Txakolia ja tähtiä Bilbaon taivaan alla

Bilbaossa on niin paljon nähtävää, että onneksi siellä viinit keskittyvät txakoliin, mikäli haluaa pysyä paikallisissa juomissa. Txakolia onkin sitten monenlaista - raikkaasta mineraalisesta viinistä tammitettuun tai vendemmia tardia-makeaan viiniin. Kaikki tyylit ovat ainakin minun makuuni. Ei liikaa hedelmää, vaan tyylikästä mineraalisuutta, hyvät hapot ja parhaissa aavistus sopivaa oksidoituneisuutta.

Ensimmäiset txakolit nautittiin oppaani Marianon kanssa kätevästi keskellä katua. Pari lasia txakolia maksaa baareissa 2,50 - 5 euroa, riippuen laadusta ja perinteisesti viini juodaan tasapohjaisesta vesilasista, jotta se saa hengittää tarpeeksi.
Viiniä tilataan parin sormen verran kerrallaan, sillä tapana on huitaista txakolia pintxoksien kanssa useassa eri baarissa lounaan tai illan aikana.
Mikäli menet Bilbaoon, ota yhteyttä Marianoon, mies tietää kaupungista kaiken ja puhuu loistavaa ranskaa ja englantia espanjan lisäksi. Vaan ei puhu baskia ja sitä puhuukin ainoastaan 15% väestöstä, vaikka kaikissa kylteissä nimet ovat baskin kielellä ensimmäisenä.

Mariano Junquera: junqueralm@hotmail.com
Puh: +34 676 567 641

Ensimmäisenä iltana kokeilimme Michelin-ravintola Etxanoben (Palacio Euskalduna). Paikalla on yksi tähti ja kaunishan se oli, mutta ruoka oli melko tavallista. Olisi saanut ollakin ihan sellaisenaan, ilman "pakollisia" savuja, höyryjä ja muita erikoisuuksia, sillä tähän paikkaan ja ruokien tyyliin ne eivät sopineet.
Hinnaltaan Etxanobe on tähtiravintoloista edullisin. A la carten keskihinta 67 euroa.
Avenida Adandoibarra 4, puh. 94 442 1071.

Myös ravintola Minalla on yksi tähti ja sitä suositeltiin monelta taholta. Ravintola sijaitsee joen rannassa, Muelle Marzana s/n, puh. 94 479 5938. 

Näitä tähtipaikkojahan Baskimaalla riittää, sillä huhtikuun laskennan mukaan Michelin-tähtiä oli ripoteltu tänne kaikkiaan 26.

Itse tapasin mielenkiintoisen nuoren keittiömestarin, Atxan, joka vastaa kolmen tähden Azurmendin huippuravintolasta. Tämä paikka jättää tällä hetkellä kuumimpien huhujen mukaan varjoonsa kaikki, jopa Arzakin, jonka keittiö on ollut vuosia tunnetuista tunnetuin. Ja olihan siellä hauskaa.

Azurmendi sijaitsee Gorka Izagirren viinitalon yhteydessä ja on vuonna 2012 muuttanut uusiin tiloihin, joista ei erikoisuuksia puutu. Aloitimme kattopuutarhassa, jossa Atxa oli piilotellut meille kaikenlaista syötävää kukkapenkkeihin, porkkanoihin ja tomaatintaimiin. 

Tästä siirryimme piknikille haikujen täyttämään viherhuoneeseen ja tarjolla oli kaikenlaista poksuvaa ja savuavaa - anjovista yrttipurkissa ja pähkinöiksi muotoiltuja ruokia. Jännää ja kummallista.

Ravintolan henkilökunta kuului siihen koketeeraavaan porukkaan, jotka saavat asiakkaan tuntemaan itsensä pieneksi ja surkeaksi, ei palveltavaksi. Toisaalta taas keittiön puolella oli ihan rento meininki ja melkoinen sotku ollakseen ikkunat auki itse saliin. 

Yhtä kaikki, sitten se makujen ilotulitus vasta alkoi: omien kanojen munia, joista oli keitetty osa sisusta, joka oli sitten tryffelöity. Mielettömän hyvää. Tryffeliä oli myös minitötterössä, joka oli täytetty perunasoseella.

Txakoli sopi hapokkuutensa kanssa tähänkin ruokaan kuin nenä päähän.

 

Aterian hienoin annos oli osteri erilaisten merilevien kanssa, joista kolmea eri tavoin friteerattua lajiketta kehotettiin syömään, muita ei. Ja sitä höyryn määrää. Hieno! Osterin ja meren mauilla oli täytetty myös annoksessa olleet kaksi kiven näköistä harmaata palleroa, toinen maistui mudalta, toinen osterilta.

Tämän jälkeen pöytään kannettiin marinoitua makrillia, tomaatintaimiliemen ja kevätkukkien kanssa. 

Sitten alkoi varsinainen sotku. Foie-gras ashes – hanhenmaksatuhkaa, sitä oli sitten naama, pöytä, syli, lautasliinat sun muut mustanaan, mutta hyvää oli! 

Tässä kohtaa annos olisi ehkä voitu jakaa kahteen tai kolmeen osaan pienemmän sekamelskan aikaansaamiseksi. Alun tryffelimunan kanssa aterian ehdoton suosikki!

Sieni-teeseremonian jälkeen olimme ruokailleet jo reilut pari tuntia ja oli kuulemma tällä tahdilla menossa vielä ainakin kaksi tuntia. Lounaallahan tässä rauhassa oltiin ja illallinen odotti Bilbaossa.

Makujen määrän ja annosten kirjon suhteen lounas olisi minulle ollut tässä kohtaa riittävä, mutta jatkoa seurasi peuranfileen, pähkinöiden, kaakaolehtien sekä paahdetun bataattijäätelön annoksessa.

Pieni kevennys oli seuraavaksi vuorossa, anjoviksia, kasviksia Idiazbal- kermajuustopallojen kanssa, joihin oli ripoteltu hieman Iberico-kinkkua. Yksi parhaista annoksista oli myös grillattu puna-ahven punaisen ”hiilen” eli pallon kanssa, jonka sisältä löytyi kalasta tehty liemi. Poks.

Sitten pöytään tuli lankku kyyhkyn, riistakastikkeen ja suklaasta valmistettujen hasselpähkinöiden kanssa, jotka oli täytetty hanhenmaksalla. No oli siinä pari ihan tavallistakin pähkinää. Hyvää, mutta liian raskasta.

Ja kas, sitten olikin jo aika siirtyä jälkiruokiin, joita oli vaivaiset neljä. Marenkityyppinen juustocroissant punaisista marjoista, joka levisi pöytään ja oli muutenkin ainut, mistä emme lainkaan pitäneet. Tarte tatin manteleista, ruusu ja jäätelöä sekä petits fours kahvin kanssa. Noin.

Viinipakettiin oli valittu ainoastaan txakolia tilalta alakerrasta ja toimivat mahtavasti ruokien kanssa. Yletöntä herkuttelua ja hienostelua, siitä on tämä paikka tehty. Suosittelen, jos vatsa ja kukkaro kestävät, menu Adarrak 160€ + alv ja viinit..

Gorka Izagirren viinejä yritän saada hankittua tammi-helmikuun tastingiin, ruoat tulevat olemaan vähän toista tasoa. Lupaan sen.