12.1.2013

BURGUNDI 2011 LONTOOSSA



BURGUNDI 2011 LONTOOSSA
Kun Burgundi on päässyt jaloilleen hienoisen laadullisen alamäen jälkeen vuosien 2009 ja 2010 huippuviinien ansiosta, tästä on helppo jatkaa eteenpäin. Kysyntää riittää, sillä aasialaisetkin ovat heränneet huomaamaan näiden eleganttien viinien vetovoiman. Sitä löytyy myös 2011 vuosikerran viineistä, joita kävin Lontoossa maistamassa tammikuun riemuksi.


Vuosien 2009 ja 2010 tasolle 2011 ei riitä, mutta näiden viinien eduksi voidaan katsoa aikaisempi juotavuus, eli viinit tarvitsevat vähemmän kellarointiaikaa. Näitä voi siis alkaa nauttimaan siinä, kun odottelee vuoden 2010 viinien kypsymistä. Aloittelevalle Burgundinystävälle nämä viinit sopivat myös kuin nenä päähän hedelmäisyytensä ansiosta.

Kasvukausi alkoi aikaisin ja kukinta oli toukokuun puolenvälin tienoilla, sillä huhtikuussa oli jo kesäisen lämmintä. Heinä-elokuussa sitten keli muuttui sateen ja auringon sekamelskaksi, jolloin viljelijät joutuivat panemaan parastaan pitääkseen köynnökset terveinä. Vanhat köynnökset selvisivät tästä paremmin, sillä niiden juurastot ovat kaivautuneet riittävän syvälle tasapainon ylläpitämiseksi. Sadonkorjuu alkoi elokuussa, joka on tapahtunut ainoastaan vuosina 1719, 1822, 1893, 2003 ja 2007 ja sadosta tuli suhteellisen pieni. Hankala kasvukausi teki rypäleistä pieniä ja konsentroituneita ja niistä löytyi normaalia vähemmän happoja. Sekä alkoholi- että malolaktinen käyminen tapahtuivat melko reippaasti ja seuraavana keväänä tynnyrikypsyminen olikin edellä aikataulusta. Viineistä tuli hedelmäisiä ja monien maistamisten joukosta paikoin jopa herkullisia, joten tätä vuosikertaa kannattaa kyllä ostella.


Jacques Devaugue Domaine L´Arlot´lta kehuu erityisesti vanhoista köynnöksistä tehtyjen punaviinien rakennetta, napakkuutta ja eleganssia. Hänen mielestään viineistä löytyy tyylikkyyttä, joka johtuu happojen ja hedelmän loistavasta tasapainosta. Vuoden 2011 valkoviinejä hän ei kehota pitkiä aikoja kypsyttämään, sillä niistä puuttuu vuoden 2010 uskomaton hapokkuus. Hedelmä on kypsää ja sitä on paljon, mutta viineissä on myös raikkautta, joten runsaus ei tee viineistä raskaita. Satoja viinejä oli maistelemassa myös viiniguru Jancis Robinson, hänen kommenttinsa löytyvät www.jancisrobinson.com- sivustolta. 




Ohjelmasta löytyi  Masters of Wine Instituutin järjestämä ”How to make best of Burgundy”, jossa Etienne Montille (Domaine Montille), Dominique Lafon (Domaines des Comtes Lafon), Bernard Hervet (Domaine Faiveley) ja Benjamin Leroux kommentoivat vuosikertaa ja vertailivat valko- ja punaviiniensä valmistusmenetelmiä, kokeiluja ja kokemuksia. Melko yksimielistä nyökyttelyä, mutta oppimismielessä mielenkiintoinen katsaus sekä maistamiskokemus omaa laatuaan, kuten aina viinintekijän johdolla.

L´Union des Grands Crus de Chablis´n tastingissä tutkittiin eri tuottajien tyylillisiä eroja näiltä huipputarhoilta. Seitsemän Grand Cru´ta ovat vierivieressä rinteessä kaikkiaan sadan hehtaarin alueella ja niiden tuotanto on Chablis´n kokonaistuotannosta vain 2%. Les Clos (26 ha) tuntui olevan oma suosikki useimpien tuottajien viineissä. Nämä viinit ovat topakoita, pitkäikäisiä ja maskuliinisia. Vaihteluakin riittää, sillä tähän 26 hehtaarin mahtuu monenlaista maaperää.                                                                                                                  Helpoimmin lähestyttävä viineistä on Grenouilles, joka on lähinnä jokea ja kukkaisuutta löytyy Blanchot´in viineistä. Eleganteimpia viinejä tulee Vaudésir´in 14 hehtaarin tarhoilta. Vaudésir jää täyteläisempien ja rakenteikkaampien Valmur´in ja Preuses´in väliin. La Moutonnen 2,35 hehtaaria sijaitsee kahden viimeisen tarhan alueella ja saa siten osansa tyylistään molemmista sekä poikkeuksellisesti luvan Grand Cru statukseen. Bougros on puoliksi Domaine William Fèvren valtakuntaa, viinit ovat runsaita ja pyöreitä ja koko repertuaarin maistettuani voin sanoa, että valtakunnassa kaikki hyvin.

 
L´Union des Grands Crus de Chablis´iin kuuluu 13 tuottajaa. Satomääriä on rajoitettu, silmuja saa jättää 75.000 hehtaarille ja tarhojen minimi-istutustiheys on 8000 köynnöstä hehtaarilla. Lannoitteiden tulee olla orgaanisia ja ainoastaan käsin poiminta on sallittua. Kaikki tuottajat eivät halua yhdistykseen liittyä, vaikka ideana on modernisti jakaa ajatuksia ja kokemuksia sekä vierailla toistensa luona, jolloin ne parhaat ajatukset yleensä syntyvät. Omat suosikit tuottajista olivat Domaine Pascal Bouchard, Château Grenouilles, William Févre ja Domaine des Malandes, mutta ei siellä huonojakaan ollut.

14.12.2012

Amaronea Jouluun!

Tänään maisteltiin Alkon joulukuun uutuusviinit sekä kaikki vakiovalikoiman amaronet, joista kärkeen  ampaisi kallein, Zenato Amarone della Valpolicella Classico 2008, 37,60€. Hintaeroa hyviin kakkosiin, Masiin ja Tommasiin ei ole kuin euron verran. Halvemmat amaronet Emilia 2008 22,90€ ja Bixio 2009 29,90€ olivat hieman lyhyitä ja miinusta tuli epätasapainosta runsaan alkoholin, hedelmän ja tanniinien suhteessa.

Verrocchio 2008 26,90€, on ihan kelpo lakritsinen, makeahko amarone ja hyvät pisteet keräsi myös Amarone della Valpolicella Classico I Castei 2007, 34,90€. Siinä oli jo vähän kehitystä, kun porukan nuorin on Tommasi, jolta on markkinoilla jo vuosikerta 2009.

Muita suosikkeja uutuuksista olivat edullinen  Jumillan viini Espanjasta, Viña Betola B 2011, 7,92€, Il Pietrello 2007 Italian Toscanasta, 12,90€ sekä Portugalin Crooked Vines 2007 Dourosta, 29,80€.
Joulupöytään laittaisin makeaksi viiniksi Domini Veneti Recioto della Valpolicellan Italiasta, 19,24€ (0,5l). Viini on kivan mausteinen, sokeria on 160g/l ja alkoholia 12,5%.

Kalapöytään Henley Hill Yarra Valleyn Chardonnay Australiasta 14,89€ ja Deep Roots Riesling Trocken Rheinhessenista, Saksasta, 11,50€. Siinäpä nuo.

Veneton viinejä valkoisista ja kuplivista valpolicellan sekä ripassojen kautta amaroneen ja reciotoon pääsee maistamaan 14.2. Winestudion Veneto & Valentine´s-illassa. Viinit rimmataan juustojen ja suklaan seuraan - tervetuloa mukaan! www.winestudio.fi - tastingit.


16.11.2012

Laivauutisia - Eckerö Linen uudet viinit

Tämä viininhöyryinen viikko päättyi Eckerö Linen uusien laivaviinien maistamiseen Finlandia-talolla. Alkuun ajattelin, että onpa rohkeaa ottaa kaikki viinit yhdeltä talolta, kunnes kuulin, mistä talosta on kyse.
Italian suurin ja kaunein, Casa Vinicola Zonin tuottaa viiniä Veneton lisäksi Piemontessa, Toscanassa, Sisiliassa, Apuliassa ja ties missä Jenkkien Virginiaa myöden. Viiniä viedään sataan maahan, eli ihan pikkupuodista ei ole kysymys.

Mikä parasta, tänään maistetut viisi viiniä olivat kaikki hyvin erilaisia ruokaviinejä ja eivätkä uponneet ihan siihen halvimpaan hintaluokkaan, sillä näin se vaan on - laatu maksaa. Laivan viinit Apulo Bianco ja Rosato Brindisistä sekä Montecampo Rosso Vicenzasta löytävät lasiin 11,90€ pullohintaan. Omat ehdottomat suosikit ja näköjään kapteeninkin, "Captain´s Choice" Symposio Sisiliasta ja Aquilis Friulista on tehty Bordeaux-gurun Denis Dubourdieun konsultoimana. Se tuntuu ja maistuu. Hintaa näillä kapun valinnoilla on 18,90 pullolta.

Aiemmin laivan viininä on ollut Santa Rita Chilestä. Laivan markkinointiporukka kuitenkin päätti luottaa siihen, mikä Ruotsissa myy, Italiaan. Taas me siis junnataan jälkijunassa. Italia nousee Ruotsissa, on nyt ykkösenä 28% osuudella punaviineissä ja on nousua Suomessakin, 4. sija ja nousua 16% viimeisen kolmen kuukauden aikana. Henkilökohtaisesti voisin tietty myös sanoa, että uskokaa nyt ihmiset hyvät, että ne parhaat viinit tulevat Italiasta;).

12.11.2012

Been Doon So Long


Kalifornian kulttiviinit Bonny Doonilta ihastuttavat aina vaan! Kun pari vuotta sitten kurvailin Santa Cruz Mountainsin alueella tutkailemassa paikallisia viinejä, jo pelkästään Pinot Noirit tuntuivat olevan aivan taivaasta. Alueen legendaarisen ja välillä umpihullunakin pidetyn viinintekijän, Randall Grahm´in viinejä olin maistanut jo aiemmin ja paikan päällä ne erottuivat vieläkin kirkkaammin muusta valiojoukosta. Tuon reissun lopputulemana tuntui, että lähes joka talossa tehtiin huippulaatuista ja järkeenkäyvän hintaista viiniä.


Tänään sitä oli lisää tulossa. Illan tastingissä ennen Bonny Doonin kuuluisaa Le Cigare Volantia ja muita klassikoita, maistoimme Birichinon Malvasia Biancaa, Pinot Noiria sekä satavuotiaista köynnöksistä tehtyä Grenachea, jotka eivät tyylissä jää kauaksi Bonny Doonista.
Ja ihmekös tuo. Sama mies Alex Krause omistaa John Locken kanssa Birichinon ja on toiminut Bonny Doonin kaupallisena johtajana jo 1990-luvun alusta saakka.

Alex kyllästyi aikanaan Bostonin kylmyyteen ja ampaisi Ranskaan sekä Kaliforniaan talousopintoja ja ranskalaista kirjallisuutta lukemaan. Kun alkoi riittävästi tuntua siltä, että oli väärällä alalla, Alex juuttui viinimaailmaan. Kummasteltuaan aikansa viinin ja bisneksen yhdistämismahdollisuutta Kaliforniassa, Alex alkoi kirjoittaa paikallisille tuottajille. Ainoa, joka hänelle vastasi, käsinkirjoitetulla kirjeellä, oli Randall Grahm.

Randall Grahm on käsite sinänsä. Hipihtävän muusikkoperheen poikana hän luki aikoinaan filosofiaa, toimi viinien ostajana ja monen mutkan kautta päätyi opiskelemaan viininmaailman mekkaan, Kalifornian kuuluisaan Davis-yliopistoon, jonka tutkijat ovat selvittäneet useita viineihin liittyviä mysteerejä.
Randall aloitti viininviljelijän uransa Pinot Noirilla, Chardonnaylla ja Cabernet Sauvignonilla, kunnes Rhônen mestarit Chave ja Guigal saivat hänet innostumaan Syrah´n, Roussannen ja Viognierin viljelystä. Viiniä tehtiin 30.-40.000 laatikon vuositasolla, kunnes tarhoille levisi heinäsirkkojen mukanaan tuoma, tappava Piercen tauti.

Muutaman vuoden huilittuaan Randall päätti viljelyn sijasta ostaa rypäleet ja toimia ranskalaiseen tyyliin négociantina. Ja kauppa kävi. Mourvedre, Grenache ja Cinsault lisättiin valikoimiin ja vuosituhannen vaihteen tienoilla oltiin puolen miljoonan laatikon vuosituotannossa, joka ei vastannut lainkaan Randallin ideologiaa.
Siispä palattiin ajassa taaksepäin. Orgaaninen ja biodynaaminen viljely pääsivät etusijalle, rypäleitä ostettiin enää 7-8 viljelijältä entisen viidenkymmenen sijasta ja tuotanto on tänä päivänä 25.000 laatikkoa vuodessa.

Muutosten myötä Malvasia Bianca sai lähteä, mutta Alex ja John päättivät jatkaa sen tuotantoa Birichinossa, joka perustettiin vuonna 2008.
Birichino tarkoittaa ilkikurista ja kuten Alex totesi: se näyttää kiltiltä ja viattomalta, mutta ei ole. Viinit puhukoot puolestaan.

Malvasia tulee Montereystä ja siinä on meren läheisyyden ansiosta mieletön luonnollinen hapokkuus. Viinintekotaito pitää sitten huolen lopusta - viinissä on aromeja vaikka muille jakaa, hedelmää ja tuoksua.
Vaikea näistä oli valita suosikkia, mutta Pinot Noir Saint Georges 2011 Santa Cruz Mountainsista oli mahtava ja mikä parasta, kaikissa viineissä alkoholipitoisuus oli kohtuullinen, Birichinoissa 13-13,5% ja Bonny Dooneissakaan ei ole mitään ylilyöntejä mahtavan tasapainoisuuden vuoksi.
www.beendoonsolong.com