin ja erityisesti, kun on juuri lomailun alussa kantanut saareen viinikellariosakkeen sisällön, suuria yllätyksiä ei ole tullut vastaan.

Nyt kaadoin lasiini tulevaan synttärimatkaani valmistautuen Livonin Collio Friulanon, jota löytyy Alkosta seitsemäntoista euron hintaan. Viini on joka euron väärti.
Juuri minun makuuni iskevä italialainen valkoviini, jossa on mineraalisuutta, sitrusta, rakennetta ja tyylikkyyttä, jota pohjoisen Italian alueilta sopiikin parhaimmillaan odottaa.

On täysin sattumaa, että Livon, jonne aion mennä kurkkimaan paikan päälle, on perustettu samana vuonna kuin minä. Venetsian tienoilla siis tänä vuonna molemmat voimme juhlistaa elämäämme. Viinissä on alkoholia kivan maltillisesti 12,5% hyvän hapokkuuden tukemana ja aikomus on nauttia sitä grillistä nostettavan sitruunamyrttisuolalla maustetun broilerin sekä marinoidun, yrttisen fenkolin parina.Saas nähdä, kuinka käy.

Sata lasissa 17 - Famiglia Olivini Lugana Brut

Lugana-fani nappasi Alkosta Famiglia Olivinin Lugana Brut kuoharin saareen ja hyväähän se oli, vaikka parempiakin on juotu.
Ei ole ihan jokapojan kuohuviini Trebbiano di Lugana-lajikkeesta, sillä viini on runsas ja paahteinen, mutta myös äärettömän kuiva sekä sitruksinen. Selkeä ruokaviini. Kylmäsavulohen kanssa toimi kummasti ja veikkaan savukampelan tai muiden rasvaisten kalojen kaverina rimmaavan myös hienosti.

Vaikka kuvassa on mansikoita, älkää kokeilko kotona. Luganan hinta on Alkossa parikymppiä, hieman liikaa mielestäni, mutta tätä tuhtia kuohuviiniä kannattaa kesägrillin ääressä ehdottomasti kuitenkin kokeilla.

Sadepäivän kurvailua

Tällä viikolla oli tarkoitus testata kasvisravintola Omnom Annankadulla, mutta heinäkuu on luonnollisesti sulkenut ison osan kivoja kuppiloita Helsingissä. Jo maanantaina kesäkuussa, sanoo nipo.
Kahvaa tuli eilen nyittyä turhaan Pastiksessa ja Kaartin Hodari & Hummerissa, Juuressa taas lounasaikaan tarvitsee pöytävarauksen mahtuaksen herkuttelemaan, joten nälkä vei Iso Roban Fafa´siin.


Ei huono sattuma ollenkaan, "kabab" hummuksella ja toinen tsatsikilla olivat molemmat hyviä, á 9,80€.
Pienen paikan ikkuna antaa kävelykadulle, joten ehkä heittäisin sekalaiset, puoliksi kuolleet viherkasvit ikkunalta kuuseen ja katselisin katuvilinää.
Toinen Fafa´s löytyy Sörkasta,Vilhonvuorenkatu 10.

                                                                          

Kahville lähdettiin kesän kunniaksi Kaivopuistoon aikomuksena testata uusi Cafe Birgitta Eiranrannassa.
Jos ei sää oikein suosinut, mutta ei sentään satanut, ei kahvilan ympäristön sekasotku houkutellut jäämään terassille, jossa taisi yksi asiakas urheana istua. Luulisi olevan hyvää aikaa kerätä rakennusrojut talon sivuun.
Tätä samaa sotkua on tullut ihmeteltyä tänään myös Katajanokan uuden maailmanpyörän lähimaastossa, puhumattakaan Helsingin rakennus- ja tietyömaakaaoksesta parhaana turistiaikana.

Mikä siinä on, että Espalla katukiviä nakuttelee paikoilleen yksi mies tai että koko satama-alue Etelärannassa on revitty auki parhaaseen risteily- ja kiertoajeluaikaan. Ei voi kuin ihmetellä, minkälainen puupääraati näistä ajankohdista päättää.

Yhtä kaikki, päädyimme maanantaina kahville lähes tyhjään Cafe Caruseliin. Kahvi on hyvää ja kolmella eurolla on tarjolla kahta erilaista paahtoa jälleen santsikupeilla.

Kun juuri on joka vuosi päivitellyt Kaivopuiston rantakahviloiden asiakaspaikkojen vähyyttä, on nyt syytä laittaa suu kiinni. Tällaisella säällä ei mikään vedä sinne ihmisiä ja tietöiden vuoksi liikenne ruuhkautuu jo ennen Olympiaterminaalia.

Tiistain lounaspaikaksi valittiin Vanhan Kauppahallin Story. Saatan olla vanha kärttyinen akka, mutta minusta homma ei oikein toimi. Lounasaikaan pöydän löytäminen ei ole ihan helppo juttu ja jono kiertelee (hyvä tietty niin) keskellä ravintolaa. Sitten saatuasi pöydän, ottimet, vedet ja servetit saadakseen, joutuu jälleen puikkimaan jonon lävitse. Onneksi meitä oli kaksi, sillä mitään tavaroita tai ostoskasseja ei voi pöytiin tietty jättää noudon ajaksi. Ehkäpä tilanne helpottaa, jos ja kun terassi saadaan käyttöön säiden puolesta.

Mutta se, mikä tänään veti herneen nenään, oli ruoka ja sen odottaminen puoli tuntia. Lounasannos (13,50€), sisältää leipää ja vettä. En tiedä, oliko halstratun lohen ja grillattujen tomaattien tarkoitus olla lämpimiä, mutta odotusajan jälkeen tällainen annos huippukokkien paikassa herättää pikku närettä. Meille tultiin tarjoamaan lohdutukseksi LÄHTIESSÄ kahvi mukaan pahvimukissa.
Jos odotan lounasannosta puoli tuntia, en sitten voi juoda sitä kahvia enää siinä pöydässä? Myös naapuripöytään tuotiin valmiiksi pahvimukit kahvia varten.

Onneksi Rantasen Tiina kekkasi lähteä Kokkoon kahville. Jätimme siis pahvimukit sikseen ja kurvasimme toiselle puolen Kolera-allasta ja Nokan sivusta löytyvään Cafe Kokkoon.
Fiilistä, lämpöä, hyvää musaa ja ennen kaikkea, mahtavaa kahvia!
Tämän kaksikerroksisen tiilimakasiinissa olevan hauskan kahvilan lähes jokainen pöytä tai sohvaryhmä oli täynnä, enkä yhtään ihmettele.
Kahvia ja teetä saa ostaa mukaan, kuten lähes samantyylisestä naapurin Johan & Nyströmistä.
Molemmat saivat meistä takuulla uusia asiakkaita.

                                          Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Lounaskierroksella kesäkuun sateissa

Koska laiturilla loikoilu antaa odottaa itseään, on tullut kierreltyä lähimaaston kuppiloita ja kierros tuntuu jatkuvan, kun ulos katsoo.
Vastaan on sattunut kaikenlaista hinta-laatusuhdetta, mutta parhaimmat on helposti poimittu ja niistä kärkeen vetää Döner Harju Fleminginkadulla.

Lounasaikaan kuppila on täynnä ja porukkaa tulee ja menee. Paikka löytyy aina jonkun pöydästä ja kiireestä huolimatta kassan mimmi tuli sanomaan, ettemme olleet huomanneet ottaa alkukeittoa sivupöydältä. Ekakertalaiset.
Gazpacho alkuun ja lammasta pääruokana sekä kahvi 9,50€, maut täysi kymppi.
Fleminginkatu 23, 045 180 5868.

Toinen viime viikon suosikki oli Sandro, Kolmas linja 17, 09 4289 2317.
Ensimmäisellä kerralla satuin paikalle siivoustauolla klo 15-16. Eli lounasta saa kolmeen saakka ja kympillä per nenä söimme ihanaa sadesäähän sopivaa perunakeittoa talon leivän kanssa jonka jälkeen salaattipöydästä löytyi mahtavia marokkolais- ja libanonilaistyylisiä makuja. Lounaaseen kuuluu kahvi tai minttutee. Järjettömän hyvän ruoan lisäksi annan täyden kympin hyvälle palvelulle kaiken kiireen ja suoranaisen ryysiksen keskellä. Ei jää viimeiseksi kerraksi.

Sandron siivoustauon tyrmäämänä edellisenä päivänä ajauduin nälkäisenä Silvopleehen, Toinen linja 7, 09 7260900. En erityisesti ihastunut ajatukseen, että kerään lautaselleni ruoan, enkä oikeastaan tiedä, mitä se tulee maksamaan. Noukin pelkkiä salaatteja lautaselle, jolle tuli ilman leipää tai kahvia hintaa 14 euroa. Tunnin kuluttua oli taas nälkä.
Uusi Silvoplee on valtava, hälyisä ruokala, jossa kyllä oli asiakkaita lähes joka pöydässä. Palvelusta ei voi sanoa mitään, koska sitä ei ole. Lähes mykkä tyttö rahasti annoksen ja toimintaohjeet löytyvät taululta sisääntullessa. Melko persoonatonta.

Koskapa yhtenä päivänä paistoi aurinko, oli korkattava Cafe Ursula tältä kesältä. Delisalaatti ei petä, salaatti kahdella täytteellä 12,50€, hyvää leipää ja kahvia sen verran, kuin jaksaa juoda.
Miljöö on yksi kesäkaupungin parhaista, ulkona ei tosin tarjennut istua.
Se, mikä Ursulassa mättää näköjään vuodesta toiseen, on palvelun hitaus. Kassalinjoja on kaksi ja porukkaa lappaa lounasaikaan sisään kaiken aikaa, mutta henkilökuntaa on tasan yksi per linja. Sama tyyppi yrittää siinä sitten tehdä erikoiskahveja, kaataa viinejä, koota salaatteja ym ym. Ei tarvitse olla montaakaan asiakasta kerrallaan ja ruuhka on valmis. Jatkuvasti täyttyvien pöytien plokkaaminen kestää sekin luvattoman pitkään.
Kestosuosikki, anyway, jos ei ole kiire.
Ehrenströmintie 3, 09 652 817.

Porvoon Tee- ja Kahvihuone Helmen terassi odottelee vielä myös säiden lämpenemistä. Sinne kannattaa kuitenkin ampaista heti kelien salliessa. Kahvit, leivät ja leivokset ovat ihania ja terassi Vanhan Porvoon sisäpihalla on tunnelmaltaan kiva ja rauhassa katujen turistivilinältä.
Välikatu 7, 019 524 5165.

Matkalla Porvooseen Vanhaa Porvoontietä suosittelen jarruttamista Gumbostrandin kohdalla Kahvila-Leipomo N´avetan pihaan. Tänään kaatosateesta rantautuneena vastaleivotut korvapuustit ja kahvit piristivät kummasti.
Hintataso on kohtuullinen, kaksi kahvia ja kaksi isoa korvapuustia 7€. Kahvia saa täälläkin kitata sen verran, kuin vatsa vetää.
Samassa pihapiirissä on Villa Nokkonen, ihania sisustustavaroita myyvä pikku puoti, jonne ei oikeastaan kannattaisi poiketa ollenkaan... 
Sääennusteista päätellen, kierros jatkuu.