VIKING LINEN LAIVAN VIINIT 2016-2017

Viking Line on julkistanut uudet laivan viininsä vuosille 2016–2017. Tänään julkistettiin valko- ja punaviini sekä kuohuviini ja samppanja. 

Seuraavat pari vuotta mennään näillä:

Uudeksi valkoviiniksi on valittu Freeclimber Riesling Saksan Moselin laaksosta ja punaviiniksi Réserve Spéciale Cabernet-Merlot, Gérard Bertrandilta Ranskasta. Kuohuviini on italialainen Belvino Durello Lessini ja samppanja Charles Heidsieck Brut Réserve.

Kuten aina, laivojen viinihinnoittelu on herkullinen -

valko- ja punaviini 9,50€ , Belvino kuohuviini 7,90€ ja Charles Heidsieck 36,90€ (Viking-klubikortilla 29,90€!)

Mahtavat Travia Winesin viinit VRHE-messuilla 22.-25.10.

Winestudion syyskuun Toscana-tastingissä olleita Travia Winesin viinejä pääset maistamaan Teron osastolla Viini, ruoka & hyvä elämä-messuilla osastolla 5r49 22.-25.10.2015.

Guido Vitali (Fattioria Le Fonti), Franco Guarducci (Il Palagio) sekä Fabrizio Nistri (Vignole) ovat myös osastolla perjantaina 23.10 ja lauantaina 24.10.
Tero tuli itsekin juuri sadonkorjuusta, joten käy nykäisemässä hihasta ja kysymässä kuulumisia.

Sata lasissa 26 - Krohn portit

 7.10.2015

Käytiin Ekbergillä eilen vähän kekkuloimassa. Leipomon kautta portviinipöytään!
Colheita 1982 nousi kärkeen, mutta eivät muutkaan huonoja olleet. Krohnin valkoinen Lagrima tonicin ja mintun kanssa on myös aika bueno. Alkossa 16,70€, muita kannattaa kysellä laivoilta ja odottaa Alkoon....
Krohn Colheita 1979
Krohn Colheita 1982
Krohn Colheita 1998
Krohn LBV 2007
Krohn 10 years old Tawny
Krohn Vintage 1965

Sata lasissa 25 - Charles Heidsieck ja Option Suomen paras ravintola 2015

 

Päivän seuraavat lasilliset nostettiin Kitzenin upeissa tiloissa Perämiehenkadulla, kun Kauppalehti Optio julkaisi valintansa Suomen parhaaksi ravintolaksi 2015.

Suuresti ei hämmästyttänyt voittorivi, joka on seuraava:

1. Olo, Helsinki
2. Kaskis, Turku
3. Savoy, Helsinki

Onnea!

Option Mikko Takalan perusteluina Olo on tehnyt hienoa ja määrätietoista, paikoin rohkeaakin työtä suomalaisen lähiruoan ja skandinaavisten puhtaiden makujen parissa.

Kaskis edustaa fine diningia omalla rahalla, vaikka ravintolan pojat olivatkin fine diningista hieman eri mieltä..

Savoy on klassikko, joka ei turhia esittelyjä kaipaa.

Mikko pohti trendinä street food-ilmiön sekä aasialaisen keittiön jatkumista ja muistutti aivan aiheesta, että katuruoasta kuitenkin valtaosa on täyttä roskaa.

Huomenna sitten Taste of Helsinki-tapahtumaan, syökää hyvin koko viikonloppu! https://www.tiketti.fi/Taste-of-Helsinki-2015-Kansalaistorin-Puisto-Helsinki-lippuja/31751

Sata lasissa 24 - Veuve Clicquot & Business Woman Award

Tänään kohotettiin maljat Kämpissä Kemppi Oy:n Teresa Kemppi-Vasamalle, joka ansioituneesti pokkasi Suomen vuoden 2015 Veuve Clicquot Business Woman-palkinnon.   

Palkinto jaetaan joka toinen vuosi talouselämässä hyvin ansioituneelle, rohkealle ja luovasti ajattelevalle naiselle, joita ei valintalautakunnan puheenjohtajan, Elvi Rangellin mukaan uskottu Ranskassa aikoinaan Suomesta riittävästi löytyvän, vaan toisin on todistettu.

"Teresa Kemppi-Vasama täyttää loistavasti Veuve Clicquot Ponsardinin palkinnonsaajalle asettamat ehdot. Hän on osoittanut rohkeasti eteenpäinpyrkivää yrittäjähenkisyyttä ja dynaamista asennetta urallaan. Kemppi-Vasaman luotsaama Kemppi Oy on kotimainen, pitkäaikainen, menestynyt ja kasvussa oleva kansainvälinen perheyritys."

Veuve Clicquot Business Woman Awards jaetaan samppanjatalon yritystoimintaa kehittäneen Barbe Nicole Clicquotin perinnettä kunnioittaen. Veuve Clicquotin vuonna 1772 alkanut menestystarina kytkeytyy Madame Cliquotin, nuoren lesken elämäntyöhön ja persoonaan. Luonteenlujuutensa ja liikemiesvaistonsa avulla Madame muutti perheyrityksen yhdeksi maailman johtavista samppanjataloista.

Vuonna 1972 Ranskassa perustettu palkinto - "businessnaisten Oscarit" - jaetaan nykyään jo 25 maassa ympäri maailmaa. Suomen ensimmäinen Veuve Clicquot Business Woman Award -voittaja oli Skannon omistaja ja toimitusjohtaja Barbara Roos, joka sai palkinnon vuonna 2003. 

Sen jälkeen on palkittu Hullu Poro Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja Päivikki Palosaari (2004), Vallila Interiorin toimitusjohtaja Anne Berner (2006), Lappset Groupin hallituksen puheenjohtaja Johanna Ikäheimo (2007), Stala Oy:n toimitusjohtaja Tuija Rajamäki (2008), Dextran toimitusjohtaja Leena Niemistö (2009), Andiatan omistaja ja toimitusjohtaja Tarja Rantanen (2011) ja Marketing Clinicin toimitusjohtaja Catharina Stackelberg (2013).

Sata lasissa 23 - Loma & Charles Heidsieck

Huhtikuussa kaivauduimme Champagnen matkalla Reimsissa Charles Heidsieckin kellareihin ja nyt loman kunniaksi  lienee syytä avata pullo Charlesin samppanjaa, vaikka vähän varpaita paleleekin.

Charles Heidsieck Réserve Brut löytyy Alkon vakiovalikoimasta hintaan 49,90€, joka on löytö!
Samppanja on kuiva ja hapokas. Sen tasapainoinen mineraalisuus ja napakka sitruksinen aromimaailma kaipaa äyriäisiä, ostereita tai muuten vain hyvää seuraa.
Maaliskuussa Alko hankki kertaostona vuosikertaa 2005, joka lienee kaikki jo myyty. Hinta-laatusuhde oli loistava, 69,90€, eli jos jossain tulee vastaan, osta pois.

Charles Heidsieck on perustettu 1851 ja kun talon samppanja palkittiin vuonna 1859 Bordeaux´ssa kultamitalilla, menestystarina Euroopassa sai alkunsa.
Viinintekijät sukupolvesta toiseen ovat päättäneet käyttää Brut Réservessä 40% vanhojen vuosikertojen reserve-viinejä sekä yhden kolmanneksen kutakin sallittua lajiketta - Chardonnay, Pinot Noir ja Pinot Meunier.

Vuosikertasamppanja 2005 on 11 tarhan viini, jossa on 60% Pinot Noiria ja 40% Chardonnayta. Se on runsas, pyöreä, kermainen ja mineraalinen samppanja, josta löytyy punaisen omenan aromeja.
 
Heidsieck ei tehnyt vuosikertaa 2002, vaikka vuosi oli hyvä. He katsoivat tarpeellisemmaksi laittaa viinit reserve-varastoon myöhempää käyttöä varten.


Pullon muoto mukailee tätä yhtä kellarinmutkaa
Reimsin alla loputtomina kiertelevistä kalkkikivikäytävistä. 

Kaula on pullossa normaalia samppanjapulloa kapeampi, jolloin viiniin pääsee kypsymisen aikana vähemmän happea ja aromit säilyvät paremmin.

Heidsieckin vuosikertasamppanjoihin ei käytetä lainkaan Pinot Meunieria ja kaikki talon viinit läpikäyvät malolaktisen käymisen happojen terävyyden pehmittämiseksi.

Brut Réserve kypsyy seitsemän vuotta ja on 60 tarhan sekoitus.

 
Blanc des Millenaires 1995 maksaa Suomessa noin 165€. Samppanja on kermainen, runsas, briossinen ja yllättävän nuorekas ikäänsä nähden. 

Aromimaailmasta löytyy kuminaa ja kuivaa aprikoosia, viini on lähes täydellinen.
Eli oiva siinä vaiheessa lomaa, kun aurinko paistaa!

Menu Signature Siljan Bon Vivanteissa

Kun on tullut poikettua viime aikoina tämän tästä Siljalla milloin mistäkin syystä, tänään maistetun Signature menun jälkeen olen tosi iloinen, että on risteily tiedossa.

Keittiömestarit Anti Lepik ja Heikki Härmä ovat loihtineet menuun puhtaista raaka-aineista upeita makuja, ilman turhia kikkailuja.

Ruokien parina kulkevat australialaisen Château Tanundan viinit, jotka yllättivät kyllä tällaisen hieman  kokeneemmankin viininokan.

Château Tanunda on Australian vanhin viinitalo, joka on perustettu Barossaan vuonna 1890. Menun pääruoan kanssa tarjotaankin satavuotiaiden köynnösten rypäleistä valmistettua, The Château 100 yo Vines Shiraz´ta.

Menisi ihan ilman hirveäkin, sillä minusta  epätyypillisesti Barossan suhteellisen robusteille viineille, tässä viinissä on jännää eleganssia.


Eivätkä häpeä kyllä muutkaan viinit. Uskomattomin yhdistelmä oli talon Cabernet Sauvignon merikrotin kanssa.

 Annokset eivät olleet pelkästään järjettömän hyviä, vaan myös todella kauniita.

Aina on ilo maistaa ruoka-viiniyhdistelmiä, joissa on lähdetty miettimään koko hommaa viini edellä.
Se maistuu vaatimattomasti lähes täydellisyytenä.

Kampasimpukka-annoksesta löytyivät lähes kaikki viinin viholliset - juuriselleri, rucola ja omena. Silti aivan kätevästi toimi ihmeen hapokas italialaistyylinen talon Pinot Grigio.

Jos hyvistä parhaan setin poimisi, niin se on skreiturska, turskanmaksa ja hollandaise Three Graces Marsanne, Viognier & Roussannen kanssa. 

Viini on jälleen tyylikäs ja kertookin Tanundan omistajan John Geberin ideologiasta " I want to drink my wine, not eat it" - joka vaatiikin sitten hiukkasen hommaa Barossan kuumassa laaksossa.

Kurkkaa koko menu Siljan sivuilta ja varaa pöytä. Tarjolla 3.6. saakka.


 

Sassoa uusiksi

10-vuotias Ravintola Sasso Pohjoisespalla palaa juurilleen Pohjois-Italiaan. Tänään maisteltiin 17.1. listalle tullutta venetsialaista menua veronalaisen Pasquan viinitalon viinien kanssa.

Keittiöpäällikkö Markus Rautala kertoi, että koko vuoden listat on ideoitu pohjoiseen, alkaen 1400-luvun aatelisten ruoista Venetsiasta kulkien Milanon maailmannäyttelyn kautta Langheen ja Bolognaan.

Neljän ruokalajin Venetsia-menu on tarjolla 17.4. saakka ja hintaa kokonaisuudella on 59 euroa, viinipaketti kylkeen 48 eurolla.

Moleche fritte e uova affogato sul letto di spinaci - friteerattuja rapuja, uppomuna ja pinaattia
***

Ravintolapäällikkö Markku Halonen varoitteli, että varsinainen menukokonaisuus koostuu näitä suuremmista annoksista. Huh. Ainakin lounaaksi tässä oli minusta kyllä ihan riittävästi, mutta ei jää ainakaan nälkä.

Italialaiset käyttävät ravut pehmeäkuorisina, eivätkä odottele kuoren vaihtumista, kuten meillä.
Annokset mukailivat 1400-luvun saatavilla olleita raaka-aineita. Esimerkiksi tomaattia tai perunaa ei lautasilla nähty, sillä ne tulivat vasta seuraavalla vuosisadalla Amerikasta.

Markus Rautalan mukaan menu kuvaa syntisen herkullista Venetsiaa. Inspiraatiota on saatu Venetsian karnevaaleilta, joissa kaikenlaista kiekumista riittää - tänä vuonna 31.1.-17.2. välisenä aikana.
Aikoinaan tapahtuma olikin täynnään enemmänkin syntiä ja herkkuja, uudelleen elvytettynä 1970-luvulla karnevaaleilla on tiedossa jokseenkin juhlaviikkojen kaltaista kulttuurisidonnaista toimintaa. Karnevaalit alkoivat vuonna 1162 ja viimeiset kunnon kekkerit on pidetty vuonna 1797.

Syksyllä Sasson ja Fishmarketin ruorissa aloittanut Rautala jatkaa keväällä Milanon modernimmissa fiiliksissä, syksyllä Langhen tryffeleillä ja sitten jouluksi mennään isoäidin lämpimiin makuihin Bolognaan.

Risotto nero con polpo alla griglia
Mustaa risottoa ja grillatua mustekalaa (ei paha!)
***
Ensimmäiset maininnat mustekalan musteella värjäämisestä löytyvät 1200-luvulta. Värjääminen on saanut alkunsa Kroatiasta ja sittemmin se on levinnyt Venetsian kauppiaiden mukana mm. Espanjaan. Vaikkakin espanjalaisten mukaan se on toki keksitty heillä.
Niin tai näin, järjettömän hyvää ja riisiä on värjätty Italiassa 1400-luvun lopulta saakka. Sitruunan kuori antoi annokselle hyvän twistin lisäksi kivan väripilkun.


Kuten Italian suurlähettiläs Giorgio Visetti totesi, italialainen ruokatyyli on hyvin lähellä suomalaista - tärkeydessä ykkösinä tulevat tuoreus, maukkaus sekä lähituottajien raaka-aineet. Kohteliasta, mutta parhaimmillaan totta.

Nostimme maljaa Matti Jämsenille Lyoniin ja samalla kai lupasimme italialaisille sovinnolla palkintosijat hiihtokilpailuissa. Koska Matti tiimeineen nyt illalla sai neljännen sijan, täytynee ottaa vähän takaisin hiihdossa.


Petto d´anatra glassato al miele con carote allo zenzero
Hunajaglaseerattua ankanrintaa ja inkivääriporkkanoita
***
Pinaattia on ollut tarjolla Italiassa jo 800-luvulla, joten jotain vihreää lautasilla kuitenkin nähtiin. Inkivääri muistuttaa Venetsian aikoinaan hallitsemasta maustekaupasta.

Ruokailun ohessa Pasquan viinitalon kolmatta sukupolvea edustava Cecilia Pasqua kertoi, kuinka hänen isoisänsä aikoinaan siirtyi Apuliasta silloiseen viinikaupan keskukseen, Veronaan.
Pasquan viinitalo juhlii nyt 90-vuotistaivaltaan ja vie viinejä 50 maahan.

Maistettavana olivat talon viineistä Prosecco, Pinot Grigio, Ripasso Superiore ja Recioto di Soave.




Jälkiruokana Markus Rautala kertoi tarjoavansa munkin kardemummakreemillä.

Ja sitähän se:

Fritole veneziana alla crema al cardamomo
***

Ei liian makeaa, oikeastaan hassusta ulkonäöstään huolimatta tosi hyvää ja tuo mummonlautanen kruunasi kaiken.
Recioton kanssa kuin nenä päähän.

Ilolla odotan Sasson seuraavia ruokalistoja, sillä Markus Rautala lupasi laittaa kaiken uusiksi ja se ei ole lainkaan pahaksi tälle kauniille paikalle.
Paikkansa kullakin ja jos jonkun paikka on Pohjois-Italiassa tällä tyylillä, siitä saa jo pisteet.

Gaijin - härkää sarvista

Hyvästi lihaton tammikuu. Ravintola Gaijinista Bulevardilta saa tästä päivästä lähtien japanilaista härkää.
Eikä ihan mitä tahansa härkää, vaan mustaa Wagyu-karjaa, jonka maastavienti oli kiellettyä vuoteen 2012 saakka.

Viime vuonna lihaa saatiin jo Eurooppaan ja Gaijin on nyt ensimmäinen suomalainen ravintola, josta tätä harvinaista herkkua on saatavissa. Lisäyksenä menuun vartaana 15 eurolla tai 100 gramman annoksena 55 eurolla, kertoi keittiömestari Serko Rantanen.

Oli syytäkin Serkon leveään hymyyn - liha oli tällaiselle armoitetulle pihvi-ihmisellekin mahtava kokemus. Ja järjettömän täyttävä, kannattaa kokeilla ihan itse, miten muutamasta viipaleesta tulee ähky.

Wagyu-karja jaetaan neljään rotuun: Japanese Black, Japanese Brown, Japanese Polled ja Japanese Shorthorn.

90% lihasta on Japanese Blackia, joka taas jaetaan 17 kasvatusalueen nimen mukaan. Näistä kuuluisimmat ovat Tajima, Kobe, Omi, Kagoshima ja Miyazaki.

Näitä eläimiä kohdellaan paremmin, kuin kuulemma keskivertoa suomalaismiestä, mutta lyhykäisesti:

1-3 kuukauden iässä ne ruokitaan maidolla, johon on lisätty viljaa. Tämän jälkeiset noin 900 päivää herkutellaan erilaisilla viljoilla, maissilla ja soijapavuilla. Seuralaiseni mainitsi jotain myös hieronnasta ja musiikista, mutta mitäpä ei suuri Kobe-härän ystävä keksisi.

Ikää eläimellä täytyy olla vähintään 30 kuukautta, jotta liha saavuttaa sille ominaisen, kuuluisan marmoroinnin (sashi), jonka ansiosta se kirjaimellisesti sulaa suussa.
Tässä vaiheessa elopainoa on noin 430 kg.

Eli kun törmäät Bulevardilla Gaijinin edessä seisovaan mustaan härkään, reippaasti sisään ja maistamaan. Kavereita vähän jännitti, miten tällainen erikoisuus otetaan meillä vastaan. Ei ehkä Keventäjien huippusuositus, mutta meikäläisen kyllä.

www.gaijin.fi

Careliaa nyrkin ja hellan välistä

Istuttuani vuosikaudet viiniraadin kanssa Carelian ruokalistaa kokeilemassa ristiin rastiin, oli vaihtelun vuoksi piristävää aloittaa iltapäivä keittiöstä. Ei töistä, eikä tiskistä.

Tänään lanseerattavaan, uuteen à la carte-listaan tutustuminen aloitettiin Carelia Winesin Tuomo Laitisen tarjoamalla Jean Vessellen samppanjalla, Oeil de Perdrix Brutilla. Tämä on minulle jo vanha, hyväksi havaittu tuttavuus ja sitä saa myös Alkon tilausvalikoimasta (43,80€ 959447).
Hieno rosén väri Tuomon mukaan nimensä mukaisesti muistuttaa (kuolleen) peltopyyn silmää. Unohtakaa tuo, hyvä Blanc de Noirs-samppanja.

Samppanjanautinto jäi lyhyeksi, kun keittiömestari Marko Loman vei meidät keittiöön ja löi käteen lasin kyytönmaitoa.
Pahaa, sanon minä, mutta toisessa lasissa olikin samppanjaa.
Jälkiruoassa kyytönmaito oli jo siedettävämmässä muodossa jäätelönä.

Marko sai maitohomman nopeasti anteeksi, kun pääsimme maistamaan talon klassikkoannosta, grillattua entrecôtea béarnaisekastikkeella (sata vuotta listalla ja aina hyvää) sekä 48 tuntia haudutettua luomupossun niskaa porkkanakreemillä.

Uudelta listalta testattiin myös mustekalaterriini merikorallilla. Mustekala saa kiehua neljä tuntia viinipullon korkin kanssa. Loppuosa on totta tai tarua, mutta tulos erinomainen.

Lämmin ankankoipi-maksapate, Périgordin mustaa tryffeliä ja kirsikkaa - tätä voisin syödä aina, eikä ollut pahaa Vessellen Brut Réserven kanssa. Joku hyvä Burgundi viininatsi Kai Aution valikoimista voisi myös rimmata kivasti
upean alkuruoan parina.

Salaatti paahdetusta palsternakasta, vuohenjuustosta ja maapähkinästä sekä
sipulikeitto porsaankielen ja Comté-juuston kanssa sai jopa kaipaamaan entistä säännöllistä elämää Carelian kellarin viinikabinetissa.

Keittiössä käytiinkin jo kurkkimassa myös makkarantekoa ja pääruokana tarjottu makkara vasikasta, kateenkorvasta sekä sisäelimistä olikin  aivan toppen. Tällaisella kunnianhimoisella listalla mennään takuulla aika hyvin seuraavat kuukaudet.

Ravintoloitsija Asta Nurmilaukas on pitänyt pintansa voimakkaasti muuttuvassa ravintolamaailmassa, eikä ole tinkinyt periaatteistaan tiukkoinakaan aikoina. Tämän päivän uutisia fine dining-ravintoloiden vaikeuksista hän ei pidä yllättävinä, sillä niiden käyttäjäkunta on kuitenkin rajallinen.

Astan kortteliravintoloiden, Carelian, Kuun ja Kuu Kuun valttina on myös ollut aina kohtuullinen viinihinnoittelu. Oman maahantuonnin ansiosta viinilistalla on  huippuvalikoima, jonka lukemisessa saattaa välillä uuvahtaa. Chez Dominiquen ja Postresin kautta Carelian ravintolapäälliköksi tullut Kai Autio pitää huolen, ettei valintojen kanssa mene sormi suuhun, eivätkä hinnat överiksi.

Kai maistatti ruokien kanssa myös nature-viinejä Marchesta ja Chianti Classicosta. Maistakoon, ken uskaltaa.

Sitä, että Carelian viinilistalla on pelkästään eurooppalaisia viinejä Kai puolustaa sillä, ettei voi päästä riittävän hyvin kärryille kaikista maailman viineistä. Kun valinta täytyy tehdä, se osuu aika ymmärrettävästi Eurooppaan, jonka viinien monimuotoisuus ja hapokkuus toimii hyvin ruokien kanssa.

Careliassa on kaikenlaista muutakin pöhinää tiedossa. Joka maanantai kolmen ruokalajin Isännän menu, 27 eurolla ja jokaisen kuukauden ensimmäisenä maanantaina viini-ilta, jonka yleensä vetää Kai. Teemoissa löytyy tammenkäytöstä jälkiruokaviineihin.

Viinien teemaviikot jatkuvat maaliskuussa Burgundilla. Kolmen viikon aikana avataan satakunta pulloa ja koska Kain mielestä burgunderit eivät säily avattuna yön yli, kannattaa paikalle suihkaista loppuillasta..

Huippuruokaa tammikuuhun, käykää kurkkaamassa ja Astan sanoin - tipaton tammikuu tai 100 päivää ilman alkoholia vetää ravintoloitsijan pään punaiseksi. Ymmärrän.

Sata lasissa 22 - Tommasin pikku-amarone Alkoon 12.1.

Loistavia uutisia tammikuisille kohtuuden ystäville tuo maanantaina 12.1. Alkoon tuleva Tommasin amarone pikkupullossa (0,375 l) hintaan 19,10€.
Joulun aikaan näin pientä pulloa ei kukaan kai erityisesti olisi kaivannutkaan.

Tommasin Amarone della Valpolicella Classico 2011 on vähemmän makean oloinen amarone, jonka tuoksusta löytyy kypsää kirsikkaa, viikunaa ja mausteisuutta. Maku komppaa tuoksua ja Italian viineille tyypilliset kuivahkot, napakat tanniinit antavat viinille rakennetta ja pituutta.
Korkea alkoholipitoisuus (15%) on hyvin integroitunut ja tuntuu vain mukavan lämmittävänä täyteläisyytenä, eikä hypi silmille. Nauttikaa talven vesisateessa!

Sata lasissa 21 - Montenisa Franciacorta

Kun tuolla Turun reissun Antinori-illallisella eteen tuli jälleen ihana Montenisan Franciacorta, niin muutama matkamuisto piti palauttaa mieleen syyskuulta ja samalla muistuttaa, että Montenisaa saa
Alkon tilausvalikoimasta.
Hinta on 26,90€ ja ensi vuoden alusta riittävästi tilausvalikoimassa myyvä tuote voi päästä oikotietä vakiovalikoimaan. Eli ostamaan siis, niin saamme kuohuviin hyvän lisän, jossa hinta ja laatu kohtaavat hienosti.

Montenisa kuuluu siis Antinorille, joka vasta 1999 viimeisimpien joukossa tuli Franciacortaan. Potentiaalia ja hienoja viinejä tältä Italian parhaalta kuohuviinialueelta Lombardiasta on tullut jo vuodesta 1961.
Pioneerina oli Berlucchin viinitalo, joka halusi kokeilla, miten kuplat rimmaavat alueen mineraalisten ja herkkien viinien kanssa. Ja hyvinhän tuo toimii. DOCG syntyi vuonna 1995.

Franciacortan viinit tehdään perinteisellä samppanjamenetelmällä ja sallituja lajikkeita ovat Chardonnay, Pinot Noir sekä Pinot Blanc. Minimikypsytysaika on 18 kuukautta hiivasakan kanssa.
Kesäpäivät ovat kuumia ja illaksi hieman viilenee, joten lämpötilavaihtelut kasvukauden aikana antavat viinehin rakennetta ja happoja.
Upean mineraalisuuden salaisuus on taas kalkkikivinen maaperä.


Montenisa tuottaa 300.000 pulloa vuodessa ja hehtaareja on 60.
Tämän vuoden sadonkorjuu oli yhtä painajaista, koska koko pohjoisessa Italiassa on satanut pitkin kesää. Satomäärissä jäädään huomattavasti jälkeen edellisistä vuosista, jotta saadaan laatu ylläpidettyä.
Koskaan ei kuitenkaan tiedä, miltä se viini ensi lokakuussa maistuu, joten pidetään peukkuja.

Antinorin tila on 1600-luvun upea palatsi, mutta muuten pidetään ihan matalaa profiilia. Etiketeissä ei myöskään Antinoria mainita.

Kaikki viinit vinifioidaan erikseen, 90% käy terästankeissa ja 10% tammitynnyreissä, joka antaa viineihin rakennetta. Kolme vuotta vanhat tynnyrit tulevat Toscanasta ja niitä käytetään 5-6 kertaa.

Montenisan Franciacorta Brut kypsyy hiivasakan kanssa 30 kk ja suosittelen lämpimästi maistamaan talon rosén tai Saténin, jos vastaan tulee.  Satén on Blanc de Blancs-kuohuviini, joka on kypsynyt 48 kk hiivasakan kanssa. Viinin takana on Bellavistan enologi Mattia Vezzola. Taivaallinen viini!

Sata lasissa 20 - Chilen ikoniviinit

Koska sata lasissa-sarja on jäänyt muiden kiireiden jalkoihin, laitan kertaheitolla 11 suositusta ehdottoman hyviksi lahjaviineiksi itselle tai kaverille.

Maistoimme Winestudion Chile-illassa viime viikolla
ikoniviinejä ja aloitimme illan marraskuussa Alkon vakiovalikoimaan tulleella Estelado-kuohuviinillä.
Tämä Torresin rosé on tehty 100% País-lajikkeesta ja on hieman alle neljäntoista euron hintaan melko näppärä viini vaikka joulupöydän makujen sekamelskaan tai sellaisenaan joulupukkia odotellessa.

Muun ostoslistan voi napata vaikka suoraan tästä:

1. Maycas del Limari Pinot Noir Reserva Especial 2013 – Limari (19,89€)

100% Pinot Noir, alkoholia 14%. San Julian palstaviini 11&12, kypsytetty ranskalaisessa tammessa 12kk, 18% uusia tynnyreitä. Kirsikkaa, vadelmaa, mineraalia, runsas ja tasapainoinen rakenne.

2. Cono Sur Ocio Pinot Noir 2012, - Casablanca Valley (49,90€)

100% Pinot Noir, alkoholia 14%. El Trianqulon tarhaviini, Chilen vanhimmista Pinot Noir köynnöksistä. 14 kk kypsytys ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Täyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, karhunvatukkainen, mausteinen, tamminen, pitkä.

3. Torres Cordillera Carignan 2009 - Maule (21,90€)

63% Carignan, 22% Syrah, 15% Merlot, alkoholia 14%. 80-vuotiaat köynnökset, kypsytetty 9 kk tammitynnyreissä ja 3 kk pullossa, tammitynnyreistä 30% uusia ja 70% vuoden vanhoja.

Erittäin täyteläinen, erittäin tanniininen, hedelmäinen, aromikas.

4. Emiliana Ge Syrah/Cabernet/Carmenere 2008 – Colchagua (45,80€)

45% Carmenere, 40% Syrah, 15% Cabernet Sauvignon, alkoholia 14,5%.

Fundo los Roblesin tarhaviini. Kypsytetty 15 kk ranskalaisessa tammessa.

Tummia marjoja, mustikkaa, tummaa luumua, tupakkaa, mausteita, seetriä, lakritsaa. Hedelmäinen ja runsas, pehmeät tanniinit, pitkä.

5. Carmin de Peumo Carmenere 2008 – Rapel (99,60€)

90%Carmenere, 7,5% Cabernet Sauvignon, 2,5% Cabernet Franc, alkoholia 14,5%. Peumon tarhaviini, kypsytetty 18 kk uusissa ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Mustikkaa, mustaherukkaa, tupakkaa. Täyteläinen ja konsentroitunut, pitkä.

6. Viña Maipo Limited Edition Syrah 2010 – Maipo (20,90€)

98% Syrah, 2% Cabernet Sauvignon, alkoholia 14,5%. Kypsytetty 14 kk ranskalaisessa tammessa.

Erittäin täyteläinen, erittäin tanniininen, tumman hedelmäinen, mustikkaa, kirsikkaa, mustaherukkaa, mausteinen, pitkä.

7. Gravas del Maipo Syrah 2008 – Maipo (71,90€)

88% Syrah, 12% Cabernet Sauvignon, alkoholia 15%. Quinta de Maipon tarhalta, kypsytetty 18 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä ja vuosi pullossa.

Täyteläinen, boysenmarjaa, vadelmaa, mustaherukkaa suklaata, seetriä. Konsentroitunut ja ryhdikäs, silkkiset tanniinit, pitkä.

8. Torres Manso de Velasco 2010 - Cúrico Valley (36,50€)

100% Cabernet Sauvignon, alkoholia 14%. 100 vuotta vanhoista köynnöksistä Manso de Velascon tarhalta. Kypsytetty 18 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä (70% uusia).

Hillomaista luumua ja karpaloa, neilikkaa, minttua, paahteisuutta, yrttejä. Runsas ja täyteläinen, kypsät tanniinit, pitkä.

9. Don Melchor Cabernet Sauvignon 2009 – Maipo (59,90€)

96% Cabernet Sauvignon, 4% Cabernet Franc 4%, alkoholia 14,5%. Puente Alton tarhaviini, kypsytetty15 kk ranskalaisissa tammitynnyreissä. Täyteläinen, erittäin tanniininen, marjainen, tamminen, mokkainen.

10. Viña Maipo Alto Tajamar Cabernet Sauvignon 2009 – Maipo (79,60€)

88% Cabernet Sauvignon, 12% Syrah, alkoholia 14,5%. Vain parhaina vuosina, kypsytetty tammitynnyreissä 26 kk (40% uusia). 2009 vuosikertaa valmistettu 3900 pulloa.

Erittäin täyteläinen, tanniininen, mustaherukkainen, luumuinen, mausteinen, tamminen, pitkä. 

Tämä oli niin hieno setti, että yhtä yksittäistä viiniä on hankala nostaa ylitse muiden ja miksi tarvitsisikaan. Ne eivät ole suoraan vertailukelpoisia eri lajikkeiden ja hintaluokkienkaan vuoksi, mutta sen voi hyvällä omallatunnolla sanoa, ettei yhtään huonoa viiniä tullut vastaan. Viinien seuraksi huitaisimme pari padallista Jamie Oliverin chili con carnea, ei paha yhdistelmä ollenkaan.

Punkaharjun Local Wild Food Challenge on jälleen kisattu!

Neljännen kerran Punkaharjulla järjestetty Local Wild Food Challenge ratkesi Haaga-Heliassa keittiömestareiksi opiskelevien Harri Vettenrannan ja Ville Viljasen voittoon arvovaltaisen tuomariston yksimielisellä päätöksellä.


Koko kilpailun, ja tässä kuvassa voittajien taustalla  hääräävä Bill Manson iloitsi jo kahteenkymmeneen annoskokonaisuuteen kasvaneesta osallistujamäärästä.

Villiruokakisan ideana on, että ainakin yksi kisaan osallistuvan annoksen raaka-aineista on itse hankkittu lähiluonnosta ja työtä oli tänäkin vuonna tehty innolla, hauskanpitoa unohtamatta.

Voittaja-annos täytti kaikki kisan kriteerit ja oli sekä esillepanoltaan että mauiltaan aivan ylivoimainen, mutta toki myös ammattilaisten taidonnäyte.

Kilpailuun osallistui reippaasti myös moni lapsijoukkue, ja itse asiassa lähes parhaat makuyhdistelmät löytyivät eräästä näiden pikkukokkien kilpailuannoksesta.

Lapsia palkittiin muissakin sarjoissa - paras tarina sekä paras jälkiruoka löytyivät alle 15-vuotiaiden osallistujien työnjälkinä.

Tuomaristossa toimi tänä vuonna mm. Simo Saarimaa Krapihovista. Simo oli viime vuoden kisan voittaja ja pääsi palkintomatkalle Martha´s Vineyardiin.

Muut ankarat tuomarit olivat ravintoloitsija Ilja Björs ja Sari Sirén Helsingistä, sekä Paavo Pelli edustaen paikallisväriä Punkaharjulta.

Tuomarityöskentely oli hauskaa, yksimielistä ja kovaäänistä.

 
Uusiseelantilainen Bill oli urakan jälkeen oluensa ansainnut.
Hän on vienyt kilpailua jo kahdeksaan paikkaan eri puolille maailmaa.

Uuden-Seelannin Waiheke Islandin, Glenorchyn, Eastbournen ja North Canterburyn lisäksi villiruoan parissa kisataan Punkaharjulla, Piemonten Verdunassa, Ranskan Bozelissa sekä Martha´s Vineyardilla Yhdysvalloissa.

Ja matka jatkuu - kilpailua kehitetään kaiken aikaa ja jokaiselle kisalle on kova työ uusien sponsoreiden sekä muiden yhteistyökumppaneiden hankkimisessa - yhdelle miehelle tämä on aika kova show.

Lisää kilpailusta:  www.localwildfoodchallenge.com

Sata lasissa 18 - Livon Collio Friulano 2013

Kun aloitin tämän sata lasissa - setin keväällä, kuvittelin olevani tässä vaiheessa kesää jo aivan eri kymmenluvuilla. No enpäs ole.
Mielenkiintoisia viinejä tupsahtelee vastaan varsinkin kesällä harvemmin ja erityisesti, kun on juuri lomailun alussa kantanut saareen viinikellariosakkeen sisällön, suuria yllätyksiä ei ole tullut vastaan.

Nyt kaadoin lasiini tulevaan synttärimatkaani valmistautuen Livonin Collio Friulanon, jota löytyy Alkosta seitsemäntoista euron hintaan. Viini on joka euron väärti.
Juuri minun makuuni iskevä italialainen valkoviini, jossa on mineraalisuutta, sitrusta, rakennetta ja tyylikkyyttä, jota pohjoisen Italian alueilta sopiikin parhaimmillaan odottaa.

On täysin sattumaa, että Livon, jonne aion mennä kurkkimaan paikan päälle, on perustettu samana vuonna kuin minä. Venetsian tienoilla siis tänä vuonna molemmat voimme juhlistaa elämäämme. Viinissä on alkoholia kivan maltillisesti 12,5% hyvän hapokkuuden tukemana ja aikomus on nauttia sitä grillistä nostettavan sitruunamyrttisuolalla maustetun broilerin sekä marinoidun, yrttisen fenkolin parina.Saas nähdä, kuinka käy.

Sata lasissa 17 - Famiglia Olivini Lugana Brut

Lugana-fani nappasi Alkosta Famiglia Olivinin Lugana Brut kuoharin saareen ja hyväähän se oli, vaikka parempiakin on juotu.
Ei ole ihan jokapojan kuohuviini Trebbiano di Lugana-lajikkeesta, sillä viini on runsas ja paahteinen, mutta myös äärettömän kuiva sekä sitruksinen. Selkeä ruokaviini. Kylmäsavulohen kanssa toimi kummasti ja veikkaan savukampelan tai muiden rasvaisten kalojen kaverina rimmaavan myös hienosti.

Vaikka kuvassa on mansikoita, älkää kokeilko kotona. Luganan hinta on Alkossa parikymppiä, hieman liikaa mielestäni, mutta tätä tuhtia kuohuviiniä kannattaa kesägrillin ääressä ehdottomasti kuitenkin kokeilla.

Sadepäivän kurvailua

Tällä viikolla oli tarkoitus testata kasvisravintola Omnom Annankadulla, mutta heinäkuu on luonnollisesti sulkenut ison osan kivoja kuppiloita Helsingissä. Jo maanantaina kesäkuussa, sanoo nipo.
Kahvaa tuli eilen nyittyä turhaan Pastiksessa ja Kaartin Hodari & Hummerissa, Juuressa taas lounasaikaan tarvitsee pöytävarauksen mahtuaksen herkuttelemaan, joten nälkä vei Iso Roban Fafa´siin.


Ei huono sattuma ollenkaan, "kabab" hummuksella ja toinen tsatsikilla olivat molemmat hyviä, á 9,80€.
Pienen paikan ikkuna antaa kävelykadulle, joten ehkä heittäisin sekalaiset, puoliksi kuolleet viherkasvit ikkunalta kuuseen ja katselisin katuvilinää.
Toinen Fafa´s löytyy Sörkasta,Vilhonvuorenkatu 10.

                                                                          

Kahville lähdettiin kesän kunniaksi Kaivopuistoon aikomuksena testata uusi Cafe Birgitta Eiranrannassa.
Jos ei sää oikein suosinut, mutta ei sentään satanut, ei kahvilan ympäristön sekasotku houkutellut jäämään terassille, jossa taisi yksi asiakas urheana istua. Luulisi olevan hyvää aikaa kerätä rakennusrojut talon sivuun.
Tätä samaa sotkua on tullut ihmeteltyä tänään myös Katajanokan uuden maailmanpyörän lähimaastossa, puhumattakaan Helsingin rakennus- ja tietyömaakaaoksesta parhaana turistiaikana.

Mikä siinä on, että Espalla katukiviä nakuttelee paikoilleen yksi mies tai että koko satama-alue Etelärannassa on revitty auki parhaaseen risteily- ja kiertoajeluaikaan. Ei voi kuin ihmetellä, minkälainen puupääraati näistä ajankohdista päättää.

Yhtä kaikki, päädyimme maanantaina kahville lähes tyhjään Cafe Caruseliin. Kahvi on hyvää ja kolmella eurolla on tarjolla kahta erilaista paahtoa jälleen santsikupeilla.

Kun juuri on joka vuosi päivitellyt Kaivopuiston rantakahviloiden asiakaspaikkojen vähyyttä, on nyt syytä laittaa suu kiinni. Tällaisella säällä ei mikään vedä sinne ihmisiä ja tietöiden vuoksi liikenne ruuhkautuu jo ennen Olympiaterminaalia.

Tiistain lounaspaikaksi valittiin Vanhan Kauppahallin Story. Saatan olla vanha kärttyinen akka, mutta minusta homma ei oikein toimi. Lounasaikaan pöydän löytäminen ei ole ihan helppo juttu ja jono kiertelee (hyvä tietty niin) keskellä ravintolaa. Sitten saatuasi pöydän, ottimet, vedet ja servetit saadakseen, joutuu jälleen puikkimaan jonon lävitse. Onneksi meitä oli kaksi, sillä mitään tavaroita tai ostoskasseja ei voi pöytiin tietty jättää noudon ajaksi. Ehkäpä tilanne helpottaa, jos ja kun terassi saadaan käyttöön säiden puolesta.

Mutta se, mikä tänään veti herneen nenään, oli ruoka ja sen odottaminen puoli tuntia. Lounasannos (13,50€), sisältää leipää ja vettä. En tiedä, oliko halstratun lohen ja grillattujen tomaattien tarkoitus olla lämpimiä, mutta odotusajan jälkeen tällainen annos huippukokkien paikassa herättää pikku närettä. Meille tultiin tarjoamaan lohdutukseksi LÄHTIESSÄ kahvi mukaan pahvimukissa.
Jos odotan lounasannosta puoli tuntia, en sitten voi juoda sitä kahvia enää siinä pöydässä? Myös naapuripöytään tuotiin valmiiksi pahvimukit kahvia varten.

Onneksi Rantasen Tiina kekkasi lähteä Kokkoon kahville. Jätimme siis pahvimukit sikseen ja kurvasimme toiselle puolen Kolera-allasta ja Nokan sivusta löytyvään Cafe Kokkoon.
Fiilistä, lämpöä, hyvää musaa ja ennen kaikkea, mahtavaa kahvia!
Tämän kaksikerroksisen tiilimakasiinissa olevan hauskan kahvilan lähes jokainen pöytä tai sohvaryhmä oli täynnä, enkä yhtään ihmettele.
Kahvia ja teetä saa ostaa mukaan, kuten lähes samantyylisestä naapurin Johan & Nyströmistä.
Molemmat saivat meistä takuulla uusia asiakkaita.

                                          Loppu hyvin, kaikki hyvin.